Työn ja äitiyden yhdistäminen ihan mahdotonta :(

Tätä äiti, joka pystyy välittömästi toipumaan sterssaavasta työstään, josta on jo aivan puhki ja heittämään pullatuoksuisen vaihteen päälle ja olemaan lapsilleen läsnäoleva äiti, joka jaksaa leikkiä, ulkoilla, auttaa läksyissä, pitää omasta kunnostaan huoleen, tekemään perheelleen ravitsevaa ruokaa, pitäämään kodin siistinä ja pyykit puhtaana.



Ajatella tämän kaiken hän tekee noin kolmessa tunnissa, johon ei pysty edes kotiäiditkään, joilla on tähän aikaa koko päivä.

mutta vaatii asennetta.



Työpäiviä ei venytetä iltaan asti eikä töitä oteta kotiin. Sitten voi tehdä töitä taas enemmän kun lapset on isoja.

Oikeasti sinun kannattaa laatia rajat sille kuinka paljon teet töitä. Kyllähän niitä kiireisiä hommia sinulle tulee vaikka kuinka paljon. Ei ne kiireet koskaan lopu vaikka tekisit yötä päivää töitä. Ihan sama on ottaa vähän rennommin ja viettää välillä aikaa perheenkin kanssa.



Moni pienen lapsen / koululaisen vanhempi ottaa palkattomia lomia tai käyttää työaikajoustoja saadakseen ylimääräisiä lomia. Näin voi sinäkin tehdä.

mieti, mikä on sinulle tärkeintä. Haastava työ tässä vaiheessa elämää ja vähäinen vapaa-aika vai vähemmän haastellinen työ muutaman vuoden ajan (kunnes lapsi ei enää niin paljon tarvitse seuraasi) ja enemmän aikaa lapsen kanssa.



Kun olet tehnyt päätöksen, voit edetä sen mukaan.



Jos päätät valita ensimmäisen vaihtoehdon, ainoa ratkaisu on varmaan ottaa kesällä ja muilla lomilla palkatonta vapaata tai palkata joku hoitamaan lasta.

Jäin yrittäjäksi juuri ajankäytön takia. onneksi ei kannattanut ihan tyhjästä aloittaa, joten olen saanut järkevät työtunnit.

haluan vaan sanoa vielä että täällä on ihan hulluja vastajia, älä välitä näistä. Ymmärräthän että AV-palsta on todella vääristynyt otos äideistä. TÄällä on lähinnä "ninamikkosia" ja niitä kotiäitejä joilla ei ole koulutusta tai työpaikkaa. Heillä ei ole edes vaihtoehtoa olla töissä, heillä ei ole mitään muuta kuin se äitiys, ja siksi he täällä itseään korottavat ja julistavat kotiäitiyden pyhyyttä ja ainoaa oikeaa oikeutusta. Työäiti on heti uraäiti ja "ahne rahan perään".



Oikeesti se kun ei mene noin. En minäkään ole rahan perään ahne, en minäkään saa mitään mahtipalkkaa jolla voisi palkata kodinhoitajan, mutta kun se on ARKIPÄIVÄÄ suuryrityksissä että työtä on pakko tehdä 24/7. Mulla soi puhelimet aamukuudesta iltakymmeneen, on pakko vastata, glohaalit vastuut, aikaerot tekee sen että vastataan, alaisia ulkomailla. En voi vaan laittaa puhelinta kiinni. Ylitöitä on PAKKO tehdä että saa tietyt kvartaalitulokset kasaan, on PAKKO joustaa tietyissä pahoissa raoissa, on PAKKO tulla sairaana töihin koska olen ainoa tietyn erityisalueen osaaja firmassa. En tee sitä rahan takia, vaan siksi kun on PAKKO. Se on työelämää nykypäinvänä, ja siitä AV mammoista useimmat eivät tiedä yhtään mitään.



