Mikä siinä on niin kamalaa, jos lapset itse valitsee joukkueet liikuntatunnilla?

Oman lapsen kohdalla on tuntunut, että opettajat ei tykkäisi ujoista, vähemmän suosituista ja ei-liikunnallisista oppilaista.

Onhan se surkimuksille ikävää kun tulevat aina viimeiseksi valituiksi. Nämä lapset ovat liikunnallisesti huonoja eikä heillä ole lisäksi juurikaan kavereita. Jos he olisivat hyvin pidettyjä niin huonompikin tulisi valittua joukkueeseen ennen "tasoaan". Näiden reppanoiden vuoksi monet opettajat käyttävät välillä jakoa kahteen tai muuta erilaista valintatapaa.

Viimeisinä valittavat eivät ole mitään reppanoita tai edes liikunnallisesti lahjattomia.

Minä olin aina viimeisten valittujen joukossa ala-asteella, jossa tuota jakotapaa käytettiin. Yläasteen ja lukion liikunnanopettaja oli fiksumpi ja käytti muita jakotapoja. En silti usko, että olin aivan lahjaton liikunnallisesti, sillä esimerkiksi lukiossa juoksin säännöllisesti Cooperin testissä noin 3000 metriä. Joukkuepeleissä olin huono, mutta se johtui vain harjoituksen puutteesta.

Tuota valitsemisjakoa käyttävät opettajat pitäisi pistää syytteeseen.

Ja joskus valitsijana ja usein ekojen joukossa valittuna. Silti minusta tuo systeemi oli kamala!



En yleensä halunnut kapteeniksi, koska se valintatilanne oli niin inhottava ja siihen kapteeniinkin kohdistuu se porukan paine, pitää ottaa ne parhaat. Ja meillä oli vielä erittäin hyvä luokkahenki ala-asteen luokassa, ei ollut kiusaamista tai silmätikkuja, tottakai aina jotain ihma nahinaa ja mä en oo sun kanssa ku mä oon tänään Katin kanssa -juttuja. Opettaja päätti istumajärjestyksen ja sitä vaihdettiin, jakoi ryhmätöihin oppilaat, valitsi Lucia-neidot ja joulujuhlien näyttelijät ja sillä siisti.

Naurettavaa tuollainen koulujen määräily. Ei ole mitään syytä miksi pelaajat eivät saisi itse päättää sitä kenet he haluavat joukkueeseensa

Eikö täällä ole jo esitetty aikamoinen määrä syitä, miksi nimenomaan koulussa pelaajien ei pidä antaa itse valita joukkueitaan. Etkö ymmärrä vai etkö halua ymmärtää? Lue edes kerran ihan ajatuksella nuo aiemmat kommentit.

silloin joku joutuu valituksi viimeisenä. ja voi byääh, ihan kamalaa ja traumatisoivaa ettei voi enää vuosienkaan päästä harrastaa mitään ryhmäliikuntaa, kun tuli valittua viimeisenä sählyjoukkueeseen yläasteella.



Niin. En ymmärrä minäkään.

Se siinä on pahaa, että valinnassa jätetään aina viimeiseksi ne, joita ei haluta kenenkään joukkueeseen ja/tai joita muutenkin syrjitään ja kiusataan. Miltä luulet sen tuntuvan lapsista? Miltä luulet tuntuvan siitä viimeiseksi jääneestä, josta muut kinastelevat, että "kuka ton joutuu ottamaan"? Varsinkin tytöillä tämä joukkueidenvalitsemistilanne on oiva tilanne kyykyttää niitä joista ei pidetä ja osoittaa toisille kuka on kenenkin kaveri.



Toivottavasti tätä tapaa ei enää nykykoulussa pidetä yllä.

liikunnassa huonoille lapsille. Olin itse sellainen lapsena ja nuorena ja muistan mikä häpeän ja ahdistuksen paikka se oli olla aina siellä viimeisenä odottamassa joukkueeseen valintaa. Kun mikään joukkue ei vapaaehtoisesti minua ottanut vaan kun ei enää lopulta muitakaan ollut jäljellä, oli niiden pakko ottaa taakaksi. Siinä samassa kuuli kommentteja tyyliin "ei me sit kyl voiteta jos toi tulee meille", "toivottavasti toi ei tuu", naurunpyrähdyksiä toiselta joukkueelta kun huomasivat että toinen joukkue saa mut riesoiksi...



