Vihaksi pistää tämä isompien hoitoon vieminen vauvan tullessa taloon
Heippa!
En yleensä olen kovin innokkaasti tähän keskusteluun osallistunut, mutta nyt on jotenkin oma ajatus niin solmussa, että rohkenen sen esittää. Tai siis hämmästykseni MIKSI esikoinen/isommat lapset pitäis /pitäisi saada viedä hoitoon kun vauva syntyy?
Mä odotan neljättä, esikoinen on eskarissa, toka 4v ja kuopus 1v2kk ja nyt siis rv 22. Esikoinen on eskarissa ma-to 9-13, keskimmäinen kerhossa 2h/vk, jonne sinnekin itse vien, matkaa yli 10km/suuntaansa, joten se 2h menee sit siinä, että käyn kuopuksen kans kaupassa.
Mihinköhän hyvät naiset väsyvät tai edes pelkäävät väsyvänsä jos isommatkin ovat kotona kun vauva syntyy? Koti riittää virikkeeksi, meidän 6 ja 4v-eivät edes halua lähteä kotoa mihinkään. Tosin asumme maalla, on iso piha ja eläimet, hoidettava nekin. Kavereita ei ole, ei telkkaria ei tietsikkapelejä. Arki on työntäyteistä, sen jokainen äiti tietää. Ulkoilemme 2-3kertaa/pv, tänään ollaan myös leivottu ja siivottu.
Voin ainakin itse sanoa, että niinä hetkinä, kun mies vie 4-ja 6-vuotiaat johonkin ulos niin olen aivan turhautunut, talosta puuttuu meno ja meininki. Nyt onneks 1v osaa kans touhuta mun kanssa :D Toki on ihanaa, jos pojat ovat vaikka isänsä kanssa ja tyttö nukkuu päikkäreitä, mutta ne ajat menee sit haahuiluun ja kellon kyttäämiseen.
NYT TARKKANA: Ihmettelen sitä, että terveet äidit vievät hoitopaikat niiltä perheiltä, jotka sitä tarvitsisivat. Meillä pojat oli hoidossa vuoden mun tehdessä opinnot loppuun ennen kolmannen syntymistä. Mies opiskelee vielä ja käy samalla töissä. Paljon on pois mutta silloin kun on kotona, touhuaa nimenomaan poikien kans paljon.
Tätä paasausta varmaan riittää. Pistää vaan niin vihaksi, kun aina vedotaan niihin mystisiin virikkeisiin, sosiaalisiin suhteisiin ja plaplapla. Herätkää, ei lapset niitä kaipaa! Miksi sitten hankitaan lapsia jos niitä ei jakseta hoitaa?
Joku sanoi, että lapsi itse haluaa hoitoon! Niin meilläkin tämä 4-vuotias oikein kinuaa pphoitajalleen. Käydään siellä joskus ulkoilemassa, mutta sillai, että olen siellä itsekin sen ajan. Joskus tosi harvoin esim. omien lääkärieni ajaksi pojat voi siellä olla hetken, nuorimmainen on nukkunut kerran pihalla. En raaski, en keksi mitään hyvää syytä, vaikka hoitaja pyytää poikia ja pojat itse pyytää päästä. Ehkä olen julma, mutta mitä minä teen sen ajan kun lapset olis poissa?
Nyt lähden opiskelemaan kun rv 30 täytyy ja etänä suoritan koko jutun (30ov). Toivottavasti päivääkään ei tarvi lapsia hoidossa pitää ja vauvan rytmin mukaan teen töitä kotona.
Oli pakko vuodattaa. Nyt saunaan tämän katraan kanssa!
T: Vuokko, lapset -99, -01, -04 ja rv 22
Kommentit (70)
Viola04:
Jokainen tekee tavallaan, mutta minusta hoitoon vieminen on väärin yhdestä ainoasta syystä: se vie paikan niiltä, jotka sitä TODELLA tarvitsevat. Toki uusia paikkoja perustetaan tarpeen mukaan, mutta meillä esimerkiksi tämä uusi perustettu paikka on 12 km päässä. Naapurin pph-paikat vievät nämä " virikelapset" ja työssäkäyvät joutuvat kuljettamaan kauas.Tästä syystä se on musta väärin.
