Ihmiskroppa on tehty nuorena synnyttämistä varten.

vanhoista tarpeista vanhassa kropassa ei tule kuin harmia....

että niin kauan kun naisella on kuukautiskierto ja toimivia munasoluja, hän tulee myös raskaaksi, se on luonnon laki. Kuukautiskierto ei lopu 30-vuotiaana, vaikka teini-ikäiset niin ilmeisesti luulevat.

Pitkä imetys ei ehkäise yleensä vuosia, vaan kuukautiset tulevat kyllä aikanaan.



Muutenhan tandem-imetys olisi mahdotonta, sillä nainen ei voisi tulla raskaaksi niin pitkään kuin imettää edellistä. On kuitenkin mahdollista imettää eri-ikäisiä sisaruksia ja imettää myös läpi raskauden ajan.

Yli kolmekymppisenä lisääntyminen pitäisi lailla kieltää! lapset tehtävä 16- 30 v mikäli mielii.

.. nuorena synnyttäminen on KROPALLE parempi.

Ja miesten pitää saada levittää siementään mahdollisimman laajalle, tämä on miehelle luonnostaan oikea tapa. Piste.

synnyttää esimerkiksi 13-vuotiaana. Tämän voivat kertoa ne lukuisat kehitysmaiden lapsivaimot, joille ensimmäiset synnytykset ovat olleet hengenvaarallisia, kun keho ei ole vielä kehittynyt täysin naiseksi.



Mutta ap tietenkin haki aloituksellaan sitä, että 20-vuotias on vielä nuori. Silloin "vanhoina hyvinä aikoina" 20-vuotias ei ole olltu nuori, vaan keski-ikäinen, koska ihmisen keskimääräinen elinikä on ollut n. 40 vuotta.

Komplikaatioita vähemmän alle 35v. T.Kätilö

Itse lasken parhaimmaksi lastenteko iäksi 20-30v.



Se on aivan turha av-mammojen ruveta sotimaan luontoa vastaan, ihan kun he olisivat sitä viisaampia.



Luonto on päättänyt että parhain ikä naiselle on lisääntyä 20-25vuotiaana.



Jos et piittaa tästä, niin sitten ole piittaamatta, mutta älä tuomitse toisten valintoja tehdä lapset nuorena!

että luonnon mukaan yli 30-vuotiaatkin voivat lisääntyä. Nelikymppisten lapset ovat tuoreen tutkimuksen mukaan jopa terveempiä ja paremmin kehittyneitä kuin kaksikymppisten lapset.

Sen vuoksi en ole koskaan nähnyt 70- vuotiasta vauvan äitiä. Nelikymppinen on nuori! Sen vuoksi alkaa vaihdevuodet ettei liian myöhään lapsia tehdä koska niitä pitää hoivata se 20 vuotta. Ja kuusikymppinen ei ole vielä päässyt edes eläkkeelle.

T.35-vuotias nuori äiti. Ja meille ei tule enää lapsia,nautin näistä mitkä jo on.

Itse olen saanut lapseni yli 30vuotiaana ( 32v, 35v ) ja vaikka ulkoisesti palauduinkin hyvin, on täysin selvää, että kokonaisvaltainen palautuminen olisi ollut paljon nopeampaa, jos lapset olisivat syntyneet 10v aikaisemmin.



Tosin en olisi kuitenkaan ollut henkisesti aikaisemmin valmis, ehkä?



Suren silti kovasti, että olen näin vanha ( 41v ) ja lapseni ovat edelleen pieniä, että ehdinkö milloinkaan nähdä esim. mahdollisia lapsenlapsiani...itkettää jo ajatuskin...



Jos saisin muuttaa tapahtunutta, niin muuttaisin asiat niin, että olisin tavannut lasten isän 10v aikaisemmin.



Omia lapsiani aion kannustaa hankkimaan lapsia alle kolmekymppisenä. Minä kyllä autan ja hoidan heidän lapsiaan, jos apuni vaan kelpaa.

naisilla lasten saannin alaikäraja pitäisi olla 30v ja miehillä 35v.

