Lue keskustelun säännöt.
mistä nykylapsille/nuorille jää nykyisin perhemuistot?
24.10.2012 |
ihmettelen tätä vilpittömästi mitenkään haikailematta vanhoja hyviä aikoja.
mun lapsuudessa nämä klassiset eli katsotaan perheen kanssa dallasit sun muut ja launtaisin napakymppiä ja herkkuja. Kesälomalla serkkujen kanssa.
mun vanhemmilla taas vähän samaa eli perhe tapittaa tv-sarjat ja innolla odottaa postista aku ankkaa, jonka kunniaksi muori pyöräyttäää maukkaat pullat. Isovanhemmat taas saa onnellisuuskiksit kun muistelee miten isän kanssa pääsi metsälle tai kylään tuli kauan odotettuja vieraita ym.
Aikalailla samanlaisia on monilla.
Mutta entä nykymukulat? Tv-sarjoja voi kukin katsoa milloin vaan läppäriltä, kavereihin ja sukulaisiin ollaan koko ajan yhteydessä. Herkkuja voi hakea samantien lähikaupasta ja kaikki käy suit sait vaan. Matkustelu arkipäivää; osa lapsista ei edes muista missä kaikkialla on käynyt. Tavaraa on. Mitä kohokohtia ne vanhempana muistelee?
Kommentit (42)
miten isi luki iltasadun joka ilta, miten äidin kanssa käytiin joka paikassa, tapahtumissa, harrastuksissa jne.
Äiti viettää siis aikaa lapsen kanssa plajon kodin ulkopuolella, isä taas kodissa lukien ja leikkien
Toivon että muistaa että äiti oli aina kotona, jos apua tarvitse sitä sai. AIna oli joku odottamssa kun tuli koulusta kotiin eikä koskaan tarvinnut olla pitkiä päiviä päiväkodissa.
Toivon että muistaa ne kaikki yhteiset viikonloput kun vaan köllötellään ja katsotaan telkkaria, syödään herkkuja
Toivon että muistaa miten äiti laittoi hyvää ruokaa ja osasi tehdä kakkuja, piirakoita, muita herkkuja mutta ei osannut leipoa sämpylöitä :)
Yritti tosin monta kertaa...
Toivon että lapseni muistaisi miten kotona oli aina hyvä ja turvallista olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja uimahallissakäynnit ja yökyläilyt on meidän lasten tähtihetket, joita muistellaan. (Uimahalli voi johtua siitä että oma on rempassa, joten pitää mnnä naapurikaupunkiin.)
Yksi ulkomaanreissu on tehty, ja sitäkin muistellaan kyllä viikoittain.
Kaikkia näitä hetkiä yhdistää koko perheen yhdessäolo, joka on kuitenkin yrittäjäperheessä harvinaista herkkua.
nyt jo muistelevat joitain lapsuuden juttuja. Aika hauskoja asioita minunkin korvaani. Syylomalla tehtyjä risteilyjä ja kesälomilla saaristossa kalastamista.
Emme ole juurikaan voineet matkustaa ja telkkaria katsotaan yhdessä . Frendejä on aina tuijotettu niin , että useaan kertaan on nähty kaikki tuotantokaudet. Selviytyjät olivat joskus lasten ollessa pienempiä sellainen yhteinen lauantai-illan kohokohta.
Olen kyllä samaa mieltä kuin moni muukin , kyllä vanhemmat voivat luoda hyviä muistoja. Ei sen lapsen tarvitse antaa istua aina pelikoneella tai netissä. Ja jos lapsi on hyvin peliorientoitunut, telatkaa yhdessä lautapeliä välillä, siinä tulee samalla mainiota keskustelua.
Avaukseen sen verran, että olisin kyllä vanhempana äärimmäisen pettynyt itseeni, jos lapsien keskeinen muisto lapsuudesta olisi TV:n katselu.
