Lue keskustelun säännöt.
Peesaaminen ja haastaminen - ajatuksia parisuhdedynamiikasta näin vuoden alkuun
01.01.2023 |
Olen monesti törmännyt ilmiöön missä vahvapersoonaiset naiset toivovat miestä kenestä olisi haastamaan naista parisuhteessa. Loppujen lopuksi on ymmärrettävää, että ilman kunnioitusta on vaikeaa olla parisuhteessa, mutta juuri tuo miesten kyky haastaa ja jopa alistaa/pilkata naista tuntuu olevan monelle naiselle ainut tie miehen kunnioittamiseen. Ehkä kyse on lapsuudesta missä isä on ollut kylmä luonteeltaan, ehkä jopa tiuskiva tyttärelleen ja tämän äidille ja siksi moni nainen salaa kunnioittaa ilkeää miestä eikä pysty kunnioittamaan miestä kuka on kiltti ja uskaltaa osoittaa myös heikkouden merkkejä? Mitä mieltä?
Olen itsekin vahvapersoonainen nainen ja olen vasta aikuisena ymmärtänyt, että en tosiasiassa kaipaa rinnalleni haastajaa, vaan pikemminkin peesaajaa kenen kanssa kaikki ei ole pelkkää taistelua. Olen ymmärtänyt loppujen lopuksi olevani jokseenkin myös herkkä ja kaipaan miestä kenelle kelpaan omana itsenäni. Ymmärrän nyt, että kunnioitus parisuhteessa liittyy ennen kaikkea terveeseen minä-kuvaan ja siihen, että mies haastaisi minua, esimerkiksi kertovalla avoimesti ja rehellisesti omat mielipiteensä sekä pitämällä kiinni omista periaatteistaan. Toisin sanoen, ei antaisi periksi jokaiselle päähänpistolleni ja olisi vastuuntuntoinen. En tarvitse miestä kuka on ilkeä tai kenen täytyisi millään tavalla dominoiden näyttää minulle kaapin paikka.
Toisin sanoen, uskon, että moni nainen ei tosiasiassa ymmärrä miksi tarvitsee rinnalleen "haastavan" kumppanin voidakseen tuntea puolisoaan kohtaan kunnioitusta, tai ainakin "suuntaa haastavuuden" vääriin asioihin, kuten ilkeään tai tunnekylmään käytökseen. Oikeasti monelle voimakasluonteiselle naiselle tekisi hyvää stabiili ja vastuunsa tunteva mies, kenellä on tarpeeksi selkärankaa sanoa naiselle välillä myös "ei", mutta kuka toisaalta antaisi naisen myös toteuttaa itseään provosoimatta tätä turhaan turhista asioista.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää olla sitä mieltä että minä olen oikeassa (yleensä) sillä jos hän väittää vastaan joka käänteessä, niin se osoittaa hänen olevan tyhmä, enkä halua tyhmää miestä. Minä näet olen tekemisissäni ja puheissani miettinyt ja tietoinen jo faktoista ja parhaasta mahdollisesta toimintatavasta (ellei sitten kyse ole vasta alkupohdinnoista) joten vastaan vänkääminen olisi typerää. Sama kuin väittäisi että märkä puu on parempi poltettavaksi takkaan, tai että vesisateella kannattaa maalata aitaa.
Eli ei se ole peesaamista että toinenkin on järkevä.
Mikään ei ole niin lapsells'ista kuin haastaminen haastamisen vuoksi. Minulle parisuhde on yhteinen elämä, ei taistelutanner.
