mistä nykylapsille/nuorille jää nykyisin perhemuistot?

minä muistelen lämmöllä, kun katsottiin yhdessä Napakymppi, Spede Show, Bill Cosby Show jne., ei niitä ohjelmia paljon ollut. Ai juu, Pätkis tietysti torstai-iltaisin. Ei, emme perheenä tuijottaneet toisiamme, mutta juttelimme ja nauroimme yhdessä. En minä lasten kanssa pullaa tehdessänikään lapsia tuijota vaan sitä taikinaa, ja yhteistä hommaa on. Siitä lapset minusta juuri nauttivat: että saavat olla MUKANA tekemässä, yhteänä tärkeänä tekijänä, ei minään jatkuvan viihdytyksen suorana kohteena.



Olen kotiäiti ja oma äitini oli pph, ja elämänmeno ei ihan hirveästi ole muuttunut. Aika rauhallista on. Tosin kyllähän esim. esikoinen koulun aloittamisen myötä muuttui selvästi levottomammaksi, on tuo nykykoulu aika sekava paikka, vaikka toisaalta esim. kiusaamisiin puututaan ainakin tuossa koulussa ihan eri tavalla kuin ennen. Mutta kyllä kouluikäiselle on yhä vaan kivaa, kun äiti tulee jalkapalloa potkimaan, pelataan Afrikan tähteä, luetaan ääneen jne. Kai ne on niitä hetkiä mitä myöhemmin muistelee?



Mutta kuten tuosta telkkarijutusta jo käy ilmi, en laita tekemisiä sillä tavalla arvojärjestykseen, että joku telkkari olisi aina pahasta, samoin tietokoneet ja vaikkapa roskaruoka. Muistelen lämmöllä niitä lapsuuden hetkiä, kun joskus harvoin kävimme grillikioskilla ;) Ja oli minulla joku avuton elektroniikkapelikin, johon hetkeksi koukutuin. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa.



Rutiinit ja perinteet saisivat olla vanhassa arvossaan. Esim. joulu. Tykkään rakentaa joulutunnelmaa hitaasti ja lapset nauttivat. Aattoilta menee miehen sukulaisten kanssa TOLKUTTOMIEN lahjavuorten keskellä, lapset repivät aggressiivisina papereita, eivätkä jaksa aina avata kaikkea. Joulun tunnelma on siitä hulabaloosta tosi kaukana. Toisaalta: ehkä lapset nauttivat kummastakin tunnelmasta ja muistelevat niitä isoina, mistäpä minä tiedän :)

on lapsille mieleen jäänyt ja tärkeä juttu

Ainakin rakastavat matkustelua, sukumökkiä. Kuopus juuri sanoi että hienoa on kun on koko perhe koolla, saa leikkiä rauhassa kotona, katsoa äidin kanssa yhdessä elokuvaa, opetella käsitöitä..

Myös yhdessä ruuan tekeminen on tärkeää. Et ei kovin kummoista loppujenlopuksi; rauhallista, tavallista yhdessäoloa; se on lapsille tärkeintä, muistoissakin. Surku niitä lapsia joilta nämä kokemukset puuttuu ja tilalla on sekopäisiä korvikkeita. ja itse en ole mikään luomukotimamma; eli meillä on ihan tavallinen työssäkäyvien, urastaan ja omastakin elämästä kiinnostuneiden aikuisten perhe.