Olisi ollut PALJON miellyttävämpää jos opettaja olisi jakanut joukkueet nopeasti ja ei mutinoita.

Ei siinä ole kyse pelkästään siitä jostain sählyjoukkueesta, vaan laajemmasta asiasta. Mutta eipä sinulle kannata sitä varmaan alkaa selittää. Olit varmaan itsekin juuri niitä, jotka koulussa pomottivat joukkueenvalitsijoina hiljaisempia ja arempia.

silloin joku joutuu valituksi viimeisenä. ja voi byääh, ihan kamalaa ja traumatisoivaa ettei voi enää vuosienkaan päästä harrastaa mitään ryhmäliikuntaa, kun tuli valittua viimeisenä sählyjoukkueeseen yläasteella.

Niin. En ymmärrä minäkään.

on olemassa jakotapoja, joissa ketään ei syrjitä eikä halveksita, täytyy niitä käyttää. Pituusjärjestys ja 1-2 -jako esimerkkinä. Töissäkään ei voi valita omia työkavereitaan vaan kaikkien kanssa on tultava toimeen asiallisesti. Tähän on syytä kouluttaa jo koulusta lähtien. Vapaa-ajalla ystävät voi valita vapaasti.

ei ole eikä tule lasta, joka olisi liikunnallisesti lahjaton. Ymmärrystä ei taitaisi hänen huolilleen meinaan kauheasti löytyä... Kun näyttää olevan mahdoton ymmärtää, että ihmislapsesta, jolla on halu saada kavereita ja kuulua porukoihin, on nöyryyttävää joutua sillä tavalla porukan hylkimäksi julkisesti.

niihin jotka valittiin ensimmäisten joukossa, mutta tuntui aina kurjalta niiden puolesta, jotka jäivät viimeisiksi. :( Ja aina siis jäivät samat tyypit. Uskon että tuollaisesta voi jäädä kurjat fiilikset, kun toistuu monta kertaa.

samojen lasten valitsemiseen viimeiseksi. Sekä näihin kommenteihin: "Mä en ainakaan halua Heikkiä mun joukkueeseen, ota sä se!", "Mä en tuu sun joukkueeseen.", "Miks tossa joukkueessa on kaikki hyvät pelaajat?" jne jne. Uskokaa pois, EI ole viisasta antaa lasten valita joukkueita. terv. luokanopettaja

silloin joku joutuu valituksi viimeisenä. ja voi byääh, ihan kamalaa ja traumatisoivaa ettei voi enää vuosienkaan päästä harrastaa mitään ryhmäliikuntaa, kun tuli valittua viimeisenä sählyjoukkueeseen yläasteella.

Niin. En ymmärrä minäkään.

Joka ikisellä tunnilla se sama nöyryytys. Aina olet se huono. Se vaikuttaa motivaatioon. Mä en edes varsinaisesti ollut mitenkään erityisen huono liikunnassa, olin epäsuosittu. Vapaa-ajalla mun liikuntasuoritukset olivat huomattavasti parempia. Liikuntatunneilla oli sitten hyvät pelaajat ja me loput, statistit.

Olisiko susta kivaa, jos sun lapsi joutuis kokemaan tällaista koulussa?

Itse harrastin lapsena ja nuorena monenlaista liikuntaa ja pärjäsin kilpailuissakin. Silti olin aina yksi niistä, jotka jätettiin viimeiseksi. Meidän luokalla open suosikit (= ne jotka jaksoivat mielistellä opettajaa eniten) saivat valita joukkueet ja valitsivat omat kaverinsa - liikuntataidoilla ei väliä. Ne pari jotka minun lisäksi jäivät aina viimeisiksi, otettiin tirskuen ja hihitellen ja supsutellen "tarviiko toi ottaa meille" ja tehtiin hyvin selväksi, että meidän kanssamme ei haluttu pelata mitään. Opettaja tuskin välttyi kuulemasta tätä mutta sehän ei häntä kiinnostanut.