Ihanko oikeasti susta on väärin että uusi hoitopaikka on 12 km päässä... meillä kun kaikki hoitopaikat on vähintään 15 km päässä... Eipä todellakaan toivoakaan että naapuriin saisi viedä (paitsi väliaikaisesti, kas kun meidän naapuri on eläkkeellä oleva tarhatäti =) Ja kyllä ainakin meillä kunnan hakemuksessa kysytään kuljetusmahdollisuuksia ja paikat järjestellään sen mukaan. Älkää nyt hyvät äidit...
Meillä lapset nyt hoidossa (3v. ja 1.5v.), kun vanhemmat töissä. Kolmas syntymässä ensi kesänä. Itse mietin kuumeisesti vaihtoehtoja noille kahdelle sillä esikoinen rakastaa kerhoja yms, mutta nuorempi on vielä ensi vuonna niihin liian pieni... Siksi siis päiväkoti tms tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.
Molemmat ovat erittäin sosiaalisia ja nauttivat siitä, että saavat olla muiden lasten kanssa. Tiedän, että tulee hurja huuto, jos esikoinen lähtee ensi syksynä kerhoihin, mutta nuorempi ei pääse. Meillä ei minkäänlaisia kerhoja alle 3v. tällä alueelle (jonne siis pääsisi ilman vanhempia). Käymme toki asukaspuistossa yms lasten kanssa, mutta se ei ole sama asia sillä niissä ei ole samanlaista aktiviteettia, kun kerhoissa. Lisäksi esikoiselle on jo nyt tärkeää, että äiti ei ole aina mukana!
Meillä vauvat olleet aina huonoja nukkumaan ja esikoinen lopetti päiväunensa heti toisen vauvan synnyttyä (oli siis 1v 9kk). Itse olin aika poikki, kun kuopus söi 2h välein 10kk ikäiseen asti (pulloa ei koskaan huolinut joten isä ei voinut auttaa), sairasti harvinaisen viruksen jonka takia olimme 10 päivää sairaalassa ja muutenkin oli " vaativa" vauva. Päivisin saanut levätä, kun esikoinen ei nukkunut. Senkin takia olisi tärkeä, että saisin edes pari kertaa viikossa levähtää päivällä, kun kolmas syntyy... ellei sitten ole ihan erilainen vauva, kun kaksi edellista eli nukkuu yöt ja syö harvoin :)
On helppoa kritisoida muita, kun itse ei ole ollut siinä tilanteessa. Itsekään en ennen toisen lapsen vauva ikää olisi voinut kuvitellakaan, että olisin ajatellut positiivisesti vanhempien lasten hoitoon viemistä, kun vauva tulee taloon. Pikku hiljaa sitä oppii suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä...
Jos mielipiteeni painoarvoa vähentää tai lisää se, mikä itse olen sosioekonomiselta statukseltani, niin olen itse ollut kotiäitinä 5 vuotta, ja lapsien ollessa 3v. ja 5v. palannut takaisin työelämään. En ole superäiti, en täydellinen äiti, en edes erityisen virikkeellinen äiti. En pyri mielipiteilläni korottaamaan itseäni, aliarvioimaan toisia tai syyllistämään ketään.
Olen kotihoidon kannattaja, vaikka omat lapset ovat hoidossa. Edelleen, kaikesta suvaitsevaisuudestani ja avarakatseisuudestani huolimatta en ymmärrä, miksi äidit eivät halua olla lastensa kanssa kun siihen on mahdollisuus. On toki erilaisia perheitä, erilaisia tilanteita ja tuhansia variaatioita (joita tässä ansiokkaasti on lueteltukin) mutta silti en ymmärrä, miksi päivähoito olisi kotia parempi vaihtoehto esikoiselle. En ymmärrä en. Ehkä sitten seuraavassa elämässä tajuntani laajenee niin, että ymmärrän miksi lapsia hankitaan, vaikka niiden kanssa ei haluta olla.
8392:
b)äiti ei selviä hengissä lasten kanssa (kuten Aarne Ankka edellisessä keskustelussa)
Quottaanpa itseäni: " Kyllä, jos joskus meille toinen lapsi tulee, esikoinen JATKAA hoitopaikassa myös siitä syystä, että itse en selviäisi hengissä (enkä yhtään liioittele tässä), jos en voisi päivällä nukkua."
