IIIIK! Meillä on miehen kanssa kuherteluloma to-su. =)))))

Keskustelu on kahden tai useamman ihmisen spontaania kommunikointia ja ajatustenvaihtoa. Keskustelun vuorovaikutteisuus perustuu siihen, että osapuolet tuovat keskusteluun LISÄÄ asioita vastaukseksi aiemmin sanottuun, myötäilyhän ei synnytä keskustelua.

Töitä, lapsia, lapsen koulua, päivähoitoa, lasten harrastuksia, ruoan laittoa, siivoamista, nukkumista ja kaikki seuraavana päivänä alusta.

Tämähän ei yksistään ole sitä vanhempien arkea vaan myös lasten. Olenko minä auttamatta kateellinen, kun minusta lasten kuuluu saada viettää lomaa vanhmpiena kanssa ihan jouten omassa kodissaan.

Esim. viikko etelässähän on ihan pirun raskasta, joka päivä pitää ehtiä aamupalle tiettyyn aikaan, on tapahtumaa ja nähtvää jne.

Entä se mummola, mummot häärää hääräämistään ja koittavat keksiä jatkuvaa yhteistä tekemistä, kun harvoin näkevät.

Miksi te vanhempina jättätte lastenne ja heidän henkiset tarpeensa huomioimatta. Eikö heitä tarvitse muistuttaa, että te halutte olla aidosti heidän vanhempiaan ihan vaan olemalla. Oletko koskaan ajatellut lasten lasien läpi, miten vähän heillä aikaa jää joutilaalle oleskelulle omien vanhempien kanssa.

Kuten jo sanoin, lapset todellakin viettävät kanssamme suurimman osan lomista. Välitän lasteni henkisistä tarpeista.

Välitän kuitenkin myös omasta jaksamisestani ja mieheni ilahduttamisesta. Täällä ei varmaankaan kelpaa muunlaiset vanhemmat kuin sellaiset, jotka laittavat jokaisen päivän ja jokaisen minuutin elämästään vain ja ainoastaan lapsen tarpeista huolehtimiseen. Ei ihme, että on niin väsynyttä, huumorintajutonta ja ahdistunutta sakkia.

Minun mielestäni keskustelua ei ole se, että otetaan jokin aihe, etenkin jos joku vaikuttaa tyytyväiseltä ja haetaan tikusta asiaa, että vain saataisiin se ärsyttävä tyyppi palautettua maan pinnalle niin, ettei vain kellään olisi mukava olo. Oman pahan olon kaataminen toisten niskaan ihan silkan vittumaisuuden takia on aika aivotonta ja sairasta toimintaa.

Minun lapseni ovat onnellisia, nauravaisia, touhuavia ja rakastettuja. Heidän kanssaan nauretaan, hassutellaan ja hellitellään joka ikinen päivä paria mummolapäivää lukuunottamatta vuodessa. Se riittää. Kiitos vain "huolestumisestasi".

ap

Antaa akkojen räksyttää, vietätte ihanan lomasen kahdestaan. Me aiotaan harrastaa villiä ja äänekästä seksiä ja olla alasti koko lauantaipäivä. Tilataan pitsaa ja katotaan Solsidania 10 jaksoa putkeen :-D Ai niin ja sitten taas rakastellaan. Onhan tämä erilaista parisuhteenhoitamista kuin arkinen hellyys.

Onneks toi on arkea meillä. :)

T. se vapaaehtoisesti lapseton kommentoija

AP kertoi, että ovat hiljattain olleet koko perheen rantalomalla ja viettivät koko kesän keskenään!



Onhan se lapsillekin aivan ihanaa saada mummolassa isovanhempien rakkautta ja huomiota! Kaikilla lapsilla ei tällaista mahdollisuutta ole.

Kaikille osapuolille ihanteellista: vanhemmille, lapsille ja isovanhemmille.



