Mitä opettajan pitäisi tehdä niille koulukiusaajille?

Tosiaankin epäkunnioittavasta käytöksestä tulisi isot puhuttelut, mutta lempeämmin voisin suhtautua esimerkiksi sellaisiin jälki-istuntoihin, joita omana ala-asteaikanani annettiin, eli esimerkiksi että jos unohtaa kerran kirjan kotiin, saa " rastin" ja kolmesta rastista tulee jälki-istunto. En tiedä, onko tuollainen enää käytössä, mutta se tuntui silloin kohtuuttomalta, koska monet aivan kiltitkin oppilaat saivat silloin jälki-istuntoja (esim. kerran vuodessa). Huolellisuutta toki täytyy harjoitella, mutta mielestäni tuo oli liian ankara rangaistus silti. Joillekin lapsille jälki-istunto on suuri nolouden aihe ja häpeä.

Eli kun ope saa tietää, että yhtä oppilasta kiusataan ja tietää kiusaajat. Hän yllättäen ilman ennakkovaroitusta kutsuu nämä kiusaajat puhutteluun yksitellen, niin, että kusaajilla ei ole aikaa puhua keskenään kiusaamistilanteesta ja näin ollen eivät pääse sepittämään peitetarinaa.



Opettaja laittaa nämä kiusaajat kirjoittamaan tilanteen, mitä tapahtui jne. Ja myöntää kirjallisena, että on kiusannut.

TÄmä paperi arkistoidaan koulun arkistoon todistusaineistoksi, että koulu on puuttunut kiusaamiseen, jos kiusattu nostaa joskus myöhemmin syytteen yms. on koululla tod.aineistoa.



Yleensä tämä tilanne päätyy siihen, että kiusaaja itkee ja katuu kiusaamistaan. Lupaa ja vannoo, että ei enää kiusaa.



Vasta tämän jälkeen pidetään palaveri jossa kiusaajat pyytävät anteeksi kiusatulta. Kiusattu saa lukea tunnustukset ja siihen laitetaan korjaukset asiasta, jos kiusattu on jostain asiasta eri mieltä.



Yleensä kiusaaminen loppuu tähän kerta laakista. Eikä kiusaaja kiusaa enää ikinä ketään.



Kuinka moni koulu käyttää tällaista menetelmää, en tiedä. Mutta meillä se on huomattu erittäin toimivaksi.

Hienoa! Tässä on sitä vanhempien vähättelevää asennetta mistä tässäkin ketjussa on puhuttu!

On surullista, että opettajan pitää nykyään olla siis kykenevä suuttumaan ja raivoamaan päivittäin saadakseen oppilaat kuriin? Vai mihin sitä temperamenttia tarvitaan?

Ja jännä juttu sekin, että näemmä 95% opettajista on väärällä alalla... Oi Suomen nuoria!!

Koska provo en tunnusta olevani, vaikka ehkä turhan kärkevästi mielipiteeni ilmaisinkin.



Mutta ihan tosissaan puhuttuna, ja omaa kouluaikaani muistellessa - ne opettejat jonka tunneilla kuunneltiin ja oltiin kunnolla olivat persoonaltaan sellaisia rentoja, mutta temperamenttisia tyyppejä (miehiä sekä naisia), joiden ylitse ei vain yksinkertaisesti kävelty! Eikä myöskään kenenkään muidenkaan ylitse - ainakaan heidän tunneillansa tai heidän valvovan silmänsä alla. He uskalsivat puuttua, ja tekivät sen sellaisella tavalla, että se kaikkein paatuneinkin yksilö oli hetkessä ruodussa. Minun mielestäni tämä nykyaikainen malli ei ole mikään ihme siinä mielessä, että opettajan koulutukseen hakeutuu juuri ne 10 oppilaat - kiltit tytöt luokalta kuin luokalta, joilla oli aina hiukset palmikoilla ja " oikeanlainen asenne" oppimiseen ja koulun käyntiin. Voitte kuvitella, että myöskin työmaailmassa he ovat näitä kilttejä suoriutujia - joita " kovemman luontoiset" oppilaat ja myöskin muut opettajat pitävät pilkkanaan : (. Koulumaailmassahan on myöskin hämmästyttävän paljon kiusaamista aikuisten (opettajien) keskuudessa! Se maailma ei vain ole kilttien ja herkkien.



Heh, voisin mennäkin mukaan auttamaan tulevien opettajien valinnoissa ; ) - mutta tuskinpa minua sinne päästettäisiin.



24 (tai jotakin sinne päin)

he eivät vain päässeet sinne.



24, taidat elää menneessä. meidän aikanamme asiat olivatkin toisin.

