Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on niin kamalaa, jos lapset itse valitsee joukkueet liikuntatunnilla?
17.10.2012 |
En ole ikinä ymmärtänyt tätä kitinää täällä av-palstalla, että se on kiusaamista, syrjintää, epäreilua jne. Ikinä ennen en ole kuullut tälläistä muualla kuin av-palstalla, enkä ole pitänyt tuota mitenkään kummallisena tapana, päin vastoin.
Ja ei, en ole liikunnanopettaja tai itse ollut mikään huippu-urheilija peruskoulussa, enkä silti ymmärrä mitä kauheaa siinä on.
Kommentit (77)
Niin mieltä olette sitten siitä, että oppilaat saavat tunnilla valita itse istumapaikat?
Tai saavat itse valita kenen kanssa tekevät paritehtäviä?
Tai saavat itse valita kenen kanssa leikkivät välitunnilla?
Saavat itse valita kenen kanssa kaveeraavat koulun ulkopuolella?
Näissä tilanteissa syrjintä ja hyljeksintä on hiljaista, ei niin alleviivattua. Ne joilla on kavereita tai jotka ovat suosittuja, eivät he kiinnitä tällaisissa tilanteissa huomiota niihin jotka jäävät yksin. Siis meihin joita kukaan ei halunnut joukkueeseensa.
Sen sijaan kun liikuntatunnin aluksi on ne tietyt kaksi lasta, jotka jäävät viimeiseksi on se aivan eri asia. Se on julkinen nöyryytys. Kaikki muut lapset katsovat näitä lapsia ja laskevat mielessään kumman joukkue _joutuu_ ottamaan nämä omiin riveihinsä. Kukaan ei heitä halua.
Siinä oma huonous alleviivataan joka kerta uudestaan.
Mainitsemissasi esimerkeissä nämä kaksi jäävät huomiotta, ei heitä kukaan näe tai kiinnitä heihin huomiota tuollaisissa tilanteissa.
Pystyttekö ymmärtämään eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ehkä juuri siksi aina viimeisten joukossa joukkueisiin valittu. Minua tuo valitseminen enemmän huvitti kuin suretti, tiesin jo silloin että vahvuuteni ovat jossain muualla kuin liikunnassa.
Ja ehkä juuri siksi aina viimeisten joukossa joukkueisiin valittu. Minua tuo valitseminen enemmän huvitti kuin suretti, tiesin jo silloin että vahvuuteni ovat jossain muualla kuin liikunnassa.
En nyt ymmärrä yhtään miksi just liikuntatunneilla tämä asia on niin herkkä muka nyt yhtäkkiä. Vai eikö muuallakaan saa tuoda esille jos joku on parempi jossain asiassa kuin muut? Ei ei missään nimessä, kaikki pitää väkisin esittää että olisivat muka samalla viivalla, kukaan ei ole lahjakkaampi kuin toinen missään asiassa. Sehän olis ihan syrjintää ja muiden kiusaamista. Hys hys ettei vaan kenellekään tule sellainen tunne, että joku olisikin jossain asiassa parempi.
jos aina matematiikan tunnillakin tunti aloitettaisiin siten, että kaksi sellaista, joilla on 10 matematiikassa, saisivat valita joukkueet samaan tyyliin. Sen jälkeen sitten lopputunti kilpailtaisiin joukkueiden kesken niin, että jokaisen suoritus lasketaan mukaan joukkueen pisteisiin. Mitä kauheaa siinä voisi olla?
Urheiluun liittyy vahvasti kilpailu ja minusta on ehdottoman tärkeää, että lapset oppii jos ei kotona, niin koulussa sen, että aina ei voi voittaa ja oppivat myös häviämään. Myös joukkueessa toimimista harjoitellaan liikuntatunneilla. Ala-asteella erityisesti todella tärkeää oppiä häviämään ja yläkoulussa taas joukkuelajit opettaa ryhmässä toimimistä vähän eri tavalla kuin biologian tunnilla ryhmätyöt. Mitä olisit itse mieltä siitä, jos liikuntatunnilla ei olisi mitään kilpailuja, joukkueita tai laskettaisi pisteitä? Olisiko hyvä juttu?