Tää viestiketju on kyllä klassinen esimerkki AV:n epälojaalista bullshit-meiningistä sarjassamme Nainen on Naiselle Susi.



Tsemppiä ap!

Voisit mennä kanssa sinne mummolaan jatkamaan kasvamista. Jos on kyse omista vanhemmistasi, voisit kysyä, missä me omassa kasvatuksessasi meni pieleen, ettet itse tee samoja virheitä.



Miksi puolustelet omia heikkoukiasi. Tajuatko olleenkaan, että et itse ole yhtään tässä suhteessa parempi ihminen, kuin nämä jotka itse leimaat täällä väsyneeksi, huumorintajuttomiksi ja ahdistuneiksi.



Jokaisella vanhemmalla on maailmankatsomuksensa, arvostuksensa ja elämänfilosofiansa. Mikä sinä olet raiskaamaan toisen elämän ja leimaamaan heidät ahdistuneiksi jne...Kun heille perhe on siusaus ja he ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ilman, että heidän tarvitsee lähettää lapsiaan mummolaan.



Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Voisko kuitenkin miettiä muiden keskustelijoiden syyttelyn sijaan, vähän omaakin käytöstä.

Keskustelu on kahden tai useamman ihmisen spontaania kommunikointia ja ajatustenvaihtoa. Keskustelun vuorovaikutteisuus perustuu siihen, että osapuolet tuovat keskusteluun LISÄÄ asioita vastaukseksi aiemmin sanottuun, myötäilyhän ei synnytä keskustelua. Töitä, lapsia, lapsen koulua, päivähoitoa, lasten harrastuksia, ruoan laittoa, siivoamista, nukkumista ja kaikki seuraavana päivänä alusta. Tämähän ei yksistään ole sitä vanhempien arkea vaan myös lasten. Olenko minä auttamatta kateellinen, kun minusta lasten kuuluu saada viettää lomaa vanhmpiena kanssa ihan jouten omassa kodissaan. Esim. viikko etelässähän on ihan pirun raskasta, joka päivä pitää ehtiä aamupalle tiettyyn aikaan, on tapahtumaa ja nähtvää jne. Entä se mummola, mummot häärää hääräämistään ja koittavat keksiä jatkuvaa yhteistä tekemistä, kun harvoin näkevät. Miksi te vanhempina jättätte lastenne ja heidän henkiset tarpeensa huomioimatta. Eikö heitä tarvitse muistuttaa, että te halutte olla aidosti heidän vanhempiaan ihan vaan olemalla. Oletko koskaan ajatellut lasten lasien läpi, miten vähän heillä aikaa jää joutilaalle oleskelulle omien vanhempien kanssa.

Kuten jo sanoin, lapset todellakin viettävät kanssamme suurimman osan lomista. Välitän lasteni henkisistä tarpeista. Välitän kuitenkin myös omasta jaksamisestani ja mieheni ilahduttamisesta. Täällä ei varmaankaan kelpaa muunlaiset vanhemmat kuin sellaiset, jotka laittavat jokaisen päivän ja jokaisen minuutin elämästään vain ja ainoastaan lapsen tarpeista huolehtimiseen. Ei ihme, että on niin väsynyttä, huumorintajutonta ja ahdistunutta sakkia. Minun mielestäni keskustelua ei ole se, että otetaan jokin aihe, etenkin jos joku vaikuttaa tyytyväiseltä ja haetaan tikusta asiaa, että vain saataisiin se ärsyttävä tyyppi palautettua maan pinnalle niin, ettei vain kellään olisi mukava olo. Oman pahan olon kaataminen toisten niskaan ihan silkan vittumaisuuden takia on aika aivotonta ja sairasta toimintaa. Minun lapseni ovat onnellisia, nauravaisia, touhuavia ja rakastettuja. Heidän kanssaan nauretaan, hassutellaan ja hellitellään joka ikinen päivä paria mummolapäivää lukuunottamatta vuodessa. Se riittää. Kiitos vain "huolestumisestasi". ap

Ja teet lapsillesi erittäin selväksi, että eläisit ja olisi mieluummin ilman heitä. Voitte olla lomalla samaan aikaan, mutta et ole oikeasti lastesi kanssa.

