Mikä siinä on niin kamalaa, jos lapset itse valitsee joukkueet liikuntatunnilla?

syrjintään, koska useimmiten ne luokan pahimmat kiusaajat ja johtohahmot ovat valitsemassa joukkueita. Opettajat sulkevat tahallaan silmänsä koko ilmiöltä.

Opettajan pitäisi valita joukkueet. Piste.



Ainakin omina kouluaikoina ne olivat AINA samat ihmiset jotka joukkueisiin valittiin viimeisinä, minä itse mukaanlukien. Ja veikkaanpa että sen viimeiseksi valitun liikuntanumeroonkin vaikuttaa se että tulee valituksi viimeisenä, koska opettajan mielestä se tarkoittaa sitä että on huono...

Minulla nimittäin liikuntanumero oli koko peruskouluajan 7-8 vaikka olisin kuinka parhaani yrittänyt ja asenne oli kunnossa, vaan ei niin ei...

itse olen myös siellä loppupäässä valituksi tullut ja nuristen joukkueeseen otettu (minun jälkeeni valittiin vain ne kiusatut liikunnallisesti "lahjattomat"). Valtapeliähän tämä suurelta osin on.

Itse harrastin lapsena ja nuorena monenlaista liikuntaa ja pärjäsin kilpailuissakin. Silti olin aina yksi niistä, jotka jätettiin viimeiseksi. Meidän luokalla open suosikit (= ne jotka jaksoivat mielistellä opettajaa eniten) saivat valita joukkueet ja valitsivat omat kaverinsa - liikuntataidoilla ei väliä. Ne pari jotka minun lisäksi jäivät aina viimeisiksi, otettiin tirskuen ja hihitellen ja supsutellen "tarviiko toi ottaa meille" ja tehtiin hyvin selväksi, että meidän kanssamme ei haluttu pelata mitään. Opettaja tuskin välttyi kuulemasta tätä mutta sehän ei häntä kiinnostanut.

Kyse oli siis tyttöporukassa hyvinkin yleisestä sorsimisesta ja klikkiytymisestä. Tiedä sitten jos ap:n mielestä tällainen käytös on ihan okei. Toivottavasti et välitä asennettasi lapsillesi mikäli sinulla sellaisia on.

ei ole eikä tule lasta, joka olisi liikunnallisesti lahjaton. Ymmärrystä ei taitaisi hänen huolilleen meinaan kauheasti löytyä... Kun näyttää olevan mahdoton ymmärtää, että ihmislapsesta, jolla on halu saada kavereita ja kuulua porukoihin, on nöyryyttävää joutua sillä tavalla porukan hylkimäksi julkisesti.

on olemassa jakotapoja, joissa ketään ei syrjitä eikä halveksita, täytyy niitä käyttää. Pituusjärjestys ja 1-2 -jako esimerkkinä. Töissäkään ei voi valita omia työkavereitaan vaan kaikkien kanssa on tultava toimeen asiallisesti. Tähän on syytä kouluttaa jo koulusta lähtien. Vapaa-ajalla ystävät voi valita vapaasti.

oikeus on saada samat mahdollisuudet ja samanlaista opetusta kuin muidenkin. Usein vielä ne viimeiseksi valitut saavat homehtua vaihtopenkillä, kun liikunnallisesti lahjakkaat haluavat VOITTAA.

Vaatisi aikamoista muutosta koko koululiikuntasysteemi. No, opettajissakin on vikaa, miksi ihmeessä se tyttöjen liikuntaope sattuukin olemaan urheiluhullu lapseton vanhapiika, joka salaa tuntuu nauttivan ei-liikunnallisten lasten syrjinnästä?

Ilmeisesti et ole joutunut itse syrjityksi kun et tiennyt. Tähän perustuu moni muukin pahoinvointia aiheuttava "päteminen" täällä. Että miksi muka sit ja mitenniin tota. KUn ei ole itsellä kosketuspintaa, ei ymmärrä toisten kokemuksista mitään. Joku tosin ymmärtää silti; myötätunnolla. Vaikka näyttäisi olevan aika harvinainen ominaisuus nykynaisissa.

vaikka asiasta puhuttu paljon jo vuosia.