Kuinkas kauan itse pysyt hengissä esim. 3-5 tunnin yöunilla (tämä pätkissä nukuttuna), jos päivällä et pysty yhtään nukkumaan? Luulen, että niilläkin, joilla pumppu on kunnossa, voisi tekemään tiukkaa parin kuukauden jälkeen... Vaikea varmaan käsittää, jos itsellä ei ole ollut erittäin vähän ja senkin vähän huonosti nukkuvaa vauvaa.
Ei voi muuta sanoa silmät ja suu ymmyrskäisinä kuin että vau.
Vau, että jollakin pyyhkiin noin helvetin hyvin. Olen aivan kateellinen, etten ole _koskaan_ elänyt noin selvärajaisesti ja tyytyväisesti. Olen todella kateellinen, etten kykene elämään noin.
Minulla tosin ei ole lapset hoidossa, mutta saanhan oi saanhan ottaa aiheeseen kantaa näin yleisemmällä tasolla.
Vau.
Hesari C 10 mielipide tänään.
Lukekaa vaikka toi juttu vankila-lapsista ja asettakaa asiat oikeeseen perspektiiviin. Hei, onko jotain imetetty 1 vai 8 kuukautta, viettääkö joku päivisin tarhassa aikaa 3 vai 7 tuntia, syökö joku purkkiruokaa ja silloin tällöin hampurilaisen, onko karkkipäivä vaiko eikö ole JA NIIN EDELLEEN. Onko tärkeetä hei oikeesti? Hyvähän noita on pohtia, mutta ollaan aika kaukana todellisesta elämästä, kun kokonaisuus häviää. Jos kotona on kaikki hyvin ja lapsia rakastatetaan, heistä huolehditaan ja tehdään heidän eteensä kaikki mitä pystytään. Mistä muodostuu turvallinen elämä? Kokonaisuudesta, jatkuvuudesta, empatiasta, rakkaudesta, huolenpidosta, kuuntelemisesta ja ymmärtämisestä ainakin. Mitä täällä palstalla oikeen räyhätään ja syyllistetään toisia pienistä asioista?
Mann@:
Ihanko oikeasti susta on väärin että uusi hoitopaikka on 12 km päässä... meillä kun kaikki hoitopaikat on vähintään 15 km päässä... Eipä todellakaan toivoakaan että naapuriin saisi viedä (paitsi väliaikaisesti, kas kun meidän naapuri on eläkkeellä oleva tarhatäti =) Ja kyllä ainakin meillä kunnan hakemuksessa kysytään kuljetusmahdollisuuksia ja paikat järjestellään sen mukaan. Älkää nyt hyvät äidit...
Meillä ei valitettavasti järjestellä kuljetusmahdollisuuksien mukaan paikkoja, koska täällä (suurehkossa kaupungissa) on ihan toivoton hoitotilanne. Meille autottomille tarjottu ainoastaan sitä yhtä paikkaa 12 km päästä, täysin eri suunnasta kuin oma työpaikka tai koti. Siksi se musta ei ole ihan oikeudenmukaista, että monet lapset on lähellä hoidossa vain siksi, että saavat virikkeitä, vaikka vanhemmilla olisi aikaa ja mahdollisuuksia viedä kauemmaskin, kun äiti on kotona.
Mutta elämä ei ole oikeiudenmukaista ja painotan vielä, että kenenkään arvovalintoja en tässä arvostele. Ainoastaan harmittaa käytännön hankaluus.
Minähän kirjoitin, että ymmärrän hyvin että jos äiti ei selviä hengissä lasten kanssa, niin lapset viedään hoitoon.
En tosiaankaan tiedä kuinka kauan itse selviäisin hengissä ilman unia. Päivän? Viikon? Tuskin kuukauttakaan.
Kyllä, meillä on ollut huonosti nukkuva vauva. En kuitenkaan lähde kilpailemaan siitä, kenen vauva on nukkunut vähiten. Tuskinpa kärsimysten maksimointi oli tämän keskustelun ydin.
AarneAnkka:
8392:
b)äiti ei selviä hengissä lasten kanssa (kuten Aarne Ankka edellisessä keskustelussa)Quottaanpa itseäni: " Kyllä, jos joskus meille toinen lapsi tulee, esikoinen JATKAA hoitopaikassa myös siitä syystä, että itse en selviäisi hengissä (enkä yhtään liioittele tässä), jos en voisi päivällä nukkua."