Tämä nyt vähän ohi aiheen ja ottamatta kantaa siihen, miten joukkueet pitäisi valita.
ei ole kyllä opettaa kilpailua, vaan sitä liikkumista. Koulun liikuntaryhmissä on kaiken tasoisia lapsia, ei vain niitä, jotka ovat hakeutuneet liikkumaan ja kilpailemaan.
Se siinä on pahaa, että valinnassa jätetään aina viimeiseksi ne, joita ei haluta kenenkään joukkueeseen ja/tai joita muutenkin syrjitään ja kiusataan. Miltä luulet sen tuntuvan lapsista? Miltä luulet tuntuvan siitä viimeiseksi jääneestä, josta muut kinastelevat, että "kuka ton joutuu ottamaan"? Varsinkin tytöillä tämä joukkueidenvalitsemistilanne on oiva tilanne kyykyttää niitä joista ei pidetä ja osoittaa toisille kuka on kenenkin kaveri.
Toivottavasti tätä tapaa ei enää nykykoulussa pidetä yllä.
tuollainen koulujen määräily. Ei ole mitään syytä miksi pelaajat eivät saisi itse päättää sitä kenet he haluavat joukkueeseensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ehkä juuri siksi aina viimeisten joukossa joukkueisiin valittu. Minua tuo valitseminen enemmän huvitti kuin suretti, tiesin jo silloin että vahvuuteni ovat jossain muualla kuin liikunnassa.
En nyt ymmärrä yhtään miksi just liikuntatunneilla tämä asia on niin herkkä muka nyt yhtäkkiä. Vai eikö muuallakaan saa tuoda esille jos joku on parempi jossain asiassa kuin muut? Ei ei missään nimessä, kaikki pitää väkisin esittää että olisivat muka samalla viivalla, kukaan ei ole lahjakkaampi kuin toinen missään asiassa. Sehän olis ihan syrjintää ja muiden kiusaamista. Hys hys ettei vaan kenellekään tule sellainen tunne, että joku olisikin jossain asiassa parempi.
Liikuntatunnilla erityisesti erot näkyvät, koska jokaisen pitää olla aktiivinen (tunnilla ei voi istua kentän reunalla tekemättä mitään). Kuvis voisi olla toinen tämmöinen, mutta siinä ei valita joukkueita, eikä yhden huono suoritus vaikuta koko ryhmän tulokseen.
Matikan tunnilla esimerkiksi voi olla ihan hiljaa, olitpa hyvä tai huono
Oletko musikaalinen/ lahjaks musiikissa? Jos et, niin miltähän susta tuntuisi, jos joka ikinen tunti opettaja laulattaisi sut luokan edessä, ja ne lahjakkaat saisivat päättää, otetaanko sut lauluryhmään mukaan?
Kaikille: on kyse lapsista!! Lapset, iästä riippumatta, vasta rakentavat omaa identitettiään, ja yrittävät löytää paikkaansa tässä maailmassa. Koulun pitäisi olla kasvattava, ei nolaava ja syrjivä. Paljon tästä kaatuu tietenkin opettajan vastuulle, mutta tällainen liikuntatunnilla tapahtuva tarkoituksenmukainen syrjintä ei ole kenenkään etu.
Off topic: mun liikuntaope oli aivan hirveä nainen. Tappoi liikunnallinen täysin. Löysin sen uudelleen vasta yli 20 vuotiaana. Jos joskus törmäisin ko naiseen, sanoisin suorat sanat.
Niin mieltä olette sitten siitä, että oppilaat saavat tunnilla valita itse istumapaikat?
Tai saavat itse valita kenen kanssa tekevät paritehtäviä?
Tai saavat itse valita kenen kanssa leikkivät välitunnilla?
Saavat itse valita kenen kanssa kaveeraavat koulun ulkopuolella?