Jos tavallisessa perheessä kysyy, mennäänkö koko perhe yhdessä kylpylään/laivalle/Linnanmäelle vai menettekö te lapset mummolaan, niin suurin osa lapsista vastaa, että mennään koko perhe yhdessä. Jos taas antaa vaihtoehdoksi, että oletteko lapset kahdestaan kotona vai menettekö mummolaan, niin mummolanhan ne valitsee. Kaikki on kiinni siitä, miten kysyy.

Eihän se 9v oikeastaan enää vanhempia tarvitse lainkaan! Tärkeämpää on oma jaksamisesi (joo, kahden ei-pienen lapsen äidillähän se jaksaminen onkin ihan surkealla mallilla).

Jos kateutta on se, että kykenee ajattelemaan asioita lastenkin kannalta, niin sitten olen kade. Kummallista, että äidin jaksaminen ei koskaan tokene sillä, että äiti lähtee viikonlopuksi yksinään hotelliin, isä ja lapset mummolaan.

Voisit mennä kanssa sinne mummolaan jatkamaan kasvamista. Jos on kyse omista vanhemmistasi, voisit kysyä, missä me omassa kasvatuksessasi meni pieleen, ettet itse tee samoja virheitä.

Miksi puolustelet omia heikkoukiasi. Tajuatko olleenkaan, että et itse ole yhtään tässä suhteessa parempi ihminen, kuin nämä jotka itse leimaat täällä väsyneeksi, huumorintajuttomiksi ja ahdistuneiksi.

Jokaisella vanhemmalla on maailmankatsomuksensa, arvostuksensa ja elämänfilosofiansa. Mikä sinä olet raiskaamaan toisen elämän ja leimaamaan heidät ahdistuneiksi jne...Kun heille perhe on siusaus ja he ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ilman, että heidän tarvitsee lähettää lapsiaan mummolaan.

Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Voisko kuitenkin miettiä muiden keskustelijoiden syyttelyn sijaan, vähän omaakin käytöstä.

Jos minulle vittuillaan niin vittuilen takaisin. Se mitä EN tee on se, että jos joku hehkuttaa ketjussaan, että "onpa ihanaa, saadaan viettää laatuaikaa yhdessä koko perhe", menisin siihen ketjuun vittuilemaan aloittajalle.

Osallistuisin keskusteluun sanomalla, että pitäkääpä hauskaa koko perhe.

Siksi varmaan olenkin ihan tyytyväinen itseeni, valintoihini ja elämääni.

ap

Keskustelu on kahden tai useamman ihmisen spontaania kommunikointia ja ajatustenvaihtoa. Keskustelun vuorovaikutteisuus perustuu siihen, että osapuolet tuovat keskusteluun LISÄÄ asioita vastaukseksi aiemmin sanottuun, myötäilyhän ei synnytä keskustelua. Töitä, lapsia, lapsen koulua, päivähoitoa, lasten harrastuksia, ruoan laittoa, siivoamista, nukkumista ja kaikki seuraavana päivänä alusta. Tämähän ei yksistään ole sitä vanhempien arkea vaan myös lasten. Olenko minä auttamatta kateellinen, kun minusta lasten kuuluu saada viettää lomaa vanhmpiena kanssa ihan jouten omassa kodissaan. Esim. viikko etelässähän on ihan pirun raskasta, joka päivä pitää ehtiä aamupalle tiettyyn aikaan, on tapahtumaa ja nähtvää jne. Entä se mummola, mummot häärää hääräämistään ja koittavat keksiä jatkuvaa yhteistä tekemistä, kun harvoin näkevät. Miksi te vanhempina jättätte lastenne ja heidän henkiset tarpeensa huomioimatta. Eikö heitä tarvitse muistuttaa, että te halutte olla aidosti heidän vanhempiaan ihan vaan olemalla. Oletko koskaan ajatellut lasten lasien läpi, miten vähän heillä aikaa jää joutilaalle oleskelulle omien vanhempien kanssa.