Helppo on puskista huutaa että miksi suostut, miksi alistut, miksi teet ylitöitä. Ne huutelee sellaisia, joiden oma työura on suorittavaa duunarihommaa tai sitten elämäntapakotiäitiys. Nämä huutelijat eivät ole päivääkään kokeneet mitä on olla pomoa, asiantuntija tai keskijohtoa jossain pörssifirmassa tätä nykyä. Kyyti on todella kylmää ja useimmat eivät siihen pystykään.

mitä varten on ammattiyhdistys.



Ei tuollaiseen ole pakko alistua. Se pakko syntyy vain siitä, että kuvitellaan, että on pakko.



Minä en ole koko kohta 30-vuotisen (aloitin 14-vuotiaana) työurani aikana suostunut tuohon kertaakaan!



t. akateeminen yrittäjä, akateemisen yrittäjän vaimo

Vaikutat vimmassasi aivan vilpittömältä, vaikkakin olet väärässä. Kyllä työelämän paineet, kuten työn määrä ja työstä aiheutuva stressi varjostavat myös lastesi arkea.



Ei se ole mikään uskonkappale, jonka kyseenalaistaminen on lähes henkilökohtainen loukkaus. Hyvinvoivan vanhemman siipien alla kasvaa hyvinvoiva lapsi ja hyvät äidit on tehty levosta.



Työnteko ennen nukkumaanmenoa kuitenkin heikentää unen laatua ja lisää stressihormonien eritystä, mikä pitää mielen jatkuvassa kiihtymyksen tilassa.



ps. television katselu on ihan hyvä tapa tyhjentää aivot työstressistä.

se on DUUNAREITA varten, meillä jos joku pomo valittaisi liiasta ylityöstä josta ei makseta, niin koko johtoporukka repeisi ja sanoisi samantien että voit pakata tavarasi.



Johdoss kun irtisanomisetkaan ei mene niinkuin liitot ovat sopineet. Meillä se irtisanominen päällikkötasosta ylöspäin menee niin että joku tulee ylempää sanomaan että "et nauti enää luottamusta, ole hyvä ja irtisanouudu". Ja silloin todellakin irtisanoudutaan eikä aleta riitelemään ja uhkailemaan liitolla. On oikeesti olemassa kahdet eri työmarkkinat, ne jossa noudatetaan TESIä ja jossa duunareille maksetaan ylityökorvaukset matkatunnit ja irtisanomiset tehdään lain mukaan. Ja sitten on "yläkerroksen" työmarkkinat jossa YHTÄÄN MIKÄÄN ei mene niinkuin TESissä tai liitoissa on sovittu. Ja ei ole todellakaan mikään vaihtoehto alkaa tappelemaan ja vaatimaan oikeuksiaan mikäli haluaa maineensa säilyttää. Hankalan maine on yhtä kuin ei uusia työmahdollisuuksia alalla enää ikinä.



Voi miten naiivia porukka voi olla! "sitä varten on liitot", REPS!

Vihdoinkin voisi keskittyä työntekoon niin oletkin LIIAN VANHA työmarkkinoille jos haluat etsiä haastavampaa/uutta duunia.

