Alkaisitko seurustelemaan skitsofreenikon kanssa?
Mulle tulis huono omatunto, jos torjuisin sen sairuaden vuoksi. :/
Kommentit (57)
mutta riippuu toki siitä, mitä parisuhteelta haluaa? Jos haluaa aviopuolison ja lapsia, voi joutua pettymään.
enkä oikeen muunkaan mielenterveysongelmaisen kanssa. exän harhat ja mielensairaudesta sain tarpeekseni.
mä tarviin vahvan miehen.
En näe sitä minään esteenä, mikäli ihminen on tilanteensa tasalla ja pyrkii hoitamaan itseään mahdollisimman hyvin.
Mutta ei se mahdotonta olisi, riippuu ihmisestä.
Itse olen bipolaarinen, kyllä kai me tultaisiin hyvinkin toimeen. Kaksi hullua.
Omalla läheisellä on todettu skitsofrenia. On kuitenkin hyvin hoidossa ja välillä tuntuu pahalta, että miten paljon sairaus haittaa hänen elämäänsä. Nyt siis ei juuri haittaa, menee hyvin jne. Mutta on tuolla sairaudella silti aika paha kaiku helposti.
Ja ei olisi siinä mitään omatunnonon tuskan aihetta.
rakastan itseäni niin paljon että en varmasti.
Lisäksi saan työssäni hoivata niin paljon että en mitenkään jaksaisi enää kotona pelätä että koska saan olla vahvempi osapuoli.
mä kun olen luullut, että nykyisillä lääkkeillä saa skitsofrenian monesti ihan hyvään hoitoon ja ihmisen "normaaliin" kuntoon?
Omalla läheisellä on todettu skitsofrenia. On kuitenkin hyvin hoidossa ja välillä tuntuu pahalta, että miten paljon sairaus haittaa hänen elämäänsä. Nyt siis ei juuri haittaa, menee hyvin jne. Mutta on tuolla sairaudella silti aika paha kaiku helposti.
Mä tunnen skitsofreenikoita. Joillakin se ei edes näy, ulkopuolinen ei voisi edes kuvitella että se ihminen sairastaa skitsofreniaa.
Joillakin se sitten näkyy. On ulkopuolisesti ihan ok, kunnes alkaa yhtäkkiä lässyttämään lapsen kielellä. Tai sitten vaan jämähtää täysin puhumattomaksi.
Omalla läheisellä on todettu skitsofrenia. On kuitenkin hyvin hoidossa ja välillä tuntuu pahalta, että miten paljon sairaus haittaa hänen elämäänsä. Nyt siis ei juuri haittaa, menee hyvin jne. Mutta on tuolla sairaudella silti aika paha kaiku helposti.
Mä tunnen skitsofreenikoita. Joillakin se ei edes näy, ulkopuolinen ei voisi edes kuvitella että se ihminen sairastaa skitsofreniaa.
Joillakin se sitten näkyy. On ulkopuolisesti ihan ok, kunnes alkaa yhtäkkiä lässyttämään lapsen kielellä. Tai sitten vaan jämähtää täysin puhumattomaksi.
Paljon varmaan kiinni siitä miten hyvin lääkitys auttaa. Mun läheiseni kuuluu noihin, joilla se ei edes näy. Akuutissa vaiheessa tietysti näkyi, erityisesti tuona jämähtämisenä.
Tärkeimmistä hakemistani ominaisuuksista miehessä oli tasapainoisuus, eli en alkaisi seurustelemaan, jos huomaisin jotain merkkejä epävakaasta persoonasta...yhden muuten mukavan miehen jätinkin, koska hän oli jatkuvasti jossain mielessä omituinen, siis sellainen hermostuneen oloinen... En tiedä mistä johtui, en edes kysynyt, koska en halunnut jatkaa sellaisen miehen kanssa. Oloni ei ollut turvallinen, enkä voisi kuvitella perustavani perhettä miehen kanssa, johon en voisi luottaa.
mä kun olen luullut, että nykyisillä lääkkeillä saa skitsofrenian monesti ihan hyvään hoitoon ja ihmisen "normaaliin" kuntoon?