Kuten jo sanoin, lapset todellakin viettävät kanssamme suurimman osan lomista. Välitän lasteni henkisistä tarpeista. Välitän kuitenkin myös omasta jaksamisestani ja mieheni ilahduttamisesta. Täällä ei varmaankaan kelpaa muunlaiset vanhemmat kuin sellaiset, jotka laittavat jokaisen päivän ja jokaisen minuutin elämästään vain ja ainoastaan lapsen tarpeista huolehtimiseen. Ei ihme, että on niin väsynyttä, huumorintajutonta ja ahdistunutta sakkia. Minun mielestäni keskustelua ei ole se, että otetaan jokin aihe, etenkin jos joku vaikuttaa tyytyväiseltä ja haetaan tikusta asiaa, että vain saataisiin se ärsyttävä tyyppi palautettua maan pinnalle niin, ettei vain kellään olisi mukava olo. Oman pahan olon kaataminen toisten niskaan ihan silkan vittumaisuuden takia on aika aivotonta ja sairasta toimintaa. Minun lapseni ovat onnellisia, nauravaisia, touhuavia ja rakastettuja. Heidän kanssaan nauretaan, hassutellaan ja hellitellään joka ikinen päivä paria mummolapäivää lukuunottamatta vuodessa. Se riittää. Kiitos vain "huolestumisestasi". ap

Ja teet lapsillesi erittäin selväksi, että eläisit ja olisi mieluummin ilman heitä. Voitte olla lomalla samaan aikaan, mutta et ole oikeasti lastesi kanssa.

Jos tavallisessa perheessä kysyy, mennäänkö koko perhe yhdessä kylpylään/laivalle/Linnanmäelle vai menettekö te lapset mummolaan, niin suurin osa lapsista vastaa, että mennään koko perhe yhdessä. Jos taas antaa vaihtoehdoksi, että oletteko lapset kahdestaan kotona vai menettekö mummolaan, niin mummolanhan ne valitsee. Kaikki on kiinni siitä, miten kysyy.

Eihän se 9v oikeastaan enää vanhempia tarvitse lainkaan! Tärkeämpää on oma jaksamisesi (joo, kahden ei-pienen lapsen äidillähän se jaksaminen onkin ihan surkealla mallilla).

Jos kateutta on se, että kykenee ajattelemaan asioita lastenkin kannalta, niin sitten olen kade. Kummallista, että äidin jaksaminen ei koskaan tokene sillä, että äiti lähtee viikonlopuksi yksinään hotelliin, isä ja lapset mummolaan.

Oikeasti. Mahdat olla aikamoinen perkeleellinen pirttihirmu siellä kotona, kun pitää olla noin ilkeä vieraillekin ihmisille.

miksi vanhemmille on niin tärkeää, että parisuhde kukoistaa kaukana lapsista. Miksi lapsille on OK nähdä riitoja, raivoa, ankeaa arkea, mutta vanhemmat hyvissä väleissä, onnellisina - se on lapsilta kielletty. Enkä nyt tarkoita lapsia sängyn vierelle katsomaan vaan sitä, että on omituisen tärkeää latistaa parisuhde pariksi hotelliviikonlopuksi sen sijaan, että joka päivä kohtaisi puolisonsa miehenä/naisena.



On niin paljon vaikeampaa olla joka päivä puolisonsa rakkauden arvoinen kuin keskittää parisuhde lyhyiksi seksituokioiksi.