Kuinkas kauan itse pysyt hengissä esim. 3-5 tunnin yöunilla (tämä pätkissä nukuttuna), jos päivällä et pysty yhtään nukkumaan? Luulen, että niilläkin, joilla pumppu on kunnossa, voisi tekemään tiukkaa parin kuukauden jälkeen... Vaikea varmaan käsittää, jos itsellä ei ole ollut erittäin vähän ja senkin vähän huonosti nukkuvaa vauvaa.
Miksi mielipiteenvaihtoa pidetään räyhäämisenä, syyllistämisenä, oman sädekehän kiillottamisena tai toisten alentamisena KUN SE EI OLE SITÄ.
On aivan älytön pohja keskustelulle napista siitä että " jossain on asiat huonomminkin, olkaa tyytyväisiä" . Toki on olemassa lapsia Afrikassa jotka kuolevat ennen 3.ikävuottaan, toki on FAS-lapsia, lapsia masennuksessa, insestin uhreja, huostaanotetuja- you name it. SILTIKIN mielestäni vapaa keskustelu on täysin sallittua jopa tälläisistä vähäpätöisimmistä aiheissakin. Vain keskustelun ja mielipiteidenvaihdon avulla me kaikki äidit voimme kehittyä tässä vaativassa roolissamme. Vai mitä sinä maanmainio ehdotat vaihtoehdoksi? Hymistelyä, nyökyttelyä, joo-joo- meininkiä?
Maanmainio:
Mitä täällä palstalla oikeen räyhätään ja syyllistetään toisia pienistä asioista?
Meidän kuopus nukkui 3 tunnin öitä ekat 3kk, en voinut esikoisen takia nukkua päivällä. Sitten kun kuopuksen yöt alkoivat rauhoittumaan, esikoinen heräili pitkin öitä. Molemmat oli kotihoidossa ja aivan hyvin selvittiin vaikka väsyttikin.
Henk.koht. ei harmita se, että esikoinen oli kotona myös. Enemmän jälkikäteen harmittaisi jos olisin kyörännyt hänet " pois jaloista" jonnekin virikehoitopaikkaan rättiväsyneenä joka päivä.
Edelleen kysyn, pitääkö toinen lapsi tehdä jos ei jaksa kuin yhden??
AarneAnkka:
Kuinkas kauan itse pysyt hengissä esim. 3-5 tunnin yöunilla (tämä pätkissä nukuttuna), jos päivällä et pysty yhtään nukkumaan? Luulen, että niilläkin, joilla pumppu on kunnossa, voisi tekemään tiukkaa parin kuukauden jälkeen... Vaikea varmaan käsittää, jos itsellä ei ole ollut erittäin vähän ja senkin vähän huonosti nukkuvaa vauvaa.
Minäkään en ymmärrä, miksi äidit jotka ovat KOTONA vievät lapsensa hoitoon?? Hoitajahan on jo kotona. Oli sitten lapsia yksi tai kaksi tai viisi.
Itse olen työelämässä ja poikamme käy päiväkodissa. Jos olisin kotona; en todellakaan veisi lastani vieraalle hoitoon, vaan hoitaisin poikani itse. Tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus on mennyt ihan överiksi. Tiedän tapauksen, jossa äiti kiikuttaa lapsensa päivittäin tarhaan ja maleksii itse päivät pitkät kotona tai läheisellä ostarilla. Huh!! Jos omien lasten hoitaminen ottaa noin koville, kannattaa a) miettiä tarkoin ylipäätään lasten hankkimista tai b) katsoa ainakin että lapsilla on tarpeeksi ikäeroa. Turha on jälkikäteen ruikuttaa kun on niin rankkaa ja viedä sitten lapset vieraalle hoidettavaksi...
Toki ymmärrän, että joissakin tapauksissa päiväkoti voi olla lapselle parempi (turva)paikka kuin oma koti. Jos esim. vanhemmilla on psyyk. ongelmia tai ongelmia alkoholin kanssa. Voihan olla, että valtaosassa näistä tapauksista, joissa kotona oleva äiti vie lapset tarhaan, on kyse juuri tästä. Silloin se on lapsen edun mukaista.
