Vihaksi pistää tämä isompien hoitoon vieminen vauvan tullessa taloon
Heippa!
En yleensä olen kovin innokkaasti tähän keskusteluun osallistunut, mutta nyt on jotenkin oma ajatus niin solmussa, että rohkenen sen esittää. Tai siis hämmästykseni MIKSI esikoinen/isommat lapset pitäis /pitäisi saada viedä hoitoon kun vauva syntyy?
Mä odotan neljättä, esikoinen on eskarissa, toka 4v ja kuopus 1v2kk ja nyt siis rv 22. Esikoinen on eskarissa ma-to 9-13, keskimmäinen kerhossa 2h/vk, jonne sinnekin itse vien, matkaa yli 10km/suuntaansa, joten se 2h menee sit siinä, että käyn kuopuksen kans kaupassa.
Mihinköhän hyvät naiset väsyvät tai edes pelkäävät väsyvänsä jos isommatkin ovat kotona kun vauva syntyy? Koti riittää virikkeeksi, meidän 6 ja 4v-eivät edes halua lähteä kotoa mihinkään. Tosin asumme maalla, on iso piha ja eläimet, hoidettava nekin. Kavereita ei ole, ei telkkaria ei tietsikkapelejä. Arki on työntäyteistä, sen jokainen äiti tietää. Ulkoilemme 2-3kertaa/pv, tänään ollaan myös leivottu ja siivottu.
Voin ainakin itse sanoa, että niinä hetkinä, kun mies vie 4-ja 6-vuotiaat johonkin ulos niin olen aivan turhautunut, talosta puuttuu meno ja meininki. Nyt onneks 1v osaa kans touhuta mun kanssa :D Toki on ihanaa, jos pojat ovat vaikka isänsä kanssa ja tyttö nukkuu päikkäreitä, mutta ne ajat menee sit haahuiluun ja kellon kyttäämiseen.
NYT TARKKANA: Ihmettelen sitä, että terveet äidit vievät hoitopaikat niiltä perheiltä, jotka sitä tarvitsisivat. Meillä pojat oli hoidossa vuoden mun tehdessä opinnot loppuun ennen kolmannen syntymistä. Mies opiskelee vielä ja käy samalla töissä. Paljon on pois mutta silloin kun on kotona, touhuaa nimenomaan poikien kans paljon.
Tätä paasausta varmaan riittää. Pistää vaan niin vihaksi, kun aina vedotaan niihin mystisiin virikkeisiin, sosiaalisiin suhteisiin ja plaplapla. Herätkää, ei lapset niitä kaipaa! Miksi sitten hankitaan lapsia jos niitä ei jakseta hoitaa?
Joku sanoi, että lapsi itse haluaa hoitoon! Niin meilläkin tämä 4-vuotias oikein kinuaa pphoitajalleen. Käydään siellä joskus ulkoilemassa, mutta sillai, että olen siellä itsekin sen ajan. Joskus tosi harvoin esim. omien lääkärieni ajaksi pojat voi siellä olla hetken, nuorimmainen on nukkunut kerran pihalla. En raaski, en keksi mitään hyvää syytä, vaikka hoitaja pyytää poikia ja pojat itse pyytää päästä. Ehkä olen julma, mutta mitä minä teen sen ajan kun lapset olis poissa?
Nyt lähden opiskelemaan kun rv 30 täytyy ja etänä suoritan koko jutun (30ov). Toivottavasti päivääkään ei tarvi lapsia hoidossa pitää ja vauvan rytmin mukaan teen töitä kotona.
Oli pakko vuodattaa. Nyt saunaan tämän katraan kanssa!
T: Vuokko, lapset -99, -01, -04 ja rv 22
Kommentit (70)
..mun mielestä.
