mistä nykylapsille/nuorille jää nykyisin perhemuistot?

Me emme ole käyneet ulkomailla ja lapsilla on karkkipäivät. TV:tä katsellaan hyvin, hyvin vähän. Tärkeämpää on yhdessäolo ja keskustelu. Sitä ei minun lapsuudessani ollut.

mutta nykyään on liikaa tekemistä ja kaikki on niin helppoa.



Ehkä ei synny sellaisia elämyksiä, että ensin on tylsää kun ei keksi tekemistä, sitten odottaa jotain, odottaa ja odottaa, ja kun se vihdoin tapahtuu, se on sitäkin mahtavampaa.

ja todella hyvä kysymys!



Olen miettinyt itse mieheni kanssa miljoonat kerrat samaa.

Ja kun lapselta kysymme vaikkapa viimekesän parasta muistoa, hän saattaa muistaa pelin, jossa pääsi yllätten kavereiden nähden vaativalle tasolle tai maaliin.



Isovanhemmille emme anna ottaa laitteita mukaan, ja se onkin sitten tylsää. Matkoilla sama juttu. Joudumme olemaan kuin opettajat: missä nyt ollaan? Katsokaapa tuota! Ja päivän päätteeksi voidaan todeta, että lapset eivät muista missä ovat, missä suunnilleen käyneet? Joudumme kertaamaan asioita ja aivan jututtamaan heitä.



Itse olin penskana onnesta soikeana, kun pääsin jonnekin reissuun ja muistan vieläkin asioita ja vaikutelmia sieltä. Pystyn kertomaan missä reissasin 7 vuotiaana, mutta omat lapset eivät muista -- välttämättä.

"Se, kun mentiin metsäretkelle ja syötiin mustikoita", "Kun olin mummin luona yötä", "Kun käytiin rannalla uimassa ja syötiin keksiä ja annettiin sorsillekin syötävää".



Kesällä matkusti yhden kerran Ruotsiin, ei meillä reissata juuri useammin. Kaikki on ehkä ulottuvillamme, mutta säännöstelyllä mihinkään ei mielestäni kyllästy.

kultaisesta 00-luvusta jolloin kaikki oli niin viatonta:

pelättiin terrorismin vastaista sotaa mutta tiedettiin ettei se kuitenkaan roihahda oikeaksi sodaksi

kaikki oli paljon helpompaa, oli vain kännykkä ja läppäri

miksei enää tehdä semmoisia klassikoita kuin ihmisten edessä

siihen aikaan autoja pystyi vielä korjaamaan itsekin

lapset leikki ulkona eikä kyyhöttäneet vain sisällä



jne.

jonkun viikonlopun uhrata lapsilleen ja viettää laatuaikaa sen kanssa.

Muuten lapsi on 10 tuntiä päivässä päiväkodissa saamassa virikkeitä ja viikonloput mummolassa kun isi ja äiti hoitaa parisuhdetta.

Mökkireissuja ja lapin mummin luona vietettyjä lomia muistellaan. Varmaa jää hyvin mieleen nämä perinteiset kalareissut kun ukkipuoli opetti virvelöimään, nuotiolla paistellaan makkaraa kesäyössä ja hirvi seisoo joen toisella puolella. Tai ovat yöpyneet hirvikämpällä yötä ja jutelleet kaikesta jännittävästä mummin ja ukkipuolen kanssa. Ja kotona kun takassa on tuli ja pelataan lautapelejä, kokataan porukalla jne. Toivon että näistä jää kivat muistot, sellaisesta kiireettöömästä yhdessäolosta.

kerhon, mummuloissa vierailut, hoidon ja hoitokaverit. Ja emme todellakaan anna lapsille kaikkea mitä pyytävät, seuraavat lelut saavat joululahjaksi. Meillä koitetaan puuhastella koko perhe yhdessä. Ja vaikka mennään lasten ehdoilla, niin ei koe sitä huonona asiana, vaan nautin siitä, että meillä on kaksi lasta, joiden kanssa saa viettää aikaa.

muistellaan matkoja, joita ei ainakaan ulkomaille montaa ole. Mulla ja tytöllä kirppikset intohimona, niistä varmaan jotain yhteisiä muistoja jää, samoin vietetään paljon aikaa musiikkia kuunnellen ja siitä jutellen.