Mutta liikunnanopet ovat itsekeskeisiä miniä, minä ihmisiä, joilla on pakkomielinen tarve olla parhaita jos lapsesta saakka. Ei sellaiset osaa asettua muiden asemaan.



Vika on liikunnanopettajien koulutuksessa, mutta kukaan ei osaa/uskalla puuttua siihen.



Toinen asia on liikuntatunneilla pelin tiimellyksessä tapahtuva TAHALLINEN töniminen, potkiminen, selkään taklaaminen jne johon opettajat EIVÄT PUUTU

Se tekee itsetunnolle pahaa, kun jokaisella liikkatunnilla luokkakaverit huutaa: "Onko meidän pakko ottaa tuo, ei me haluta. Se oli meillä viimekski."

samojen lasten valitsemiseen viimeiseksi. Sekä näihin kommenteihin: "Mä en ainakaan halua Heikkiä mun joukkueeseen, ota sä se!", "Mä en tuu sun joukkueeseen.", "Miks tossa joukkueessa on kaikki hyvät pelaajat?" jne jne. Uskokaa pois, EI ole viisasta antaa lasten valita joukkueita. terv. luokanopettaja

Opettaja voi valita juuri ne "ikuiset viimeiset" valitsemaan joukkuetta. Asiaan kuuluu, että varsinkin alakouluikäisillä tytöillä ei ole sellaista pelisilmää, että ymmärtäisivät valita ensimmäiseksi parhaat. Ja menee juuri noin, että "Mä en ainakaan halua Heikkiä mun joukkueeseen", vaikka Heikki olisi luokan paras pelaaja.

Ei, he valitsevat ensin omat kaverinsa. Sitten vasta saadaan järkeä valintoihin, kun porukkaan tulee joku poika tai parempi pelaaja.

Tiedän, kun olen ollut sellaisiakin tunteja pitämässä. Opettajana olen aina varannut mahdollisuuden vaihtaa vielä kaksi pelaajaa keskenään, jotta saadaan tasaiset joukkueet.

Hyvänä olen pitänyt laittaa kaverukset eri joukkueisiin, niin ei mene tyhjänpäiväiseksi kikatteluksi koko peli.

silloin joku joutuu valituksi viimeisenä. ja voi byääh, ihan kamalaa ja traumatisoivaa ettei voi enää vuosienkaan päästä harrastaa mitään ryhmäliikuntaa, kun tuli valittua viimeisenä sählyjoukkueeseen yläasteella.

Niin. En ymmärrä minäkään.

kun olin palloilulajeissa todella surkea lapsena ja minut aina jätettiin viimeiseksi. Minua ei siis edes valinnut kukaan vaan menin automaattisesti viimeisenä valintavuorossa olleeseen joukkueeseen. Nuohan menee sillä tavalla että eka valitaan parhaat pelaajat, sitten muuten vaan suositut, sitten edes jotenkin pelaavat epäsuositut ja viimeisenä ne surkeimmat - eli minun tapauksessa minä.

Tuota on varmasti vaikea ymmärtää jos ei ole itse joutunut tuohon nöyryytykseen läpi koko kouluajan.

Minulla oli pitkään huono itsetunto kuntoni suhteen enkä harrastanut mitään liikuntaa. Vasta vanhempana yli parikymppisenä aloin löytämään liikkumisen ilon.

Oli todella kurjaa, kun joukkueita valittaessa tyypit vaan väheni viereltä ja lopulta jäin aina siihen seisomaan yksin, kun kaikki muut oli valittu joukkueeseen. Mun nimeä ei edes ikinä sanottu, oli pelkkä hiljaisuus seurana, kun luikin siihen joukkueeseen, joka harmikseen sillä kertaa joutui sitten minut ottamaan. Inhosin todella noita liikuntatuntien alkuja. Olin joskus muka sairaana sen päivän kun oli liikuntaa, ettei tarvinnut mennä liikuntatunnille.

joukkueen valitsivat aina ne tietyt tytöt,open lellipennut ja tietyt olivat aina viimeisiä kun valittiin.Voisihan tuo valintapa toimiakin,jos se olisi oikeudenmukainen - joka liikuntatunti eri joukkukapteenit. On huomattavasti inhimillisempää,että joukkueet jaetaan neutraalisti vaikkapa ottamalla jako kahteen,silloin ei tule ketään nöyryytettyä ja opitaan tulemaan toimeen muidenkin kuin omin bestisten kanssa.

