Lue keskustelun säännöt.
En halua töihin enkä halua lapsia
15.10.2012 |
Olen opiskellut pitkään aloja, joille en haluakaan mennä töihin ja tällä hetkellä paikkakunnallani työllistyminen on epätodennäköistä.
Äitiysloma olisi ainoa "hyväksyttävä" pakotie tai viivytys. En vain halua lapsia.
Aviomies elättää minua, toistaiseksi.
Mietin vain, mihin elämäni käytän. Mikä on velvollisuus tai mikä on oma tahtoni.
Välillä tuntuu, että olisin valmis jäämään eläkkeelle tai kuolemaan pois.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne syyt on, joiden takia et voi tehdä nykyisiä koulutuksiasi vastaavia töitä? Siis konkreettiset syyt, ei vaan "ei kiinnosta/en halua" vaan tarkemmin ottaen?
En usko, että saisin eläkettä millään perusteella.
Sterilisaation saisin ikäni puolesta, mutta en halua tehdä lopullista päätöstä.
En matkustele yksin, enkä muutenkaan käytä rahaa omiin tarpeisiini.
Olen hakenut paikkakuntani ja ympäristökuntien avoimia oman alan töitä. Opiskelijakaupungissa kuitenkin riittää osaajia jotka ovat menneet edelleni.
Muualla työllistymisen mahdollisuus voisi olla suurempi, mutta miehen työt ovat täällä. Etäsuhdetta kumpikaan ei halua.
Ehkä olen jollakin tavalla masentunut, mutta esim. psykologi ei pitänyt minua "tarpeeksi" ongelmaisena, että olisi ollut välitöntä hoidon tarvetta. Lisäksi mies ei halua rahoittaa terapiaani enkä sitä odotakaan. Tässä on hieman muna-kana -tyyppinen ongelma: jos tarvitsisin apua työkyvyn palauttamiseen, minun pitäisi mennä töihin maksaakseni sen.
Koska et ole tärkeä, voit yhtä hyvin yrittää olla onnellinen, välittämättä helvettiäkään muiden napinoista. Vedä suklaata. Katso hyviä leffoja. Piirrä mulkun kuva jonkun ikävän ihmisen auton kylkeen. Hanki kissanpentu. Täytä elämäsi tuollaisilla pienillä jutuilla ja lakkaa välittämästä isommista.
Kirjoituksesi oli kokonaisuudessaan hyvä, jään miettimään sitä mutta nyt en voi kuin nauraa tuolle mulkun kuvan piirtäimselle! :D
vaan lääkäri. Psykologit ovat usein lääkevastaisia. Minua ja monia muita lääkitys on auttanut yhtä hyvin kuin terapia. Jos se auttaa sinua pääsemään tolpillesi, ja työelämään, voit maksaa aikanaan terapiaakin. Terapia voi olla myös lyhytkestoista, vaikka kymmenen kertaa. Tonnilla saa jo sellaisen pätkän terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olet ihan sinut sen kanssa, että olet miehesi elätti, niin keksi joku intohimoinen harrastus tai ala opiskella jotain uutta alaa.
En tiedä, olenko sinut: tunnen syyllisyyttä päivittäin.
Enkä tiedä, mikä minua kiinnostaisi riittävän intohimoisesti.
Ei me muutkaan töissä käydä siksi että se olisi intohimo.
pääset terapiaan ilmaiseksi YTHS:n kautta. Kaverini käy tällä tavalla terapiassa ja vieläpä psykiatrilla, jonka taksa on normaalia psykoterapeuttia kalliimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en edes haluaisi mihinkään mt-kuntoutukseen. Olen kyllä muilla elämänalueilla ihan kykenevä, esim. huolehdin kotitaloutemme kaikki käytännön asiat.
Miestäni ei ole kukaan laittamassa kuntoutukseen, vaikka ainut mistä hän osaa pitää huolen on työ.. :D
en edes haluaisi mihinkään mt-kuntoutukseen. Olen kyllä muilla elämänalueilla ihan kykenevä, esim. huolehdin kotitaloutemme kaikki käytännön asiat.
Miestäni ei ole kukaan laittamassa kuntoutukseen, vaikka ainut mistä hän osaa pitää huolen on työ.. :D
No ei sulla sitten mitään ongelma oo. En nyt tajua mitä sitten ajat takaa tällä aloituksella. Sulla tuntuu olevan asiat kohdallaan, et tarvitse muiden neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä kysy tältä palstalta apua ongelmiin. Täällä asuu mulkkuja miesmäisiä naisia. Itse olen mt-potilas ja hoidan kodin ja käyn työssä. Terapiaan ei ole varaa minulla. Työ ei ole edes mielenkiintoista tai intohimoni, mutta pakko käydä että saadaan rahaa laskujen maksamiseen. Mieheni ei ole isopalkkainen vaan normipalkkainen. Miehelle joutuu kaikesta sanomaan ja sittenkään ei tee. Ainut minkä hoitaa myös on työt ja siellä viihtyykin ylitöihin asti ja aina on vaan vajaatunteja. =) Suhdetta en epäile vaikka sitä voitaisiin ehdottaakin, mies ei ole mikään komein kundi siellä eikä hyvätuloisin tai vaikutusvaltaisin.
