Kuka ei viettänyt villiä nuoruutta? Miksi kävi niin?

Minua ei kiinnostanut pätkääkään bileet, ryyppääminen, irtosuhteet, tupakka, varastelu, mopot, ostareilla riekkuminen sun muut suositut teinijutut. En myöskään sietänyt näitä harrastuksia kavereiltani, joten monet välit kylmenivät ja lopulta sain etsimällä etsiä rauhallista seuraa.

Mutta onneksi etsin, löytyi tiivis kaveriporukka ja miesystäväkin, ja käytimme rahamme ja aikamme ryyppäysseikkailuiden sijaan lähinnä matkusteluun.

Nuorena olin niin pahasti koulu- ja kotikiusattu, etten uskonut että kukaan voisi minusta kiinnostua.

Sittemmin seurustelin narsistihullun kanssa ja pelkäsin kuollakseni tehdä mitään, mikä sitä voisi ärsyttää. Turpaan kun tuli ihan kaikesta.

Kun lopulta kolmekymppisenä olin päässyt eroon niin kouluaikaisista traumoista, narsistihullusta kuin kamalista vanhemmistanikin, oli aika alkaa viettää sitä villiä nuoruutta. Olin tosi hyvännäköinen. Urheilijana näytin 10-vuotta nuoremmalta ja ihmisenä oli kertynyt syvyyttä ja järkeä. Yllättäen olinkin naisena tosi haluttu ja sain valita seurani vapaasti parhaiden miesten joukosta. Se oli hauskaa aikaa se.

Yhden nuoren miehen kanssa meni sitten niin villiksi, että päädyttiin oikeasti yhteen ja perustettiin perhe. Sillä tiellä edelleen.

Itse olen viettänyt railakkaan nuoruuden. Oli naisia, alkoholia ja kaikenlaisia korjuuksia lain puitteissa. 

Hyvä ystäväni on monelta osin minun vastakohta. Hän on uskovainen, rauhallinen perheen isä, joka ei ollut koskaan käynyt baarissa. Tämä juonti juurensa siihen, että hänen uskovainen äitinsä oli sanonut hänelle, että baarissa "Sinne ei kannata mennä! Ne naisethan käy muniin kiinni!". 

Luonnollisesti näin vastakkaiset näkemyserot/kokemukset aiheuttivat myös meidän välille kismaa.

Kuitenkin parikymppisenä ystävälleni tarjoutui mahdollisuus soittaa bändissä ja tämän myötä hän joutui elämänsä ensimmäistä kertaa menemään baariin ja se avasi hänen silmänsä. Naiset eivät käyneetkään muniin kiinni, eikä huumeita laitettu juomiin!

Hän ei edelleenkään yli 10 vuoden keikkailun jälkeen juo "kännejä", mutta polttaa sikaareita ja juo silloin tällöin viskiä. Lisäksi "saunalimun" sijaan voimme ottaa oluet ja puhua paljon laajemmin asioista kuin joskus ennen. 

Olin vastuullinen jo nuorena.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:35"]

Monesti juuri ne naiset, joilla ei ole nuorena tullut pahemmin kokemusta miehistä tai juhlimisesta, ovat sitten 30-40 ikävuosien välillä niitä pahimpia pettäjiä. Se kokematta jäänyt nuoruus alkaa harmittamaan ja menojalka alkaa vipattaa. Siinä sitten uskollisinkin perheenisä on pulassa kun h***aksi paljastuneen vaimon pelit saavat alkunsa. On tullut nähtyä usempikin tällainen tapaus lähipiirissä.

[/quote]Höpö höpö. Munan perässä juoksemaan opetelleet tekee sitä koko ikänsä. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:35"]

Monesti juuri ne naiset, joilla ei ole nuorena tullut pahemmin kokemusta miehistä tai juhlimisesta, ovat sitten 30-40 ikävuosien välillä niitä pahimpia pettäjiä. Se kokematta jäänyt nuoruus alkaa harmittamaan ja menojalka alkaa vipattaa. Siinä sitten uskollisinkin perheenisä on pulassa kun h***aksi paljastuneen vaimon pelit saavat alkunsa. On tullut nähtyä usempikin tällainen tapaus lähipiirissä.

