Oletko koskaan ajatellut miehesi näkökulmasta, millainen olet puolisona?

ja jos olisin mies, en koskaan suostuisi olemaan tällaisen akan kanssa, joka minä olen.

Olen hirveän onneton, pitkälti avioliitostani johtuvista syistä, ja olen hyvin ihmeissäni siitä ettei mieheni halua erota.

Ja olen täydellinen puoliso.

Harvemmin, mutta pari kertaa olen ajatellut millainen olen hänen silmissään... En tiedä, uskoisin että olen rakas, luotettava, fyysisesti viehättävä, laiskahko, lojaali, mutta hieman itsekäs.

- ihan niin kuin mihin tahansa tiedostavaan ihmissuhteeseen - kuuluu itsereflektointi, vastuun kantaminen omasta käytöksestään. Jos valitsee olla jotain muuta kuin erakko, eli parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa tai vaikkapa työyhteisössä, täytyy pyrkiä toimimaan niin, että edesauttaa tois(t)enkin osapuol(t)en hyvinvointia.



Jos ymmärrän, että joku toimintamallini loukkaa miestäni tai muita läheisiäni, pyrin tietysti muuttamaan sitä. Ainakin pitää yhdessä löytää kompromissi, jonka kanssa molemmat voivat elää. Minun mielestäni "mä nyt vaan olen tälläinen" ei ole tarpeeksi hyvä syy käyttäytyä miten sattuu. Ihminen VOI valita käyttäytymisensä! Ja jos oikeasti tuntuu, että jostain toiselle selvästi tuhoisasta toiminnasta/käytöksestä ei vaan voi luopua, silloin ei ole oikeutta tähän ihmissuhteeseen: ei ole oikeutta alistaa toista kärsimään jatkuvasti omasta käytöksestään.



Siksi ihmettelenkin esim. kakkosen kaltaisia vastauksia. - Jos olet mielestäsi niin ikävä akka, ettet itsekään olisi kanssasi, eli siis tiedostat oman toimintasi olevan sietämätöntä, mikä on (teko)syysi jatkaa tällaista toimintaa?

usein kiukutteleva pikku-myy joka ei kuitenkaan tarkoita pahaa mutta ärsyttää todella:) Omatoiminen ja älykäs nainen joka pystyy mihin vain ja on aina valmis sparraamaan omiaan, koti aina avoinna ystäville.



Liiankin kova touhuamaan, ei osaa rentoutua.



Nämä siis miehen suusta kuultua