Keskustelu on kahden tai useamman ihmisen spontaania kommunikointia ja ajatustenvaihtoa. Keskustelun vuorovaikutteisuus perustuu siihen, että osapuolet tuovat keskusteluun LISÄÄ asioita vastaukseksi aiemmin sanottuun, myötäilyhän ei synnytä keskustelua. Töitä, lapsia, lapsen koulua, päivähoitoa, lasten harrastuksia, ruoan laittoa, siivoamista, nukkumista ja kaikki seuraavana päivänä alusta. Tämähän ei yksistään ole sitä vanhempien arkea vaan myös lasten. Olenko minä auttamatta kateellinen, kun minusta lasten kuuluu saada viettää lomaa vanhmpiena kanssa ihan jouten omassa kodissaan. Esim. viikko etelässähän on ihan pirun raskasta, joka päivä pitää ehtiä aamupalle tiettyyn aikaan, on tapahtumaa ja nähtvää jne. Entä se mummola, mummot häärää hääräämistään ja koittavat keksiä jatkuvaa yhteistä tekemistä, kun harvoin näkevät. Miksi te vanhempina jättätte lastenne ja heidän henkiset tarpeensa huomioimatta. Eikö heitä tarvitse muistuttaa, että te halutte olla aidosti heidän vanhempiaan ihan vaan olemalla. Oletko koskaan ajatellut lasten lasien läpi, miten vähän heillä aikaa jää joutilaalle oleskelulle omien vanhempien kanssa.

Kuten jo sanoin, lapset todellakin viettävät kanssamme suurimman osan lomista. Välitän lasteni henkisistä tarpeista. Välitän kuitenkin myös omasta jaksamisestani ja mieheni ilahduttamisesta. Täällä ei varmaankaan kelpaa muunlaiset vanhemmat kuin sellaiset, jotka laittavat jokaisen päivän ja jokaisen minuutin elämästään vain ja ainoastaan lapsen tarpeista huolehtimiseen. Ei ihme, että on niin väsynyttä, huumorintajutonta ja ahdistunutta sakkia. Minun mielestäni keskustelua ei ole se, että otetaan jokin aihe, etenkin jos joku vaikuttaa tyytyväiseltä ja haetaan tikusta asiaa, että vain saataisiin se ärsyttävä tyyppi palautettua maan pinnalle niin, ettei vain kellään olisi mukava olo. Oman pahan olon kaataminen toisten niskaan ihan silkan vittumaisuuden takia on aika aivotonta ja sairasta toimintaa. Minun lapseni ovat onnellisia, nauravaisia, touhuavia ja rakastettuja. Heidän kanssaan nauretaan, hassutellaan ja hellitellään joka ikinen päivä paria mummolapäivää lukuunottamatta vuodessa. Se riittää. Kiitos vain "huolestumisestasi". ap

Ja teet lapsillesi erittäin selväksi, että eläisit ja olisi mieluummin ilman heitä. Voitte olla lomalla samaan aikaan, mutta et ole oikeasti lastesi kanssa. Jos tavallisessa perheessä kysyy, mennäänkö koko perhe yhdessä kylpylään/laivalle/Linnanmäelle vai menettekö te lapset mummolaan, niin suurin osa lapsista vastaa, että mennään koko perhe yhdessä. Jos taas antaa vaihtoehdoksi, että oletteko lapset kahdestaan kotona vai menettekö mummolaan, niin mummolanhan ne valitsee. Kaikki on kiinni siitä, miten kysyy. Eihän se 9v oikeastaan enää vanhempia tarvitse lainkaan! Tärkeämpää on oma jaksamisesi (joo, kahden ei-pienen lapsen äidillähän se jaksaminen onkin ihan surkealla mallilla). Jos kateutta on se, että kykenee ajattelemaan asioita lastenkin kannalta, niin sitten olen kade. Kummallista, että äidin jaksaminen ei koskaan tokene sillä, että äiti lähtee viikonlopuksi yksinään hotelliin, isä ja lapset mummolaan.