[/quote]Höpö höpö. Munan perässä juoksemaan opetelleet tekee sitä koko ikänsä. Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

[/quote]

Jos on nuorena ollut niin hissukka ettei ole uskaltanut, niin kyllä se muna alkaa maistua ihan kunnolla vasta sitten päälle kolmekymppisenä. Läiske vaan raikaa kun vieraissa käydään. Olen huomannut sellaisen ilmiön, että nuorena monesti ne ns. määrätietoisimmat blondit tytöt, jotka ehkä päältäpäin moni huoraksi leimaa, on yleensä itseasiassa kaikkein säästeliäimpiä itsensä suhteen. Itsensä jakaminen kymmenille miehille on usein yhteydessä huonoon itsetuntoon ja siitä seuraavaan miesten hyväksynnän ja huomion hakemiseen.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:14"]

Edellä puhuttiin ymmärtääkseni ihmisistä, jotka eivät ole koskaan kokeneet noita juttuja ja teilaavat ne jutut "ei järkevinä".

[/quote]

Ei kaikkea tarvitse itse kokea tietääkseen, ettei niissä ole järkeä.

[/quote]

Tekisi mieli sanoa, että tuonkaltainen mustavalkoinen ajatusmaailma on melko tyypillistä ihmisten parissa, jotka ovat aina eläneet "järkevästi".

Mutta Kyllä, kuumalle liedellä ei tarvitse laittaa kämmentä, jotta tietää sen olevan järjetöntä.

Nyt puhuttiinkin asioista mitä nuorena voi huoletta tehdä ja sitä kautta muodostaa niistä oman mielipiteen. Ei voi automaattisesti todeta, että esim. baareissa pyöriminen olisi järjetöntä.

Voisi melkeinpä todeta että ainakin länsimaisissa kulttuureissa kyseinen toiminta on siinä määrin yleistä, että sen omakohtainen kokeminen olisi järkevää.:)

Minä. Äitini oli/on mielenterveysongelmainen ja hyvin epävakaa, enkä uskaltanut tehdä mitään mikä olisi voinut suututtaa hänet. Olin myös aika ujo ja arka, ja vaikka mulla kavereita olikin, mulla ei ollut "rellestysseuraa". Kilttiä nuoruutta ei voi kuitenkaan kokonaan laskea omaksi ansiokseni, sillä muistan kyllä miten olisin hirveästi halunnut mennä juomaan muiden luokkalaisten kanssa, jutut kuulostivat aina niin hauskoilta ja jänniltä. Minun rauhalliset ystäväni eivät siitä kuitenkaan olleet kiinnostuneet, joten minunkin nuoruuteni kului sitten rauhallisissa merkeissä, olin nimittäin kuitenkin liian ujo lyöttäytyäkseni näiden luokkamme villimpien teinien joukkoon.

Ehkä ihan hyvä näin. Täysi-ikäistyttyäni olen myös ollut aika rauhallisesti, sillä tapasin ensimmäisen ja myös nykyisen poikaystäväni heti 18 v täytettyäni ensimmäisenä baari-iltanani :D Tykkään kyllä käydä juhlimassa, mutta en todellakaan jaksaisi sitä joka viikonloppu. Talvisin en käy lähes koskaan baarissa, mutta näin kesällä se on minusta hauskempaa ja käynkin hieman enemmän, pari kertaa kuukaudessa. Miesten kanssa sekoilut ovat seurustelun vuoksi jääneet kokonaan välistä.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:42"]

Olin vastuullinen jo nuorena.

[/quote]

Villiä nuoruutta viettäväkö ei voi olla samaan aikaan vastuullinen?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:58"]

Ei voi automaattisesti todeta, että esim. baareissa pyöriminen olisi järjetöntä.