Sinun (ja minunkin) kouluaikana oppilaat suhtautuivat opettajiin kovin eritavoin kun nykyään. Miksikö? Vanhempien asenteen takia. Omat vanhempani kunnioittivat suuresti opettajia, ja minun oli turha yrittää saada opettajaa mustamaalattua mitenkään vanhempien silmissä.

Nykyään nuoren ei tarvitse sanoa kuin " Se vitun maikka anto mulle jälki-istuntoo vaik mä en tehny mitää!!" , niin johan tulee vanhemmalta raivopuhelu opettajalle kun hänen kullannuppunsa sai istumista vaikka ei tehnyt mitään. Ei tule kuuloonkaan, että vanhempi kyseenalaistaisi OMAN lapsensa käytöstä. Jos Ville sanoi, ettei tehnyt mitään, niin Ville ei tosiaan tehnyt mitään. Ville on rehellinen, luotettava ja mukava poika.

Jos opettaja uskaltaa edes kysyä, että olisiko kotona jotain häikkää kun Ville on käyttäytynyt levottomasti viime aikoina, niin taas on vanhempien raivo niskassa. Kuinka opettaja USKALTAA kyseenalaistaa MINUN kasvatustaitojani ja meidän kotiolojamme!!





Maailma muuttuu, Eskoseni...

sellaisen kuuleminen saattaa pelästyttää. Tiedän yhden pojan, joka on aina ollut kiltti koulussa, on paljon kavereita, ei kiusaa tosia ja tehnyt aina tunnollisesti tehtävänsä. Ala-asteella tämä poika oli viikon poissa koulusta ja oli jäänyt jälkeen muista (en tiedä tarkemmin oliko annettu itseopiskelutehtäviä tms.) ja sai kauheat huudot opettajaltaan, kun ei osannutkaan lomalta palattuaan asioita. Poika järkyttyi huudoista eikä halunnut mennä kouluun enää. Lopulta vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun ja asia selvitettiin. Poikaa ei ollut koskaan kasvatettu huutomeiningillä, vaan kotona pyrittiin aina selvittämään asiat korottamatta ääntä. Vanhemmille jäi huono maku kyseisestä opettajasta.

Vierailija

Hienoa! Tässä on sitä vanhempien vähättelevää asennetta mistä tässäkin ketjussa on puhuttu!

On surullista, että opettajan pitää nykyään olla siis kykenevä suuttumaan ja raivoamaan päivittäin saadakseen oppilaat kuriin? Vai mihin sitä temperamenttia tarvitaan?

Ja jännä juttu sekin, että näemmä 95% opettajista on väärällä alalla...



24

Ja niin missä mielessä vanhempien vähättelevää asennetta?! Huomasitkos, että minä keskityin omassa kirjoituksessani OPETTAJIEN kykyyn puuttua kiusaamiseen / epäarvoisuuteen oppilaiden keskuudessa - en tuonut esille omaa suhtautumistani siihen, jos oma lapseni olisi kiusaaja! Jos joku lapsistani olisi kiusaaja, en taatusti katsoisi asiaa " läpi sormien" tai vähättelisi joko omaa tai lapseni panosta ikävään tilanteeseen! Ja viimeiseksi se nyt varmaankin olisi sen opettajan vika! Sanotaan tämä nyt selväksi, ettei tarvitse lähteä vetämään omia (vääriä) johtopäätöksiä.



Eitarvitse olla " kykenevä suuttumaan ja raivoamaan päivittäin" - vain ja ainoastaan olla kykenevä näyttämään lapselle oma paikkansa ja toisaalta myöskin OTTAMAAN SE OMA TILANSA auktoriteettihenkilönä siinä opetustilanteessa. Ettekö te ole huomanneet sitä kuinka toisista ihmisistä " huokuu" suorastaan itseluottamus ja se, että he ovat sinut itsensä kanssa? Sellaisia opettajien pitäisi olla - sinut itsensä kanssa, ettei lapsi pystyisi nousemaan niskan päälle ja että luokka pysyisi koossa. Miksi ihmeessä siihen hommaan pitää hakeutua, jos se ei yksinkertaisesti sovi luonteelle / persoonalle?