Oikeasti. Mahdat olla aikamoinen perkeleellinen pirttihirmu siellä kotona, kun pitää olla noin ilkeä vieraillekin ihmisille.

Voisit mennä kanssa sinne mummolaan jatkamaan kasvamista. Jos on kyse omista vanhemmistasi, voisit kysyä, missä me omassa kasvatuksessasi meni pieleen, ettet itse tee samoja virheitä. Miksi puolustelet omia heikkoukiasi. Tajuatko olleenkaan, että et itse ole yhtään tässä suhteessa parempi ihminen, kuin nämä jotka itse leimaat täällä väsyneeksi, huumorintajuttomiksi ja ahdistuneiksi. Jokaisella vanhemmalla on maailmankatsomuksensa, arvostuksensa ja elämänfilosofiansa. Mikä sinä olet raiskaamaan toisen elämän ja leimaamaan heidät ahdistuneiksi jne...Kun heille perhe on siusaus ja he ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ilman, että heidän tarvitsee lähettää lapsiaan mummolaan. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Voisko kuitenkin miettiä muiden keskustelijoiden syyttelyn sijaan, vähän omaakin käytöstä.

Jos minulle vittuillaan niin vittuilen takaisin. Se mitä EN tee on se, että jos joku hehkuttaa ketjussaan, että "onpa ihanaa, saadaan viettää laatuaikaa yhdessä koko perhe", menisin siihen ketjuun vittuilemaan aloittajalle. Osallistuisin keskusteluun sanomalla, että pitäkääpä hauskaa koko perhe. Siksi varmaan olenkin ihan tyytyväinen itseeni, valintoihini ja elämääni. ap

ja tapaasi elää? Lapsetkin on mieluummin lomalla mummolassa, jossa edes joku välittää.

Me vietimme miehen kanssa kahdestaan ihanan viikonlopun noin kuukausi sitten. Oltiin kylpylässä päivällä, sitten kävimme teatterissa ja sen jälkeen syömässä Michelin-ravintolassa aivan taivaallisen illallisen.

miksi vanhemmille on niin tärkeää, että parisuhde kukoistaa kaukana lapsista. Miksi lapsille on OK nähdä riitoja, raivoa, ankeaa arkea, mutta vanhemmat hyvissä väleissä, onnellisina - se on lapsilta kielletty. Enkä nyt tarkoita lapsia sängyn vierelle katsomaan vaan sitä, että on omituisen tärkeää latistaa parisuhde pariksi hotelliviikonlopuksi sen sijaan, että joka päivä kohtaisi puolisonsa miehenä/naisena.

On niin paljon vaikeampaa olla joka päivä puolisonsa rakkauden arvoinen kuin keskittää parisuhde lyhyiksi seksituokioiksi.

Vaikka vanhemmat viettävät yhteisiä viikonloppuja, se ei tosiaan tarkoita sitä, etteikö rakkautta olisi siinä arjessakin. Ymmärrän toki, että jos itse ei saa lapsiaan ikinä hoitoon, niin oman mielenterveytensä takia haluaa kääntää onnellisen perheen elämän tällaiseksi perhehelvetiksi.

AP kertoi, että ovat hiljattain olleet koko perheen rantalomalla ja viettivät koko kesän keskenään! Onhan se lapsillekin aivan ihanaa saada mummolassa isovanhempien rakkautta ja huomiota! Kaikilla lapsilla ei tällaista mahdollisuutta ole. Kaikille osapuolille ihanteellista: vanhemmille, lapsille ja isovanhemmille. Tää viestiketju on kyllä klassinen esimerkki AV:n epälojaalista bullshit-meiningistä sarjassamme Nainen on Naiselle Susi. Tsemppiä ap!

Tarvitsee olla äiti, että olisi yhtä kusipäisen tuomitseva, fanaattinen ilkeilijää, ala-arvoinen arvostelijaa ja saatanallisen syyllistävä.