Minulla on järki mukana parinvalinnassa. Mutta jos ihminen, johon jo olen sitoutunut, sairatusisi mieleltään, tilanne olisi toinen. Seurustelu ei loppuisi ainakaan ilma muuta. Tukisin sairastunutta joka tapauksessa.
koska äidilläni on skitsofrenia ja tulisin varmasti itsekin "hulluksi", jos joutuisin pelkäämään (sillä varmasti takaraivossani pelkäisin), koska tasapaino horjuisi ja sairaus ottaisi taas vallan.
Nyt äidillä taas kymmenen vuoden hyvän ajan jälkeen menoa... :( Ei ole koskaan ollut turvaa.
mä kun olen luullut, että nykyisillä lääkkeillä saa skitsofrenian monesti ihan hyvään hoitoon ja ihmisen "normaaliin" kuntoon?
Minulla on järki mukana parinvalinnassa. Mutta jos ihminen, johon jo olen sitoutunut, sairatusisi mieleltään, tilanne olisi toinen. Seurustelu ei loppuisi ainakaan ilma muuta. Tukisin sairastunutta joka tapauksessa.
Pointtini oli, että kieltääkö järki valitsemasta pariksi skitsofreenikkoa sen pelkän diagnoosin nimen vuoksi, vaikka sairaus olisi hyvin hoidossa eikä aiheuttaisi mitään ongelmia? Koska se kuulostaa rumalta?
koska jos rakastuisin niin rakastuisin. Rakkaus on sellaista, vahvimmillaan aika ehdotonta. En usko mitenkään voisin sellaisen syyn takia sitten hylätä ihmistä jota oikeasti rakastan, olettaen että hän hoitaa itseään parhaansa mukaan.
mä kun olen luullut, että nykyisillä lääkkeillä saa skitsofrenian monesti ihan hyvään hoitoon ja ihmisen "normaaliin" kuntoon?
Minulla on järki mukana parinvalinnassa. Mutta jos ihminen, johon jo olen sitoutunut, sairatusisi mieleltään, tilanne olisi toinen. Seurustelu ei loppuisi ainakaan ilma muuta. Tukisin sairastunutta joka tapauksessa.
Pointtini oli, että kieltääkö järki valitsemasta pariksi skitsofreenikkoa sen pelkän diagnoosin nimen vuoksi, vaikka sairaus olisi hyvin hoidossa eikä aiheuttaisi mitään ongelmia? Koska se kuulostaa rumalta?
Jonkinlaiseen kuntoon lääkitty ei ole terve. Tila voi huonontua, ja myös periytyminen huolestuttaisi. Ennen suhteeseen ryhtymistä voin valita järjellä olla ryhtymättä suhteeseen.
Tuli hirveän huono olo näistä kirjoituksista. Miten voitte olla noin kamalan raakoja? Itselläni skitsofrenia enkä sen takia kyllä jättäisi puolisoa valitsematta. Olette kamalia ahdasmielisiä ihmisiä! Minäkin olen vain ihminen.
Tuli hirveän huono olo näistä kirjoituksista. Miten voitte olla noin kamalan raakoja? Itselläni skitsofrenia enkä sen takia kyllä jättäisi puolisoa valitsematta. Olette kamalia ahdasmielisiä ihmisiä! Minäkin olen vain ihminen.
Mutta parisuhdemarkkinoilla käytetään järkeä. Jos ihmisellä on skitrofenia, hän ei ole kuumaa kamaa. Ei se tarkoita, ettet voi koskaan ketään saada. Eikä ole väärin suojella itseään ongelmilla olematta valitsematta mt-ongelmaista, jos valinnanvaraa on. Se ei ole henkilökohtaista.
Mihin sua tarvitaan?