Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset piilovittuilevat?
19.10.2012 |
siinäpä kysymys. Miksi olla ilkeä sellaiselle ihmiselle, joka ei ole mitään pahaa edes tehnyt? Aina on niitä joiden jutuista voi rivien välistä ymmärtää, että tuolla hän tarkoitti loukata. Halutaan esim. naljailla toisen työstä, kodista tai mistä vaan, juurikin epäsuoralla tavalla. Toki väärinkäsityksiäkin voi tulla mutta aina ei ole kyse siitä. Onko tuollainen käytös vaan joidenkin luonteeseen "kuuluvaa", vai onko sellaisella ihmisellä vaan itsellä surkea elämä, joka toimii noin? Ei ole tarkoitus antaa itsestäni mitään pyhimyskuvaa, mutta minulle ei tulisi mieleenkään kuittailla kenellekään mistään, ainakaan ihmiselle joka ei ole mitään pahaa minulle tehnyt.
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 18:44"]Anoppini on oikea piilov*ttuilijoiden kuningatar. Jos meillä on jokin asia vähän huonosti tai jos jokin asia on minulle vaikea tai kipeä, voin etukäteen ennustaa että hän tähtää juuri siihen asiaan. Jos lapseni esim on vaikkapa ujo eikä halua mennä kesäleirille, hän takuulla muistaa mainita lähes samaan hengenvetoon että hänen tyttärensä lapset ovat puoli kesää leirillä ja kyllä ovat niin reippaita ja pärjääviä lapsia. :( Jos olen lihonut muutaman kilon, hän muistaa arvostella miten kauhealta se ja se lihava ihminen näyttää läskeineen ja kuinka upea sejase hoikka ihminen on. Näitä esimerkkejä voisi luetella loputtomiin. Lisäksi hän rakastaa hajoita ja hallitse -tekniikkaa, ja luo jatkuvasti ympärilleen tulehtuneita ihmissuhteita ja pahaa mieltä.
Olen itsekin miettinyt, että alkaisinko piilov*ttuilla hänelle takaisin. En vaan pysty sellaiseen, jostain syystä. Tiedän miten pystyisin helposti loukkaamaan häntä, mutta silloin vajoaisin samalle tasolle kuin hän.
[/quote]
Ehkä pieni pureva annos takaisinvittuilua saisi hänet varomaan suutaan jatkossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kiihottaa, mulla seisoo aina kun piilovittuilen.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 18:30"]
Sanovat itse, sarkasmia se on...
[/quote]
Mutta kokeilepa samaa näihin "sarkasmin ystäviin". Uhriutuvat heti. :)
Ja jos kuulostaa (piilo)vittuilulta, niin kyllä se sitä on.
jos joku on oikein auttamattoman typerä ja varsinkin jos korostaa omaa paremmuuttaan.. Joo, luonteeni heikkoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä se piilovittuilu on sellaista, että hän kehuu vuolaasti kaikkea, mikä hänen mielestään on huonosti.
Vaikkapa jos joku on lihonut oikein selvästi, hän aloittaa: "Oletpas sinä hoikistunut, oikein upea olet, ei ole mahaakaan yhtään..."
Tai jos hänen mielestään jokin koriste-esine on hirveä hän aloittaa: "Oi, miten erikoinen! Todella eksoottinen! Enpä ole ennen nähnytkään!"
Saatatte arvata mitä suusta tulee, kun tilanne on ohi...
Tuo "erikoinen"on muutenkin hänen tapansa sanoa, että jokin on mauton ja epäsopiva. "Onpas sinulle erikoinen paita!"
jos joku on oikein auttamattoman typerä ja varsinkin jos korostaa omaa paremmuuttaan.. Joo, luonteeni heikkoutta.
Oikein kansakunnan kynttilä! Luuletko olevasi jotenkin parempi, kuin kanssaeläjäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska oikeasti olen vittumainen ihminen ja ihan suoraan ei sentään aina kehtaa vittuilla :)
Piilovittuilen sellaisille, joiden asenne saa itseni ärsyyntyneeksi tai puolustuskannalle. Toisaalta sitten ne todella tyhmät ovat toinen ryhmä, joita en kestä (mutta tälläisiä ihmisiä en ole tavannut kovinkaan montaa).