Viestistäni saa sen kuvan, että pidät muita ketkä eivät ole kanssasi samaa mieltä tyhminä. En tiedä onko se tismalleen sitä mitä ap haki aloituksessaan, mutta lähtökohtaisesti ajattelen myös, että kaikenlainen turha vänkääminen ja lyttääminen parisuhteessa on väsyttävää enkä ymmärrä miten sillä voisi saada kenenkään kunnioituksen. Pidän kuitenkin peesaamisena sitä, että osaa astua syrjään oikean hetken koittaessa eikä astu väliin tilanteessa missä se on kokonaiskuvan kannalta epätoivottua/hyödytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista kuulla tähän muitakin näkemyksiä, eli up! AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää olla sitä mieltä että minä olen oikeassa (yleensä) sillä jos hän väittää vastaan joka käänteessä, niin se osoittaa hänen olevan tyhmä, enkä halua tyhmää miestä. Minä näet olen tekemisissäni ja puheissani miettinyt ja tietoinen jo faktoista ja parhaasta mahdollisesta toimintatavasta (ellei sitten kyse ole vasta alkupohdinnoista) joten vastaan vänkääminen olisi typerää. Sama kuin väittäisi että märkä puu on parempi poltettavaksi takkaan, tai että vesisateella kannattaa maalata aitaa.
Eli ei se ole peesaamista että toinenkin on järkevä.
Mikään ei ole niin lapsells'ista kuin haastaminen haastamisen vuoksi. Minulle parisuhde on yhteinen elämä, ei taistelutanner.
Viestistäni saa sen kuvan, että pidät muita ketkä eivät ole kanssasi samaa mieltä tyhminä. En tiedä onko se tismalleen sitä mitä ap haki aloituksessaan, mutta lähtökohtaisesti ajattelen myös, että kaikenlainen turha vänkääminen ja lyttääminen parisuhteessa on väsyttävää enkä ymmärrä miten sillä voisi saada kenenkään kunnioituksen. Pidän kuitenkin peesaamisena sitä, että osaa astua syrjään oikean hetken koittaessa eikä astu väliin tilanteessa missä se on kokonaiskuvan kannalta epätoivottua/hyödytöntä.
Eli itsekin pidät muita tyhmempänä kuin itseäsi. Tämän kuvan saa sinun viestistäsi, sillä kerrot ihan yhtälailla kuin tuo lainaamasi, että pidät turhaa vänkäämistä väsyttävänä ja epäkunnioitettavana käytöksenä.
En tunne sellaisia ihmisiä, joiden parisuhde on tuollaista haastamista ja taistelutanner, koska katkaisin välit kys. tavalla käyttäytyvään naisen ja toinen pariskunta on eronnut. Se on sairas parisuhdemalli, ei mikään naisten yleinen ajatus- ja toimintatapa.
Normaalissa parisuhteessa molemmilla on oma persoona ja rajat, sopivasti myötäilyä, kuuntelua ja rajojen asettamista. On ongelmallista, jos asioita käsitellään kovin mustavalkoisesti eli olet joko päällepäsmäri tai nössö. Jos normaalia kuuntelemista ja myötäilyä pidetään nössöilynä, niin silloin kiintymyssuhdemallissa on häiriö.
Parisuhde ei ole mikään nollasummapeli, missä minun hyväni on poissa sinulta ja päinvastoin. Jo sivustakin on hyvin raskasta seurata tuollaista taisteluparia. Ei jaksa, lapsetkin kärsivät.
Parisuhteen pitää olla tiimi, jossa molemmat tukee toisiaan. Jos omasta persoonasta kelpaa vaan tietyt puolet, sitä ei myöskään jaksa pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää olla sitä mieltä että minä olen oikeassa (yleensä) sillä jos hän väittää vastaan joka käänteessä, niin se osoittaa hänen olevan tyhmä, enkä halua tyhmää miestä. Minä näet olen tekemisissäni ja puheissani miettinyt ja tietoinen jo faktoista ja parhaasta mahdollisesta toimintatavasta (ellei sitten kyse ole vasta alkupohdinnoista) joten vastaan vänkääminen olisi typerää. Sama kuin väittäisi että märkä puu on parempi poltettavaksi takkaan, tai että vesisateella kannattaa maalata aitaa.
Eli ei se ole peesaamista että toinenkin on järkevä.
Mikään ei ole niin lapsells'ista kuin haastaminen haastamisen vuoksi. Minulle parisuhde on yhteinen elämä, ei taistelutanner.