Kaikista kummallisintahan tässä koko sotkussa on ettei valtio tue äitiysloman aikana kotona hoitamista (ts.kotihoidon tukea ei makseta lainkaan..) ja sitten tuetaan sitä kun jotkut vie pienensä hoitoon vaikka itse on kotona..
mikään ei ole pienelle lapselle tärkeämpää kun ensimmäisten elinvuosien aikana luotu turvallisuus - ja tämä varmaan useimmiten syntyy parhaiten omassa kodissa, tutuissa rutiineissa, ilman että lapsen tarvii olla urhea suorittaja joka roudataan hoitoon aamulla aikaisin ja haetaan sitten illalla kotiin..
oudointa on (ketään syyllistämättä) että miksi verovaroista tuetaan tätä omituista lapsen hoitoa kodin ulkopuolella sisaruksen syntyessä- mallia!?
parempihan se on lapsellekkin että syntyy alusta asti kontakti ja lämmin sisarussuhde pienempään sisarukseen (sitä paitsi hyvin tuntuu sellainen " virikkeitä kaipaavakin" yli 3-v innostuvan leikkimään vauvan kanssa kun on kotihoidossa!)
tosiaan mun puolesta verovaroista tuetut hoidot pois äitiyslomien ajaksi ja kunnon kodinhoidon tuet perheille ...!
ainakin mua sapettaa maksaa jatkuvasti veroja, kun ei niistä kotona ollessa saa mitään tukiakaan..ja siis tän voi tulkita siten että olen erittäin katkera siitä että kun haluan olla ja olen kotona katselemassa ihanan lapseni kasvua ja kehitystä, ei sitä tueta mitenkään mutta kun jos veisin lapsen hoitoon niin sitä tuetaan vanhempainvapaankin aikana..ja se on väärin. Asettaa äidit ihan eri arvoiseen asemaan,
vähintäänkin tuki pitäisi olla sama oli lapset sitten kotona tai jossain ..
ihmetellen ja purnaten..
kannatan ehdotusta jakaa päivähoitopaikat pääsääntöisesti tarpeen mukaan, mutta myös oikeutta säilyttää osa-päivähoito nille lapsille joiden jompi kumpi vanhempi on kotona, pois palkkatyöstä.
Subjekt. oikeus päivähoitoon on kyllä oikeasti aika kummallinen etuus!
a) Vanhempi hoitoon vietävä sisarus on yleensä alle 3-vuotias
b) Vanhempi sisarus ei ole aiemmin ollut ko. hoitopaikassa, vaan viedään sinne vasta vauvan synnyttyä
c) Äiti jättäytyy aina pitkäksi aikaa hoitovapaalle vauvan kanssa (tosiasiassa töihin paluu voi olla edessä vauvan ollessa 9 kk ikäinen mikä on ainakin minusta jo sinällään täysin riittävä syy pitää lapsen hoitopaikka, varsinkin hyvä sellainen)
d) Vaihtoehtoista laadukasta kerhotoimintaa on joka paikassa saatavilla ja myös muiden tahojen kuin seurakunnan järjestämänä (kaikki eivät kuulu kirkkoon)
e) Lapsi pidetään hoidossa 10 h/vrk ja 5 pv/vko
f) Hoitopaikkoja riittäisi paremmin niitä " oikeasti" tarvitseville ja ryhmät pysyisivät pienempinä, jos näitä " ylimääräisiä" lapsia ei olisi hoidossa (ainakin pääkaupunkiseudulla lakkautetaan välittömästi turhina ne päiväkodit, joiden lapsimäärä vähenee, ensimmäiseksi vasaran alle menevät juuri ne pienet yksiköt)
Minusta vaikuttaa siltä, että moni näkee vain sen oman elämäntilanteensa ja kuvittelee, että kaikissa perheissä on samanlaista esim. lasten välinen ikäero on n. 2 vuotta, äiti ei ole ollut töissä eikä vanhempi lapsi hoidossa äityslomien välissä ja ilman muuta nuorempaakin lasta hoidetaan kotona vähintään 2-vuotiaaksi asti.
Kyllä maailmassa sentään vielä riittää niitä oikeastikin vihattavia asioita, myös lapsiin liittyviä. Luepa vaikka muutaman viime päivän lehdet. Pedofiili tuomittiin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä 11 vuoden vankeuteen. Isä käytti tyttäriään hyväksi usean vuoden ajan. Lasten, jopa pienten vauvojen, pahoinpitely on valitettavan yleistä nyky-Suomessa, uutena pahoinpitelymuotona myrkytykset. Lasten tulevaisuus pilataan jo kohdussa äidin alkoholinkäytöllä jne. jne. jne.
