Lue keskustelun säännöt.
Väsyminen erityislapsen äitiyteen, omat ongelmat...kohtalotovereita?
26.10.2012 |
Ei lapsi mikään vaikein mahdollinen ole, "vain" muutama neurologinen poikkeama ja oireet parista sairaudesta. Jotenkin koen hänen kanssaan olemisen äärimmäisen uuvuttavaksi...touhu on sellaista pään hakkaamista seinään, samoista asioista sanot miljoona kertaa päivässä eikä siltikään auta. Lapsi kehittää ongelmia milloin mistäkin (mm. viimeisin on, että on alkanut pelätä auton ääntä ja me asumme pk-seudulla, jossa niitä luonnollisesti riittää!) ja päiväkodista tulee vähän väliä negatiivista palautetta. Milloin on rikkonut hoitajan omaisuutta, milloin iskenyt saksilla kaveria. Välillä on raivopää koko viikon, välillä itkupilli. Kukaan ei tunnu tietävän miksi...edes minä tai isänsä. Lapsi on näennäisesti lahjakas puhumaan, puhuu yleiskieltä, mutta keskustelutaidot ovat aika heikot. Hän ei tahdo puhua tunteistaan ja menee usein lukkoon, jos kysellään jotain. Tämän tilalle ollaan kokeiltu mm. erilaisia kuvakortteja, mutta lapsi ei suostu käyttämään niitäkään.
Tämä kaikki varmaan menisi vielä, jos olisin henkisesti voimieni tunnossa. Vaan enpä ole. Olemme saaneet apua niin päiväkodista kuin aluesairaalastakin, jossa lapsi käy osastolla välillä, mutta minä olen ihan puhki ja poikki. Tänään pohdin, että pitäisikö vaan kävellä mielenterveysongelmaisten joukkoon Auroraan ja sanoa, että äiti on nyt helvetin väsynyt...vaikka saisin lapsestani lomaa kuukausittain, se ei auta: pääsen palautumaan mutta voimat loppuvat jo samana päivänä, jolloin lapsi palaa.
Onko täällä ketään samassa tilanteessa, edes yhtään? Haetteko apua jaksamiseenne? Auttaako se? Minä käyn juttelemassa psykiatrisen hoitajan kanssa kuukausittain, mutta suoraan sanottuna se ei kamalasti auta.
t. paskamutsi vol.1000
Kommentit (29)
Lyhyt työpäivä äidille ja lyhyt hoitopäivä lapselle.
Auttoi meillä! Lapsen oireilu lieveni kun kuormitus väheni ja sitä kautta koko perhe hyötyi.
Kyllä melkoisen normaali standardilapsikin alkaa oireilla, jos tekee 10h tarhapäivää vuoden ympäri, sitä ei pienen psyyke/fysiikka vaan kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on puolipäivähoidossa, 6,5h päiviä tekee. On tietenkin myös pienryhmässä, ryhmäkoko tässä puolet tavisryhmästä. Usein lapsista kaikki eivät ole edes paikalla, mutta silti lapseni tuntuu ylikuormittuvan. En usko, että jaksaisin ilman että saan hengähtää töissä + saan siitä muuta ajateltavaa...työpäiväni ovat 6h, matkoineen tuo 6,5h. Ensi vuonna lapsella pitäisi alkaa eskari.
Uskon, että ei tule pärjäämään koulutiellä kun sinne lähtee...kauhulla odotan, mitä siitäkin tulee. Sairaalakoulusta olen lukenut, mutta en tiedä ottavatko sinne näillä diagnooseilla.
Minulla on taipumusta masennukseen, ehkä sekin vaikuttaa vähän taustalla. Olen kuitenkin ihan hyvinvoiva siinä mielessä, että en ajattele synkkiä juttuja (poislukien huolet lapsesta) eikä olo ole samanlainen kuin viimeksi masentuneena.
paikkoja on vähän ja ne on tiukassa.
käy jos et vielä ole ollut (googlaa)
leijonaemot
samoja kokemuksia
Kävimme äsken iltapesulla ja tuli pientä sanaharkkaa siinä. Yhtäkkiä lapsi löi itseään päähän aika kovaan. Säikähdin ja kysyin, miksi ihmeessä hän niin teki. Yleensä ei varmaan olisi vastannut, mutta nyt kertoi että hänelle tuli mieleen tilanne, jossa päiväkodin lapset olivat kiusanneet häntä. Näitä tilanteita on ollut pitkin syksyä kiihtyvissä määrin, tänäänkin jotain sellaista oli meneillään kuulemma. Ja lapsi ollut itkuinen.
Nämä tilanteet ovat ihan kamalia: päiväkodissa yritetään varmasti kitkeä pois kiusaaminen, mutta aina vaan se uusiutuu. Pienikokoinen ja "outo" poikani on varmaan helppo saalis muille pojille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siltä että lapsi oirehtii kiusaamisen takia. Vaadi että puuttuvat päiväkodissa paremmin asiaan. Se on erityislapsen vanhemmilla raskasta kun joutuu aina olemaan vaatimassa. Voimia sinulle.
-mitä jos lapsi olisi koko päiväistä päivää päiväkodissa? Saisitte itse levätä. Jos työpäiväsi on 6 tuntia, lapsi voisi olla 8 tuntia päivähoidossa. Sinulle jäisi aikaa hengähtää.
-onko lapsella terapioita? esim. musiikki- tai toimintaterapia voisi olla hyvä. Puheterapia?
-miten olisi ammatillinen tukiperhe, jossa lapsi voisi olla esim. yhden viikonlopun kuukaudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme äsken iltapesulla ja tuli pientä sanaharkkaa siinä. Yhtäkkiä lapsi löi itseään päähän aika kovaan. Säikähdin ja kysyin, miksi ihmeessä hän niin teki. Yleensä ei varmaan olisi vastannut, mutta nyt kertoi että hänelle tuli mieleen tilanne, jossa päiväkodin lapset olivat kiusanneet häntä. Näitä tilanteita on ollut pitkin syksyä kiihtyvissä määrin, tänäänkin jotain sellaista oli meneillään kuulemma. Ja lapsi ollut itkuinen.
Nämä tilanteet ovat ihan kamalia: päiväkodissa yritetään varmasti kitkeä pois kiusaaminen, mutta aina vaan se uusiutuu. Pienikokoinen ja "outo" poikani on varmaan helppo saalis muille pojille.
lapsesi siellä lyö muita saksilla ja raivoaa, niin et varmaan ihmettele jos joutuu silmätikuksi? Sellaista se elämä kun on, jos perseilee, sen saa sitten monin kerroin takaisin.
Samalta kuulosti mitä meillä oli. Tilanne vain paheni ja paheni. Avun saaminen takkusi ja terapiat ja muut istunnot oli yhtä tyhjän kanssa.
Meille ei enää jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa lapsi laitokseen.
Se oli kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Voimat palautuneet ja jaksaa, kun lapsi tulee kotiin lomille.
On helppoa jaksaa, kun tietää, että se mahdollinen kaaos on hallinnassa.
Ja tilanteen vaatiessa kotilomat voi aina kaskeyttää.
Meillä on siis erittäin vaativa ja haastava erityilapsi. Kaiken päälle paukuttaa murkkuikä.
Diagnooseineen on tällä hetkellä oikeassa laitoksessa.