Ja ihmisen pitää kuolla 40v niinkuin aikana kivi ja keppi.

Kivikaudella ei eletty noinkaan vanhoiksi.

Kyllä sitä pitää ymmärtää kuolla jo alle nelikymppisenä, niinkuin kivikaudella.

Eikös se semmoinen kivikautinen dieetti ole oikein muodikas. Sillähän pitäisi pysyä kaikki tauditkin poissa. Ei takuulla ole kivikauden ihmisillä ainakaan ollut mitään vanhuuden rappeumasairauksia eikä muita nykyihmisen heikkouksia :D

Sain ekan lapsen 23 v. ja toisen 36 v. Täytyy sanoa, että toisen kanssa olin rennompi ja tervejärkisempi. Lisäksi ei ollut kiire töihin/opiskeluihin enää, koska urahaaveet eivät painaneet niskaan. Fyysisesti palauduin ihan samalla lailla. niin ja nyt muuten 38 ja raskaan taas....

Itse lasken parhaimmaksi lastenteko iäksi 20-30v.

Se on aivan turha av-mammojen ruveta sotimaan luontoa vastaan, ihan kun he olisivat sitä viisaampia.

Luonto on päättänyt että parhain ikä naiselle on lisääntyä 20-25vuotiaana.

Jos et piittaa tästä, niin sitten ole piittaamatta, mutta älä tuomitse toisten valintoja tehdä lapset nuorena!

Mikä oikeus sinulla on tuomita yli 30v synnyttäjät ja samalla kieltää toisia tuomitsemasta nuorena lapsensa tehneitä?

Eikö voisi olla kokonaan tuomitsematta ketään?

Naisen lisääntymiskyky säilyy vaihdevuosiin asti, mutta 35 ikävuoden jälkeen kyky tilastollisesti heikkenee ja kromosomihäiriöiden sekä komplikaatioiden määrä kasvaa.

Todella nuorena (alle 15v) raskautuvilla saman tason riskit kuin vanhoilla (yli 35v) synnyttäjillä. Lisäksi niin nuorena on rakeentellisten vahinkojen riski suurempi, esim. lantio liian pieni ja kohdun laskeumat.

Eiköhän jokainen synnyttäjä kuitenkin kanna riskinsä ihan itse, ilman, että av:llä pitää kauhistella ja tuomita?

Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

-Äidiksi 18v ja 32v-

Sillä sekin on fakta, että ihmisen aivot kehittyvät aina n. 25. ikävuoteen saakka.



Harvemmin nämä, jotka kauhistelevat "vanhoja" ensisynnyttäjiä, ovat kuitenkaan sitä mieltä, että alle 25-vuotiaiden ei pitäisi saada lapsia, koska esim. heidän empatiakykynsä ei ole vielä täysin kehittynyt.



Mistä muuten kumpuaa tämä tarve tehdä tämän tyyppisiä aloituksia?

nimin 40v ja raskaana, näytän ikäistäni 10v nuoremalta, urheilen 10 tuntia viikossa, huippukunnossa ja terve, fysiikka paljon parempi kuin monella parikymppisellä.

Mutta myönnön myös sen että moni ikätoverini on jo raihnainen ja toinen jalka haudassa vaivoineen ja kremppoineen.

Yksilöiden erot on ihan oikeasti huikeita.

lapset olisi "parasta" tehdä 20-25-vuotiaana.

Tässä puhutaan nyt vain ja ainoastaan biologiasta, ei siitä kuka milloinkin on _henkisesti_ kypsä äitiyteen. Onneksi suurin osa meistä saa terveitä lapsia vielä vanhempanakin.

Olen itse saanut lapsen 18, 20, 26 ja 34-vuotiaana. Ja sen verran pitää sanoa, että ensimmäisten kohdalla olin fyysisesti paremmassa iässä, nyt reilusti yli kolmekymppisenä henkisesti ; ).