Jaa miksiköhän?
En tiedä varmaksi, mutta ehkä siksi etten viitsi hitusen vieraamme ihmiselle suoraan sanoa jostain hänen tavastaan. Ja toisaalta en osaa ehkä ohittaa ihmisen ominaisuuksia välittämättä niistä.
Oikeasti jos voisi valita, niin en viettäisi näiden ihmisten seurassa ollenkaan aikaa. Mutta joskus joutuu vaan tilanteisiin, joissa näitä ihmisiä pitää sietää ja se näkyy asenteessani.
Elämäni ei ole surkea, vaan ihan oikeasti hyvä. Perhekuviot kunnossa, ihanat lapset, töissä menee hyvin. En vain ole ehkä maailman ymmärtäväisin ja ihanin ihminen, vaan aika päättäväinen ja pärjäävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonon itsetunnon omaavat ihmiset tulkitsevat kaiken humoristisen jutustelun vittuiluksi.
Se on samanlaista, kuin liikenteessä mielihyvä siitä, että päättyvää kaistaa pitkin ohittaa jonollisen autoja liikennevaloista lähtiessä, tai että osoittaa jonkun kaistalle pyrkivälle, että ei tarvitse minun eteeni tulla. Tai kassajonossa huokailu, kun edelläolija kaivaa kolikkokukkaron esiin. Varmaan paras synonyymi sille olisi toisen halveksunta.
Tuo surkea elämä on varmaan ihan hyvä kuvaus sille. Kyse on siitä, että pitää yrittää osoitta, että minä olen fiksumpi tai jotenkin parempi, tai että minulla on parempi työ/asunto. Omalla kohdalla kyse oli ehkä varmaan jostain syystä koin huonommuutta, ja tuolla tavalla vähän alennetaan sitä toista, niin itselle tulee parempi olo. Muka tulee, koska ei se oikeasti niin ole. Sata kertaa parempi olo tulee siitä, että ajattelee hyvää toisista, jättää vittuilut - suorat ja piilevät - väliin. Ajaa jonossa ja pitää turvavälin, vaikka kuinka haluaisi ajaa vähän kovempaa, kuin se edellä ajava jne. Piilovittuilusta saatu mielihyvä on harhaa. Se syö ihmistä, tekee ihmisestä negatiivisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tyhmät ihmiset ovat rauhoitettu laji eikä heitä saa lyödä. Jotenkinhan sen pahan olon on tultava ulos. Jos ei lyömällä niin sitten vittuilemalla.
että en sano noille vittuilijoille mitään, mutta en halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on samanlaista, kuin liikenteessä mielihyvä siitä, että päättyvää kaistaa pitkin ohittaa jonollisen autoja liikennevaloista lähtiessä, tai että osoittaa jonkun kaistalle pyrkivälle, että ei tarvitse minun eteeni tulla. Tai kassajonossa huokailu, kun edelläolija kaivaa kolikkokukkaron esiin. Varmaan paras synonyymi sille olisi toisen halveksunta.
Tuo surkea elämä on varmaan ihan hyvä kuvaus sille. Kyse on siitä, että pitää yrittää osoitta, että minä olen fiksumpi tai jotenkin parempi, tai että minulla on parempi työ/asunto. Omalla kohdalla kyse oli ehkä varmaan jostain syystä koin huonommuutta, ja tuolla tavalla vähän alennetaan sitä toista, niin itselle tulee parempi olo. Muka tulee, koska ei se oikeasti niin ole. Sata kertaa parempi olo tulee siitä, että ajattelee hyvää toisista, jättää vittuilut - suorat ja piilevät - väliin. Ajaa jonossa ja pitää turvavälin, vaikka kuinka haluaisi ajaa vähän kovempaa, kuin se edellä ajava jne. Piilovittuilusta saatu mielihyvä on harhaa. Se syö ihmistä, tekee ihmisestä negatiivisen.