Vaikka kyllä muistan joitakin ohjelmia lapsuudesta, niin se ohjelma on muiston pääosassa, ei mikään perhehetki.
Meillä lasten tärkeimpiä perhemuistoja taitaa olla yhteiset lomamatkat, varsinkin telttailumatkat Eurooppaan. Toivon lisäksi, että vaikka ne tuskin erityisenä muistona lapsille tulevat mieleen, mutta juhlapäivissä, siis jokaisen synttäreissä on ollut tärkeätä viettää päivä yhdessä: on syöty aamupala yhdessä, tehty jotain - keilattu, käyty minigolfaamassa, leffassa tms. - taas syöty yhdessä, joko ravintolassa tai kotona, niin toivon, että näistä lapsille olisi jäänyt mieleen lämmin tunnelma yhdessäolosta, ja siitä, että jokainen on vuorollaan saanut sen oman päivänsä, niin lapset kuin aikuisetkin.
Siinä kuitenkin koko perhe yleensä keräänty sohvalle ja oli yhdesä.
Ei se napakympin tuijottaminen kovin kaksiselta muistolta kuulosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä kuitenkin koko perhe yleensä keräänty sohvalle ja oli yhdesä.
Ei se napakympin tuijottaminen kovin kaksiselta muistolta kuulosta...
telkkari on pääosassa, eikä perhe.
Siinä kuitenkin koko perhe yleensä keräänty sohvalle ja oli yhdesä.
Ei se napakympin tuijottaminen kovin kaksiselta muistolta kuulosta...
telkkari on pääosassa, eikä perhe.
sen verran, että vaikken pidä TV:tä keskeisenä musitona, ymmärrän kyllä viikottain toistuvien hetkien merkityksen ja niiden ajoittajana voi hyvin toimia vaikka yhteinen TV- ohjelma.
Aloitus vain tuli sen verran TV edellä, että ainakin minussa se herätti vastareaktion.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun nauretaan yhdessä vaikka jollekin tv-ohjelmalle ja siitä sitten viriää jokin kiva keskustelu. Ei siinä tv ole missään pääroolissa , vaan nimenomaan perhe.
on tärkeää pitää kiinni jonkinlaisesta elämänrytmistä, vuodenkierrosta. Silloin kaikkea ei ole kaiken aikaa, vaan arjesta nousee esille asioita. Sillä lailla ne jää mieleen.
Kesistä ainakin taitaa jäädä meidän lapsille voimakkaat muistot, kun eletään mökkielämää. Meillä ei ole varaa matkustaa niin paljon, että siitä tulisi yhdentekevää.
Sunnuntaisin ei käydä kaupassa, eikä se ole meille uskonnollinen kysymys. Viikossa vain pitää olla lepopäivä, joka on erilainen kuin muut. Mä uskon että tällaisia raiteita pitkin syntyy muistoja. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun nauretaan yhdessä vaikka jollekin tv-ohjelmalle ja siitä sitten viriää jokin kiva keskustelu. Ei siinä tv ole missään pääroolissa , vaan nimenomaan perhe.
Varmaan näinkin. Meillä itse asiassa lapset ovat tässä suhteessa erilaisia, yksi haluaa, että kaikki ovat hiljaa ja keskitytään katsomaan ohjelmaa. Toinen taas ei malta koskaan olla pitkään hiljaa, ja silloin syntyykin keskustelua. Tuossa ensinmainutussa tapauksessa ei kyllä synny mitään perhehetkeä, vaan vain ja ainoastaan telkkari on pääosassa.
"perhemuistoja" ole, siis sen kaltaisia kuin ap listaa, joten en osaa haikailla semmoisten perään nykyajassakaan. Kyllä silloinkin pystyi hakemaan herkkuja lähikaupasta koska vaan, matkustelu oli ainakin meillä arkipäivää, eka tietokonekin hankittiin meille jo 1981 ja sen jälkeen me lapset sen kanssa pääosin aikamme vietettiin...