Eiköhän se pitkälti perustu tähän ' minulla on oikeus' -ajattelumalliin. Hyödynnetään yhteiskunnan palveluita niin paljon kuin mahdollista koska siihen on oikeus.
Ei riitä pitkä äitiysloma, mahdollisuus hoitovapaaseen, kunnan äideille ja lapsille järjestämä virkistystoiminta, ei mikään.. Joka pullasta pitäisi napsia rusinat, kun_siihen_on_se_oikeus. Lapsetkin voi hoitaa vieras vaikka itse on kotona.
Överiksi on tosiaan mennyt ja pahasti.
nea71:
Toki ymmärrän, että joissakin tapauksissa päiväkoti voi olla lapselle parempi (turva)paikka kuin oma koti. Jos esim. vanhemmilla on psyyk. ongelmia tai ongelmia alkoholin kanssa. Voihan olla, että valtaosassa näistä tapauksista, joissa kotona oleva äiti vie lapset tarhaan, on kyse juuri tästä. Silloin se on lapsen edun mukaista.
putte33:
Eiköhän se pitkälti perustu tähän ' minulla on oikeus' -ajattelumalliin. Hyödynnetään yhteiskunnan palveluita niin paljon kuin mahdollista koska siihen on oikeus.
Ei riitä pitkä äitiysloma, mahdollisuus hoitovapaaseen, kunnan äideille ja lapsille järjestämä virkistystoiminta, ei mikään.. Joka pullasta pitäisi napsia rusinat, kun_siihen_on_se_oikeus. Lapsetkin voi hoitaa vieras vaikka itse on kotona.
Överiksi on tosiaan mennyt ja pahasti.
kuuleppas, kuuleppas. ei todellakaan perustu läheskään aina mihinkään oikeuksien hyödyntämiseen. tässäpä esim. oma tapaukseni:
- esikoinen yksityisellä pph:lla puolikkaana, minä vanhempainvapaalla, hoitajan palkan maksan suurimmaksi osaksi minä itse ! kelan yksityisen hoidon tuen hoitaja kyllä saa niin kuin yhteiskunnalle varsin halpana hoitomuotona kuuluukin saada.
- kun jään hetkeksi ennen töihin paluuta ja pikkukakkosenkin samaan hoitopaikkaan vientiä hoitovapaalle maksan esikoisen hoitopaikkaa itse ja EN SAA kotihoidontukea, koska hoitaja saa yksityisen hoidon tuen.
Ihan omasta pussista maksan siis vaikka pian taas palaan töihin ja siirryn maksamaan ihan paljon veroja yhteiskunnalle ...
Tässäkin tapauksessa teen kyllä kaikkea muuta kuin hyödynnän optimaalisesti yhteiskunnan tukia !!! Ne hyödyntäjät taitavat pitää nittä lapsia mielummin kotona ...
Ihmettelen vain kovin sitä, että haluaako oikeasti jonkun alle 2-vuotiaskin niin kovasti sitä muuta seuraa isossa tai vähän pienemmässäkin ryhmässä? Ettei kyse olisi äidin omista ajatuksista ja ehkä siitä PELOSTA, että pitäisikin osata olla kotona useamman kuin yhden vauvan kanssa??? Oisko jotain muutosvastarintaa uutta kohtaan havaittavissa?
Meidän reilut 2 v on todella sosiaalinen ja vilkas, mutta niinä hetkinä, kun esikoisemme 5,5v on kerhossa ja olen kolmisin vauvamme ja keskimmäisemme kanssa kotona, nauttii hän elosta ja olosta ja rauhasta. Keskimmäisemme ainakin osaa ottaa ilon irti niistä hetkistä, kun kotona on rauhallista, ei mennä minnekään, ei ole muita " häiritsemässä" jne., vaikka muuten sitten seurassa onkin innokkaana mukana. Ja mitään meteliä hän ei siitä nosta, että esikoinen saa käydä kerhossa, mutta hän ei. Näin se on alusta asti ollut ja näin se tulee jatkumaan, kunnes hänkin ensi syksynä saa aloittaa kerhon ja silloin tuo kuopuksemme jää yksin isin (JUU ISIN) kanssa kotiin joidenkin mielestä vissiin kärsimään....
