Mitä opettajan pitäisi tehdä niille koulukiusaajille?

on se, että kiusaaja tietää ettei mitään seuraamuksia tule. Kiusattu ei uskalla kertoa (usein pelotellaan tappouhkauksin yms.), koska pelkää seurauksia. Monesti tilanne vain pahenee jos kertoo jollekkin esim. opettajalle, koska liian usein kukaan ei puutu asiaan ja kiusaaminen saa rauhassa jatkua. Hiljainen hyväksyntä muiden taholta voi jopa pahentaa tilannetta.



Kiusaamisesta pitäisi olla seuraamuksia. Esim. jos kiusaaminen on jo fyysisen väkivallan puolella kuten tönimistä, läpsimistä yms. siitä pitäisi jo saada jokin rangaistus. Pelkkä puhuttelu ei enää riitä!



Kiusaajille pitäisi olla " hoitoa" . Vaikka mielenterveystoimistossa selviteltäs mikä on se juttu, joka aiheuttaa niin pahan olon, että on kiusatava muita. Useinhan käytös jatkuu läpi elämän eli koulun jälkeen kiusataan muita työpaikalla.



Meillä on liikaa vallalla hyysäämiskulttuuri, joka ruokkii kaikenlaista epäsosiaalista käyttäytymistä. Jos tappaa jonkun niin siitä selviää pelkällä muutamalla vuodella psykiatristahoitoa, kun sanoo, että " äänet" käski mun tehdä näin. Sama on kuisaamisen kanssa. Kiusaajia hyysätään ja he saavat jatkaa kiusaamista. Kiusattu on se, joka kärsii ja joutuu vaihtamaan luokkaa tai jopa koulua.

Eihän millään alalla työskentele vain ne, jotka sopivat alalle parhaiten. Sellaista on täysin epärealistista odottaakaan. Siispä opettajatkin ovat vain ihmisiä, jotka pystyvät kyllä tekemään työnsä hyvin, kun vanhemmat heitä asiallisesti tukevat (= eivät vastusta).

Mm. 58 ja melba kertoivat varmasti ihan käytännössä toimivia malleja.



Miten aiotte, opettajat, viedä näitä malleja eteenpäin kouluissanne? Mitä aiotte tehdä omalla kohdallanne, jotta teidän luokkanne olisi sellainen, missä ei kiusata?



Jokainen voi aloittaa omasta käytöksestään / työympäristöstään / kodistaan; ei pidä jäädä kiinni siihen, että " tuo tekee väärin / ei tee mitään" , vaan muuttaa omaa käytöstään :-).

Jos ei opi, niin nirri pois.

Kotiin en juuri uskalla lähettää negatiivista palautetta, vaikken mikään nyhverö olekaan. Perhe on romaniperhe ja isä on vähän väliä vankilassa. Pelkään suoraan sanottuna saavani koko romanisuvun niskaani, jos tosissani rupean pojalle erilaisia sanktioita antamaan. Olen siis yrittänyt pääsääntöisesti keskustelujen avulla selvitellä riitoja ja onneksi pojan kanssa on nyt vuosien varrella syntynytkin niin hyvä luottamussuhde, että riitoja ei enää nykyään ole läheskään niin paljon kuin alkuopetusvuosina.



Tälläisten ongelmaoppilaiden ollessa kyseessä, itse uskon, että saman opettajan säilyminen vuosia auttaa heitä, koska kotiolot on usein niin heikot, ettei kunnollista aikuissuhdetta ole ollenkaan. Vanhemmat ovat usein itse niin suurissa ongelmissa työttömyyden ja alkoholin käytön vuoksi, että palkinnot hyvästä käytöksestä tuottavat paljon parempaa tulosta kuin ainaiset sanktiot.

ei istuta, numeroista ei välitetä. Vanhemmat ovat lyöneet hanskat tiskiin jo ajat sitten. Rehtorin puhuttelu on jo tuttu juttu, sosiaaliviranomaisille kertominen - se lapsi/nuori on jo siellä tuttu ja ehkä jo jonossa toimenpiteisiin. Lastensuojeluilmoitukset tehty jo. Poliisillekin jo näpistyksistä tms. tuttu.



Mutta siltihän se olen minä, yksittäinen aineenopettaja, jonka luonteenpiirteiden vääränlaisuuden takia koulukiusaaminen jatkuu...

Nekin 80-luvulla auktoriteetteina pitämäsi opettajat, jotka ovat edelleen työelämässä, saavat tänä päivänä kärsiä ihan samoista asioista kuin uudetkin opettajat, vaikka eivät olisi persoonaltaan ja metodeiltaan muuttuneet mihinkään. Olen kuullut useitakin tarinoita tällaisilta opettajilta siitä, miten joka vuosi tilanne muuttuu vain pahemmaksi ja pahemmaksi.

Eikös se paljon puhuttu curling-vanhemmuus aja juuri tähän?