Viestistäni saa sen kuvan, että pidät muita ketkä eivät ole kanssasi samaa mieltä tyhminä. En tiedä onko se tismalleen sitä mitä ap haki aloituksessaan, mutta lähtökohtaisesti ajattelen myös, että kaikenlainen turha vänkääminen ja lyttääminen parisuhteessa on väsyttävää enkä ymmärrä miten sillä voisi saada kenenkään kunnioituksen. Pidän kuitenkin peesaamisena sitä, että osaa astua syrjään oikean hetken koittaessa eikä astu väliin tilanteessa missä se on kokonaiskuvan kannalta epätoivottua/hyödytöntä.
Eli itsekin pidät muita tyhmempänä kuin itseäsi. Tämän kuvan saa sinun viestistäsi, sillä kerrot ihan yhtälailla kuin tuo lainaamasi, että pidät turhaa vänkäämistä väsyttävänä ja epäkunnioitettavana käytöksenä.
AP tässä. Peesaaminen tarkoittaa tässä vähän sellaisen "kaapin paikan näyttämisen" vastakohtaa, eli sitä, että ei koe tarvetta osoittaa toiselle mikä on oikein ja mikä ei. Ei ole dominoiva, vaan astuu syrjään tarpeen tullen. Tervettä tai ei, ilmiö kertoo ennen kaikkea omasta sekä monen tuntemani vahvapersoonaisen nainen elämästä. Oma kokemukseni on, että moni voimakasluonteinen nainen "luulee" tarvitsevansa dominoivaa haastajaa parisuhteeseen voidakseen kunnioittaa miestä, kun oikeasti he kaipaisivat jotakuta kuka antaa heille tilaa hengittää, ajatella ja toimia, mutta kenellä olisi kuitenkin selkärankaa pitää kiinni periaatteistaan sekä mielipiteistään.
Aloituksessa on hyvää asiaa, mutta myös edelleen sitä samaa ajatusmaailmaa, mihin haastamiseen perustuva parisuhdedynamiikka perustuu. Eli toiselta haetaan rajoja ("toinen ei antaisi periksi päähänpistoilleni, olisi vastuuntuntoinen"), jotka tulisi olla itsellä ja omassa hallussa eikä dumpata niitä toiselle.
Epäterve parisuhde- ja kiintymyssuhdemalli perustuu sille, että ominaisuuden ikään kuin jaetaan: toinen on vastuuntuntoinen, toinen tuuliviiri, toinen on jämäkkä rajojen asettaja, toinen pehmeä, jolloin syntyy sadomasokistista peliä, kun nämä roolit eivät täyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää olla sitä mieltä että minä olen oikeassa (yleensä) sillä jos hän väittää vastaan joka käänteessä, niin se osoittaa hänen olevan tyhmä, enkä halua tyhmää miestä. Minä näet olen tekemisissäni ja puheissani miettinyt ja tietoinen jo faktoista ja parhaasta mahdollisesta toimintatavasta (ellei sitten kyse ole vasta alkupohdinnoista) joten vastaan vänkääminen olisi typerää. Sama kuin väittäisi että märkä puu on parempi poltettavaksi takkaan, tai että vesisateella kannattaa maalata aitaa.
Eli ei se ole peesaamista että toinenkin on järkevä.
Mikään ei ole niin lapsells'ista kuin haastaminen haastamisen vuoksi. Minulle parisuhde on yhteinen elämä, ei taistelutanner.
Viestistäni saa sen kuvan, että pidät muita ketkä eivät ole kanssasi samaa mieltä tyhminä. En tiedä onko se tismalleen sitä mitä ap haki aloituksessaan, mutta lähtökohtaisesti ajattelen myös, että kaikenlainen turha vänkääminen ja lyttääminen parisuhteessa on väsyttävää enkä ymmärrä miten sillä voisi saada kenenkään kunnioituksen. Pidän kuitenkin peesaamisena sitä, että osaa astua syrjään oikean hetken koittaessa eikä astu väliin tilanteessa missä se on kokonaiskuvan kannalta epätoivottua/hyödytöntä.
