Alkaisitko seurustelemaan skitsofreenikon kanssa?

Mieluummin skitsofreenikko, jos hän olisi sydämellinen ihminen kuin "normaaliksi" luokiteltava kylmä ihminen.

Tuli hirveän huono olo näistä kirjoituksista. Miten voitte olla noin kamalan raakoja? Itselläni skitsofrenia enkä sen takia kyllä jättäisi puolisoa valitsematta. Olette kamalia ahdasmielisiä ihmisiä! Minäkin olen vain ihminen.

Mutta parisuhdemarkkinoilla käytetään järkeä. Jos ihmisellä on skitrofenia, hän ei ole kuumaa kamaa. Ei se tarkoita, ettet voi koskaan ketään saada. Eikä ole väärin suojella itseään ongelmilla olematta valitsematta mt-ongelmaista, jos valinnanvaraa on. Se ei ole henkilökohtaista.

Tuli hirveän huono olo näistä kirjoituksista. Miten voitte olla noin kamalan raakoja? Itselläni skitsofrenia enkä sen takia kyllä jättäisi puolisoa valitsematta. Olette kamalia ahdasmielisiä ihmisiä! Minäkin olen vain ihminen.

Ihmiset yleisesti eivät ole kuin tämä roskakori-av. Älä välitä noista!

Mieluummin skitsofreenikko, jos hän olisi sydämellinen ihminen kuin "normaaliksi" luokiteltava kylmä ihminen.

mun bestiksellä on skitsofrenia ja "anopilla" siis apen uudella vaimolla.



usein upeimpia ja lämpimiä ihmisiä miten voivat ollakaan ja sitten kun iskee, niin kahdessakin on jo tekemissä ja mun muuten vaan manipuloivassa äidissäni.



JOS mies sairastuis nyt nelikymppisenä, en kuitenkaan jättäis.

Suojelisin itseäni ongelmilta ja pysäyttäisin tilanteen kehittymisen seurusteluksi. En myöskään alkaisi missään muussa tapauksessa seurustella sen vuoksi, että säälisin jotakuta. Se olisi väärin. Ei ole väärin sanoa ei seurustelulle, oli syy mikä tahansa. Kieltäytymisestä ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa.

Tuli hirveän huono olo näistä kirjoituksista. Miten voitte olla noin kamalan raakoja? Itselläni skitsofrenia enkä sen takia kyllä jättäisi puolisoa valitsematta. Olette kamalia ahdasmielisiä ihmisiä! Minäkin olen vain ihminen.

tuskin sä näiden "kamalien ahdasmielisten ihmisten" kanssa mitään parisuhdetta haluaisitkaan. Kuten täälläkin voi huomata, kaikki eivät ole yhtä ehdottomia.

Mutta jos olisin rakastunut tai sairaus alkaisi vasta sen jälkeen, niin en eroaisikaan sen asian vuoksi.



Minulla on kokemusta kyseisestä sairaudesta sen verran, että äitini sairastaa sitä. Mutta hän on aina pärjännyt asian kanssa hyvin ja huolehtii itsensä lisäksi muistakin ihmisistä ja asioista. Kukaan ulkopuolinen ei asiaa tietäisi ja ne jotka tietävät, eivät asiaa edes muista tai ei pidä sitä merkityksellisenä. Olen sitä mieltä, että ko. sairauden kanssa pärjää hyvin, jos ihmisellä on tukiverkosto ja hän kokee itsensä tarpeelliseksi ja hänestä välitetään. Tai sitten hänelle lääkitys vain sopii hyvin.



Tosin, jutuistanne päätellen oireet voivat olla hyvin erityyppisiä. En edes tiedä, mitä tarkoitatte noilla jämähtämisillä tms?

en alkaisi... mutta kun olisi tositilanne, niin varmasti sellaisessa tilanteessa olisi jo voinut ihastua ja rakastua toiseen ja jos toinen vasta sitten kertoisi sairaudestaan, niin se onkin jo vaikeampi juttu.



Periaatteessa kuitenkin vastaan, että en alkaisi seurustella skitsofreenikon tai bipoläärihäiriötä sairastavan kanssa. Haluan psyykkisesti vahvan miehen, koska itse en ole kovin vahva. Minusta ei ole tukemaan toista heikkoa ihmistä.

Tuli hirveän huono olo näistä kirjoituksista. Miten voitte olla noin kamalan raakoja? Itselläni skitsofrenia enkä sen takia kyllä jättäisi puolisoa valitsematta. Olette kamalia ahdasmielisiä ihmisiä! Minäkin olen vain ihminen.

puolisoksi haluaisin psyykeltään terveen ihmisen. Minulla on itsellä psyykkisiä ongelmia ja tiedän, miten hankala ja rasittava ihminen voin huonossa vaiheessa olla. Minua ei välttämättä jaksa toinen sairas ihminen.

