Uusin sekä kihla- että vihkisormukset. Miehen sisko kauhistui.

Mullakin vaihdettu molemmat, kun alkuperäiset oli niin vaatimattomat! Ei se avioliitto sormuksista ole kiinni :-)!

Kun menin naimisiin, vaihdoin vuoden vanhan kihlasormuksen uuteen, joka sopi paremmin yhteen vihkisormuksen kanssa. Annoin vieläpä vanhan sormuksen vaihdossa. Mitäpä mä sillä olisin tehny...hyi kamala :D

se koko tilanne meni jotenkin "yli". Jotenkin kauhean teatraalista oli se huuto. Sitten lapset alkoivat hulinoida (sekä mun että hänen) ja jotain mutinaa oli jostain munnon ja papan (?) perintösormuksista. Niistä en tiedä mitään, mun alkuperäisetkin olivat ihan kaupasta eivätkä mitään perintökaluja. Sitten vaan keräsin tavarat ja pesueen autoon ja lähdin. Omituinen tilanne kerta kaikkiaan.

en sen takia vaihtaisi ikinä, mutta mä otin jo ekalla kerralla mieleiset. Ja veikkaan, että hippu kateutta ;-)

siunatuista sormuksista kiinni.

Minulla ei ollut sormuksia lainkaan kun mentiin naimisiin. Niitä ei edes siunattu, eikä meitäkään kun mentiin maistraatissa.

Sormukset tehetytin itselleni sitten kun lapset oli tehty.

Joka kerran kun olemme vähän yrittäneet laittaa paremmaksi tätä vanhaa taloamme, niin melko pisteliästä kommentointia saa kuulla. Itse eivät kovinkaan paljoa kummemmassa asu itsekään, mutta hermostuu silti meidän remonteista vaikka niiden syyt ovat ollet pikemminkin toiminnallisia kuin esteettisiä. Sillon olen ajatellut, että olisikon se kade. Jotenkin aina kun meille tai oikestaan mulle tapahtuu jotain kivaa, niin siitä pitää aina jotain virhettä löytää pahottaa toisen mieli.

ja sanonut, että näköjään pihtaat enemmän kuin suhteen alussa, koska seksistä täytyy maksaa enemmän kuin silloin, kun menitte naimisiin.

se sormus minkä vihittäessä olet sormeesi saanut, on se ainut oikea vihkisormus eikä sitä ulkonäkösyistä vaihdeta, tunnejuttu tämä.

kälysi oli haleta kateudesta, ja siksi valtava tunnereaktio! Jos se olisi ollut hänelle ihan yhdentekevää, niin ei olisi saanut tuollaista kohtausta.



Ja itse ihmettelen tätä taikauskoa. En minä sylkäisen selän taakse jos näen mustan kissan, miksi siis vihkisormusta/kihlasormusta ei saisi vaihtaa? Ei se avioliiton onni ole kiinni materiassa eli joissakin sormuksissa, vaan ihan muissa asioissa, pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää tämä päivänselvä asia, mutta kun kateus teettää kaikenlaista... Yritetään selitellä kaikke hevonkukkua, kun sisällä kiuehuu kun toisella on niin kauniit sormukset. Ikävä tunnustaa, mutta näin se vain on.



Itselläni on ihana, näyttävä ja kallis vihkisormus, mutta kihlasormus sellainen tavallinen kultainen sileä, ja jo heti kun mentiin naimisiin miehen kanssa, sanoin, että kun olemme olleet yhdessä 10 vuotta naimisissa, kihlasormuksen tilalle haluan näyttävän rivitimanttisormuksen, sopii sitten paremmin vihkisormuksen kanssa yhteen. Ja ensivuonna tulee se kymmenen vuotta täyteen naimisissa, mies toivoo että mennään juhlistamaan sitä etelänlomalle, ja minä taas odotan jo uutta "kihlasormusta" Joo, höpsöähän se on olla tällaisesta iloinen, mutta pieni turhamaisuus on välillä ihan kivaa ;)

vaihtanut omat kihla- ja vihkisormukseni mummin perintösormukseen, joka ulkonäöltään miellyttää tällä hetkellä enemmän. Oikeat on toki tallessa korurasiassa. Mieheltä vähän varovasti kyselin asiasta, eikä hänenkään mielestä siinä ollut mitään kamalaa. Varmaan kyse jo mainitusta taikauskosta tai kateudesta, tai ehkä vähän molemmista...

Mitään muuta syytä en keksi sille, että vihkisormus pitää vaihtaa. Eikö miehelläsi ole varaa ostaa niitä timantteja joka sormelle?

Olipa ilkeä ja inhottava kommentti. Sinulla ei ainakaan ole sisäistä kauneutta, kun tuollaisia likaisia ajatuksia sydämestäsi kumpuaa. Hyi yök.

Mikä tässä ap:n aloituksessa nyt sai aikaan sinussa noin inhottavan asenteen? Ihan asiallisesti ap kirjoitti

ja sanonut, että näköjään pihtaat enemmän kuin suhteen alussa, koska seksistä täytyy maksaa enemmän kuin silloin, kun menitte naimisiin.

Itse kylläkin koin, että se siunaukset oli tarkoitettu meidän avioliitolle eikä niille sormuksille ja että ne sormukset olivat vain aviolupauksen näkyvät symbolit. Eli ei mulle ole tullut mieleenkään, että ne vihkisormukset olisivat jotain pyhäinjäännöksestä seuraavia taikakaluja. Ja kihlahan nyt ei mitään siunausta saanutkaan eli ei sen vaihtaisessa ainakaan pitäisi mitään ongelmaa olla. Käly ei itse ole naimisissa vaan kihloissa vaan. En ole pannut merkille, millainen kihlasormus hänellä on.

valtiolle. Nämä taikauskoiset olisi varmaan saaneet slaagin siitä.

kälysi oli haleta kateudesta, ja siksi valtava tunnereaktio! Jos se olisi ollut hänelle ihan yhdentekevää, niin ei olisi saanut tuollaista kohtausta.