Eli itsekin pidät muita tyhmempänä kuin itseäsi. Tämän kuvan saa sinun viestistäsi, sillä kerrot ihan yhtälailla kuin tuo lainaamasi, että pidät turhaa vänkäämistä väsyttävänä ja epäkunnioitettavana käytöksenä.
AP tässä. Peesaaminen tarkoittaa tässä vähän sellaisen "kaapin paikan näyttämisen" vastakohtaa, eli sitä, että ei koe tarvetta osoittaa toiselle mikä on oikein ja mikä ei. Ei ole dominoiva, vaan astuu syrjään tarpeen tullen. Tervettä tai ei, ilmiö kertoo ennen kaikkea omasta sekä monen tuntemani vahvapersoonaisen nainen elämästä. Oma kokemukseni on, että moni voimakasluonteinen nainen "luulee" tarvitsevansa dominoivaa haastajaa parisuhteeseen voidakseen kunnioittaa miestä, kun oikeasti he kaipaisivat jotakuta kuka antaa heille tilaa hengittää, ajatella ja toimia, mutta kenellä olisi kuitenkin selkärankaa pitää kiinni periaatteistaan sekä mielipiteistään.
Miten tuo liittyi tuohon lainaamaasi viestiin?
Ihan pa s kaa puhuu ap. Parisuhteeseen ei kuulu haastaminen eikä peesaaminen, vaan sen kuuluu olla kahden ihan yhtä vastuullisen ihmisen yhteinen yritys edistää molempien toiveita, haluja ja menestystä.
Eikä nainen oikeasti +kunnioita+ Ilkeää miestä. Pelätä saattaa, mutta se on aivan eri asia, eikä sekään kuulu parishteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on hyvää asiaa, mutta myös edelleen sitä samaa ajatusmaailmaa, mihin haastamiseen perustuva parisuhdedynamiikka perustuu. Eli toiselta haetaan rajoja ("toinen ei antaisi periksi päähänpistoilleni, olisi vastuuntuntoinen"), jotka tulisi olla itsellä ja omassa hallussa eikä dumpata niitä toiselle.
Epäterve parisuhde- ja kiintymyssuhdemalli perustuu sille, että ominaisuuden ikään kuin jaetaan: toinen on vastuuntuntoinen, toinen tuuliviiri, toinen on jämäkkä rajojen asettaja, toinen pehmeä, jolloin syntyy sadomasokistista peliä, kun nämä roolit eivät täyty.
Perin suomalainen mies on niin sanotusti tossun alla, missä eukko määrää kaapin paikan ja antaa tarkat koordinaatit joka päiväiseen elämään ja mitä ukko enemmän tai vähemmän onnistuneesti yrittää arjessaan noudattaa. Ärsytys ei kuitenkaan laannu vaan pikemminkin voimistuu, kun toisella ei tunnu olevan lainkaan omaa tahtoa ja kaikki on sitä "ihan samaa" tai "kohta". Ei se ole välttämättä rajojen testaamista, että ehdottaa toiselle rikkinäisen paidan korvaamista uudella, mutta joskus on silti seksikästä, kun toinen kieltäytyy ja sanoo, että hänelle paita on ihan hyvä ja se kelpaa jatkossakin ainakin kotikäyttöön. Sellainen "kyllä äiti" tai teinipoikamainen "hmm joooo-o", ei sytytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää olla sitä mieltä että minä olen oikeassa (yleensä) sillä jos hän väittää vastaan joka käänteessä, niin se osoittaa hänen olevan tyhmä, enkä halua tyhmää miestä. Minä näet olen tekemisissäni ja puheissani miettinyt ja tietoinen jo faktoista ja parhaasta mahdollisesta toimintatavasta (ellei sitten kyse ole vasta alkupohdinnoista) joten vastaan vänkääminen olisi typerää. Sama kuin väittäisi että märkä puu on parempi poltettavaksi takkaan, tai että vesisateella kannattaa maalata aitaa.
Eli ei se ole peesaamista että toinenkin on järkevä.