Kyse oli siis tyttöporukassa hyvinkin yleisestä sorsimisesta ja klikkiytymisestä. Tiedä sitten jos ap:n mielestä tällainen käytös on ihan okei. Toivottavasti et välitä asennettasi lapsillesi mikäli sinulla sellaisia on.

ei ole eikä tule lasta, joka olisi liikunnallisesti lahjaton. Ymmärrystä ei taitaisi hänen huolilleen meinaan kauheasti löytyä... Kun näyttää olevan mahdoton ymmärtää, että ihmislapsesta, jolla on halu saada kavereita ja kuulua porukoihin, on nöyryyttävää joutua sillä tavalla porukan hylkimäksi julkisesti.

no ei se haittaakaan, jos yhden kerran tulee valituksi viimeisenä. Vaan jos on muutenkin yleisen mielipiteen mukaan friikki, ja sitten joka ikiseen joukkueeseen joka ikinen kerta koko peruskoulun ajan valitaan viimeisenä niin se on vähän eri juttu. Siis kun siinä konkreettisesti tulee kaikille selväksi se, kenestä kukaan ei pidä. Täytyy sitten seisoa siinä naama punaisena kun ympäriltä tyypit vähenee, kun onhan se semmoinen suosituimmuuskilpailu han selkeästi ja kaikki tietävät sen- en minäkään nyt niin huono ollut liikunnassa että mihinkään joukkueeseen ei ikinä oltaisi voitu ottaa edes vasta kolmanneksi viimeisenä..



Ei varmaan olisi kiva, jos työpaikallakin pari kertaa viikossa järjestettäisi yleinen äänestys inhotuimmasta työntekijästä ja homma toteutettaisiin jossain ruokasalissa kaikkien kuullen ja itse olisi vuodesta toiseen se inhokki.

Onhan se surkimuksille ikävää kun tulevat aina viimeiseksi valituiksi. Nämä lapset ovat liikunnallisesti huonoja eikä heillä ole lisäksi juurikaan kavereita. Jos he olisivat hyvin pidettyjä niin huonompikin tulisi valittua joukkueeseen ennen "tasoaan". Näiden reppanoiden vuoksi monet opettajat käyttävät välillä jakoa kahteen tai muuta erilaista valintatapaa.

kun luokallamme oli yksi tyttö, joka valittiin joka ikinen kerta viimeisenä, ei varmasti ollut mukavaa.

Kerran meidän fiksu opettaja laittoi tämän tytön valitsemaan joukkuetta, silloinkin kaikki yrittivät vältellä ja tekivät erittäin selväksi, etteivät halua hänen joukkueeseen.

vaan se on hyvä tapa osoittaa koko luokan nokkimisjärjestys. Viimeiseksi jäävät huonojen lisäksi myös kiusatut, ja tilanne antaa luvallisen kanavan lisätä sitä kiusatun nöyryytystä, kun päästään naureskelemaan päälle että hyi yäk, tuota en ainakaan ota joukkueeseen.



Meillä ala-asteella opettaja jakoi usein joukkueet samalla periaatteella tason mukaan, mutta ei se nyt haitannut, koska siinä ei ollut sitä ryhmän sisäistä nöyryytystä.

ne valintatilanteet olivat tosiaan tuskallisia. En nyt ehkä viimeinen ollut, mutta viimeisten joukossa kuitenkin. Lukiossa sitten asiat jotenkin helpottuivat. Kielet, matikka ja muutkin lukuaineet olivat minulle helppoja, se kompensoi ja köksästä pidin todella:)

Onhan se surkimuksille ikävää kun tulevat aina viimeiseksi valituiksi. Nämä lapset ovat liikunnallisesti huonoja eikä heillä ole lisäksi juurikaan kavereita. Jos he olisivat hyvin pidettyjä niin huonompikin tulisi valittua joukkueeseen ennen "tasoaan". Näiden reppanoiden vuoksi monet opettajat käyttävät välillä jakoa kahteen tai muuta erilaista valintatapaa.

se johtuu sinun kaltaisestasi ajattelutavasta, jonka monet jakavatkin- luultavasti omakaan itsetuntosi ei ole kovin hyvä, jolloin helpoin tie on halveksua muita ihmisiä, mutta ei se tee onnelliseksi. Mutta siis lapsethan varsinkin on tosi julmia, en ymmärrä, miksi niitä edes pidetään jonain herranterttuina.