Kannattaisi ehkä joskus pysähtyä miettimään niitä perimmäisiä syitä siihen, että " lapset haluavat jotain" .... Monesti niin tiedostamattamme itse laitamme sanat lastemme suuhun....
Senkin vielä totean, jotta ihastuttavan isotuloisia perheitä tällä palstalla on, kun ilman tukia pystyvät hoitovapaalla ollessaankin lapsensa viemään päiväkotiin ja maksavat siitä ja samaan aikaan menettävät kotihoidontuen. Ei meidän rahoilla siihen olisi varaa, mutta tasan eivät menekään optiomiljoonat....
3.kerta:
Voin myös kertoa että on lapsille raskas taakka tehdä heistä ainoa elämänsisältö itsellesi (oma äitini oli tällainen läheisriippuvainen ja se on toisinaan todella ahdistavaa lapselle). Joten toivon, että et ollut ihan tosissasi kun tämän loppukaneetin kirjoitit!
***Siis huhhuh, minäkö läheisriippuvainen! Lapset ovat nyt number 2 parisuhteen jälkeen ja tämä on tosiaan kaukana läheisriippuvuudesta, tiedän sen. On niitä omassakin tuttavapiirissä ja eroon ovat päättyneet avioliitotkin niissä tapauksissa. Hei come on. Lähden opiskeluun tosiaan mukaan siitä lähtökohdista, että voi ottaa vauvan sinne mukaan ja isommat saavat olla kuten ennenkin. Kestäköön sit pidempään kuin muilla.
Siis pk-hoitajatko ovat teidän lapselle luotettavia ja läheisiä aikuisia. Huhhuh! Voisiko enää enempää ulkopuolista pitää tuollaisessa asemassa elämässään!
***Ehkä teillä on sijaisia ja muita, mutta meillä ei! Maaseudulla kun eletään, kylätouhuissa ollaan mukana perheinä, hoitaja on ollut hoitajana 22-vuotta ja kaikki vanhatkin hoitolapset pitävät häneen yhteyttä. Työ on hoitajalle elämäntapa ei työ. En yhtään ihmettele, että joku ei-yhteisöllisyyteen tottunut kummaksuu tätä, mutta hoitaja poikkeaa usein meillä muuten vaan, me siellä, on synttäreillä mukana, kutsuu perhejuhliinsa...En itsekään voisi kuvitella vieväni lastani mihinkään päiväkotiin tai ryhmikseen tai johonkin vaihtuviin pph-paikkoihin, niissä tilanne varmasti on etäisempi ja luotettavan sekä läheisen aikuisen kriteerit ei täyty. Henkilöt täytyy tuntea, tämä hoitaja on varmasti kaikille hoidokeilleen " emohahmo" eikä mikään palkkatyötä tekevä hoitaja.
T: Vuokko, ap
tämä keskustelu.
Itelläni on kaks lasta, toinen vuoden ja toinen kuukauden. Omat lapset on kotona, joskin ymmärrän hyvin myös päivähoitolapsia.
Kun sain toisen keisarinleikkauksella enkä olisi saanut nostaa esikoista (oli kuulemma liian painava) niin mietin kyllä vienkö sen miehen koulupäivän ajaksi hoitoon. En vienyt.
Kotiäitinä meinasin pysyä niin kauan kuin rahatilanne sallii mutta mietin myös sitä että veisinkö tuossa vuoden parin päästä lapseni päivähoitoon edes puoleksi päiväksi että sais tosiaan enemmän sosiaalisia kontakteja. Vielä hän ei niitä tarvitse, mutta myöhemmin kaverit ovat ilo, itsekin päivähoitolapsena sen tiedän.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi ihan oikeesti on muka huono äiti (tai ainaki sellasen käsityksen sain) jos lapsensa vie hoitoon vaikka on itse kotona. Jos joku lapsensa haluaa hoitoon viedä, se hänelle suotakoon. Enemmän ihmettelen perheitä joissa molemmat vanhemmat on kotona ja lapset silti hoidossa.
3.kerta:
Senkin vielä totean, jotta ihastuttavan isotuloisia perheitä tällä palstalla on, kun ilman tukia pystyvät hoitovapaalla ollessaankin lapsensa viemään päiväkotiin ja maksavat siitä ja samaan aikaan menettävät kotihoidontuen. Ei meidän rahoilla siihen olisi varaa, mutta tasan eivät menekään optiomiljoonat....