haluan vaan sanoa vielä että täällä on ihan hulluja vastajia, älä välitä näistä. Ymmärräthän että AV-palsta on todella vääristynyt otos äideistä. TÄällä on lähinnä "ninamikkosia" ja niitä kotiäitejä joilla ei ole koulutusta tai työpaikkaa. Heillä ei ole edes vaihtoehtoa olla töissä, heillä ei ole mitään muuta kuin se äitiys, ja siksi he täällä itseään korottavat ja julistavat kotiäitiyden pyhyyttä ja ainoaa oikeaa oikeutusta. Työäiti on heti uraäiti ja "ahne rahan perään". Oikeesti se kun ei mene noin. En minäkään ole rahan perään ahne, en minäkään saa mitään mahtipalkkaa jolla voisi palkata kodinhoitajan, mutta kun se on ARKIPÄIVÄÄ suuryrityksissä että työtä on pakko tehdä 24/7. Mulla soi puhelimet aamukuudesta iltakymmeneen, on pakko vastata, glohaalit vastuut, aikaerot tekee sen että vastataan, alaisia ulkomailla. En voi vaan laittaa puhelinta kiinni. Ylitöitä on PAKKO tehdä että saa tietyt kvartaalitulokset kasaan, on PAKKO joustaa tietyissä pahoissa raoissa, on PAKKO tulla sairaana töihin koska olen ainoa tietyn erityisalueen osaaja firmassa. En tee sitä rahan takia, vaan siksi kun on PAKKO. Se on työelämää nykypäinvänä, ja siitä AV mammoista useimmat eivät tiedä yhtään mitään. Helppo on puskista huutaa että miksi suostut, miksi alistut, miksi teet ylitöitä. Ne huutelee sellaisia, joiden oma työura on suorittavaa duunarihommaa tai sitten elämäntapakotiäitiys. Nämä huutelijat eivät ole päivääkään kokeneet mitä on olla pomoa, asiantuntija tai keskijohtoa jossain pörssifirmassa tätä nykyä. Kyyti on todella kylmää ja useimmat eivät siihen pystykään.

kyse on elämänvalinnoista. Pakkohan ei ole tehdä yhtään mitään. Kyse on siitä, mitä elämässä arvottaa. Toki nykyelämä on äärettömän hektistä, mutta sekin, lähteekö siihen mukaan, on oma valinta.

terv. johtavassa asemassa työskennellyt äiti, joka elää tällä hetkellä lasten ehdoilla

haluan vaan sanoa vielä että täällä on ihan hulluja vastajia, älä välitä näistä. Ymmärräthän että AV-palsta on todella vääristynyt otos äideistä. TÄällä on lähinnä "ninamikkosia" ja niitä kotiäitejä joilla ei ole koulutusta tai työpaikkaa. Heillä ei ole edes vaihtoehtoa olla töissä, heillä ei ole mitään muuta kuin se äitiys, ja siksi he täällä itseään korottavat ja julistavat kotiäitiyden pyhyyttä ja ainoaa oikeaa oikeutusta. Työäiti on heti uraäiti ja "ahne rahan perään". Oikeesti se kun ei mene noin. En minäkään ole rahan perään ahne, en minäkään saa mitään mahtipalkkaa jolla voisi palkata kodinhoitajan, mutta kun se on ARKIPÄIVÄÄ suuryrityksissä että työtä on pakko tehdä 24/7. Mulla soi puhelimet aamukuudesta iltakymmeneen, on pakko vastata, glohaalit vastuut, aikaerot tekee sen että vastataan, alaisia ulkomailla. En voi vaan laittaa puhelinta kiinni. Ylitöitä on PAKKO tehdä että saa tietyt kvartaalitulokset kasaan, on PAKKO joustaa tietyissä pahoissa raoissa, on PAKKO tulla sairaana töihin koska olen ainoa tietyn erityisalueen osaaja firmassa. En tee sitä rahan takia, vaan siksi kun on PAKKO. Se on työelämää nykypäinvänä, ja siitä AV mammoista useimmat eivät tiedä yhtään mitään. Helppo on puskista huutaa että miksi suostut, miksi alistut, miksi teet ylitöitä. Ne huutelee sellaisia, joiden oma työura on suorittavaa duunarihommaa tai sitten elämäntapakotiäitiys. Nämä huutelijat eivät ole päivääkään kokeneet mitä on olla pomoa, asiantuntija tai keskijohtoa jossain pörssifirmassa tätä nykyä. Kyyti on todella kylmää ja useimmat eivät siihen pystykään.

