Lue keskustelun säännöt.
Toista lasta ei kuulu, sukulaiset ym. kauhistelevat sisarusten suurta ikäeroa
22.10.2012 |
Meidän esikoinen on 2,5v. ja saan jatkuvasti vastata sukulaisten ja muiden läheisten (ja vähän tuntemattomienkin) kysymyksiin siitä, että kai se toinen nyt sentään on jo tulossa, muuten tulee liian suuri ikäero, lapsille ei tulee hyvää suhdetta, esikoinen kärsii ja kuopuksesta tulee lellipentu jne. jne.
Ottaa niin koville, kun sitä kakkosta on kyllä toivottu ja yritetty jo 1,5v., mutta ei kuulu. Miksei ihmiset voi ymmärtää, että kaikki eivät tule raskaaksi silloin kun haluavat?!
Ja te, joidan lapsilla on isompi ikäero kuin kolme vuotta, onko tosiaan niin, että sisaruussuhde on "tuhoon tuomittu"?
Kommentit (24)
vastaa vielä, että minulla on 8 vuoden ikäero sisarukseeni ja ihan hyvä suhde on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sano suoraan, että yrityksessä on, mutta jos ei tule niin ei tule? En ymmärrä miksi sitä yritystä pitää salailla? Meiltä kyseltiin sitä ensimmäistäkin lasta ja jatkuvat kyselyt saatiin hiljaiseksi sillä, kun sanottiin, että vuosi on jo yritetty muttei näy ei kuulu. Että ilmoitamme kyllä sitten, jos joskus vihdoin alkaa kuulumaan :)
en vain pysty sitä sanomaan.
ap
Tahdotteko tulla makuuhuoneeseemme katsomaan onko tekniikassa vikaa?
ja välit on aivan loistavat. Tietysti lapsena ei sellainen "oikea" leikkikaveri ollut, mutta suhde on ollut aina lämmin ja siitä kiitos vanhemmilleni, jotka tukivat sisarussuhdetta alusta asti. Eli kyllä siihen kasvatuksellakin voi vaikuttaa. Muistan kun sisko syntyi ja olin tosi ylpeä isosisko ja niin iso, että osasin auttaa hoidoissa jne. Myöskään kovin mustasukkainen en ollut, koska en ollut enää niin riippuvainen vanhempien huomiosta kuin esim. 2-3-vuotias on.
Vertailun vuoksi, miehellä on tasan 2 vuotta nuorempi sisko ja ovat riitapukarit vielä aikuisenakin, luonteeltaan kuin yö ja päivä. Eli ei se ikäero sinänsä ole ainut selittäjä.
Älä sinä muiden komenteista murehdi! Ei kaikkien elämät mene samalla lailla. Sitä paitsi jaksat uuden vauvan kanssa paremmin kun isompi on vähän vanhempi ja esikoinen saa nyt kehitykselle ja älykkyydelle tärkeää jakamatonta huomiota!
Ja toki se sisaruussuhde on erilainen, eivät leiki keskenään mutta ihana katsoa kun isompi hoivaa ja pitää huolta pienestä ja iloitsee kaikesta uudesta mitä pieni oppii :) Olen varma et heille tulee hyvä ja vahva sisaruussuhde. Niin ja esikoinen on siis poika, että kyllä ne pojatkin tykkää hoitaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsista toisilleen seuraa ole näin pikkulapsi aikana eikä varmaan 20 ikävuoteenkaan asti. Mutta aikuisina varmasti on. En usko hetkeäkään, että 5 vuoden ikäero tuomitsisi sisaruussuhteen tuhoon.
ensinnäkin aika tökeröjä sukulaisia ja tuttavia, siis todella tökeröjä. Mutta meillä on yksillä muksuilla ikäeroa 5.5v ja aika hyvältä vaikuttaa tuo suhde. Mun miehellä on veljeensä 14v ikäeroa ja ei ole siinäkään ongelmia. Läheisiä ovat aina olleet, mieheni pikkuveljensä idoli pienenä. Toki eivät lapsena jakaneet elämäänsä, mutta mies on aina tykännyt pikkuveljestä ja touhuillut sen kanssa (anopin kertomaa osittain) ja aika paljon ollaan tekemisissä. Mikään ikäero ei ole kokemukseni ja kuulemani mukaan hyvä tai huono. Kyse on enemmän luonteista ja siitä miten vanhemmat sisarussuhdetta tukevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä neljä lasta ja kaikkien ikäerot 4-5 vuotta. Tullaan koko konkkaronkka näin aikuisiällä paremmin kuin hyvin juttuun ja samanlaiset ikäerot haluaisin omillekin lapsille.