Mikään ei ole niin lapsells'ista kuin haastaminen haastamisen vuoksi. Minulle parisuhde on yhteinen elämä, ei taistelutanner.
Viestistäni saa sen kuvan, että pidät muita ketkä eivät ole kanssasi samaa mieltä tyhminä. En tiedä onko se tismalleen sitä mitä ap haki aloituksessaan, mutta lähtökohtaisesti ajattelen myös, että kaikenlainen turha vänkääminen ja lyttääminen parisuhteessa on väsyttävää enkä ymmärrä miten sillä voisi saada kenenkään kunnioituksen. Pidän kuitenkin peesaamisena sitä, että osaa astua syrjään oikean hetken koittaessa eikä astu väliin tilanteessa missä se on kokonaiskuvan kannalta epätoivottua/hyödytöntä.
Eli itsekin pidät muita tyhmempänä kuin itseäsi. Tämän kuvan saa sinun viestistäsi, sillä kerrot ihan yhtälailla kuin tuo lainaamasi, että pidät turhaa vänkäämistä väsyttävänä ja epäkunnioitettavana käytöksenä.
AP tässä. Peesaaminen tarkoittaa tässä vähän sellaisen "kaapin paikan näyttämisen" vastakohtaa, eli sitä, että ei koe tarvetta osoittaa toiselle mikä on oikein ja mikä ei. Ei ole dominoiva, vaan astuu syrjään tarpeen tullen. Tervettä tai ei, ilmiö kertoo ennen kaikkea omasta sekä monen tuntemani vahvapersoonaisen nainen elämästä. Oma kokemukseni on, että moni voimakasluonteinen nainen "luulee" tarvitsevansa dominoivaa haastajaa parisuhteeseen voidakseen kunnioittaa miestä, kun oikeasti he kaipaisivat jotakuta kuka antaa heille tilaa hengittää, ajatella ja toimia, mutta kenellä olisi kuitenkin selkärankaa pitää kiinni periaatteistaan sekä mielipiteistään.
Miten tuo liittyi tuohon lainaamaasi viestiin?
Ymmärrämme peesaamisen tässä mielestäni eri tavalla ja yritin selittää, miten itse käsitteen ymmärrän. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on hyvää asiaa, mutta myös edelleen sitä samaa ajatusmaailmaa, mihin haastamiseen perustuva parisuhdedynamiikka perustuu. Eli toiselta haetaan rajoja ("toinen ei antaisi periksi päähänpistoilleni, olisi vastuuntuntoinen"), jotka tulisi olla itsellä ja omassa hallussa eikä dumpata niitä toiselle.
Epäterve parisuhde- ja kiintymyssuhdemalli perustuu sille, että ominaisuuden ikään kuin jaetaan: toinen on vastuuntuntoinen, toinen tuuliviiri, toinen on jämäkkä rajojen asettaja, toinen pehmeä, jolloin syntyy sadomasokistista peliä, kun nämä roolit eivät täyty.
Perin suomalainen mies on niin sanotusti tossun alla, missä eukko määrää kaapin paikan ja antaa tarkat koordinaatit joka päiväiseen elämään ja mitä ukko enemmän tai vähemmän onnistuneesti yrittää arjessaan noudattaa. Ärsytys ei kuitenkaan laannu vaan pikemminkin voimistuu, kun toisella ei tunnu olevan lainkaan omaa tahtoa ja kaikki on sitä "ihan samaa" tai "kohta". Ei se ole välttämättä rajojen testaamista, että ehdottaa toiselle rikkinäisen paidan korvaamista uudella, mutta joskus on silti seksikästä, kun toinen kieltäytyy ja sanoo, että hänelle paita on ihan hyvä ja se kelpaa jatkossakin ainakin kotikäyttöön. Sellainen "kyllä äiti" tai teinipoikamainen "hmm joooo-o", ei sytytä.
Tuollainen parisuhdemalli on sinulle normaali, mutta minulle se ei ole normaali. Sillä tavalla kiintymyssuhdemallit juuri syntyvät, että oman elämänympäristön normaalia pidetään yleisenä normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Ihan pa s kaa puhuu ap. Parisuhteeseen ei kuulu haastaminen eikä peesaaminen, vaan sen kuuluu olla kahden ihan yhtä vastuullisen ihmisen yhteinen yritys edistää molempien toiveita, haluja ja menestystä.