Vierailija:

ään ovat? Oppilaatko vaan nauraa opettajille,ihmeellistä. Onko jo ala-asteellakin meno tällaista, että opettejat suurin piirtein pelkäävät jotain 8-vuotiaita? Taitaa olla jotain vikaa opettajien koulutuksessa, jos näin on päässyt käymään.

vaikka kiusaaja hakkaa toisen ihan mustelmille ja harjoittaa kaiken aikaa henkistä väkivaltaa, on koulu aika voimaton lopettamaan kiusaamisen. Vanhempien tehtävä on vääntää rautalangasta omalle kullanmurulle, että henkinen ja fyysinen koskemattomuus on jokaisen oppilaan oikeus ja sinulla ei ole oikeutta kiusata ketään. Jos vanhemmilla ei ole tähän halua tai kykyä, kiusaaja todennäköisesti jatkaa kiusaamistaan loputtomiin, onneksi kohde voi välillä vaihtua koulun väliinpuuttumisen ansioista.



t. kyyninen ope

Ongelma on se, ettei lapsiakaan voi vaatia olemaan kaikkien kaveri, eivätkä kaikki aikuisetkaan osaa peittää tunteitaan ja ajatuksiaan täydellisesti

tai jotain rohkaisevaa kiusatulle. Jos on niin uppiniskaisia lapsia tai välinpitämättömiä vanhempia, niin miksi sitä ei voi kiusatulle lapselle kertoa et asia johtuu siitä. Kiusaaja joutuu kuitenkin tarkkikselle ennemmin tai myöhemmin!!!!

Jos ei sekään tehoa, otetaan yhteys sosiaaliviranomaisiin.

Tosin kaikissa kiusaamisen vastustamisohjelmissa lähdetään siitä, että oppilaalla on omatunto, että hän uskoo vanhempiaan rikä hänellä ole psyykkistä sairautta. Ja näinhän ei välttämättä ole.

se auttaa jos opella on auktoriteettia? Luokassa ei kiusata mutta välitunnilla ja koulumatkoilla sitten kun ope ei näe. Näin ainakin minulle tehtiin, luokassa ei juuri koskaan kiusattu, ei edes niiden nössöjen opettajien tunneilla, mutta vapaa-aika ja koulumatkat sekä välitunnit olivat yhtä helvettiä.

Eikä opettajilla ole enää edes yhteisön tukea. Eräs ope antoi oppilaalle nelosen koska tämä ei ollut koko vuoden aikana tehnyt yhtään mitään, eikä usein ollut edes tunnilla. Ei siis pienintäkään juttua tehnyt, edes yhtä minuuttia työskennellyt ja mikä oli seuraus. No opelle sanottiin ettei nelosta voi antaa, kyllä kaikille vähintään 5 pitää antaa. Ja näin sanoi rehtori. Että se siitä open auktoriteetista

Asiahan on monessa kunnassa niin, että kun ne kaikki palaverit ja puhuttelut ja sossutätien käynnit on koitettu (mikään ei auttanut), olis sitten edessä se erityisluokka tai erityiskouluun siirto. Mitäs sitten - sivistysjohtaja sanoo valitellen, että ei ole yhtään rahaa tällaiseen käytettävissä. Ainut konsti, johon siihenkin tarvitaan vanhempien suostumus, on laittaa " hankala" lapsi kotiopetukseen. Ja sinne on sitten koulun velvollisuus järjestää opetus. Eli opet ainä välillä kotiin käymään tehtävänippu mukana jne.



Toivoton homma ja eniten käy sääliksi niitä oireilevia nuoria.

En valitettavasti jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta vastaanpa nyt tähän. Yleensä kouluissa tulee olla suunnitelma, että miten toimitaan jos koulussa ilmenee kiusaamista. On tärkeää kertoa oppilaille, että on tietty kaava, jonka mukaan edetään. Se voi olla tyyliin niin, että ekasta kerrasta tulee vain henkilökohtainen puhuttelu ja sitten askel askeleelta noustaan vaan korkeampiin tahoihin ja uskokaa pois niitä keinoja ja askelia löytyy jos niitä vaan halutaan. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että oppilaille viestitään, että 1) opettajat eivät hyväksy kiusaamista, 2) asiaa seurataan, 3) keinoja kyllä löytyy.



Monissa kouluissa on myös käytössä ns. vertaissovittelu missä esimerkiksi vuotta vanhemmat oppilaat sovittelevat nuorempien kiusaamistapauksia. Ulkopuolisesta saattaa kuulostaa, että tämmöinen ei varmaan oikein toimi (eikä sitä olekaan soveliasta käyttää esim. väkivaltatilanteiden selvittämiseen vaan esim. haukkumiseen tai tavaroiden ottamiseen " leikillään" ), mutta ihan tieteellisesti on voitu todeta, että nämä isompien oppilaiden muodostamat vertaissovitteluryhmät ovat saaneet yli 90% kiusaamistapauksista loppumaan ihan kertakäsittelyllä. Siten jos opettajat väittävät etteivät pysty oikein kiusaamiseen puuttumaan, niin se on mielestäni jo varsin noloa, jos kerran vuotta vanhemmat oppilaatkin saavat noin monta tapausta hoidettua kerralla kuntoon.



Kouluissa noihin kiusaamistilanteisiin pitäisi siis olla mielellään joku erikoistunut porukka hoitamassa, jos tuntuu, että kaikilla ei siihen rahkeet riitä. Usein se voi olla oma opettaja, mutta jos hän ei siihen kykene, niin saman koulun joku muu opettaja, rehtori, oppilashuoltoryhmä tai kuraattori ovat oikein hyviä kohteita. Jos joku opettaja ei ole niin sitoutunut koulukiusaamiseen ehkäisyyn, poistamiseen ja seurantaan, niin häntäkin varmasti auttaa se tieto, että joillain koulussa on tähän tieto ja taito.