Viikonloppuna oltiin Tampereella ja tyttö -nyt jo teini-ikäinen - sai opastaa meitä siellä, testasin minkä verran on oppinut mun kanssa siellä kulkiessaan ja hyvin osasi ja oli tyytyväinen kun löysi paikat. Se oli minustakin kivaa.

Käveltiin ja tutkittiin puistonpenkkejä, joissa oli sitaatteja rocklyriikoista.

ja kesämökilä vietetyt ajat

mutta on meillä ollut bumtsibumit, joita katsottiin, kun lapset oli pienempiä... :D



Kun kysyin teineiltä tätä, tällä hetkellä he muistavat muutamat reissut, sairastamiset, jolloin vain oltiin, parit muutot, jonka jälkeen elämänlaatu on parantunut...



Sitä on vaikeaa sanoa lopulta, mitä muistavat näin "vanhoina". Sillä kokemuksia heillä on, enemmän kuin monella meistä aikuisista lapsina.

- päivittäiset lukuhetket

- viikonloppuisin retket ja tekemiset (metsään, museoihin, leffaan)

- kesäisin ja jouluisin matkat sukulaisiin isän kotimaahan

Meillä telkkaria katsotaan yhdessä ei läppäreiltä ja esim sunnuntai-ilta on kaikkien yhteinen tanssi-ilta. Konetta ei lapset käytä ollenkaan (ovat alle kouluikäisiä vielä). Matkoja tehdään kerran kaksi vuodessa. Joka päivä laitetaan ruoka ja syödään yhdessä, kerran viikossa siivotaan kunnolla ym. Itse asiassa mun mielestä meidän elämä on aika samanlaista kun mun lapsuudessa. Tietty jotain muutosta varmaan tulee kun lapset menee kouluun. Tosin ollaan varmaan aika tarkkoja tietokonepelien ym. suhteen. Karkkia lapset saa vain lauantaisin ihan niin kuin minäkin pienenä. Olen kyllä tietoisesti halunnut lapsille aika perinteisen lapsuuden.

No se on tietenkin vanhempien vastuulla luoda niitä perinteitä ja tapoja, joita voi muistella. Meillä on tapana syödä lauantaisin yunipuuroa, sunnuntai-aamuisin croissantteja. Varmaan jouluun ja moniin muihinkin merkkipäiviin liittyy perinteitä. Meillä on esim jouluisin itsetehty joulukalenteri, joka lapsi saa avata vuorollaan. Varmasti mummulareissut ja taloyhtiön lasten yhteiset leikit, heijastinhipat jne. ovat mielernjääviä.



Mun mielestä vanhempien tehtävänä on välittää ja rakentaa niitä perinteitä. Eikä ne tosiaan niin ihmeellisiä ole. Lomareissuilta muistan itse lapsuudesta sen, että oli kuvaa olla koko perheen kanssa yhdessä. Me reissattiin paljon, mutta meillä ei ollut kesämökkiä eikä venettä.

No se on tietenkin vanhempien vastuulla luoda niitä perinteitä ja tapoja, joita voi muistella. Meillä on tapana syödä lauantaisin yunipuuroa, sunnuntai-aamuisin croissantteja. Varmaan jouluun ja moniin muihinkin merkkipäiviin liittyy perinteitä. Meillä on esim jouluisin itsetehty joulukalenteri, joka lapsi saa avata vuorollaan. Varmasti mummulareissut ja taloyhtiön lasten yhteiset leikit, heijastinhipat jne. ovat mielernjääviä.



