Työn ja äitiyden yhdistäminen ihan mahdotonta :(

että isälläsi on ostettu arvonimi?? Tekeekö se hänestä jotenkin paremman - tai sinusta;D

ettei me olla duunareita, kuten väitettiin.



Ko. arvonimeä ei muuten osteta itse. Sen ostaa esimerkiksi firma tai jokin yhteisö.



70

mutta ei työntekijä. Olen itse KESKIjohdossa ja vaateet on myös ihan hullut, työkuorma valtava, ylityö sääntö eikä poikkeus jne. Ja mulle on ihan esimies (asiasta pari kertaa puhuessani) sanonut että jos ei kelpaa niin voit mennä, portilla on jono tulossa sinun paikkaasi.

Ja minun 3900 e brutto palkalla ei todellakaan ole vara palkata mitään kodinhoitajaa.



Kyllä moni työntekijä kantaa "yrittäjän vastuun" nykypäivän isoissa firmoissa, joissa aika säännönmukaisesti tiristetään kaikki tehot viimeistä myöten työntekijöistä. Eikä siinä oikeesti auta "puolensa pitäminen" silloin kun kuvio on tosiaan oikeesti se että ota tai jätä, on noita uusia tulossa.



Ihan ylin johto on tietenkin asia erikseen mutta meitä keskijohdon rupupalkkaisia ylityöllistettyjä ihmisiä ei oikein ymmärrä kukaan. Mun rupupalkasta kukaan ei voi sanoa että olen "ahne ja vain raha merkitsee", sillä mulle merkitsee että on edes joku työ. En halua jäädä työttömäksi, joten se on vaan alistuttava tähän menoon johon muutkin 300 kollegaa tässä toimipisteessä alistuu. Portilla on oikeesti jono tähän firmaan työhön tuloijoita jos itse en näihin sääntöihin suostu.



Kyllä oikeesti harvassa ovat ne jotka voivat "sanella ehtonsa", niitä on ehkä yrittäjät ja ylin johto tai perheyrityksen johtajan lapset.

ja syy siihen on se että itse eivät ole olleet työelämässä vuosiin eivätkä edes pääsisikään varsinkaan vaativiin asiantuntijatehtäviin. Toistan edelleen että ap:n ja muiden asiantuntijoiden kuvaamat tilanteet joissa on PAKKO suostua ylitöihin ja muuhun ovat ihan normikauraa. Itsekin olen isossa pörssifirmassa jossa on ihan työkulttuuriin koodattu sisään että vain tekemällä hitosti palkatonta ylityötä ja tekemällä työpäivät yötä myöten olet hyvä ja soitoutunut työntekijä. Kaikki jotka tekevät tätä sääntöä vähemmän ovat laiskoja p***oja ja ovat ihan varmasti YT neukkojen irtisanomislistalla. Se on ihan oikeesti monessa paikassa PAKKO; ei ole olemassa mitään "arvovalintaa". On vaan valinta että alistuuko tämän päivän hulluun työelämään vai jääkö työttömäksi sossun elätiksi. Se että useimmat av mammat ovat valinneet sossunelättiyden ei oikeuta heitä mollaamaan kovaa työtä raatavia "ahneiksi rahanhimoisiksi pyrkyreiksi". Ei se hitto vie ole rahakysymys vaan kyse on siitä että joka paikassa vaaditaan yltiöpäisesti! Työelämä on muuttunut radikaalisti, ettekö tajua sitä???

Jos itse olet valinnut luoda urasi yrityksessä, joka ei paskan vertaa välitä työntekijänsä hyvinvoinnista, niin et voi syyttää kuin itsesi.

Ja tiedän mistä puhun. Ennen lapsia tein hulluna töitä keskijohdossa kaiken työnantajalla antaen ja mitä siitä jäi käteen? Ei mitään. Ei edes kiitosta. Kun perustimme perheen, oli itsestään selvää, etten enää moiseen rumbaan palaa, vaan lapset ovat tärkeämpi asia kuin työ. Emme toki voi enää elää niin leveästi kuin ennen, mutta väitän, että lapsemme ovat monin verroin onnellisempia kuin jos äiti paahtaisi täysillä työelämässä ja vapaa-ajat haahuilisi väsymyskestä haamuna eikä jaksaisi puuhata lasten kanssa mitään.