Voisi melkeinpä todeta että ainakin länsimaisissa kulttuureissa kyseinen toiminta on siinä määrin yleistä, että sen omakohtainen kokeminen olisi järkevää.:)

[/quote]

Ja moisessa joukossahan tyhmyys tiivistyy.

Ja eiköhän jokainen jossain elämänsä vaiheessa baariin eksy, ellei tajua jo ovelta kääntyä touhun nähtyään.

Noi baarikärpästen/puolijuoppojen harrastehehkutukset on niin kuultu. Ei teitä vaan jaksa. Luulis, että tuollaiseen edes väsyis lopulta, mut kai se on se alkoholin aivoja syövyttävä ominaisuus, kun estää moisen henkisen kasvun.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:35"]

Monesti juuri ne naiset, joilla ei ole nuorena tullut pahemmin kokemusta miehistä tai juhlimisesta, ovat sitten 30-40 ikävuosien välillä niitä pahimpia pettäjiä. Se kokematta jäänyt nuoruus alkaa harmittamaan ja menojalka alkaa vipattaa. Siinä sitten uskollisinkin perheenisä on pulassa kun h***aksi paljastuneen vaimon pelit saavat alkunsa. On tullut nähtyä usempikin tällainen tapaus lähipiirissä.

[/quote]

Ja vikahan ei voi olla siinä toisessa tylsimyksessä eli "uskollisessa perheenisässä"?

Eiköhän se ole jo nähty, että lasten myötä monessa perheessä monet silmät aukeaa. Puolin ja toisin. Pikkulapsiperheissä eroja eniten. Veikkaan, että harvemmin panohaluisten, nuoruuttaan elämättöminen huorien takia.

Teeppä kyselykierros lähipiiris ja selvitä faktat, niin et elä enää fiktioharhoissas.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:58"]

Ei voi automaattisesti todeta, että esim. baareissa pyöriminen olisi järjetöntä.

Voisi melkeinpä todeta että ainakin länsimaisissa kulttuureissa kyseinen toiminta on siinä määrin yleistä, että sen omakohtainen kokeminen olisi järkevää.:)

[/quote]

Ja moisessa joukossahan tyhmyys tiivistyy.

Ja eiköhän jokainen jossain elämänsä vaiheessa baariin eksy, ellei tajua jo ovelta kääntyä touhun nähtyään.

Noi baarikärpästen/puolijuoppojen harrastehehkutukset on niin kuultu. Ei teitä vaan jaksa. Luulis, että tuollaiseen edes väsyis lopulta, mut kai se on se alkoholin aivoja syövyttävä ominaisuus, kun estää moisen henkisen kasvun.

[/quote]

Mikäli sinulla olisi kokemusta asiasta, ei kantasi olisi niin mustavalkoinen.;)

Olin tosi kiltti ja miellyttämisenhaluinen "wanhanajan" vanhempiani kohtaan.

Olin kanssa aika pahasti koulukiusattu, joka istutti mieleen pelokkuuden, pelkäsin olla näkyvä ja kuuluva, sulkeuduin kuoreeni. pelkäsin myös mennä mihinkään, jos vaikka törmäisin pienellä paikkakunnalla kiusaajiin.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:39"]

Minua ei kiinnostanut pätkääkään bileet, ryyppääminen, irtosuhteet, tupakka, varastelu, mopot, ostareilla riekkuminen sun muut suositut teinijutut. En myöskään sietänyt näitä harrastuksia kavereiltani, joten monet välit kylmenivät ja lopulta sain etsimällä etsiä rauhallista seuraa.

Mutta onneksi etsin, löytyi tiivis kaveriporukka ja miesystäväkin, ja käytimme rahamme ja aikamme ryyppäysseikkailuiden sijaan lähinnä matkusteluun.