Kyllä ne ryhmäytymiset tapahtuu jossain muualla kuin liikuntatunnilla. Mihin vedetään raja että yritetään väkisin auttaa niitä hiljaisia ja syrjään vetäytyviä ja suositaan heita, tehdään heidän ehdoilla? Miksi ne reippaat lapset joutuu kärsimään siitä että yhdelle voi tulla paha mieli?
Koko peruskoulun jouduin seisomaan välkät seinänvieressä yksin ja huomaamattomana ja katsomaan kun muut leikkivät ja myöhemmin juttelivat. Koko peruskoulun, lukion ja amk:in jouduin tekemään parityöt ja ryhmätyöt yksin(eli moninkertainen työmäärä). Koko koulu ja opiskeluajan jouduin syömään yksin ja muista erillään ja luokassakin pulpettini oli erillään jos muiden oli vaikkapa pareittain järjestetty. Olisin halunnut jutella ja olla kaveri, mutta siihen ei annettu mahdollisuutta. Vieläkään en tiedä miksi olen niin huono ihminen, mutta minusta kukaan muu ei ansaitsisi samaa kohtaloa. Päästäisitte siksi edes liikuntatunnilla mukaan pelaamaan tms. vai onko sekin liikaa vaadittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan olennaisena olisi herättää liikkumisen ilo.
Kyllä muissakin aineissa opetetaan yhteiskuntaa varten ja niissäkin voitaisiin osoittaa elämää varten tarvittava kilpailu.
Miltä siis tuntuisi, jos äidinkielen tunnilla äidinkielellisesti lahjakkaat saisivat valita luokan edessä ne, joiden kanssa haluavat ryhmätyönsä/esitelmänsä/tehtävänsä tehdä ja ne lukivaikeuksiset jäisivät toimimaan keskenään. Miksi ihmeessä hyvien pitäisi sietää ryhmissään näitä hitaita ja oppimisvaikeuksisia?
Ryhmätöiden tavoitteena on yhdessä toimiminen, mikä on yhteiskunnan perusta. Toisaalta yritysten kilpailu hyvistä työntekijöistä on myös konkretiaa eikä mikään estä, etteikö se tuleva insinööri tai lakimies voisi opetella koulussa omilla vahvuusalueilaan kyykyttämään näitä heikkolahjaisia urheilijalupauksia. Numerotkin voitaisiin lukea luokan edessä ääneen - tehdäänhän liikuntasuorituksetkin ihan kaikkien nähden julkisesti. Voitaisiin aina ennen ryhmätöitä luetuttaa vielä muistutukseksi, kuka sai parhaimman numeron ja kuka heikoimman ja parhaat saisivat sitten taas valita, keiden kanssa opiskelee.
Eihän tässä voi olla mitään epäilyttävää. Kyllähän nyt kaikki tietävät, että työelämässä tarvitaan kyynärpäitä ja että yritykset kilpailevat keskenään, joten olisi hyvä oppia tämä kilpailuhenki jo koulussa. Miksi vain liikunnassa olisi oikeus harjoitella tätä tärkeää taitoa, kun sitä todennäköisesti tarvitaan ihan muilla aloilla paljon enemmän? Oppisivat sitä paitsi ne tulevat pomot kyykyttämään paljon paremmin niitä heikkolahjaisia alaisiaan. Eivät kaikki voi olla yhtä hyviä, miksi siis ne hyvät eivät saisi näyttää, keitä sietävät kavereinaan jo alakoulusta lähtien?
Kyllä joku saa olla parempi! Mutta ei toisten kustannuksella.
Missä muussa asiassa lapset itse päättävät asiosta? Kotona ehkä, mutta entä koulussa?
Miksi juuri liikunta on se, jossa parhaiden pitäisi saada päättää? Eihän oppilaat päätä ruokalistasta, eikä läksyistä. Opettajana voisin valita sen pelin, jota suurin osa luokasta haluaa, mutta joukkueista tehdään tasaiset.