Tajuan kyllä että olisin hyvässä iässä hankkimaan lapsia (25 v.), mutta elämäntilanne vaan ei ole sellainen, että voisin ryhtyä vauvoja pyöräyttelemään juuri nyt. Toivoin, että se vielä muutaman vuoden päästä tulee onnistumaan.



Ärsyttää lisäksi näissä keskusteluissa se, että toisinaan tunnutaan olettavan, ikään kuin lasten hankinnan lykkääntyminen olisi vain naisesta kiinni (vaikka useinhan on niin, että juuri mies haluaa lapsia vasta vähän myöhemmin).

kai jokainen on toisen lapsen kanssa rennompi kun kaikki ei ole uutta ja ihmeellistä..

Sain ekan lapsen 23 v. ja toisen 36 v. Täytyy sanoa, että toisen kanssa olin rennompi ja tervejärkisempi. Lisäksi ei ollut kiire töihin/opiskeluihin enää, koska urahaaveet eivät painaneet niskaan. Fyysisesti palauduin ihan samalla lailla. niin ja nyt muuten 38 ja raskaan taas....

Ärsyttää lisäksi näissä keskusteluissa se, että toisinaan tunnutaan olettavan, ikään kuin lasten hankinnan lykkääntyminen olisi vain naisesta kiinni (vaikka useinhan on niin, että juuri mies haluaa lapsia vasta vähän myöhemmin).

Usein vain on juuri niin, että tämäntyyppisten keskusteluiden aloittajilta puuttuu kapasiteetti käsitellä useampia muuttujia samanaikaisesti ja muutenkin aiheen vaatimalla moniulotteisuudelta.

Lisäksi käsittääkseni tämän yksinkertaisehkon viiteryhmän edustajille tuottaa mielihyvää töksäytellä omia mielipiteitään ehdottomina totuuksina.

On ihan kiva että threadiin ovat vastailleet ne, joilla on sekä nuorina että iäkkäämpinä saatuja lapsia.

Itselläni on 35- ja 36-vuotiaana saadut lapset ja koen että omalla kohdallani fyysinen osuus ei olisi paremmin voinut mennä raskautumisineen synnytyksineen kaikkineen. Tosin minulla ei ole vertailevaa tietoa siitä miten asiat olisivat voineet mennä 15 vuotta aiemmin. Ainakin minulla olisi vanhemmat lapset.

Koen, että nyt on hyvät aineelliset ja henkiset resurssit kasvattaa lapsia pitkässä ja vakiintuneessa parisuhteessa. On niin hulvattoman rankkaa varsinkin se pikkulapsiaika, etten itseni tuntien kovin heppoiselta pohjalta halunnut moiseen ryhtyä.

helpommin kaksikymppisenä kuin kolmekymppisenä, ja kolmekymppisenä tullaan helpommin raskaaksi kuin nelikymppisenä. Poikkeus vain vahvistaa säännön. Ja nuoret jaksavat yövalvomiset sun muut paremmin ja niiden kropat palautuvat paremmin. Miksi siis yhteiskunta kannustaa tekemään lapset silloin kun ollaan jo "vanhassa synnytysiässä" ja sitten ihmetellään miten suunnilleen jo joka toinen käy lapsettomuushoidoissa ym.

Niin... kroppa sen lapsen kantaa raskauden aikana ja synnyttää, mutta pään pitäisi kestää sen lapsen hoitaminen. Noin niin kuin yksinkertaistetusti sanottuna.



Vaikka fyysisesti siis olisikin ihanteellista saada lapset n. 20-vuotiaana, moniko nyky-yhteiskunnassa (siis Suomen kaltaisessa länsimaassa) on henkisesti kypsä vanhemmuuteen myös kaikkine sen mukanaan tuomineen vaatimuksineen, haasteineen ja jopa vaikeuksineen?



Aika turhina näen nämä "oikea ikä saada lapsia on X" -keskustelut - vaikka toisinaan näihin itsekin toki osallistun :)