Työntekijämme on saanut perusteellisen koulutuksen tehtäviinsä, heillä selkeät vastuut, yksilölliset tavoitteet, joista he ovat myös vastuussa ja he voivat tehdä nopeita, selkeitä, johdonmukaisia päätöksiä ja avoin kommunikaatio mahdollistaa luottamuksen.

Hyvä kate saavutetaan hyvällä johtamisella, motivoinnilla, ammattiylpeydellä, hauskuudella ja nyt voi tämäkin optioista nauttija vietää syyslomaa lastensa kanssa, tehdä neljä päiväistä työviikkoa, jäädä sairaana kotiin tai vaikka koko loppuvuodeksi.

Onko ihan oikeasti olemassa vain kaksi vaihtoehtoa? Hullu työelämä tai jääminen työttömäksi.



Minä olen ainakin itse valinnut nykyisen työni, perheeni ehdoilla, vaihtamalla kolmivuorotyön 8-16 työksi ja siitä maksetaan ihan käypä palkkakin.

että emme ole alistuneet tolkuttomaan oravanpyörään firmoissa, joissa työkulttuuri on syvältä ja vaativissa asiantuntijatehtävissä toimivat ihmiset ajetaan loppuun tuloksen nimissä. Tiedätkö, on täyttä schaissea väittää, että ei ole mitään vaihtoehtoa, tai että ainoa vaihtoehto on sossun luukku. Kun käyttää älliään, verkostojaan ja on valmis luoviinkin ratkaisuihin ja/ tai kouluttautumaan edelleen/uudelleen, kyllä niitä vaihtoehtoja on! Omasta kokemuksesta sen tiedän, eikä sossun luukulla ole kuunaan tarvinnut asioida.

Elämäni PARAS PÄÄTÖS oli jättää ala ja työ, joka ajoi minut henkisesti loppuun, eikä jättänyt aikaa perheelle. Sitä päätöstä en ole hetkeäkään katunut, ja samaa mieltä ovat puolisoni ja lapseni. Elämänlaatu on niin paljon parempaa, eikä elintasostakaan kauheast ole tarvinnut tinkiä.

useimmat AV mammat ei tajua tämän päivän työelämästä MITÄÄN ja syy siihen on se että itse eivät ole olleet työelämässä vuosiin eivätkä edes pääsisikään varsinkaan vaativiin asiantuntijatehtäviin. Toistan edelleen että ap:n ja muiden asiantuntijoiden kuvaamat tilanteet joissa on PAKKO suostua ylitöihin ja muuhun ovat ihan normikauraa. Itsekin olen isossa pörssifirmassa jossa on ihan työkulttuuriin koodattu sisään että vain tekemällä hitosti palkatonta ylityötä ja tekemällä työpäivät yötä myöten olet hyvä ja soitoutunut työntekijä. Kaikki jotka tekevät tätä sääntöä vähemmän ovat laiskoja p***oja ja ovat ihan varmasti YT neukkojen irtisanomislistalla. Se on ihan oikeesti monessa paikassa PAKKO; ei ole olemassa mitään "arvovalintaa". On vaan valinta että alistuuko tämän päivän hulluun työelämään vai jääkö työttömäksi sossun elätiksi. Se että useimmat av mammat ovat valinneet sossunelättiyden ei oikeuta heitä mollaamaan kovaa työtä raatavia "ahneiksi rahanhimoisiksi pyrkyreiksi". Ei se hitto vie ole rahakysymys vaan kyse on siitä että joka paikassa vaaditaan yltiöpäisesti! Työelämä on muuttunut radikaalisti, ettekö tajua sitä???

uudessa työpaikassa on hankalaa alkuun. Mutta muuta en sitten oikein ymmärtänytkään koko ketjusta. Mitä ap oikein yritit sanoa tai kysyä? Että totutko? Ehkä. Jos et, niin vaihda.



Itselläni on kaksi alle kouluikäistä, asiantuntijatehtävissä olen päivät ja sitten teen kerran-pari viikkoon osa-aikahommaa ja satunnaisesti freetöitä. Näiden lisäksi minulla on harrastus, johon suhtaudun erittäin vakavasti ja pyrin kehittymään. Paria blogia tulee myös pidettyä.