24

Olen kuullut erään vanhemman opettajan sanovan, ettei viitsi paljon ilmoitella kiusaajien vanhemmille, että heidän lapsensa kiusaa, koska siinä saa useinmiten vain nenilleen. Niinpä tämä opettaja hoitaa kiusaustapaukset ehkä vähän kyseenalaisella tyylillä, mutta kiusaukset ovat loppuneet, kuulemma.

ei niille kasvattamattomille pärjää. Heille kun ei ole ikinä opetettu, mikä on oikein.



ja ne, jotka mielestäsi opettajiksi kelpaisivat, eivät hommaan rupea. He kun arvostavat itseään niin paljon, etteivät rupea vanhempien sylkykupeiksi vaan etsivät paremman ammtin.

että ope voi olla lempeä, kärsivällinen, lasten pieniin huoliin paneutuva ja samalla järjestelmällinen, tarmokas, tiukan auktoriteetin omaava, joka saa yhdellä silmäyksellä häröilijät aisoihin. Tällaista luonneyhdistelmää tulee vastaan melko harvoin

http://www.taiva.edu.hel.fi/strategiat.htm



Poikani luokalla ei tietääkseni ole pahempia kiusaamistapauksia tullut vastaan.

Ikävintä on, jos lapset ja tämän vanhemmat eivät kunnioita opettajaa millään lailla. En tarkoita mitään ylikunnioitusta vaan sitä, että oltaisiin opettajan kanssa rakentavissa väleissä, ilman kamalaa arvostelua. Tähän sisältyy se, että vanhemmat ovat opettajan tukena, eivät vastaan. Silloin kiusaamiseenkin voi paremmin puuttua. Turha on yrittää opettaa mitään tapoja niille, joiden vanhemmat vesittävät koko yrityksen.



Ja omiin kouluaikoihin ei paljon kannata opettajan työtä verrata. Se on tänään todellakin vaikeampaa, koska oppilaat ovat vaikeampia (vanhempineen). Vaikka olen topakka opettaja, silti minulla on aika usein vaikeuksia murrosikäisten oppilaitteni kanssa. Väitän, että minulla on paljon auktoriteettia tai ainakin hyvä ammattitaito, mutta se ei vain auta. Ei voi olla mikään teräsnyrkkikään, sillä sellainen iskee takaisin. Jos käyttää liian jyrkkiä keinoja, joutuu vaikeuksiin oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa.



Eettisestikin oman valta-aseman korostaminen liiallisella huutamisella ja jyrkkyydellä on huono asia. Oppilaiden kanssa on pysyttävä puhe- ja neuvotteluväleissä, vaikka olisikin jämäkkänä. Nuorena naisopettajana on todellakin välillä tosi hankalaa opettaa, sellainen asenne oppilailla voi olla. Mielestäni opettajan ammatti on todella vaikea ja raskas, eikä vähiten sen takia, mikä arvosteleva asenne monella ihmisellä on.

Olen entinen maikka, nyt toimistopäällikkönä keskisuuressa yrityksessä. Olisin kai opettaja vieläkin, mutta juuri provosoivat ja valittavat vanhemmat saivat minun jättämään tuon työn. Ei enää harmita, palkka on liki tuplaten eikä töitä tarvitse kotiin viedä.

Laumassa on aina nöyristeijöitä. Jos joku sopii alistujaksi, siitä tehdään sellainen, halusi se tai ei. Ettekö tosiaan ole huomanneet imisen eläimellistä käytöstä lauman jäsenenä. Miettikääs tarkemmin.

ja kyllä määrää jälki-istuntoa sekä erottaa ryhmätöissä kiusaajakaverit toisistaan, että oppivat tulemaan toimeen muidenkin kanssa. Kyllä pihalla on aina oltava valvoja. Ja jos on tiedossa, että joku on koulukiusaaja, kyllä häntä silloin on valvottava enemmän kuin muita.

Jos olisin opettaja ja joku kiusaaja heittäisi heikompansa roskiin, niin kyllä laittaisin tuosta hyvästä jälki-istuntoon ja polkemaan ison roskiksen roskia ahtaammalle.

Vierailija:

Aina kun tulee kiusaamisesta keskustelua, ensimmäinen ohje on: kerro opettajalle. Mutta mitä sen opettajan pitäisi sitten tehdä?

Puhutella? Antaa jälki-istuntoa? Kulkea valvomassa lapsen turvallisuutta pihalla?

Jos joku tyhmyyksissään kiusaa, on keskustelusta ja anteeksipyytämisesstä hyötyä. Sitten löytyy niitä lapsia, jotka riidanhalussaan ja ilkeydessään etsivän aina uuden ja uuden uhrin, jotta saavat purettua pahaa oloaan. Näille empatiakyvyttömille joistakin omista ongelmistaan kärsiville lapsille puhuttelu on kuin kaataisi vettä hanhen selkään. He eivät edes ymmärrä, että on jotenkin väärin haukkua/potkia/ heittää toinen oppilas roskikseen, saati, että he tajuaisivat, miltä toisesta tuntuu.

Eli mitäköhän näiden kanssa sitten pitäisi tehdä, jotta niitä ihan tavallisia, mukavia ipanoita ei kiusattaisi?