Tässä oli hyvä perustelu. Ehkä tosiaan on niin, ettei piilovittuilu aidosti hyvää oloa tuokaan. Se on vain kuvitelmaa. Kyllä jokin on pielessä, jos on halu ilkeillä muille jatkuvasti. Tajusin, että ihmiset jotka ovat mielestäni aina hyväntuulisia ja muutenkin mukavia, eivät koskaan vittuile muille. Ainakaan en ole huomannut. Ihminen voi hyvin, kun hän haluaa muillekin hyvää?
Musta vittuilu on tyhmää, ite en vittuilu, vaan just päinvastoin täälä yritetään pärjätä. Vittuilijoilla on huono itsetuntemus ja jokin ei oo hyvin, jos huomaan semmosta ni vältän heidän kohtaamista, enkä hyväksy kaverikseni. Hyvät mukavat rennot ihmiset rulaa!
Vierailija kirjoitti:
Huonon itsetunnon omaavat ihmiset tulkitsevat kaiken humoristisen jutustelun vittuiluksi.
Itsetuntoni ei ole mikään kallio ja eräässä vaiheessa jouduin työskentelemään sellaisen tyypin kanssa joka JATKUVASTI naljaili ja piilovittuili itseeni kohdistuvasti. Aikani jaksoin heh-hetellä mutta kävi todella raskaaksi, koska tuntui ettei tyypin kanssa voinut koskaan puhua vakavasti ja ne piilovittuilut alkoi pikkuviljaa nakertaa itsetuntoa ja jaksamista. Tällaisiin on muutaman kerran muihinkin tullut törmättyä ja tiedän kyllä nyt milloin parempi pitää hajurakoa.
Varsinais-Suomen Turkuun tiivistynyt tämä taito. Hoh hoi, joka toinen kokee omakseen...
Mieheni on tuollainen. Toisaalta ei välttämättä edes piilo-, vaan ihan suoraa vittuilua. Minun ja muiden pitää vaan kestää, koska se kertoo siitä miten läheinen joku on, jos sille voi tehdä noin. Hävettää hänen puolestaan, ja itsekin haluaisin joskus ihan normaalia kohtelua.
Mulla oli sellainen kaveri joka aina kehui vaikka jonkun hienoja housuja, ja heti kun tämä oli lähtenyt, tiesin että seuraavaksi haukkuu miten järkyttävän rumat olivat. Siis ikinä en ymmärtänyt tuota toimintatapaa. Jos ovat hänen mielestä rumat, miksi noteerata ollenkaan?
No kerran käytti tuota sitten minuun, kun "kehui" juuri värjättyjä hiuksiani miten hyvin sopivat. Ei varmaan tajunnut että kokemuksesta osaan lukea, onko kyse vittuilusta vai aidoista kehuista.
Anoppini on oikea piilov*ttuilijoiden kuningatar. Jos meillä on jokin asia vähän huonosti tai jos jokin asia on minulle vaikea tai kipeä, voin etukäteen ennustaa että hän tähtää juuri siihen asiaan. Jos lapseni esim on vaikkapa ujo eikä halua mennä kesäleirille, hän takuulla muistaa mainita lähes samaan hengenvetoon että hänen tyttärensä lapset ovat puoli kesää leirillä ja kyllä ovat niin reippaita ja pärjääviä lapsia. :( Jos olen lihonut muutaman kilon, hän muistaa arvostella miten kauhealta se ja se lihava ihminen näyttää läskeineen ja kuinka upea sejase hoikka ihminen on. Näitä esimerkkejä voisi luetella loputtomiin. Lisäksi hän rakastaa hajoita ja hallitse -tekniikkaa, ja luo jatkuvasti ympärilleen tulehtuneita ihmissuhteita ja pahaa mieltä.
Olen itsekin miettinyt, että alkaisinko piilov*ttuilla hänelle takaisin. En vaan pysty sellaiseen, jostain syystä. Tiedän miten pystyisin helposti loukkaamaan häntä, mutta silloin vajoaisin samalle tasolle kuin hän.