Tuli hirveän huono olo näistä kirjoituksista. Miten voitte olla noin kamalan raakoja? Itselläni skitsofrenia enkä sen takia kyllä jättäisi puolisoa valitsematta. Olette kamalia ahdasmielisiä ihmisiä! Minäkin olen vain ihminen.

puolisoksi haluaisin psyykeltään terveen ihmisen. Minulla on itsellä psyykkisiä ongelmia ja tiedän, miten hankala ja rasittava ihminen voin huonossa vaiheessa olla. Minua ei välttämättä jaksa toinen sairas ihminen.

Parisuhdemarkkinoilla terveellä ihmisellä on yleensä varaa valita toinen terve ihminen, ja toisaalta sairaat ihmiset saattavat ymmärtää toisiaan paremmin. Itsekin olen vähän hullu, ja tulen erinomaisesti toimeen muiden hullujen kanssa. Varmasti parisuhteessakin minun olisi helpompi ymmärtää ja sietää toisen hulluutta kuin terveen ja täydellisen ihmisen olisi. Itse asiassa ottaisin mieluummin vähän hullun miehen kuin täysin terveen. Eksäni nimittäin oli terve, ja hän ei ymmärtänyt eikä kestänyt hetkeäkään, kun aloin osoittaa sairauden merkkejä.

Jaa, eikös ne voi seurustella itsensä kanssa? Mihin sua tarvitaan?

Ethän nyt sekoita keskenään skitsofreniaa ja jakautunutta persoonallishäiriötä (dissosiatiivista identiteettihäiriötä)?

Parisuhdemarkkinoilla terveellä ihmisellä on yleensä varaa valita toinen terve ihminen, ja toisaalta sairaat ihmiset saattavat ymmärtää toisiaan paremmin. Itsekin olen vähän hullu, ja tulen erinomaisesti toimeen muiden hullujen kanssa. Varmasti parisuhteessakin minun olisi helpompi ymmärtää ja sietää toisen hulluutta kuin terveen ja täydellisen ihmisen olisi. Itse asiassa ottaisin mieluummin vähän hullun miehen kuin täysin terveen. Eksäni nimittäin oli terve, ja hän ei ymmärtänyt eikä kestänyt hetkeäkään, kun aloin osoittaa sairauden merkkejä.

Ja tuosta päätellen eksäsi oli kaikkea muuta kuin terve.

ja yritä saada hänestä mahdollisimman paljon eväitä irti loppuelämääsi varten. Sano sitten, ettet voi jatkaa hänen kanssaan kun on se skitsofrenia. Jatkossa muista kuitenkin kuuluttaa kaikille, että olet tosi suvaitsevainen, olethan seurustellut skitsofreenikon kanssa.

Skitsofrenian yleisimpiä oireita ovat persoonallisuuden muodostaman kokonaisuuden rikkoutuminen, minä sekavuus ja pirstoutuneisuus, vetäytyminen pois ihmissuhteista sekä taantuminen aiemmalta toimintatasolta.



Skitsofreenikolle on vaikeaa hahmottaa ajatuksiensa, tunteidensa, viettiensä ja käyttäytymisensä välisiä yhteyksiä, sillä hänen käsityksensä itsestä on usein todella vajaavainen ja pirstoutunut. Monilla potilailla esiintyy myös ambivalenssia, eli pyrkimysten ristiriitaisuutta. Skitsofreenikon käyttäytyminen voi olla täysin ristiriidassa hänen ajatuksiensa kanssa tai päinvastoin. Usein skitsofreenikko myös sotkee itseään muihin ihmisiin, eikä erota, mitkä ovat hänen omia piirteitään ja ajatuksiaan, mitkä jonkun muun. Erityisesti omien negatiivisten ja paheksuttavien ominaisuuksien siirtäminen jonkun toisen ihmisen ominaisuuksiksi on tavallista. Useilla potilailla tavallista on myös autismi, eli vajoaminen itseen ja eristäytyminen ulkomaailmasta omaan sisäiseen mielikuvitusmaailmaan. Usein näiden kahden maailman, sisäisen ja ulkoisen, erottaminen on skitsofreenikolle vaikeaa.



Skitsofreniapotilailla on myös vaikeuksia keskittyä ja ajatella johdonmukaisesti, minkä vuoksi puhe voi olla hajanaista ja vaikeasti ymmärrettävää. Useimmilla potilailla on runsaasti myös fyysisiä oireita, kuten elimellisiä harhatuntemuksia, aistiharhoja ja harhaluuloja. Aistiharhoista yleisimpiä ovat kuuloharhat, mutta myös maku-, haju- ja näköharhoja tavataan. Kuuloharhat ovat usein uhkaavia ja painostavia, henkilö saattaa esimerkiksi kuulla ääniä, jotka käskevät häntä toimimaan tietyllä tavalla. Osaksi tämän takia esiintyy myös ambivalenssia, kun potilas oma tahto ei vastaa äänten vaatimuksia. Usein potilas kuitenkin kokee äänet niin uhkaaviksi, että joutuu noudattamaan niiden määräyksiä. Sairauden edetessä äänet kuitenkin muuttuvat usein ystävällisemmiksi ja potilasta puolustaviksi. Harhaluuloille on tyypillistä, että ne kohdistuvat usein potilaaseen itseensä. Hän saattaa kuvitella, että kaikki ympärillä tapahtuva liittyy häneen ja että koko ympäristö on häntä vastaan.