Mun mielestä vanhempien tehtävänä on välittää ja rakentaa niitä perinteitä. Eikä ne tosiaan niin ihmeellisiä ole. Lomareissuilta muistan itse lapsuudesta sen, että oli kuvaa olla koko perheen kanssa yhdessä. Me reissattiin paljon, mutta meillä ei ollut kesämökkiä eikä venettä.

katsotaan yhdessä esim. Vain elämää tai Tanssii tähtien kanssa, minä vien lasta kulttuuririentoihin, miesväki kalastaa ja harrastaa yhdessä esim. jalkapalloa. Koko perheen voimin sekä ydessä ystäväperheiden kanssa käydään retkillä jne., kaukomatkailua emme harrasta. Meillä leivotaan usein lauantain iltapalaksi pizzaa.



Joskus pidetään perhen kesken leffailtoja: raahataan patjat ja popparit olohuoneeseen ja otetaan porukalla rennosti.



Parhaat hetket ovat yksinkertaisia, ja niistä haluan äitinä pitää kiinni.

ihmettelen tätä vilpittömästi mitenkään haikailematta vanhoja hyviä aikoja.

mun lapsuudessa nämä klassiset eli katsotaan perheen kanssa dallasit sun muut ja launtaisin napakymppiä ja herkkuja. Kesälomalla serkkujen kanssa.

mun vanhemmilla taas vähän samaa eli perhe tapittaa tv-sarjat ja innolla odottaa postista aku ankkaa, jonka kunniaksi muori pyöräyttäää maukkaat pullat. Isovanhemmat taas saa onnellisuuskiksit kun muistelee miten isän kanssa pääsi metsälle tai kylään tuli kauan odotettuja vieraita ym.

Aikalailla samanlaisia on monilla.

Mutta entä nykymukulat? Tv-sarjoja voi kukin katsoa milloin vaan läppäriltä, kavereihin ja sukulaisiin ollaan koko ajan yhteydessä. Herkkuja voi hakea samantien lähikaupasta ja kaikki käy suit sait vaan. Matkustelu arkipäivää; osa lapsista ei edes muista missä kaikkialla on käynyt. Tavaraa on. Mitä kohokohtia ne vanhempana muistelee?

- isovanhempien eläessä käytiin joka viikko heillä syömässä

- lomat vietettiin yhdessä mökillä

- yhteisistä matkoista

- nyt lapset tulevat meille viikonloppuisin syömään isommalla tai pienemmällä kokoonpanolla (ystävätkin tervetulleita)

- ruokaa laitetaan yhdessä - mikään ei lämmitä niin paljoa kuin kotoa muuttaneen lapsen tekstari: äiti - teetkö viikonloppuna sun ihanaa stroganoffia! Samainen lapsi kiukutteli mainitusta ruuasta vain 7 v aiemmin...

- leivomme yhdessä (varsinainen kokeilukeittiö)

- kuopus enää kotona - yhdessä katsotaan leffoja, Simppareita ja Emmerdalea:)



Kyllä ne näistä tulee ne kohokohdat - miksei matkat olisi ikimuistettavia vaikka niitä tekisi 5 vkoa vuodessa kuten me?? Kuopuskin (kohta 11v) muistaa yksityiskohtia (jotka minä olen unohtanut) matkalta jolloin oli 3v....

jonkun viikonlopun uhrata lapsilleen ja viettää laatuaikaa sen kanssa. Muuten lapsi on 10 tuntiä päivässä päiväkodissa saamassa virikkeitä ja viikonloput mummolassa kun isi ja äiti hoitaa parisuhdetta.

Vau.

sen verran, että olisin kyllä vanhempana äärimmäisen pettynyt itseeni, jos lapsien keskeinen muisto lapsuudesta olisi TV:n katselu. Toki meilläkin on se yksi ohjelma, joka viikossa katsotaan yhdessä, mutta muuten aikuiset ei meillä katso TV:tä. Lapset toki joskus Pikku Kakkosen.



Tuolle, jonka lapset eivät edes muista missä matkustavat - kannattaisikohan matkat suunnitella lapsia kiinnostaviksi - edes jotenkin? Me ollaan tehty lasten kanssa vasta yksi pidempi reissu (Viroa ja Ruotsia ei nyt lasketa) ja vanhempi ei muusta haikalekaan kuin päästä sinne takaisin.