Minä laitoin arvoni järjestykseen ja olen iloinen, että lapsistani näen, että ratkaisu oli oikea.

Ihmettelen aina, kun ihmiset valittaa, kun ei ole lomaa uudessa työpaikassa ja lähinnä sitä, että kun ei ole vara ottaa palkatonta. Yleensähän ne käyttämättä jääneet lomat sieltä vanhasta työpaikasta maksetaan rahana, joten eikö niillä rahoilla voi kompensoida niitä palkattomia siellä uudessa työpaikassa.

vaan se, että olen mukana projekteissa, jotka seisoo jos en ole mukana. Onko nro 8 ainoa joka ymmärtää millaista tämä on?! Haluan kommentteja niiltä uraihmisiltä, jotka tietävät millaista tämä elämä on. Ja vielä enemmän niiltä, jotka ehkä ovat tämän jättäneet taakseen :)

ap

mutta tiedän silti millaista se voi olla. Kannattaisi miettiä ainakin joksikin aikaa harrastuksia uusiksi ja miettiä onko ne sellaisia jotka auttavat jaksamaan vai ovatko muuttuneet pakkopullaksi. Toisekseen kannattaa hyödyntää kaikki ostopalvelut kodinhoidossa, kaupassakäynnissä yms. ja ainakin vuosi pari vain hölläillä kaikki muu aika mikä töiltä ja lapsilta liikenee. Surutta vaan valmisruokaa ja kotisiivouspalvelu puunaa, pyykkää, silittää ja käy ostoksilla ja parin vuoden päästä lomat pyörii, lapset on isompia, työhön on muodostunut rutiini ja työnantaja on nähnyt että olet hyvä työntekijä.

ettei me olla duunareita, kuten väitettiin. Ko. arvonimeä ei muuten osteta itse. Sen ostaa esimerkiksi firma tai jokin yhteisö. 70

Ostettu silti, mutta kyllähän se täytyy jotenkin ansaita - jopa hyvä-veli piireissä.

Mitä väliä sillä on onko duunareita vai ei?? Jotkut painaa niska limassa töitä hautaan saakka saamatta siitä muuta kuin "lämmintä kättä". Kannattaa sitten haudan partaalla miettiä kannattiko.

71

kun joutuu opettelemaan uutta. Varmaan ajan myötä työtehtävätkin sujuvat helpommin ja kotona ei tarvitse tehdä niin paljon. Porrastakaa työaikoja ja lomia miehen kanssa, niin aikaa kotona on sitten lasten kanssa enemmän. Ei kai siinä muuta voi.



Itselläni on myös työ, jota olen tänäänkin tehnyt, vaikka olen äitiyslomalla ja hoidan kahta lasta kotona. Työ on sellainen, josta ei kokonaan oikein pääse irti, jos aikoo siinä vielä jatkaa. Jopa eläkkeelle jääneet tekevät vielä monesti useamman vuoden töitä hoitaakseen aloittamansa asiat päätökseen. Myöskään sairaslomasijaisia ei oikeastaan tunneta ja sama työmäärä odottaa lomalta palattua, minkä sinne sitä ennen jätti. Mukava työ kuitenkin ja vaikka ajoittain on todella tiukkaa, teenä tätä mieluummin kuin montaa muuta juttua. Joustoa löytyy ja lomia saa, kunhan hoitaa vain ne työt, mutta tosiaan ne seuraavat sitten kyllä äitiyslomallekin.



Jokaisessa hommassa on omat haasteensa.

kun minulle väitettiin, että olen pönttö duunari, kun sanon, että pitää pitää puolensa.



Siksi minä kerroin taustani. Että en ole duunari.



Ja minähän nimenomaan sanoin, että ei pidä painaa niska limassa töitä, vaan pitää pitää puolensa!



Voi jösses, mikä lukutaito sinulla on!



70