Harhaluulojen keskellä potilas tuntee usein itsensä uhatuksi. Myös eroottiset harhaluulot ja –kuvitelmat ovat yleisiä. Joissakin skitsofrenian muodoissa tavataan myös katatonisia oireita, eli fyysistä levottomuutta ja yliaktiivisuutta sekä jähmettymistä ja kieltäytymistä liikkumasta ja reagoimasta ympäristöön.



Miksi haluaisin tälläisen perheen, jossa isä on sekaisin kuin seinäkello?!

Miehellä diagnoosit paranoidi skitsofrenia ja bipolaarinen mielialahäiriö. Itselläni ei ole koskaan ollut mielenterveysongelmia.



Tuo mies oli aivan ihana, herkkä, taiteellinen ja kaikin puolin rakastettava persoona, huippuälykäs ja hyvällä tavalla erikoinen. Kolikon toinen puoli oli sitten nuo mt-ongelmat, joita uskoin jaksavani rakkauden voimin ja menin naimisiin. Toisin vaan kävi, ja 3 vuoden päästä minun oli lähdettävä, koska oli voimat niin loppu että pelkäsin että menetän kohta itsekin mielenterveyteni jos jään. Kadun vieläkin sitä että olen niin heikko etten PYSTYNYT jäämään toisen rinnalle, mutta en vaan pystynyt, vaikka halusin ja rakastinkin vielä.



Mun miehellä skitsofrenia oli tosin se pienempi paha. Se aiheutti joskus epärationaalisia pelkoja, esim. mies saattoi pelätä että laitumella rauhallisesti olevat lehmät on pahan hengen vallassa ja saattavat hyökätä joukolla hänen kimppuun, koska hän on Jumalan lähettiläs jota pahat henget vihaa. Tai joskus se saattoi luulla että minä olen paha noitanainen ja häipyi kotoakin joksikin aikaa kun oikeasti pelkäsi minua ja kuviteltuja juoniani. Ja joskus luuli keinussa keinuvaa pikkupoikaa aaveeksi ja pelkäsi hysteerisesti kulkea siitä ohi. Mutta nämä nyt oli vaan semmoisia vähän huvittaviakin juttuja, jotka ei minua niin häirinneet.



Sen sijaan se bipo oli pahempi, sillä se teki arjestamme tosi repivää. Maniassa mies petti, pelasi rahaa paljon, sekoili, oli aggressiivisen ärtyisä. Lopetti myös aina manian alkaessa nousta lääkityksen, koska hänhän on elämänsä kunnossa eikä koskaan enää ole sairas ja paha olla :-\ Sitä sitten kesti vaihtelevasti muutamasta päivästä muutamaan viikkoon sitä kohellusta, johon ei ollut mitään vaikutusta millään mitä minä sanoin tai tein. Mies oli täysin tunteeton maniassa esim. sitä kohtaan että pettäminen sattui minuun. No lopulta se sitten kääntyi masennukseen, ja mies oli itsetuhoisen masentunut. Siinä sitä sitten täytyi lohdutella miestä, joka juuri oli huorannut ja pettänyt ja loukannut, että ei se mitään, elämä jatkuu, ettei toinen tapa itseään. Oli vuosien päälle liian rankkaa mulle henkisesti.

En mitenkää syrji sairaita mutta isäni on skitsofrenikko ja satun tietämään että sairauteen kuuluu jonkinmoinen epäsosiaalisuus. Ei haluta olla tekemisissä kenenkään kanssa. Vanhempani erosivat juuri tämän asian takia. isäni halusi mahdollisimman kauas pois.Miksi tällaiseen ongelmasuhteeseen siis pitäisi pyrkiä.

jos olis löytynyt tasapainoinen hoito ja sairaus olisi "kurissa" eikä haittaisi mahdottomasti elämistä niin miksei. Mutta jos sairauden takia munkin mielenterveyteni olisi äärirajoilla niin tuskin suhteesta olisi enää iloa kummallekaan.

Mutta jätin täysin kunnollisen ihmisen joskus mainitun diagnoosin takia ja toisen miehen, jonka itse diagnosoin paljon pahemmaksi ( väkivalta ja epävakaus, " poukkoilu" ja päihteet ). Käsittääkseni mainittu sairaus lätkäistään lääkärien toimesta myös, jos joskus on ollut psykoottista käytöstä yli 6kk. Joillain lääkäriä tapaamattomilla kun tätä on jatkuvasti ilman hoidon tarvetta ja jotkut diagnoosin saaneetkin ovat poikkeuksillisen normaaleja. Sairaus on periytyvää kuitenkin ja surullista katsottavaa. Mutta mikäli tapaus pärjää ilman apua mt-väeltä nykyään, miettisin uudemman kerran. Noita paskiaisia riittää ja pikku harhat silloin tällöin tai epäilyt ovat niin monitulkintaisia, etten osaa sanoa. Varminta mennä sydämen mukaan kai, sairaus ei ole este vaan arki kai sitten. Jollei suju, ei vaan suju.

lapsia laittako,täälläkin näkee miten huonolle hoivalle jäävät!!