Tai sitten nämä ihan oikeasti haluavat tarjota lapselleen hyvän hoitosuhteen (myös jatkossa) ja säilyttää hyvän hoitopaikan ja tinkivät jostain muusta tämän takia.
Ihmetyttää ihan oikeasti mitä tällä tappelulla haetaan takaa, tavalliset äidit tavallisissa elämäntilanteissa puolustelevat omaa näkemystään, en ymmärrä fanaattisuutta puoleen enkä toiseen. Eri asia on jos syyllistetään niitä perheitä, joissa jompikumpi vanhempi kotona, ja lapsi pahimmillaan silti 10h hoidossa joka päivä, eikä " kerhomaisesti" kuten useimmilla täällä.
Itse aion suorittaa opiskeluni loppuun vauvan synnyttyä, jäljellä muutama ovari, joita etänä ei voi suorittaa, ja todellakin aion viedä esikoisen hoitoon, vauvan kanssa käyn sitten muutamalla luennolla pari kertaa viikossa.
Esikoinen on ollut yksivuotiaasta hoidossa, ja todellakin kaipaa kavereita, meillä ei lehmät ja muut elukat, eikä edes suuri maalaispiha korvaa ikäistä leikkiseuraa, jota tosin olisi kerran kahdessa viikossa tarjolla kerhossa, mutta kun poika on sopeutumisvaikeuksista kärsivä, miksi tempaisin hänet tutusta ympäristöstä irti ja raahaisin puoliväkisin kerhoon tuntemattomien joukkoon?
Mites, kun ette ollenkaan puutu työttömien vanhempien tapaan viedä lasta hoitoon... voitaisiinko siitä taistella hetkinen?
He kun eivät edes kerrytä verorahoja, joilla perustetaan niitä uusia paikkoja, miettikää te kaikki marttyyrit ahdasmieliset, jotka iltaisin kynsiänne purren mietitte, että TEIDÄN verorahoillanne kustannetaan muiden hoitopaikat, teidän verorahoillanne pässit maksetaan myös vankienhoito ja päihdetyö, huumevieroitukset, sekä jopa julkinen liikenne, vaikka kuinka kulkisitte omalla autolla. Kiristääkö?
Provosoitukaahan oikein kunnolla kaikki te kunnon kansalaiset, jotka ojennatte meitä hairahtaneita peruspalvelujen käyttäjiä, ja pelastakaa loppuiltani.
mitä tällä " tappelulla" haetaan takaa... Taitavat äidit vain olla luomakunnassa toistensa suuria vihollisia?!? (Ajatellaanpa vaikka naisvoittoisia työpaikkoja...) Tähän voisin lainata erään ketjun viestiä ' Ja taas on äiti toistaan lyönyt' .
Joku hoitaa kaikki kapset kotona kouluikään ja joku vie hoitoon... sama se niin kauan kun jokainen tekee vanhempana parhaansa ja ratkaisut siten, että tyydyttää juuri omaa perhe-elämää.
Eiköhän tätä aihetta ole puitu jo tarpeeksi.
Kun te teette perhesuunnittelua ettekö ensimmäiseksi mieti miten tulette jaksamaan lapsien kanssa? Jos haaveissa on kaksi pientä lasta, niin eikö silloin lähtotilanne ole se, että KAHDEN lapsen kanssa pitäisi jaksaa? Myös arki, sillä sitähän elämä on, arkea ja satunnaista juhlaa.
Nyt tuntuu, että jo etukäteen päätetään että esikoista ei jakseta hoitaa kotona, hänet siis viedään vauvan syntyessä hoitoon tai jätetään sinne.
Ymmärrän toki tilanteet joissa
a)hoitopaikkaa ei haluta menettää
b)äiti ei selviä hengissä lasten kanssa (kuten Aarne Ankka edellisessä keskustelussa)
c)lapsi tarvitsee kodin ulkopuolista toimintaa sos-emot. tai kuntouksellisista syistä
d)äiti on masentunut tms.
Mutta en ymmärrä tilanetta, että normaali arki on liian raskasta. Pitäisikö silloin kenties miettiä varmempia ehkäisykeinoja?
marrge: