Koira ja vauva

Miksi ihmeessä joku antaisi koiran pois??? Ihan järjetöntä. Kas kun ei anneta isoveljeä tai miestä pois, kun vauva tulee. Tai jotkut kyllä hylkäävät henkisesti ja seksuaalisesti puolisonsa ja omivat vauvan, mutta sellainen ei ole tervettä.

Koirasta ja vauvansa on toisilleen iloa ja hyötyä: samalla kertaa ulkoilutetaan koiraa kun viedään vauva vaunulenkille ja vauva saa koiralta hyviä maaperäbakteereita, jotka lisäävät vastustuskykyä.

No hei, louskuleuka on vain louskuleuka.

Selitä mulle, mikä siinä on törkeää.

Ihmisten ei pitäisi ottaa koiraa tai lemmikkejä nuorena aikuisena, jos suunnittelee lapsia. Eläimet kärsivät kirkumisesta ja lapsen kovasta äänestä, lapsi on jatkuvasti äänessä. Joillakin usea lapsi ja se ahdistaa eläimiä. Koira voi hämmentyä uudessa paikassa kyllä ja se on aluksi vieras. On vaikea selittää koiralle asiaa, ellei ole joku eläinmeedio. Paitsi jos on joku tosi kiltti neito joka on koiraihminen, koira voi tykätä uudesta ihmisestä. Jos on vieras mies koira voi ahdistua, ellei mies ole tosi kiltti ja ei juo alkoholia.

En voi katsoa tuollaisia ihmisiä samalla tavalla enää ikinä moisen tempun jälkeen. En voi sille mitään. Kun lemmikki otetaan, sen hoitoon sitoudutaan sen loppuiäksi ja piste. Kuvottavaa hankkiutua eroon ystävästä vain siksi että elämäntilanne muuttuu.

Ystäväni hylkäsi pienen koiransa, kun hankki kaksi isompaa koiraa jotka sopivat erilaisiin harrastuksiin. Antoi siis koiran uuteen kotiin, kun "ei se pieni oikein tykkää noista isoista ja kaipaa paljon omaa rauhaa". Jotenkin sellainen perusluottamus kyseisen ystävän hyvyyteen horjui väistämättä.

Mun tuttu anto oman koiransa pois koska hommasi toisen tilalle, sekarotusen tilalle siis rotukoiran. Oksetti aivan jäätävästi mutta en viitsinyt sanoa yhtään mitää. Syy oli että vanha "veti hihnassa" liikaa, ei siis ollut kouluttanut koiraansa ja syytti siitä koiraa ja antoi pois ja toinen tilalle. 

Ihmiset on välillä oksettavia

Jos koiran on parempi toisaalla, on hyvä teko antaa pois jos lopettaminen on toinen vaihtoehto. Elämäntilanteet muuttuvat yllättävästikin .

Ei ole oikein, koira voi masentua loppuelämäkseen jos se joutuu jättämään oman perheensä. 

Vierailija wrote:

Ei ole oikein, koira voi masentua loppuelämäkseen jos se joutuu jättämään oman perheensä. 

Kaipa se sitten masentuu silloinkin, kun se lähtee synnyinkodistaan uuteen kotiin?

Vierailija wrote:

Mun tuttu anto oman koiransa pois koska hommasi toisen tilalle, sekarotusen tilalle siis rotukoiran. Oksetti aivan jäätävästi mutta en viitsinyt sanoa yhtään mitää. Syy oli että vanha "veti hihnassa" liikaa, ei siis ollut kouluttanut koiraansa ja syytti siitä koiraa ja antoi pois ja toinen tilalle. 

Ihmiset on välillä oksettavia

Lisään edelliseen kommenttiini tähän liittyen, että jo olemassa ollut pieni koira oli sekarotuinen vahinkopentu, uudet isommat koirat rotukoiria.

/5

Mä olen kyllä antanut kun vauva oli kolmeviikkoinen, mutta se ei johtunut vauvasta, mielelläni olisin koiran pitänyt. En vain ottaessani tiennyt totuutta sen roduista, myyjä väitti että puolet on lassieta ja puolet terrieriä. Että maalla päässyt karkuun ja emo käynyt naapurin lassien luona. 

Kun se kasvoi, osoittautui että koirassa olikin puolet pystykorvaa, ja se oli onnellisempi maalla. Mökillä se oli ulkona koko päivän ja joko kaivoi myyriä tai haukkui niitä puiden otuksia. Kaupungissa se pyrki haukkumaan puistojen puista kaikki linnut ja oravat ja jos ei haukkunut, makasi parvekkeella kuono ulkona kaiteenraosta ja kyttäsi lintuja. Sain sen hyvään kotiin naapurin pojalle ja se kävi minulla hoidossa 2-3 kertaa vuodessa. 

Joskus voi olla kyllä hyvästä, että jos vauva vie niin paljon aikaa, niin koiralle voi olla parempi uusi koti. Pitää osata tunnustaa omat voimavaransa ihan koiran edun vuoksi. Ei siitä eläimestä ole pakko pitää kiinni ihan vaan siksi että tuli ottaneeksi. Elämäntilanteet voi muuttua, ja pitää ajatella eläimen parasta niissä tilanteissa. Ei ystäväsi välttämättä väärin tehnyt, vaan tunnusti vaan tosiasiat- aika ei riitä eläimelle niin hyvin, että siitä tulisi kunnolla pidettyä huolta. 

Ei ole oikein. Onhan se kieltämättä rankkaa, kun on paljon aktiviteettia vaativa koira ja elämä on yhtä ulkoilua nykyään kun lapsen kanssa käydään lisäksi myös leikkipuistossa, mutta ei olisi tullut mieleenkään antaa omaa perheenjäsentä pois. Lapsiasiaa pitää miettiä jo ennen koiran hankkimista.

Naapurin koira siirtyi isovanhemmille. Koiran käytös vauvaa kohtaan oli sellaista, ettei naapuri enää luottanut siihen ettei koira lopulta purisi lasta. 

Selittäkää nyt se törkeys alapeukuttamisen sijaan. En kannata sitä, että eläimiä otetaan hetken mielijohteesta, mutta jos kokee, ettei pysty hoitamaan koiraa kunnolla, on paljon parempi etsiä sille uusi koti kuin pitää sitä hupnosti.

Jos voimavarat ei riitä kummankin hoitamiseen tai koira ei millään sopeudu vauvaan ja voi huonosti, niin ymmärrän tällaisessa tilanteessa koirasta luopumisen. Muuten en ymmärrä.

No sitä kyselinkin että olenko itse väärässä. En ole omia koiriani pois antanut vaikka lapsia on kolme.  Tiedän että pian hän haluaa uuden koiran. Instaan ei muuten saa ihania kuvia. 

Vierailija wrote:

Ei ole oikein, koira voi masentua loppuelämäkseen jos se joutuu jättämään oman perheensä. 

Koira ei ole ihminen. Kunhan ruokaa, ulkoilua ja unta riittää, niin koira kyllä sopeutuu.

Esimerkki: ystävälläni on kaksi kodinvaihtajaa. Ne ovat perheestä, jossa vanhemmat eivät enää jaksaneet hoitaa koiria eivätkä koirat sopeutuneet uuteen asumusmuotoon. Olusiko mielestänne ollut parempi, että koirat olusivat jääneet sinne perheeseen sen sijaan, että ne ovat nyt ystävälläni, joka huolehtii niistä hyvin ja panostaa niiden liikuntaan?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei ole oikein, koira voi masentua loppuelämäkseen jos se joutuu jättämään oman perheensä. 

Kaipa se sitten masentuu silloinkin, kun se lähtee synnyinkodistaan uuteen kotiin?

Muistaksä jotain siltä ajalta kun sä oot ollu alle 1 vuoden ikäne? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei ole oikein, koira voi masentua loppuelämäkseen jos se joutuu jättämään oman perheensä. 

Kaipa se sitten masentuu silloinkin, kun se lähtee synnyinkodistaan uuteen kotiin?

 

Muistaksä jotain siltä ajalta kun sä oot ollu alle 1 vuoden ikäne? 

Vertaaksä ihmisen ja koiran tapaa muistaa yksi yhteen?