Entä millä tavalla se olisi poissa joltakin hyvältä ja reippaalta oppilaalta, jos huonommatkin pääsisivät mukaan peliin täysilllä?
Koulu ei ole mikään kisakenttä samalla tavalla kuin urheiluseura, jossa sopii olla kaikkia muita parempi.
Koulun ryhmissä olisi tärkeää oppia huomaamaan "heikompienkin " vahvuudet. Sama pätee työelämässäkin.
Esimerkiksi koulun vakioryhmät, joista yhdessä oli kohtuullisen toivoton tapaus, mutta hän oli kuitenkin hyvin näppärä sormistaan ja kätevä käsistään. Niinpä kerran mietittiin ihan erikseen sellainen kilpailu, jossa juuri tämän yhden oppilaan taito ratkaisi kisan heidän edukseen. Muuten kun normaaleissa liikuntajutuissa hän oli perässävedettävä kivireki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten kommentoin sitä miten kannattaa toimia.
1.) opettaja valitsee tasapuoliset porukat tai halutessaan parhaille pelaajille porukan jolla on vaikeampi voittaa (yleensä paras ratkaisu)
2.) Valitaan rivista joka toinen (vaarana epätasainen jako)
3.) Huonoimmat tai keskitason pelaajata valitsevat porukan (ei leimaa niin paljon)
jota kumpikaan joukkue ei halua.
Mä olen, ja se oli todella lannistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa tuota noudatettiin. Olin siis koulussa erittäin hyvä oppilas, jolta muut oppilaat pyysivät apua. Mutta liikunnassa olin tosi huono - osittain lievän fyysisen vammani vuoksi. Minut valittiin siis aina viimeisten joukossa joukkueisiin. Harmitti, vaikka ymmärsin toki syyn. Mutta miksi sitten muissa oppiaineissa ei myös voitaisi muodostaa joukkueita jatkuvasti siten, että niissä hyvät oppilaat tulisivat valituksi ekoina? Miksi liikunta oli ainoa oppiaine, jossa tuollaista jakoa jatkuvasti harjoitettiin?
liikuntajoukkueiden valinta on yksi parhaista tilanteista opettaa tiettyjä sosiaalisia taitoja.
Just se, mitä monet jo tässä sanoivat:
se, että opettaja jakaa/tehdään satunnaisjako ja kitinää jaoista ei kuunnella yhtään, antaa viestin, että reiluus, tasapuolisuus ja syrjimättömyys ovat normaaleja ja arvostettuja toimintatapoja, ja sen sijaan "ei me tota haluta" -narina on halveksittavaa. Luulisi, että näiden suosittujen/liikunnallisten lasten vanhemmatkin pitäisivät hyvänä tällaista kasvatusta lapsilleen.
Ja itse olin muuten se ekana/tokana valittu tai se valitsija koulussa, ja omat lapset eivät ole vielä koulussa, eli en katkeruudesta tätä sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikuntajoukkueiden valinta on yksi parhaista tilanteista opettaa tiettyjä sosiaalisia taitoja.
Just se, mitä monet jo tässä sanoivat:
se, että opettaja jakaa/tehdään satunnaisjako ja kitinää jaoista ei kuunnella yhtään, antaa viestin, että reiluus, tasapuolisuus ja syrjimättömyys ovat normaaleja ja arvostettuja toimintatapoja, ja sen sijaan "ei me tota haluta" -narina on halveksittavaa. Luulisi, että näiden suosittujen/liikunnallisten lasten vanhemmatkin pitäisivät hyvänä tällaista kasvatusta lapsilleen.Ja itse olin muuten se ekana/tokana valittu tai se valitsija koulussa, ja omat lapset eivät ole vielä koulussa, eli en katkeruudesta tätä sano.
Ja minäkin olin ensimmäisten joukossa valittu, samoin omat lapset, kun harrastavat liikuntaa. Tästä on meillä kotona keskusteltu paljonkin, ja onneksi useimmat opettajat, samoin liikuntaharrastuksen vetäjät ovat harrastaneet pääasiassa tuollaista satunnaisjakamista.
Itse en todellakaan ollut opettajan suosikki, koska suurimman osan yläasteesta olin jalkaleikkausten takia pois liikuntatunneilta, mutta sillon kun olin kunnossa, olin yleensä se toinen, joka joukkuettaan valitsi.
Voi miten toivoisinkaan pääseväni tekemään niitä valintoja vielä kerran ja hyvittämään kaikille niille viimeisinä valituille nuorena tekemäni tyhmyydet :( Kannustaisin kovaan ääneen jo yrittämisestä, sillä onko sillä loppujen lopuksi niin väliä, jos se pallo ei kaikilla pysy käsissä ja meidän joukkue häviää?
Minusta on todella outoa, että ap edes aloitti tällaisen ketjun. Luulin, että reilu peli olisi ihan itsestäänselvä asia kaikille vanhemmille, mutta ilmeisesti siis ei, koska ap löysi tukijoita omalle kannalleen...
Koululiikunnan tarkoitushan ei todellakaan ole kilpailu. Koululiikunnan koko pointti on erilaisiin lajeihin tutustuminen, niiden harjoittelu ja liikunnan ilon löytyminen rikastamaan lapsen ja nuoren elämää pitkälle tulevaisuuteen.
Missään muussa kouluaineissa ei tosiaan lasten anneta avoimesti syrjiä huonompiaan (ajatelkaapa tosiaan, jos vaikkapa enkuntunnilla valittaisiin samalla tavalla ryhmiä), miksi ihmeessä siis liikunnassa saisi?
Itse en todellakaan ollut opettajan suosikki, koska suurimman osan yläasteesta olin jalkaleikkausten takia pois liikuntatunneilta, mutta sillon kun olin kunnossa, olin yleensä se toinen, joka joukkuettaan valitsi.
Voi miten toivoisinkaan pääseväni tekemään niitä valintoja vielä kerran ja hyvittämään kaikille niille viimeisinä valituille nuorena tekemäni tyhmyydet :( Kannustaisin kovaan ääneen jo yrittämisestä, sillä onko sillä loppujen lopuksi niin väliä, jos se pallo ei kaikilla pysy käsissä ja meidän joukkue häviää?
etteivät sosiaalisesti vahvemmat ja suositummat oppilaat pääse sillä tavala käyttämään valtaa, ja sillä tavalla vahongoittaa herkempien ja vähemmän suosittujen lasten itsetuntoa.
t. luokanope
etteivät sosiaalisesti vahvemmat ja suositummat oppilaat pääse sillä tavala käyttämään valtaa, ja sillä tavalla vahongoittaa herkempien ja vähemmän suosittujen lasten itsetuntoa.
t. luokanope
vaikka asiasta puhuttu paljon jo vuosia. Mutta liikunnanopet ovat itsekeskeisiä miniä, minä ihmisiä, joilla on pakkomielinen tarve olla parhaita jos lapsesta saakka. Ei sellaiset osaa asettua muiden asemaan. Vika on liikunnanopettajien koulutuksessa, mutta kukaan ei osaa/uskalla puuttua siihen. Toinen asia on liikuntatunneilla pelin tiimellyksessä tapahtuva TAHALLINEN töniminen, potkiminen, selkään taklaaminen jne johon opettajat EIVÄT PUUTU
Ei se että yhtä kiusataan, mutta vääntäminen töniminen yms. Kuuluvat peliin. Monestikkaan koulun liikuntatunneilla ei ole oikeat säännöt. Hyvä niin. Pystyy vääntämään ja taistelemaan.
Tässähän puhuttiin TAHALLISESTA tönimisestä: eli kampataan tahallaan, taklataan selkään niin että ilmat tulee pihalle jne jne
Taidat olla kalervo Kummolan sisko !
Ei se että yhtä kiusataan, mutta vääntäminen töniminen yms. Kuuluvat peliin. Monestikkaan koulun liikuntatunneilla ei ole oikeat säännöt. Hyvä niin. Pystyy vääntämään ja taistelemaan.