Sitten lyhyitä ja pitkiä syrjitään. Tai ei. Ihan ok se on. Ikäjärjestys olisi taas ihan liian vaivalloinen.

Olihan se ihan paskaa seista sen toisen epasuositun kanssa ja katsella, kun joukkueiden "kapteenit" huokailivat ja pyorittelivat silmiaan miettien, kumman joutuu ottamaan. En ole traumatisoinut, mutta en ymmarra, mika tuon joukkuejakotavan idea oli. Kaikk tiesi, missa jarjestyksessa valinnat tapahtuu.

Valittaisiinko kans matikan tunnilla huonoimmat taululle viimeisenä laskemaan? Tai enkun tunnilla kielitaidottomat lässyttämään luokan eteen? Jos valitaan niin saako heille sitten nauraa, kuten monesti liikuntatunnilla huonoimmille tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Ja ehkä juuri siksi aina viimeisten joukossa joukkueisiin valittu. Minua tuo valitseminen enemmän huvitti kuin suretti, tiesin jo silloin että vahvuuteni ovat jossain muualla kuin liikunnassa.

En nyt ymmärrä yhtään miksi just liikuntatunneilla tämä asia on niin herkkä muka nyt yhtäkkiä. Vai eikö muuallakaan saa tuoda esille jos joku on parempi jossain asiassa kuin muut? Ei ei missään nimessä, kaikki pitää väkisin esittää että olisivat muka samalla viivalla, kukaan ei ole lahjakkaampi kuin toinen missään asiassa. Sehän olis ihan syrjintää ja muiden kiusaamista. Hys hys ettei vaan kenellekään tule sellainen tunne, että joku olisikin jossain asiassa parempi.

Ei meillä ainakaan saanut nauraa muissa aineissa, kuin näissä taitoaineissa, huonommille oppilaille.

Mut valittiin lähes aina liikuntatunnilla vikana... eipä tuosta mitään traumoja ole jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tätä kitinää täällä av-palstalla, että se on kiusaamista, syrjintää, epäreilua jne. Ikinä ennen en ole kuullut tälläistä muualla kuin av-palstalla, enkä ole pitänyt tuota mitenkään kummallisena tapana, päin vastoin.

Ja ei, en ole liikunnanopettaja tai itse ollut mikään huippu-urheilija peruskoulussa, enkä silti ymmärrä mitä kauheaa siinä on.

Tuo tilanne korostaa entisestää epäsuosittujen lasten tilannetta. Lapset osaavat olla erittäin julmia. Ja jos luokassa on joku ei-suosittu tapaus, niin siinä joukkuetta valittaessa tämä henkilö jätetään viimeiseksi ja vielä oikein korostetusti naureskellaan tilanteelle. Näin siis tehdään tälle raukalle liikutatunneista yhtä helvettiä.

Itse en kuulunut "suosittuihin" enkä sinne toiseenkaan ääripäähän, mutta en myöskään tehnyt tilanteen eteen mitään tällaisissa kiusaamisissa. Muistan kyllä, kuinka yksikin kaveri väänsiä itkua puhuhuoneessa, kun häntä oli oikein kunnolla kiusattu. Ja opettajahan oli täysin kuutamolla koko hommasta. Myönnän, että olisi pitänyt mennä tukemaan tätä kaveria, mutta siinä iässä sosiaalinen paine on sen verran iso, että ennemmin katsoo muualle. Säälittävää, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Mut valittiin lähes aina liikuntatunnilla vikana... eipä tuosta mitään traumoja ole jäänyt.

Entä jos mulle jäi? Mitä siihen sanot?