Ei lapsista toisilleen seuraa ole näin pikkulapsi aikana eikä varmaan 20 ikävuoteenkaan asti. Mutta aikuisina varmasti on. En usko hetkeäkään, että 5 vuoden ikäero tuomitsisi sisaruussuhteen tuhoon.
jos lapsena ei olla tekemisissä? Se suhde kun ei muodostu mystisesti joskus parikymppisenä/aikuisena, jos sitä ei nuorempanakaan ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vanhimmalla ja nuorimmalla kahdeksan vuotta eikä ole mitään ongelmaa ollut. Vanhin asuu jo omillaan ja nuorin käy siellä vähintään pari kertaa viikossa moikkaamassa vanhinta, pelaavat pleikkaa jne, on ollut siellä yötäkin ja vanhin kuskaa sisaruksiaan näiden harrastuksiin jos tulee ongelmia bussien aikataulujen kanssa.
Mulla itselläni ei ole enää noin pienet lapset, mutta olen saanut omani 20 ja 27-vuotiaana, joten lapsille tuli 7-vuotta ikäeroa.
Meillä tuo oli ihan suunniteltu ikäero, koska esikoisen olin saanut vähän nuorempana joten halusin sen kuopuksen sitten hiukan myöhemmin, mutta kuitenkin niin että kun esikoinen menee kouluun niin hän voi siellä kertoa että hänellä on sisko tai veli.
Nyt lapset ovat 17v ja 10v ja ihan hyvä sisarrussuhde heillä on. Kovasti rakastavat toisiaan!
Meillä ei edes ketkään kauhistelleet suvussa tuota ikäeroa, varmaan itsekin he ihan ymmärsivät että miksi toimimme näin.
Sinunkin kannattaisi puhua suoraan sukulaisille ja sanoa miksi heidän käytös loukkaa.
Olette kuitenkin yrittäneet toista tuon aikaa, oletteko käyneet lääkärissä selvittämässä lapsettomuuden syytä? mitä lääkäri sanoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttavia teillä! Vai oletkohan itse vaan yliherkkä kun toivot niin raskautta? ;)
Eihän tuo ole mikään iso ikäero edes!
Itse en ymmärrä miksi lapsia tehdään niin pienellä ikäerolla, sitten ollaan ihan piipussa, viedään isommat hoitoon, kun ei jakseta jne. Joku ihme trendi nykyään.
tämä jo vähän ahdistaa :/ vaikkakin itselläni on tuon verran ikäeroa siskoon ja kyllä se nyt kun molemma on täysi-ikäisiä ja hän kypsä ikäisekseen ja minä teini ikäisekseni niin hyvin tullaan toimeen ja yhteistäkin tekemistä löytyy kyllä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistava juttu!Kaikki olivat ikionnellisia vauvasta, ei sisarkateutta.Saat nukkua vauvan kanssa kun haluat ja esikoinen tyhjentää tiskikoneen ja kantaa vaippaa!Aivan kuin eka lapsi.Helppoa ja kätevää ja sisarusten välit on loistavat!Tappelevat julmetusti ja pussaavat ja halaavat =).Älä ota ressiä, sinun elämäsi ei kuulu muille.Pamauta suoraan jotain nasevaa, kyllä loppuu kyselyt!Niin mäkin tein.
kanssa toiseen 4v. ja toiseen 7v. ja ollaan aina oltu tosi läheisiä. Mutta silti jotenkin herkkänä pelkään tuota "liian suurta" ikäeroa. Jos nyt pian tulisin raskaaksi, ei ikäero omasta mielestäni olisi liian suuri, mutta kun sitä ei voi tietää...
Ollaan tosiaan käyty lääkärissä jo ensimmäistä yrittäessä, mitään hälyyttävää ei löytynyt, kaikki näytti olevan muuten kunnossa, mutta kuukautiskiertoni on epäsäännölinen/pitkähkö ja ilmeisesti en ovuloi joka kierrossa. Olen saanut siihen lääkkeetkin ja ensimmäinen tärppäsi heti ekasta "lääkekierrosta".