Eikä mitään puuttunut elämästä. Mitään kohokohtia en vanhempana muistele enkä kaipaa, vaan elämä näyttäytyy minulle kaikkien muistojen kudoksena, jossa on eri sävyjä ja kohtia, muttei erityisiä kohokohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pääsi äidin tai jonkun muun kanssa ajelemaan lättähatulla. Se oli jopa halpaa siihen aikaan.
Mun muistoja on tämmösiä:
- lyhyillä lomilla mummulaan
- joka kesä viikko toisel puolel suomee toisten isovanhemmilla mökillä
- monet perhejuhlat on koko iältä muistissa
- n. 3-5 vuoden välein ollaan käyty ruotsissa laskettelmassa, hyvin muistissa
- nuorempana vietettiin samanikästen serkkujen perheen kanssa yhteisjoululomaa/hiihtolomaa lapissa mökillä
Siis omiten nykypäivän tekniikka ja mahdollisuus olla yhteydessä enemmän toisiin heikentäisi muistoja? Mä en ihan oikeasti ymmärrä? Kyllä mulle tietyt reissut on ollu ikimuistosia ja jotkin joulut kohokohtia. Toki pidän enemmän yhteyttä esmes sukulaisiini nyt netin kautta ku pitäisin muuten, kaikki asuu sen verran kaukana et muuten näen heitä 2-5 kertaa vuodessa.
matkustelu ei ole mulle arkipäivää kuin sisämaassa, ei ulkomailla. ei meillä vieraita tule koko aika ovesta sisään, kyllä niitä vieraita on usein odotettu innolla vaikka pitäisikin netissäö yhteyttä -ei se vedä vertoja kasvotusten tapaamiselle.
mä en ymmärrä missä ap;:n mielestä on vikaa? Mein perhe ainakin viettää edelleen yhdessä paljon aikaa vaikka kaikki ollaan lapsista muutettu vastikään omillemme ja nykytekniikkaa löytyy.
t. nykynuoreksi ittensä laskeva, 21v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"perhemuistoja" ole, siis sen kaltaisia kuin ap listaa, joten en osaa haikailla semmoisten perään nykyajassakaan. Kyllä silloinkin pystyi hakemaan herkkuja lähikaupasta koska vaan, matkustelu oli ainakin meillä arkipäivää, eka tietokonekin hankittiin meille jo 1981 ja sen jälkeen me lapset sen kanssa pääosin aikamme vietettiin... Eikä mitään puuttunut elämästä. Mitään kohokohtia en vanhempana muistele enkä kaipaa, vaan elämä näyttäytyy minulle kaikkien muistojen kudoksena, jossa on eri sävyjä ja kohtia, muttei erityisiä kohokohtia.
Ulkomailla ei käyty ikinä, mutta lapissa monta kertaa vuodessa sukulaisissa, autolla mentiin ja eväät tehtiin mukaan ja syötiin niitä jollain levähdyspaikalla. Mummolat oli täynnä sukulaisia ja serkusten kesken tehtiin vaikka mitä, mitä on iahana muistella nyt jälkeenpäin. Vanhempien kanssa tehtiin hiihtoreissuja, paistettiin nuotiolla makkaraa välillä tai oltiin eräkämpällä ja marjastettiin jne. Kotona pelattiin lautapelejä, käytiin uimassa jne.
kun nauretaan yhdessä vaikka jollekin tv-ohjelmalle ja siitä sitten viriää jokin kiva keskustelu. Ei siinä tv ole missään pääroolissa , vaan nimenomaan perhe.
Yksi eniten muisteltu juttu meidän 22-31v lapsilla on se kerta kun heitä nauratti mökillä ruokapöydässä hysteerisesti ja mummi laittoi heidät juoksemaan talon ympäri kunnes rauhoittuivat:) Aikaa meni.... varmaan tunti ja ruokakin taidettiin lämmittää pariin kertaan kun ei heti onnistunut. Vieläkin naurattaa koko porukkaa lähes joka viikonloppu kun syödään yhdessä.