Ihminen viestii eleillään huomaamattaan paljon enemmän kuin esim. puheellaan. Ja tuota sanatonta viestintääkin voi oppia. Ihminen, jo lapsikin voi antaa itsestään alistujan tai selviytyjän kuvan, jos vain tietää keinot.

Vierailija:

Laumassa on aina nöyristeijöitä. Jos joku sopii alistujaksi, siitä tehdään sellainen, halusi se tai ei. Ettekö tosiaan ole huomanneet imisen eläimellistä käytöstä lauman jäsenenä. Miettikääs tarkemmin.

Onhan tuota. Jos kakaralle ei kotona ole opetettu sosiaalisuuden alkeitakaan niin, että pärjää joukossa muiden mukana, syyttäkööt vanhemmat itseään. Ei niitä koulu enää voi oikoa, kyllä persoonallisuuden peruspilarit on rakennettu ennen kuin lapsi täyttää 4 vuotta.



En jaksa enää puuttua, siitä seuraa vain riitoja, jos puutut, voit olla varma, että joko kiusaajan tai kiusatun vanhemmat ovat kimpussasi " ei se meidän pikku kulta kyllä sellaista tee..." . Voihan paskat.



Kyllä lasten kanssa pärjää, niillä on yleensä oikeudentajua aika hyvin. Ongelmana ovat nämä vanhemmat, jotka luulevat tietävänsä lapsen kasvatuksesta enemmän kuin sata vuotta tutkitun pedagogiikan alaa opiskelleet opettajat. Hitto, siinä kasvattakaa kakaranne.



Minä en tee mitään muuta kuin pidän tunnit, en ala heidän sosiaalisiin suhteisiinsa puuttumaan enää millään tavalla. Meidän työpaikasta on viimeisen 18 kuukauden aikana vaihtunut 30% opettajista. Ja arvatkaa kuinka monen takana ovat vittuilevat vanhemmmat.



No, itse en enää jaksa välittää lasten vanhemmista, siinä kitiskööt, soittakoot rehtorille, koululautakuntaan, koulutoimistoon, tehkööt itsensä tärkeäksi, yleensä meille ei edes tule tietoa, saati sitten kyselyä asian tiimoilta, kun joku soittaa " herratutulleen" . Kyllä onneksi johto on huomannut, että tässä on yhteiskunnan arvot heilahtaneet ihan vinksalleen. Kyllä vanhempien pitää olla kasvattajia, ei koulun!

Ei ole kyse siitä, millaisia opettajia nykyisin valmistuu. Nekin opettajat, joilla on pitkä häiriöttömien vuosien ketju takanaan (70-luvulta saakka), ovat viime vuosikymmenen aikana saaneet osakseen enenevässä määrin ties mitä törkeyttä. Onko heidän taitotasonsa vuosien mittaan rapistunut? Ovatko muuttuneet nössöiksi? Eivät, vaan käyttäytymiskulttuuri on muuttunut erittäin voimakkaasti.

Ei painokkaalla sanomisen tavalla ole vaikeimpiin teineihin mitään vaikutusta. Ja jos haluatte, että opettajaksi haluavista voidaan karsia vähiten autoritaariset yksilöt pois, niin lakatkaa valittamasta, että opettajien palkat ovat liian korkeat ja lomat ylimittaisia. Alalle saadaan enemmän hakijoita vain, jos siitä tehdään houkuttelevampi.

Terv. ei itse opettaja, mutta viime vuosikymmenten kehitystä läheltä seurannut

Vierailija:

Temperamenttia? Kykyä sanoa se asia sanoilla sen verran painokkaasti, että se kiusaaminen myöskin loppuu?!

Opettajiksi pitäisi hakeutua (oikeasti) sellaisten ihmisten, jotka omaavat jonkinlaista auktoriteettia - ihan luonnostansa. Opettajan pitää omalla persoonallansa saada oppilaat kiinnostuneiksi tottelemisesta ja opettajan mallin " seuraamisesta" , en ymmärrä lainkaan miksi sille alalle hakeutuu näitä " anteeksi, kun olen olemassa" tyyppejä, sanomattakin on selvää, ettei siitä tule silloin yhtään mitään.

Jos lähdetään olettamuksesta, että murhaaja on mieleltään sairas, niin varmaan hän sitä on jo mahdollisesti lapsesta lähtien. Opettajalla ei muuten ole psykologin tai sosiaalityöntekijän koulutusta, vaan opettajan. Opettajan tehtävä on ensisijaisesti opettaa ja vasta sitten kasvattaa. Matikan koulutuksella on paha pistää psykopaattia ruotuun.