"Neljän lapsen elättäminen on hyvätuloisellekin valtava taakka. "

mutta sellainen keskivertosuomalaisen elämä voi olla jo haasteellisempaa.



Eniten korpeaa ne 4-5 lapsen yh:t tai työttömät, jotka itkevät tulojen vähyyttä. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta aina pitää olla jotain pientä varautumista. Neljää lasta ei tehdä vain sillä asenteella, että kyllä me jotenkin pärjätään. Sen verran pitää olla sitä järkeä päässä, että mietitään, onko meillä ihan oikeasti varaa, jos jotain sattuu. Tämän lisäksi valtio tukee ihan kivasti esim. neljän lapsen lapsilisät tekevät jo 540 euroa kk. Työttömät saavat työttömyyskorvausta, asumistukea, yh:t korotettua lapsilisää, elatusmaksuja/elatustukea ja minimielarit neljästä lapsestakin ovat jo melkein 600 euroa.



Kyllä pienilläkin tuloilla ne neljä lasta siis saa pysymään hengissä, mutta kovin laadukasta ja normaalia lapsuutta he eivät välttämättä saa, jos vanhemmat vain haahuilevat kiimassaan tai lapsirakkaudessaan eivätkä välitä seurauksista.



On fakta, että neljän alle kouluikäisen kanssa pärjätään kivasti pienillä rahallisilla menoilla. Meillä kaikilla kolmella lapsella on ollut lähes samat vaatteet käytössä 1-3-vuotiaina, ja senkin jälkeen kaikki varusteet (polkupyörät, luistimet, sukset) ovat siirtyneet isommalta pienemmälle.



Kouluikäisissä menot ovat jo suuremmat. Keskivertolapsi haluaa valita itse vaatteensa, tarvitsee tietynlaiset urheiluvarusteet (pojalle ei kelpaa tytön pyörä eikä tytölle poikien hokkarit), kännykän, ehkä jopa tietokoneenkin. Moni saa pientä viikko- tai kuukausirahaakin, rahaa menee elokuviin ja muihin vapaa-ajanviettotapoihin. Talvisin harrastukset, kesäisin mahdolliset leirit, kotimaanmatkailu neljän lapsen kanssa ei ole halpaa huvia, kun kolmenkin kanssa maksamme normaalin etelänmatkan verran nelihenkiseltä perheeltä. Eivät ne risteilytkään ilmaisia ole. Liput Linnanmäelle tai muihin lastentapahtumiin ovat kalliita, eikä teinille enää oikein kelpaa kesälomanviettotavaksi edes se kuuluisa uimahalli ja leirinuotio metsään.



Päälle vielä neljän lapsen synttäri- ja joululahjat sekä teini-ikäisten ruokkiminen. En todellakaan allekirjoita väitettä neljä menee siinä missä kaksikin. Neljä syö enemmän, kuluttaa vaatteita enemmän, harrastaa kalliimmin, tarvitsee useampia urheiluvälineitä jne.



Fakta siis on, että neljä lasta pysyy hengissä köyhemmälläkin, mutta laadukasta elämää ei neljälle tarjota kovinkaan helpolla. Enkä tarkoita laadukkaalla elämällä kallista elektroniikkaa, merkkivaatteita ja Thaimaan matkoja. Mutta ihan perusjutut kuten kiva harrastus, normaali viikkoraha ja kerran vuodessa tehty kesälomareissu vaikka ihan naapurimaahan tai kotimaan kohteeseen ovat kyllä sen verran kalliita, ettei niitä ihan minimipalkalla tarjota.

Sä keksit yhden ammatin, johon tarvitaan ajokorttia.

Mä sain ajokortin vanhemmiltani, turhaan. Muutin heti lukion jälkeen Helsinkiin ja täällä en ole korttia tarvinut. Ja työttömänä en ole ollut päivääkään. Ai joo, mutta kun mulla on se kortti! :D Se riittää, vaikka autoa en olekaan ajanut 20 vuoteen.

Tarvitsen nykyisessä työssäni päivittäin autoa. Myös edellisessä työssäni tarvitsin päivittäin autoa, vaikka toimiala oli eri. Tuolloin en itse edes omistanut autoa.

T: Lähihoitaja Helsingistä

ps. Miksi edes kävit autokoulun, jos ajokortti on niin turha?

johon säästävät lapsille kuukausittain tietyn summan. Sillä saa rahalla saa varmasti aikanaan jokainen ajokortin ja vaikkapa lainan takauksen opiskelijakämppään tms. Toki itsekin säästämme kuukausittain lasten tileille rahaa että jokainen taatusti saa tarvittaessa jotain isompaakin.

äskeinen neljän äiti

Eli viime kädessä luotat, että isovanhemmat maksavat suuret menot tulevaisuudessa?

neljännen kuumeilu. Kolme saa riittää! Hyviä pointteja ja kiitti niistä!!!!!!!

En ole koskaan miettinyt tulonmenetyksiä kun olen lapista mieheni kanssa haaveillut.

Meillä lapsilla kyllä isot ikäerot, vanhin 16 ja nuorin 6. Joten meillä lapset on saatu eikä tehty.

Talaudellista tilannetta helpottaa kun molemmilla ollut aina vakituinen työ. Ei mitään huippupalkkaa mutta ei alle keskitasonkaan. Olemme juuri se perhe joka maksaa täyttä hoitomaksua ym.

Olemme aina asuneet omistusasunnossa. Ensimmäiset kymmenen vuotta todella ahtaasti (muiden mukaan) ja nyt tilaa reilusti.

Lapsilla kaikilla harrastuksia, sellaisia joissa viihtyvät.

Tila-auto on koska maaseudulla ei bussit kulje.

Reissuja tehdään sekä kotimaassa että kaukomatkoja.

Mistä olen tinkinyt. En juuri keksi mitään. Kampaajalla käyn 6 viikon välein niinkuin olen aina käynyt. Lapset saavat uusia vaatteita kun tahtovat ja käyttävät myös kirppisvaatteita.

Vanhimmalla on kevari millä kulkee ja kortin maksoimme me.

Koskaan emme ole saaneet asumis ym muita tukia emmekä ole niitä hakeneet.