Vitsit kun oliskin pokkaa sanoa jotain nasevaa kaikille kyselijöille..omalle äidilleni tai siskoilleni varmaan sanoisinkin, mutta he eivät kysele. Muut sukulaiset sitten heidänkin edestään...
ap
en vieläkään ymmärrä mikset voi sanoa?
Vaikka onkin arka paikka, niin helpottavaahan se vain on ettei tarvitse tuollaisia kyselyitä sietää ja vain vaivautuneena hymistellä vieressä.
Seuraavan kerran, kun kyselevät, niin sanot vain, että olisi saanut jo ikuisuuden tulla, mutta eipä vain ole tullut!!
Ei siihen sitten kellään ole mitään rutistavaa enää!
Ja te, joidan lapsilla on isompi ikäero kuin kolme vuotta, onko tosiaan niin, että sisaruussuhde on "tuhoon tuomittu"?
Mulla on ihana sisko ja kiva veli. Ja molempiin on isompi ikäero kuin kolme vuotta. Meillä kolmella on paljon paremmat välit kuin esim. miehellä vain kaksi vuotta vanhempaan veljeensä.
kanssa toiseen 4v. ja toiseen 7v. ja ollaan aina oltu tosi läheisiä. Mutta silti jotenkin herkkänä pelkään tuota "liian suurta" ikäeroa. Jos nyt pian tulisin raskaaksi, ei ikäero omasta mielestäni olisi liian suuri, mutta kun sitä ei voi tietää... Ollaan tosiaan käyty lääkärissä jo ensimmäistä yrittäessä, mitään hälyyttävää ei löytynyt, kaikki näytti olevan muuten kunnossa, mutta kuukautiskiertoni on epäsäännölinen/pitkähkö ja ilmeisesti en ovuloi joka kierrossa. Olen saanut siihen lääkkeetkin ja ensimmäinen tärppäsi heti ekasta "lääkekierrosta". Vitsit kun oliskin pokkaa sanoa jotain nasevaa kaikille kyselijöille..omalle äidilleni tai siskoilleni varmaan sanoisinkin, mutta he eivät kysele. Muut sukulaiset sitten heidänkin edestään... ap
varsinkin kun meidän lapsi oli pienempi, oli jokaisella sukulaisella, tutulla, puolitutulla ja jopa tuntemattomalla omasta mielestään oikeus kysellä milloin meille tulee toinen. Ja perustella, miksi se toinen "pitää hankkia".
Mutta asiaan, jos ärsyttää, niin sano vastaan. "otettaisiin vastaan heti kunhan vaan onnistuisi" / "kiitos kysymästä, olemme yrittäneet jo 1,5 vuotta"... loppuupahan varmaan kysely.
Toisaalta ymmärrän täysin, että kirpaisee, ihmiset osaavat olla ajattelemattomia.
Mutta itse kysymykseesi. Ikäerosta ei suinkaan tule liian pieni. Tutkimuksissahan on todettu, että noin neljän vuoden ikäero olisi optimaalinen lapsilla. Tuntuu, että esimerkiksi sekä kotihoidontukipolitiikka että ajatus leikkiseurasta ym. ajaa ihmisiä hankkimaan lapset liiankin pienillä ikäeroilla. Moni uupuu ja esim. parivuotias on vielä tosi pieni ja tarvii paljon ihan omaa huomiota vanhemmalta. En tällä paheksu pienellä ikäerolla lapsia hankkivia haluan vain tuoda esille, ettei ole välttämättä ollenkaan huono juttu jos ikäeroa on runsaammin.
Ja kaikki ei aina elämässä mene kuten suunittelee. Voi tulla kymmenen vuoden ikäero vaikka olisi halunnut lapsen heti toisen perään tai voi raskautua parin kuukauden päästä ekan synnytyksestä vahingossa vaikka olisi ajatellut jäädä yksilapsiseksi.
Tsemppiä teidän yritykseen! Helpointa ehkä sinulle jos kuitenkin pystyisit sanomaan utelioille ja lällättelijöille niin kuin on mutta ymmärrän, että voi olla kova paikka.
sano suoraan, että yrityksessä on, mutta jos ei tule niin ei tule?
En ymmärrä miksi sitä yritystä pitää salailla?
Meiltä kyseltiin sitä ensimmäistäkin lasta ja jatkuvat kyselyt saatiin hiljaiseksi sillä, kun sanottiin, että vuosi on jo yritetty muttei näy ei kuulu. Että ilmoitamme kyllä sitten, jos joskus vihdoin alkaa kuulumaan :)