Ja itse ihmettelen tätä taikauskoa. En minä sylkäisen selän taakse jos näen mustan kissan, miksi siis vihkisormusta/kihlasormusta ei saisi vaihtaa? Ei se avioliiton onni ole kiinni materiassa eli joissakin sormuksissa, vaan ihan muissa asioissa, pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää tämä päivänselvä asia, mutta kun kateus teettää kaikenlaista... Yritetään selitellä kaikke hevonkukkua, kun sisällä kiuehuu kun toisella on niin kauniit sormukset. Ikävä tunnustaa, mutta näin se vain on.

Itselläni on ihana, näyttävä ja kallis vihkisormus, mutta kihlasormus sellainen tavallinen kultainen sileä, ja jo heti kun mentiin naimisiin miehen kanssa, sanoin, että kun olemme olleet yhdessä 10 vuotta naimisissa, kihlasormuksen tilalle haluan näyttävän rivitimanttisormuksen, sopii sitten paremmin vihkisormuksen kanssa yhteen. Ja ensivuonna tulee se kymmenen vuotta täyteen naimisissa, mies toivoo että mennään juhlistamaan sitä etelänlomalle, ja minä taas odotan jo uutta "kihlasormusta" Joo, höpsöähän se on olla tällaisesta iloinen, mutta pieni turhamaisuus on välillä ihan kivaa ;)

ja äidilläni ei ollut alkuperäiset sormukset. Isäni oli ostanut kuulemma uudet kun olivat saaneet jokiyhtiön rahoja 60-luvulla ja saaneet maksettua samalla sisarukset ulos tilalta. Isä oli siis ostanut seinäkellon ja äidilleni uudet sormukset.

Minusta se oli jotenkin aivan ihana tarina. Ja jos joku tuossa näkee jotain paha niin hänellä on kyllä sisus täynnä itsellään jotain paskaa. He olivat eläneet todella köyhinä ja pelkäsivät, että tila menee veroihin ja sisarusten sisarosuuksien vaatimuksiin. Paikkaa pantiin paikan päälle ja isä kulki pöllimetsässä ja oli viikot pois talvisin. Halusi laittaa vaimolleen jotain kaunista ja tärkeää kun saivat rahat ja velat maksettua ja elämä helpotti.

Minusta se on kaunis ele jos haluaa puolisolleen laittaa jotain sievää.

Toiset vaihtaa miestä monta kertaa. Jotkut pitää yhden miehen ja vaihtavat sormusta.

Itse kylläkin koin, että se siunaukset oli tarkoitettu meidän avioliitolle eikä niille sormuksille ja että ne sormukset olivat vain aviolupauksen näkyvät symbolit. Eli ei mulle ole tullut mieleenkään, että ne vihkisormukset olisivat jotain pyhäinjäännöksestä seuraavia taikakaluja. Ja kihlahan nyt ei mitään siunausta saanutkaan eli ei sen vaihtaisessa ainakaan pitäisi mitään ongelmaa olla. Käly ei itse ole naimisissa vaan kihloissa vaan. En ole pannut merkille, millainen kihlasormus hänellä on.

siksihän ne sormukset ostettiin, että saisi pimppaa useammin.

Ei se avioliiton onni ole kiinni materiassa

---

jo heti kun mentiin naimisiin miehen kanssa, sanoin, että kun olemme olleet yhdessä 10 vuotta naimisissa, kihlasormuksen tilalle haluan näyttävän rivitimanttisormuksen

mutta silti voi toivoa asioita tapahtuvaksi. Ei meillä avio-onni kaatuisi siihen, jos en saisikaan sitä rivitimanttisormusta, mutta jos on rahallisesti mahdollista toteuttaa asioita elämässään, niin miksi ei toteuttaisi. Ostaahan ihmiset kalliita laukkuja, ylellisiä matkoja, kalliita huonekaluja jne.



Mies ihan iloisesti sanoi, että jos kymmenen vuotta ollaan onnellisesti naimisissa, niin hän ostaa vaikka kymmenen sormusta, jos haluan. Tietty AV:laisten mielestä se todellinen onni, on sitä että pidättäydytään kaikesta luksuksesta.



Myönnän, että olen turhamainen, tykkään koruista, olen jo pikkutyttönä tykännyt. En omista kallista käsilaukkua, ja elän säästäväisesti, mutta koruissa tykkään että koru on näyttävä ja laadukas. Nämä ovat niitä makuasioita, joillekin taas korut ovat turhuuksien turhuus, ja satsaavat sitten johonkin muuhun. Ei ole minulta pois. Kukin eläköön tavallaan, kumpikaan ei ole toistansa parempi. Tämä minun mielipiteeni.

Mitään muuta syytä en keksi sille, että vihkisormus pitää vaihtaa. Eikö miehelläsi ole varaa ostaa niitä timantteja joka sormelle?

mutta ma en halua kayttaa muita sormuksia kuin naita kihla- ja vihkisormuksia. Sormuksia siis vain yhteen sormeen kerrallaan. Siksi ne on vaihdettu parempiin alkuperaisista, vaikka olisikin varaa ostaa timantteja joka sormelle. Kuka edes haluaa sormuksen joka sormeen?