Vielä lisäisin yhden kohdan:
g) Vanhemmat sisarukset viedään hoitoon " pois vauvan tieltä" , koska " äiti ei jaksa hoitaa omia lapsiaan" .
AarneAnkka:
a) Vanhempi hoitoon vietävä sisarus on yleensä alle 3-vuotiasb) Vanhempi sisarus ei ole aiemmin ollut ko. hoitopaikassa, vaan viedään sinne vasta vauvan synnyttyä
c) Äiti jättäytyy aina pitkäksi aikaa hoitovapaalle vauvan kanssa (tosiasiassa töihin paluu voi olla edessä vauvan ollessa 9 kk ikäinen mikä on ainakin minusta jo sinällään täysin riittävä syy pitää lapsen hoitopaikka, varsinkin hyvä sellainen)
d) Vaihtoehtoista laadukasta kerhotoimintaa on joka paikassa saatavilla ja myös muiden tahojen kuin seurakunnan järjestämänä (kaikki eivät kuulu kirkkoon)
e) Lapsi pidetään hoidossa 10 h/vrk ja 5 pv/vko
f) Hoitopaikkoja riittäisi paremmin niitä " oikeasti" tarvitseville ja ryhmät pysyisivät pienempinä, jos näitä " ylimääräisiä" lapsia ei olisi hoidossa (ainakin pääkaupunkiseudulla lakkautetaan välittömästi turhina ne päiväkodit, joiden lapsimäärä vähenee, ensimmäiseksi vasaran alle menevät juuri ne pienet yksiköt)
Minusta vaikuttaa siltä, että moni näkee vain sen oman elämäntilanteensa ja kuvittelee, että kaikissa perheissä on samanlaista esim. lasten välinen ikäero on n. 2 vuotta, äiti ei ole ollut töissä eikä vanhempi lapsi hoidossa äityslomien välissä ja ilman muuta nuorempaakin lasta hoidetaan kotona vähintään 2-vuotiaaksi asti.
Anna ihmeessä itsellesi kasapäin pointseja ja papukaijamerkkejä!
Kun toinen lapsi syntyi maaliskuun alussa ja mun kirjoitukset alkoi viikkoa myöhemmin, meidän esikoinen oli hoidossa. En ottanut sitä kotiin, kun jäin lukulomalle, otin vasta kun kirjoitukset oli ohi, eli maaliskuunlopussa. Ei ollut järkeä ottaa aiemmin, kun piti saada kokeisiin luettua.
Nyt odotetaan kolmatta. Kumpikaan isommista ei mene hoitoon, kun jään kotiin. Eivät ole hoidossa nytkään, vaan mies hoitaa kotona. Kavereita ei tosiaan lapsille maalla tunnu olevan, mutta ehkä tämä korjaantuu jun jään kotiin. Ainahan voi lähteä jonnekin missä niitä muita lapsia on.
Lapset siis 3v, 1v8kk ja rv n.20
mitä siinä on urputtamista, että vilkas poika, esikoinen esim. 3,5-v on hoidossa 3-4 tuntia päivässä? Siinä mielestäni säilyy ihan hyvin myös kotifiilis. Herätään rauhassa ja ollaan yhdessä hieman, sitten kaikessa rauhassa viedään hoitopaikkaan leikkimään. Äiti saa vauvan kanssa vauvalle tärkeätä ihan kaksinkeskistä aikaa. Äiti saa jopa itse hetken levähtää (hui), kerätä energiaa, siivota ehkä hiukan ja sitten lähdetään kaikessa rauhassa hakemaan esikoista hoidosta. Matkalla kotiin pysähdellään ihmettelemään maailman ihmeellisyyksiä... kotona pikku esikoinen voi mennä päiväunille jos tarve on. Unien jälkeen kello on mahdollisesti 14-15. Siinä onkin vielä aikaa mennä yhdessä ulos puistoon jne. Mies saapuu sitten illansuussa, yrittäjä kun on. Mitä vikaa tässä yhtälössä?