Eikä nainen oikeasti +kunnioita+ Ilkeää miestä. Pelätä saattaa, mutta se on aivan eri asia, eikä sekään kuulu parishteeseen.
AP tässä. Niin kuuluisi, olen tismalleen samaa mieltä. Me ihmiset emme ole täydellisiä ja kaikilla meistä on erilaiset heikkoutemme. Moni nainen tuntee vetovoimaa toksisiin parisuhteisiin, mistä tällä kertaa analyysin kohteena oli peesaaminen ja haastaminen parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alistaminen ja pilkkaaminen on aivan eri asioita kuin haastaminen tai vahvatahtoisuus.
Miksi yhdistät nämä yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi?
Tyhmä nainen olet.
Vierailija kirjoitti:
Alistaminen ja pilkkaaminen on aivan eri asioita kuin haastaminen tai vahvatahtoisuus.
Miksi yhdistät nämä yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi?
Tyhmä nainen olet.
Onpa täällä ilkeitä ihmisiä liikkeellä, kun pitää haukkua. AP
Ja kukaan täällä ei tunne apn kuvailemia naisia ketkä tuntevat vetovoimaa k-päihin?
Vierailija kirjoitti:
Ja kukaan täällä ei tunne apn kuvailemia naisia ketkä tuntevat vetovoimaa k-päihin?
Joo en tosiasn tunne. Luulen,e ttä ap on oikeasti joku jordanpeterson wannabe mies
Naiset ei pääsääntöisesti tuo mitään pyötään ja koko suhde perustuu miehen testo tasoon saada naista.
Kun tämä alkaa laskea niin naisen arvo menee nollaan.
siinä 35v suominainen on yks MT ongelmainen feministi ja vain perheen takia sellaista katselee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kukaan täällä ei tunne apn kuvailemia naisia ketkä tuntevat vetovoimaa k-päihin?
Joo en tosiasn tunne. Luulen,e ttä ap on oikeasti joku jordanpeterson wannabe mies
Siksikö aloitus ärsyttää, koska luulet, että olen oikeasti joku naisvihamielinen mies kuka yrittää ujuttaa palstalle kilttis-teoriaa? Itse tunnen lukuisia naisia itseni lisäksi keille ehkä alitajuntaisestikin on ollut vaikeaa kunnioittaa miestä kenellä ei ole hyvin voimakasta habitusta ja ehkä jopa joskus hieman ivallista/ilkeää asennetta muita ihmisiä kohtaan. Hienoa, että tämä ei kosketa sinua, mutta mistä niin hyökkäävä asenne keskustelua kohtaan mikä ei selkeästikään kosketa sinua? Mielestäni kerroin avauksessani selkeästi, että tällainen ilkeän miehen kunnioituksen tavoittelu on asia mistä asianomaisten naisten tulisi päästä eroon. Kyse ei ole siis tavoiteltavasta ominaisuudesta eikä ominaisuudesta mikä koskettaisi kaikkia naisia. AP
Miehen pitää olla sitä mieltä että minä olen oikeassa (yleensä) sillä jos hän väittää vastaan joka käänteessä, niin se osoittaa hänen olevan tyhmä, enkä halua tyhmää miestä. Minä näet olen tekemisissäni ja puheissani miettinyt ja tietoinen jo faktoista ja parhaasta mahdollisesta toimintatavasta (ellei sitten kyse ole vasta alkupohdinnoista) joten vastaan vänkääminen olisi typerää. Sama kuin väittäisi että märkä puu on parempi poltettavaksi takkaan, tai että vesisateella kannattaa maalata aitaa.
Eli ei se ole peesaamista että toinenkin on järkevä.
Mikään ei ole niin lapsells'ista kuin haastaminen haastamisen vuoksi. Minulle parisuhde on yhteinen elämä, ei taistelutanner.