Lasten kanssa voisi olla enemmänkin, mutta olen mahdollisimman hyvin järkännyt kyllä. He ovat päiväkodissa lyhennettyä päivää ja meillä on miehen kanssa aikataulut tarkasti katsottu. Lomat ja vapaat ollaan yhdessä. Ystävien tapaamiset ja sellaiset ovat ne mistä tingitään, vaikka ei kokonaan tietysti. Harrastuksessani lapset ovat mukana mahdollisuuksien mukaan.



Palkka mulla on tosi huono (kutsumusluonteinen työ...) siksi pääasiassa teen noita muita töitä. Paremmalla palkalla jättäisin ne pois ja palkkaisin kotiapua.



Mutta ei tässä mun mielestä mitään ongelmaa ole. Koti voisi olla siistimpi ja olisi ehkä ihan kiva seurata itse muotia ja pukea lapset aina viimeisen päälle, ehkä voisi enemmän käydä kahvilla kavereiden kanssa tms. mutta näin nyt ollaan valittu.

Enkä ole kymmeneen vuoteen, burnouttini jälkeen, suostunut tekemään yhtään ylitöitä. Ihan hyvin hommat sujuu näinkin.



Jotenkin harmittaa että olin aikoinaan niin tyhmä, että luulin että maailma ja firma kaatuu jos minä en iltaisinkin tee paniikkipäissäni töitä. Mutta kaaduinkin vain minä. Ja lapsilta jäi paljon pois aikaa kanssani kun olin henkisesti illat pois ja tein töitä. Kaikki se ihan turhaan, kuten nyt huomaan, kun olen ihan samassa työpaikassa ja samassa vaativassa tehtävässä, ja pärjään ilman ylitöitä. Omassa päässä oli vain se "pakkopakkopakko".

jälkeen ihan puhki uudesta duunista niin pitäskö puhua pomolle, työ ehkä liian haastavaa? Ja miksi ihmeessä sä duunaritasolla rahtaat työt kotiin? Jatkuva stressi verottaa sun yöunta ja sitä kautta jaksamista.



Itse olen esimiesasemassa enkä todellakaan työskentele kotona, toisinaan teen 6pv viikon tai pidemmän päivän, mutta kotona olen perheelle, lapsille ja itselleni. Tottakai on totuttelemista siihen, että viet lapset, teet työt, haet lapset, käyt kaupassa jne. mutta niin se on muillakin.



Mitä lomiin tulee, niin pyydä palkatonta, jos ette onnistu pitämään limittäin lomia. Näitä tämmöisiä asioita pitäisi miettiä ennen töihin paluuta. Kuka hoitaa sairaat lapset, kuka on lomilla, kenellä on mahdollisuus tehdä lyhennettyä päivää jne. Mikset tee alunalkaenkin lyhennettyä viikkoa, jos perheessänne on ekaluokkalainen?

Niin palkatkaa joku niille lapsille hoitajaksi ja tekemään kotitöitä.

On heillä edes joku aikuinen paikalla jolla on aikaa.

se on lapsilta pois jos äiti tekee töitä sen jälkeen kun he ovat menneet nukkumaan?! Lähinnä oma jaksamiseni huolettaa.