20
on sellainen "perinne" jota meidän perheessä pidetään yllä. Tavikset ajaa Skodalla cittariin, me mennään junalla Stockaan.
Uskoisin, että meidän lapset muistavat mm. seur. asioita
- joskus pidettiin nuotiota pellolla ja paistettiin makkaraa ja omenoita
- oltiin pääsiäiskokolla joka vuosi
- käytiin kerran kesässä huvipuistossa
- asuttiin muutama vuosi ulkomailla
- käytiin pari krt/vuosi äidin kotimaassa
- oltiin lomalla Kanarialla
Paljon pieniäkin juttuja mm. eka Afrikan Tähti -peli on kiinnostanut kaikkia lapsia, teltassa nukkuminen on ollut kivaa ja grillaaminen jne.
Peli- ja tietokoneitakin meillä käytetään, mutta rajoitetusti.
muuttanut nuoreni muisteli, miten ihanaa oli lapsena, kun oltiin pitkät ajat mökillä ja käytiin aina välillä kirkonkylän kirjastossa, lainattiin kirjoja ja luettiin niitä laiturilla. Ja miten isä rakensi lasten kanssa lautan, miten tällä nyt jo nuorella naisella oli leikkikauppa, jossa me muut käytiin ostoksilla, miten veli rakensi puuhun majaa (ikuisuusprojekti) jne. Eli aika arkisia asioita kaikki.
Varmaan 20-luvulla oli erilaiset kohokohdat kuin 50-luvulla, ja 70-luvulla... ei se silti tarkoita, että jonkun vuosikymmenen perhemuistot ovat parempia kuin toisen.
Nykyään nyt matkustelu ja herkuttelu on arkipäivää, mutta jostain ne tärkeät jutut kuitenkin kumpuavat, ne jotka jäävät muistiin. Eihän muiston tarvitse olla mitään ainutlaatuista, tyyliin se ainoa kerta kun oltiin lentokoneessa, vaan arkipäiväinenkin juttu voi painua ikuisesti mieleen jonkin tietyn asian takia.
Ei minulla ainakaan (70-luvun lapsi) ole pelkästään ihania perhemuistoja, vaan ihan kaikenlaisia muistikuvia tuolta ajalta. Oli harmeja ja tylsyyttä ja kivaa. Eiköhän nuo meidän lapset koe asiat samanlailla, vaikka erilaisessa maailmassa elävätkin.
Ollaan lasten kanssa tehty yhtä sun toista kesälomalla, käyty eri paikoissa ja vietetty kotiaikaa. Mutta hauskin muisto on se, kun kuunneltiin musiikkia isin kännykästä kaiuttimen kautta, ja yhtäkkiä mummo soitti siihen. Ja mummon ääni tuli kaiuttimesta. Sitä on lapset nauraneet jo pari vuotta. Ihmeellisiä ovat lasten aivoitukset :-)
Riippuu perheestä.Olen tietoisesti yrittänyt luoda perhemuistoja.Monesti vain huomaan että kun lapset muistelevat, ne kivoimmat jutut monesti ovat sellaisia että en ole tajunnut niiden jäävän syvälle sydämeen matkaeväiksi.
Viime viikolla olimme maalla syyslomalla.12 ja 13v keksivät että heille pitää lukea satuja.Iltasatuja.Tosin niitä sitten luettiin myös päivällä sohvan mutkassa kainaloittain ja kivaa oli kaikille.
Kalliilla rahalla tehdään perhemuistoja matkustaessa.Niistä puhutaan vuosien varrella paljon. Ja laskettelumatkat Leville ovat aina top ten, mikää etelänmatka tms ei kuulemma korvaa lapin taikaa.
Pappa tapaa paistaa metsässä tikkupullaa nuotiolla. Ne reissut ruokkivat lapsia muullakin kuin pullataikinalla ja ovat arvossaan.