Kyllä tähän kaikkeen tarvitaan kerran haaravälinsä levittäminen miehelle ja sieltä lapsen synnyttäminen. On vain yksi oikea totuus ja se on jokaisen fanaatikon oman pään näkemys. Kuten evankeliumia, tätä omaa äitiyden pyhää totuutta pitää päästä levittämään.

Tämä oli alkuun ihan fiksu kirjoitus, mutta av ei petä koskaan, joten lässyn lässyn.

ps. ei tarvitse vastata, tiedän... ;-)

Me olemme käyneet tänä vuonna siellä kylpylässä koko perhe ja siellä linnanmäellä. Myös rantalomalla, särkänniemessä, museossa, sisäleikkipuistoissa (useita kertoja) jne. On reissattu, vietetty löllöilyaikaa kotona, vietetty leffapäivää koko perhe pyjamoissa popparia syöden. On vietetty päivä ihan ex-tempore hevostalleilla. On käyty kalassa. On uitu niin, että oltiin kaikki ihan rusinoita. On pidetty yhteisiä leivontapäiviä. On tehty vaikka mitä.



Miksi HELVETISSÄ sinusta on väärin antaa lasten olla kolme yötä mummin kanssa touhuten sillä aikaa, kun olen mieheni kanssa kahden? Jos sinä et nauti kahdenkeskisestä ajastasi, niin ei ole pakko. Minä nautin. Ja ei todellakaan ole väärin nauttia siitä. On kuin piru lukisi raamattua: et suostu ymmärtämään lukemaasi vaan väännät sen mieleiseksesi ensin ja SITTEN kommentoit siihen omaan tulkintaasi asioista.



Mutta tiedänhän minä: et sinä oikeasti lapsistani välitä. Pääasia on saada minulle paha mieli. No, siihen en suostu vaikka kanssasi vänkäänkin. Hauskaa elämää kaikille, minä lähden nyt viettämään sitä laatuaikaa pienemmän ipanani kanssa. Syödään, siivotaan ja ulkoillaan. Hyvää elämää vain kaikille. Olen hyvin tyytyväinen, että saan elää tätä omaani enkä tuollaista hapannaamaista musta-valkoelämää vittumaisuudella höystettynä.

ap

Me vietimme miehen kanssa kahdestaan ihanan viikonlopun noin kuukausi sitten. Oltiin kylpylässä päivällä, sitten kävimme teatterissa ja sen jälkeen syömässä Michelin-ravintolassa aivan taivaallisen illallisen.

ap

Lataavat kaikki parisuhteen odotukset johonkin kerran vuodessa kuherteluun. En sano etteikö sitä kaksistaan saisi pitkiä viikonloppuja viettää, mutta että sitä pitää oikein kiljua niin en tajua.

Parastahan olisi jos kumppaniaan voisi huomioida arjessa ja muistaisi ilman kuhertelulomiakin miksi sen puolisokseen valitsi ja lapsia hänen kanssaan hankki...

Meillä kyllä huomioidaan puolisoa ihan arjessakin ja muistan kyllä miksi mieheni kanssa olen mennyt naimsiin... MUTTA kyllä tuollainen kahdenkeskinen kuherteluloma vahvistaa niitä tunteita ja sitä yhteenkuuluvuutta. Arki on kuitenkin arekea vaikka muistaisikin toista huomoida ja kertoa että rakastaa. Ei meillä ainakaan jää montaa hetkeä illalla kahden kesken kuhertelulle vaikka kuinka sellaista haluaisi. Aikaisin on mentävä nukkumaan että jaksaa herätä 6 lasten kanssa ja mies lähteä töihin 8 mennessä...

