Hienoa Suomi, syrjäytyneet pyytää jo armoa puukkoa tarjoten :(
Syrjäytyneet pyytää armoa puukkoa tarjoten ylimmältä vallankäyttäjiltä. Jotta voisivat lopettaa syrjäytyneen viemästä yhteiskunnan tukia, jotka voisi sitten kätevästi kylvää vaikka Saksan pankeille tai ties minne.
Media ihmeen hiljaa tuon veitsiuutisen totuudesta, kuvia on verkko täynnä ja miehen sanatarkka lausekin, mutta ei vaan päädy Suomen mediaan.
Kuvat tuolla:
http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskustelua/941059-paaministeria-yritet…
Mies pyysi armoa polvillaan ja tarjosi leipäveistä Kataiselle, että Katainen lopettaisi tämä kärsimyksen:
Silminnäkijän mukaan pääministeri Jyrki Katainen (kok.) kysyi veitsen kanssa Turun vaalitilaisuuteen saapuneelta mieheltä: "Mitä voin tehdä hyväksesi?"
Tähän mies oli silminäkijän mukaan vastannut:
- Voiks sä lopettaa mut tähän?
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/il-veitsimiehelta-hyytava-va…
Kommentit (22)
Pakko sanoa että sä et tiedä YHTÄÄN mitään mistään vaikka niin väitätkin. Toki jokaiseen porukkaan mahtuu niitäkin jotka vinkuu joka asiasta mutta vähemmässä ne on.
Sulla on niin selvät mielipiteet ja toimintamallit miten pitäisi toimia, heh... Ei se kuule se elämä ole vaan niin yksinkertaista kaikilla. Ja oikeasti ei niitä töitä ole joka paikkakunnalla. Eikä sitä niin vaan muuteta töiden perässä. Sekin kun kuule on aika kallista lystiä! Ja jos on lapsia niin ei kovinkaan mukavaa touhua. On siitäkin valitettavasti kokemuksia.
Itse olen ollut jo vuoden työttömänä. Tämä ei ole ollut mitään kovinkaan mukavaa aikaa. Mulla on jatkuvasti kipuja ja sen vuoksi työllistyminen on tietenkin vaikeampaa. Kuntoutuksiinkaan ei ole ihan helppoa päästä. Tällä paikkakunnalla on paljon muitakin työttömiä, sellaisia joilla on paljon paremmat mahdollisuudet päästä töihin. Mutta eivät hekään vaan pääse kun joka paikkaan hakee kymmeniä ja toisiin satoja hakijoita.
Kieltämättä tämä tilanne alkaa käydä hermoille ja pelkään että jossain vaiheessa en enää jaksa yrittää. Mitä jos masennun tai jotain? Olen vahva mutta rajansa kaikella. Jos olisin tiennyt vuosia sitten sairastuvani niin ehkä olisin joitain asioita tehnyt elämässäni toisin mutta myöhäistä se nyt on enää sitä miettiä. Raha se on mikä täällä ratkaisee kaiken. Jos minulla olisi enemään rahaa niin pääsisin heti kuntoutukseen ja oloni helpottuisi huomattavasti. Ei menisi särkylääkkeitä niin paljoa jne. Liikeratani pysyisivät kunnossa ja pystyisin tekemään joitakin töitä. Mutta nyt kuntoni vain menee huonompaan suuntaan kun en rahan puuttumisen vuoksi pääse hoitoon.
Kerrottakoon vielä se että kaikki tuloni nettona on alle 1000 euroa kuukaudessa ja minulla on 2 lasta. Siitä sitten maksan kaiken. Ei paljon naurata! Eikä tosiaankaan tarvitse miettiä mitään matkoja, uusia vaatteita, mitään huvituksia jne. Jokainen kuukausi on yhtä laskemista että miten rahat saa riittämään ruokaan ja lasten juttuihin. Jos tupakoisin taikka joisin niin meillä ei olisi ruokaa ollenkaan pöydässä!
Jos kaikki suomen työttömät muuttaa sinne pääkalloseudulle töiden perään, mistä löytyy koulut, kodit, hoitopaikat yms kaikille? Kuka ne maksaa?
Minä olen ollut työttömän 2,5vuotta ja ainuttakaan työpaikkaa ei ole tarjottu työkkärinpuolelta, ei koulutuspaikkaakaan. Työhakemuksia olen tehnyt liki 300 sataa, ja yhdessä haastattelussa olen käynyt. Olemassa olevien sairauksien takia en kelpaa juuri mihinkään.
Mutta sairaseläkettäkään ei tipu, mut ei uudelleen koulutustakaan.
Pakko sanoa että sä et tiedä YHTÄÄN mitään mistään vaikka niin väitätkin. Toki jokaiseen porukkaan mahtuu niitäkin jotka vinkuu joka asiasta mutta vähemmässä ne on.
Sulla on niin selvät mielipiteet ja toimintamallit miten pitäisi toimia, heh... Ei se kuule se elämä ole vaan niin yksinkertaista kaikilla. Ja oikeasti ei niitä töitä ole joka paikkakunnalla. Eikä sitä niin vaan muuteta töiden perässä. Sekin kun kuule on aika kallista lystiä! Ja jos on lapsia niin ei kovinkaan mukavaa touhua. On siitäkin valitettavasti kokemuksia.
Itse olen ollut jo vuoden työttömänä. Tämä ei ole ollut mitään kovinkaan mukavaa aikaa. Mulla on jatkuvasti kipuja ja sen vuoksi työllistyminen on tietenkin vaikeampaa. Kuntoutuksiinkaan ei ole ihan helppoa päästä. Tällä paikkakunnalla on paljon muitakin työttömiä, sellaisia joilla on paljon paremmat mahdollisuudet päästä töihin. Mutta eivät hekään vaan pääse kun joka paikkaan hakee kymmeniä ja toisiin satoja hakijoita.
Kieltämättä tämä tilanne alkaa käydä hermoille ja pelkään että jossain vaiheessa en enää jaksa yrittää. Mitä jos masennun tai jotain? Olen vahva mutta rajansa kaikella. Jos olisin tiennyt vuosia sitten sairastuvani niin ehkä olisin joitain asioita tehnyt elämässäni toisin mutta myöhäistä se nyt on enää sitä miettiä. Raha se on mikä täällä ratkaisee kaiken. Jos minulla olisi enemään rahaa niin pääsisin heti kuntoutukseen ja oloni helpottuisi huomattavasti. Ei menisi särkylääkkeitä niin paljoa jne. Liikeratani pysyisivät kunnossa ja pystyisin tekemään joitakin töitä. Mutta nyt kuntoni vain menee huonompaan suuntaan kun en rahan puuttumisen vuoksi pääse hoitoon.
Kerrottakoon vielä se että kaikki tuloni nettona on alle 1000 euroa kuukaudessa ja minulla on 2 lasta. Siitä sitten maksan kaiken. Ei paljon naurata! Eikä tosiaankaan tarvitse miettiä mitään matkoja, uusia vaatteita, mitään huvituksia jne. Jokainen kuukausi on yhtä laskemista että miten rahat saa riittämään ruokaan ja lasten juttuihin. Jos tupakoisin taikka joisin niin meillä ei olisi ruokaa ollenkaan pöydässä!