Yritän vain sanoa, että maailma ja ap palsta on täynnä kusipäitä. Tee just niin kuin itseäsi huvittaa. Älä mene töihin tai tee lapsia ainakaan jos et ole varma. Noista lääkkeistäkin ollaan niin eri mieltä. En tiedä ketään kellä olisi auttanut ilman huonoja sivuvaikutuksia jos sittenkään auttanut. Itse lopetin lääkitykset. Ei mitään erilaista ole tullut ilmi.
Vaikka täällä terapiaa suositellaan niin se on kallista ja turhaa. Vain varakkailla varaa laittaa tonneja itseensä ja puhella niitä näitä ja syvällisiä. Sen tuoma apukin on ihan pientä. Itse pitää kuitenkin kaikki pohtia ja päätökset tehdä, ei se terapeutti niitä tee puolestasi. Tälläistä ja hyvää syksyä sinulle!! =)
Psykologi ei ole oikea ihminen arvioimaan tilannettasi vaan lääkäri. Psykologit ovat usein lääkevastaisia. Minua ja monia muita lääkitys on auttanut yhtä hyvin kuin terapia. Jos se auttaa sinua pääsemään tolpillesi, ja työelämään, voit maksaa aikanaan terapiaakin. Terapia voi olla myös lyhytkestoista, vaikka kymmenen kertaa. Tonnilla saa jo sellaisen pätkän terapiaa.
Juuri näin. Lääkärissä ei myöskään auta sievistellä, vaan kirjoitat paperille vaikka ylös, että varmasti kerrot totuuden. Kun mikään ei kiinnosta, apea mieliala, turha olo, kumpa häviäisin vaan pois. Itse kävin juttelemassa psyk.hoitajan kanssa, ja sitä kautta sain lääkityksen. Pääsin pois sieltä harmaasta suosta, jossa sinäkin tunnut vaeltavan. Löysin taas sen ns. punaisen langan elämästä, itseäni kiinnostavia asioita ja energiaa tehdä epämieluisiakin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sellaisena tulee jatkumaan. Pärjäile!
halua muuttaa asennettasi.
Jos olet noin avuton reppana, täytyy melkein toivoa, että elämä heittää polullesi jonkun ihan oikean ja ihan konkreettisen vaikeuden. Ehkäpä sun mies sais potkut ja joutuisi tk-eläkkeelle. Ehkäpä tulisit vahingossa raskaaksi. Ehkäpä menettäisit muutamaksi kuukaudeksi kävelykyvyn kolarin seurauksena.
Jotkut tajuaa elämänsä hyvyyden vasta, kun siitä hyvyydestä napsaistaan aika iso pala pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.10.2012 klo 14:51"]
Opiskelu ainakin nostaa itsetuntoa ja tuo päiviin sisältöä. Jospa seuraavalla kerralla löytyisi se oma alasi.
[/quote]
Millä perusteella opiskelu nostaisi itsetuntoa? Ei opiskelu ainakaan minun itsetuntoani nostanut.
Miten/miksi/kuka näitä vanhoja ketjuja nostaa????
Istut sohvalle vaan ja alat vetämään pullaa, siideriä ja suklaatia, niin että napa vaan ruskaa.
Ehtii sitä elämää sitten ihmettelemään 10-50 vuoden päästä, että mitä sitä alkas tekemään.
Itsekunnioitus, muiden kunnioituksesta puhumattamaan vaan kasvaa, kun annat mennä "omia polkujasi" muiden mielipiteistä välittämättä.
ja olet ihan sinut sen kanssa, että olet miehesi elätti, niin keksi joku intohimoinen harrastus tai ala opiskella jotain uutta alaa.
Jos mulla luonto ja rahat antaisi periksi, niin hyppäisin oravanpyörästä ja alkaisin kouluttautua liikunta- ja hyvinvointialalle. Joogaohjaajaksi, liikuntalääketieteen pariin, vähän ravitsemustiedettä, vähän PT-meininkiä jne. Ja jos pätäkkää olis oikeasti paljon, niin perustaisin excusive-liikuntakeskuksen. Siis semmoisen helvetin kalliin ja hienon salin, jossa keskityttäis joogaan, spinningiin ja funktionaaliseen treenaamiseen.
T. Lapseton nainen kans, mutta töillä itsensä elättävä
Istut sohvalle vaan ja alat vetämään pullaa, siideriä ja suklaatia, niin että napa vaan ruskaa.
mutta ei kiitos. En nykyään käytä alkoholia tai vehnää. Tummaa suklaata syön päivittäin 10 grammaa pienen kahvikupillisen kera. Mm. tällaisilla valinnoilla ja säännöllisellä liikunnalla olen laihtunut 8 kiloa tänä vuonna.
Mietin vain, miksi kuvittelet minun haluavan olla rappiolla. En halua sitäkään.
Ap.
Opiskelu ainakin nostaa itsetuntoa ja tuo päiviin sisältöä. Jospa seuraavalla kerralla löytyisi se oma alasi.
Kasva aikuiseksi.
Elämä on.