Me olemme käyneet tänä vuonna siellä kylpylässä koko perhe ja siellä linnanmäellä. Myös rantalomalla, särkänniemessä, museossa, sisäleikkipuistoissa (useita kertoja) jne. On reissattu, vietetty löllöilyaikaa kotona, vietetty leffapäivää koko perhe pyjamoissa popparia syöden. On vietetty päivä ihan ex-tempore hevostalleilla. On käyty kalassa. On uitu niin, että oltiin kaikki ihan rusinoita. On pidetty yhteisiä leivontapäiviä. On tehty vaikka mitä. Miksi HELVETISSÄ sinusta on väärin antaa lasten olla kolme yötä mummin kanssa touhuten sillä aikaa, kun olen mieheni kanssa kahden? Jos sinä et nauti kahdenkeskisestä ajastasi, niin ei ole pakko. Minä nautin. Ja ei todellakaan ole väärin nauttia siitä. On kuin piru lukisi raamattua: et suostu ymmärtämään lukemaasi vaan väännät sen mieleiseksesi ensin ja SITTEN kommentoit siihen omaan tulkintaasi asioista. Mutta tiedänhän minä: et sinä oikeasti lapsistani välitä. Pääasia on saada minulle paha mieli. No, siihen en suostu vaikka kanssasi vänkäänkin. Hauskaa elämää kaikille, minä lähden nyt viettämään sitä laatuaikaa pienemmän ipanani kanssa. Syödään, siivotaan ja ulkoillaan. Hyvää elämää vain kaikille. Olen hyvin tyytyväinen, että saan elää tätä omaani enkä tuollaista hapannaamaista musta-valkoelämää vittumaisuudella höystettynä. ap

mutta miksi ihmeessä haluat ottaa siihen keskusteluun mukaan oman synnytinelimesi?

Joutuessasi alakynteen et nähtävästi kykene enää argumentoimaan asiallisesti. Toisaalta vaaadit minua katsomaan maailmaa laajemmin, mutta toisaalta et itseltäsi vaadikaan samaa vaan ryhdyt alatyyliseen kirjoitteluun aivan kuin osoittaaksesi, että ei teillä perheessä ihan kaikki ehkä sittenkään ole ihan niin kuin olet yrittänyt vakuuttaa.

Vie ihmeessä ne lapset mummolaan, saavatpa lapset edes kerran tänä vuonna kokea, miltä tuntuu, kun joku kuuntelee eikä aina tiuski ja ärjy ja vaaadi tekemään, kuten äiti tahtoo. Ehkä miehellesi todella on ihan tarpeeksi siinä, että jaksaa sinua yhden viikonlopun vuodessa. Sittenpä on sekin velvollisuus suoritettu.

Onneksi tälläkin palstalla on fiksujakin ap. kirjoittajia, jotka osaavat hienosti ohittaa vittuilut ja ottavat kantaa vaan asiallisiin kirjoituksiin. Silloin, ei synny tälläistä hedelmätöntä juupa eipäs ketjua, jossa ei tiedä edes mistä on puhe.



En usko, että kovin moni on edes tosissaan, koska tämähän on suurimmalle osalle vain harmionta ajan vietettä, mutta ap. on "evankeljumissaan" liikuttavan tosissaan. Tai, ehkä hänkin on vain trolli. Oli, miten oli tämä on ihan viihdyttävä ketju. Eikä vähiten siksi, että ap:tä myötäilevät ovat varsin herttaisia häntä tsempatessaan.

Lapsethan näkee elävänsä vain kolmiossa äiti-isä-lapsi. Jos hän huomaa, että isällä ja äidillä on jotain sellaista tekemistä keskenään, josta hän jää ulkopuolelle, se on valtava kolahdus itsetunnolle, mutta lapsihan sietää tulla opetetuksi.

pk seudun kehyksessä ja teemme joskus "matkoja" helsinkiin. Hyvä ravintola, leffa, kahvittelua, yömyssy jossain viihtyisässä loungessa - tuon flamingonn jättäisin sovinnolla venäläisille...



Me jäämme usein myös hotelliin yöksi - on ihan luksusta viettää yö muualla kuin kotona, kivasti virittää..... ja ihanaa päästä valmiiseen pöytään aamulla.