Ihan samanlainen äiti olen kuin vaikka lähihoitaja, joka tekee töitä 8-16.

ap

lapsilla ei ole mitään jos äiti ei jaksa. Eli sun kiire ja stressi ja väsymys on kaikki lapsilta pois. lapsille ei voi valhedella, he saavat sulta sen mitä oikeasti olet ja oikeasti jaksat. jatkuvasti kiireinen, ahdistunut (ja usein kiukuinen...) äiti on lapselle painajainen. Kaikkea ei voi saada. etken aikaa lapsetkin joustaa, mutta vuodesta toiseen jatkuessaan tilanne on lapsille kestämätön ja viesti selvä; he eivät ole minkään arvoisia. Lelut tms eivät korvaa yhtään läsnäolevan vanhemman puutetta. Jos olet aina väsy et ole koskaan lapsen tarpeille läsnä. Tämä on asia jota monikaan tänä päivänä ei halua ottaa vastaan; että on tietty RAJALLINEN kapasiteetti; lapset tarvitsevat siitä tietyn määrän voidakseen hyvin. Jos sen antaakin työelämälle lapset eivät voi voida hyvin. TYöelämää harvoin kiinnostaa lasten hyvinvointi, joten tämä asia on vanhempien arvovalinta. Lähes mahdoton on yhtälö jossa on pienet lapset ja kaksi vaativaa uraa. Maksajana ovat lapset. Ja todellinen hinta selviää ehkä vasta kun lapset ovat aikuisia.

Enkä ole kymmeneen vuoteen, burnouttini jälkeen, suostunut tekemään yhtään ylitöitä. Ihan hyvin hommat sujuu näinkin. Jotenkin harmittaa että olin aikoinaan niin tyhmä, että luulin että maailma ja firma kaatuu jos minä en iltaisinkin tee paniikkipäissäni töitä. Mutta kaaduinkin vain minä. Ja lapsilta jäi paljon pois aikaa kanssani kun olin henkisesti illat pois ja tein töitä. Kaikki se ihan turhaan, kuten nyt huomaan, kun olen ihan samassa työpaikassa ja samassa vaativassa tehtävässä, ja pärjään ilman ylitöitä. Omassa päässä oli vain se "pakkopakkopakko".

Sinä olet sen ymmärtänyt vaikeimman kautta, mutta todella hienoa, että elämäsi on nyt reilassa!

Tässä on teille työnarkomaaneille varoittava esimerkki, joka on nykypävinä valitettavan yleistä.

siinä vaiheessa, kun henki ei enää kulkenut paniikkikohtausten takia ja itkeskelin illat, oli pakko miettiä onko kaikki sen arvoista. Ei ollut. En enää ikinä suostu tuollaiseen oravanpyörään, ja olenkin kouluttautunut uudelle alalle, jossa viihdyn. Ei ole mainetta ja kunniaa, mutta hyvää elämää.

ja syy siihen on se että itse eivät ole olleet työelämässä vuosiin eivätkä edes pääsisikään varsinkaan vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Toistan edelleen että ap:n ja muiden asiantuntijoiden kuvaamat tilanteet joissa on PAKKO suostua ylitöihin ja muuhun ovat ihan normikauraa.

Itsekin olen isossa pörssifirmassa jossa on ihan työkulttuuriin koodattu sisään että vain tekemällä hitosti palkatonta ylityötä ja tekemällä työpäivät yötä myöten olet hyvä ja soitoutunut työntekijä. Kaikki jotka tekevät tätä sääntöä vähemmän ovat laiskoja p***oja ja ovat ihan varmasti YT neukkojen irtisanomislistalla.

Se on ihan oikeesti monessa paikassa PAKKO; ei ole olemassa mitään "arvovalintaa". On vaan valinta että alistuuko tämän päivän hulluun työelämään vai jääkö työttömäksi sossun elätiksi.

Se että useimmat av mammat ovat valinneet sossunelättiyden ei oikeuta heitä mollaamaan kovaa työtä raatavia "ahneiksi rahanhimoisiksi pyrkyreiksi". Ei se hitto vie ole rahakysymys vaan kyse on siitä että joka paikassa vaaditaan yltiöpäisesti! Työelämä on muuttunut radikaalisti, ettekö tajua sitä???

ei meillä ole tuollaista koodattu. Olen ollut parissa muussakin, ei koodia niissäkään. Tosin jotkut on sen koodin itse itselleen luoneet.