[/quote]

Villi nuoruus voi myös olla matkustelua ja kavereitten kanssa ajanviettoa.:) Lapsiperheen kanssa nuo asiat ovat kortilla.

Minun paras ystäväni vietti ja viettää nytkin, yli kaksikymppisenä perheenäitinä, villiä elämää. Minulla jäi tupakanpoltto, kännäilyt ja baareissa pyöriminen muutamaan kertaan 16-18 ikävuoden väliin ja jo tuolloin huomasin ettei sellainen elämä ole minua varten. Tein sitä vain siksi että tunisin kuuluvani porukkaan (Minäkin olen kiusattu ja sairastan paniikkihäiriörä). Vanhempani olivat kamalan huolissaan, että pilaisin elämäni ystäväni matkassa juopottelun ym. sekoilujen vuoksi. 

Ilman alkoholia olen tuntenut itseni paljon terveemmäksi ja olen hoikistunutkin :D

Olen käynyt baareissa ja yökerhoissa muutamaan otteeseen, ja voin todeta, että kokemattomana pidin hommaa järjettömänä, mutta kokemus ainoastaan vahvisti mielikuvani.

Meluisia, tukahduttavia ja naurettavan kalliita paikkoja täynnä humalaisia, tyrkkyjä ja tolloja. En tule ikinä ymmärtämään, miksi kukaan haluaisi viettää aikaansa noin, tai miksi nuoret jopa pitävät sitä jotenkin ihailtavana.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 14:06"]Jatkan. Ujous siis toimi nuoruuteni myrkyttävänä sairautena ja pilasi ikäkauden, josta olisin halunnut nauttia niin kauheasti. Luin kirjoja, olin tietokoneella, opiskelin. Ajattelin, että nyt kun olen näin sosiaalisesti vammainen, niin paras käyttää aika hyödyksi. Mutta sosiaalisten suhteiden puute aiheuttikin yllättäen masennuksen ja siinä sitten ihmeteltiin, että miten minä nyt tähän pisteeseen olen tullut kun koskaan en ole edes kokenut mitään, yhtään mitään. Ei ollut oma valintani tämä tylsä ja kauhea nuoruus.

T. Nro 44

[/quote]

Entä jos eläisit nyt vähän villimmin? :)

Olin ujo ja arka. Se kyllä näemmä periytyy ainakin meidän suvussa. Alkoholi ei kiinnostanut, koska isä käytti sitä paljon ja suvussa oli muitakin alkoholin suurkuluttajia. Joten tiesin sen vaarat hyvin pienestä pitäen. Lisäksi minulle tarjottiin sitä kotonakin, ei holtittomasti, vaan silloin, kun olin teini. Äiti tarjosi viiniä ja likööriä maistiaisina. Mitään hohtoa juomiseen ei liittynyt.

Vaikka isä oli viinan suurkuluttaja, hän oli myös ankara ja holhoava ja varoitti kaikista kauheuksista, mitä voi tapahtua nuorelle tytölle ja naiselle myöhään illalla ja yöllä. Hän pelotteli minut oikein kunnolla ja pitkään pelkäsin miehiä. Vaikka haaveilin rakkaudesta ja seurustelusta, sain hirveät vainoharhat aina, kun joku mies yritti lähestyä ja jutella enemmän.

Tupakkaa ei koskaan tehnyt mieli kokeilla. Kotona näet isä myös poltti, joten jokainen meistä sai ilmaiset nikotiinit siinä ohessa. Siihen aikaan se kyllä oli ihan tavallista.

Olin kolmekymppinen, kun tuli pakottava tarve löytää seurustelukumppani ja yrittää lapsia. Perheen perustaminen onnistui, kun oikein yritti. Samalla itsetunto kohentui ja sain enemmän rohkeutta.

Olin yksinäinen ja masentunut. Siksi.

Ihan turhaan täällä höpisette - joku iltapäivälehden laiska toimittaja taas hakee aineistoa vain tiedän puheistanne.