Todellisuudessa itselläni on vain yksi lapsi 2 v 4 kk eikä toisesta ole vielä tietoakaan (kaikilla ei onnaa noin vain...). Mutta puhun järkevien ja tasapainoisten, itseään kuuntelevien äitien puolesta, jotka haluavat käyttää subjektiivista oikeuttaan osa-aikaisesti. Voisin hyvin kuvitella pistäväni esikoiseni em tyylillä hoitoon. Tai sitten en. Se kun on mun subjektiivinen päätökseni sitten aikanaan.
Kunnioitan niitä, jotka ilman omaa henkireikää jaksavat olla katraan kanssa kotona vuodesta toiseen. Kunnioitan myös niitä, jotka ovat luonteeltaan erityyppisiä ja päätyvät jakamaan vastuuta myös muiden kanssa. Itse olen ehdottomasti yksi lapsi kerrallaan kaikessa rauhassa -tyyppiä, mutta paras ystäväni on Liuta lapsia siitä vaan kerralla -tyyppiä. Hän viihtyy kotona vuodesta toiseen kauheassa tohinassa, itse tarvitsen omille ajatuksilleni myös tilaa ja rauhaa. Haluan antaa lapsilleni (jos vauvakin vielä joskus siunaantuu) mahdollisimman paljon yksilöllistä aikaa ja huomiota. Että kyllä me ollaan erilaisia.
Nimim. verorahoille vastinetta.
Kannanottoja tästä aiheesta on ollut jo ihan riittämiin, eikä yhteisymmärrystä löydy, tuskin koskaan löytyykään. Eli jääköön ap:n vihaksi pistämän asian kommentointi väliin.
Toivon kuitenkin, ettei kukaan meistä (varsinkaan lapsilleen 100% omistautuvat äidit) joudu katumaan tekemiään päätöksiä elämänsä myöhemmissä vaiheissa. Ja että lapsemme osaavat arvostaa sitten myöhemmin heidän puolestaan tekemiämme päätöksiä.
Sivusta olen seurannut parin perheen kamppailua, jossa ratkaisut on tehty ap:n tyyliin _erittäin_ lapsilähtöisesti. Lopputulos, nyt lasten jo ollessa aikuisia meillä on katkeroitunut äiti joka yrittää ottaa menetettyä aikaa takaisin annettuaan kaikkensa ensin lapsilleen. Ja äiti, joka edelleen pyrkii kontrolloimaan lastensa tekemisiä (näin todennäköisesti me kaikki, mutta rajansa silläkin) suuressa määrin. Ja toisaalta nämä lapset ovat edelleen hyvin riippuvaisia vanhemmistaan, varsinkin äidistä (vanhempien kannalta ehkä imartelevaa, mutta tässäkin on rajansa). Ääriesimerkkejä tiedän, mutta ajatuksia herättäviä.
Lisäksi olen sitä mieltä, että lasten kasvatuksessa voi mokata niiiiiiin monessa vaiheessa, eikä vain pitämällä esikoisen hoidossa toisen lapsen synnyttyä. Kaikki me toivomme, että lapsistamme kasvaa kunnollisia vastuuntuntoisia ja _suvaitsevaisia_ aikuisia. Se miten siihen päästään, on monen asian summa eikä KUKAAN meistä voi sanoa yhden ainoan tavan olevan se ainoa oikea. Ja lopputuloshan selviää vasta vuosien kuluttua...
Oma mieheni tekee sellaisia työpäiviä, että hänestä ei ole lastenhoidossa oikeastaan minkäänlaista apua, käy kotona vaan nukkumassa. Vapaapäivät ovat tosi harvinaista herkkua. En ole näillä näkymin viemässä esikoista (pian 2 v) hoitoon kun vauva syntyy, MUTTA jos koen sen jaksamiseni kannalta välttämättömäksi niin todellakin aion sen tehdä. Mitä iloa kummallekaan lapselle on minusta, jos olen rättipoikkiväsynyt valvottuani ensin yöt koliikkivauvan kanssa, ja tapeltuani uhmaikäisen kanssa päivät? (tämä siis oli vain esimerkki, en tiedä millaista elämä kahden pienen kanssa tulee olemaan)