Lue keskustelun säännöt.
Toista lasta ei kuulu, sukulaiset ym. kauhistelevat sisarusten suurta ikäeroa
22.10.2012 |
Meidän esikoinen on 2,5v. ja saan jatkuvasti vastata sukulaisten ja muiden läheisten (ja vähän tuntemattomienkin) kysymyksiin siitä, että kai se toinen nyt sentään on jo tulossa, muuten tulee liian suuri ikäero, lapsille ei tulee hyvää suhdetta, esikoinen kärsii ja kuopuksesta tulee lellipentu jne. jne.
Ottaa niin koville, kun sitä kakkosta on kyllä toivottu ja yritetty jo 1,5v., mutta ei kuulu. Miksei ihmiset voi ymmärtää, että kaikki eivät tule raskaaksi silloin kun haluavat?!
Ja te, joidan lapsilla on isompi ikäero kuin kolme vuotta, onko tosiaan niin, että sisaruussuhde on "tuhoon tuomittu"?
Kommentit (24)
kun meillä on YKSI ja enempää ei tule. Maailmassa on liikaa eläimiä nimeltä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja välit on aivan loistavat. Tietysti lapsena ei sellainen "oikea" leikkikaveri ollut, mutta suhde on ollut aina lämmin ja siitä kiitos vanhemmilleni, jotka tukivat sisarussuhdetta alusta asti. Eli kyllä siihen kasvatuksellakin voi vaikuttaa. Muistan kun sisko syntyi ja olin tosi ylpeä isosisko ja niin iso, että osasin auttaa hoidoissa jne. Myöskään kovin mustasukkainen en ollut, koska en ollut enää niin riippuvainen vanhempien huomiosta kuin esim. 2-3-vuotias on.
Vertailun vuoksi, miehellä on tasan 2 vuotta nuorempi sisko ja ovat riitapukarit vielä aikuisenakin, luonteeltaan kuin yö ja päivä. Eli ei se ikäero sinänsä ole ainut selittäjä.
Älä sinä muiden komenteista murehdi! Ei kaikkien elämät mene samalla lailla. Sitä paitsi jaksat uuden vauvan kanssa paremmin kun isompi on vähän vanhempi ja esikoinen saa nyt kehitykselle ja älykkyydelle tärkeää jakamatonta huomiota!
Sen haluaisin vielä sanoa myös, ettei ainoa lapsikaan ole välttämättä onneton tai antisosiaalinen. Siihenkin voi kasvatuskella vaikuttaa. Toki toivon, että ap ja miehensä saavat toisen lapsen, kun sitä niin kovasti toivovat. Ja kunpa voisin panna utelijoille ap:n puolesta luun kurkkuun, voi ****** noita utelevia haaskalintuja!
Mulla on 4.5 vuotta nuorempi pikkuveli. Ollaan oltu kyllä aina tosi hyvät kaverit. Tapeltu ollaan kovasti kylläkin, siis ihan nyrkeillä, pieninä. Tai no välillä tuli tappelu vaikka ite olin jo 18.
Tosi kivaa meillä ainaki on ollu. Poltin salaa tupakkaa kun olin 14-vuotias ja pikkuveli halusi aina tumpata ne sitte kun olin valmis. Polki jalallaan "kuoliaaksi" tumpit.
Isompana saatettiin valvoa kahestaan koko yö mun huoneessa ja nauraa joillekki nettijutuille ja pelattiin pelejä.
Mä olen vastannut kaikille suoraan,että keskustelen tästä asiasta vain mieheni kanssa. Piste. Sekä ensimmäistä kun kyseltiin,että nyt toista. Jos tuon jälkeen vielä joku on jankannut,olen sanonut,että tämä se on meidän perheen sisäinen asia. Ja vaihtanut puheenaihetta.