Miksi kertotaulut pitäisi osata ulkoa?

vaikka eivät ole taulukoita opetelleet. Sinä vain itsepäisesti jankkaat koko ajan siitä laskimesta.

Ihminen, kuka ymmärtää numeroita ja osaa soveltaa, laskee myös päässään kertolaskuja nopeaa sen kummmemmin niitä miettimättä. Ihmeellisesti nämä ihmiset näkyvät jopa opiskelevan matikkaa yliopistossa tai kirjoittaneen laudaturin pitkästä matikasta.

Silti sinä vain jankkaat, että nämä ihmiset tuhertaa laskimen kanssa kassajonossa.

Lukisitko hiukan näitä vastauksia, vai etkö kykene sisäistämään muun kuin kerran oppimasi ulkoluvun kun jankutat ja jankutat samaa asiaan jokaisessa viestissäsi-

että matikka menee hyvin kaikesta huolimatta. Että sen kertolaskun laskemiseen päässä ei mene montaa sekuntia ja pikkuhiljaahan niitäkin jää mieleen automaattisesti. Nykyään kyllä ne ulkoaosaajalapset ei saa enää kymppiä numeroksi ja siitähän mammat täälläkin raivoaa. Nykyään kiinnitetään huomiota siihen, ymmärtääkö lapsi, miksi ja miten ja mihin sitä laskua tarvitaan. eli ulkoa oppiminen ei enää riitä hyvään matikannumeroon.

Minua kiinnostaa nimenomaan perustelut, miksi näin tehdään. En tarkoita, että asia olisi jotenkin merkittävä tai ylivoimainen asia opetella. Eihän lapsille opeteta yhteenlaskutauluja tai vähennyslaskutauluja. Miksi siis kertotaulut? Miksi niitä ei voisi opetella suoraan laskemaan laskemalla?

Yhteen ja vähennyslaskut kymmenen luvuilla opitaan joka tapauksessa laskurutiinin kertyessä, vai tiedätkö montakin, jolla menee enemmän kuin reaktioaika, jos pyydetään vähentämään yhdeksästä nelja? Kymmenen kertotaulujen ulkoa osaamisesta on apua kaikessa matematiikan myöhemmässä opettelussa. Kaikki ei tietenkään niitä muista hetken päästä, mutta kun ne kertautuu, kyllä ne pysyy koko koulun yllä. Matematiikan opetus hidastuisi yläasteella huomattavasti, jos osalla kestäisi aina peruslaskuissa. Siitä on hyötyä ihan senkin takia, että saa oppilaat myöhemmin pysymään opetussuunnitelmassa mukana. Kun luokka osaa ne, on jakolaskujen opettelu paljon nopeampaa. Sen jälkeen yhtälön ratkaisu ja prosenttilaskuissa se auttaa. Myöhemmin monessa muussa, mm. trigonometriassa. Jos luokassa puolet ei osaisi, osalle matikassa eteneminen olisi äärettömän hidasta, mutta joka yksilölle matematiikan opiskelussa siitä on ainakin hyötyä. Kertotaulujen osaaminen on siis aivan perus matematiikan alkeita. Jos sen jättää pois, voi miettiä onko koko matematiikkakaan yhteen ja vähennyslaskuja lukuunottamatta tarpeellista.

Jos ihminen ei osaa laskea päässä kymmenen luvun laskua,niin hän ei ansaitse saada hyvää matikan numeroa.

Ymmärtäminen ei riitä. Sinun pitää muistaa ja pystyä päässä käsittelemään asioita. Historiassa tämä näkyy ehkä parhaiten. Jokainen voi ymmärtää kuka teki ja mitä kun lukee sen paperista. Mutta pitää muistaa hyvin laajalta alueelta, että voi suhteuttaa sen pitempi aikaiseen tapahtumaketjuun.

Ei sellainen ihminen voi toimia missään ammattityössä joka tarvitsee laskinta pikkulaskuihin.

mutta nyt vasta tänään oikeasti oivalsin prosenttilaskujen idean kun olen lukenut ketjua, miten olette itse oppineet prosenttilaskut. Eli olen osannut paljon ulkoa ja osaan edelleen, mutta olen syntynyt v. 64 ja meille tankattiin ulkoa kaavoja ja lukuja ja niiden ymmärtäminen jäi joskus heikoksi. Oli ihana oivaltaa, että avautui ihan eri tavalla kun tavalliset ihmiset kertoi tavallisia esimerkkejä. Ja en ole matikkaa tarvinnut työssäni ja pahemmin elämässäkään. Mutta kertotaulut osaan ulkoa, mutta matikassa on paljon asioita, joita en ymmärrä, vaikka osaankin kaavoja ulkoa. Eli opettajaa lapsille enemmän sovelluksia ja sitä, miksi pitää opetella tämä ja tuo asia. Muuten ne on suurimmalle osalle kuin hauki on kala ja ihan vain pintapuolista oppmista. Kertotaulullakaan et tee mitään, ellet ymmärrä, miten ne numerot käyttäytyvät.

Järkevä ihminen opiskellee koko ikänsä.

osaat vetää hatusta nelinumeroiset kertolaskut ulkoaopeteltuna ja sinun ei tarvitse laskea päässäsi pipareita pelliltä:)

Upeaa, en ole tiennytkään, että ala-asteella opetellaan jopa tuhatlukujen kertotauluja ulkoa. Wauuuu...

Näyttää tosiaan siltä, että matemaattisesti lahjakkaiden ei tarvitse ulkolukua opetella, koska aivot käsittelee numeroita niin nopeaa.

En ikinä ole ymmärtänyt tätä "pedagogiikkaa". Itse en koskaan opetellut enkä oppinut, vaan lasken ne päässä tarvittaessa. Ja pitkästä matematiikasta tuli kuitenkin L, joten tyhmyydestä ei kai ole kyse. Mitä järkeä on opetuttaa jotain laskuvastauksia ulkoa, kun pitäisi opetelle LASKEMAAN?

On helpompi laskea isoja laskuja päässä kun tietää automaattisesti kaikkien kertoimet.

helposti nelinumeroisia lukuja kertomalla ne nelinumeroisilla numeroilla?

Lukion matematiikka ei vaadi mitään älykkyyttä. Ne on apinoille tarkoitettu. Vasta yliopistossa tulee hankalaa matematiikkaa

esille asioita, joista voi oppia ihan uuden tavan tehdä vanha asia ja oivaltaa asian uudestaan.

se 64 syntynyt

mutta nyt vasta tänään oikeasti oivalsin prosenttilaskujen idean kun olen lukenut ketjua, miten olette itse oppineet prosenttilaskut. Eli olen osannut paljon ulkoa ja osaan edelleen, mutta olen syntynyt v. 64 ja meille tankattiin ulkoa kaavoja ja lukuja ja niiden ymmärtäminen jäi joskus heikoksi. Oli ihana oivaltaa, että avautui ihan eri tavalla kun tavalliset ihmiset kertoi tavallisia esimerkkejä. Ja en ole matikkaa tarvinnut työssäni ja pahemmin elämässäkään. Mutta kertotaulut osaan ulkoa, mutta matikassa on paljon asioita, joita en ymmärrä, vaikka osaankin kaavoja ulkoa. Eli opettajaa lapsille enemmän sovelluksia ja sitä, miksi pitää opetella tämä ja tuo asia. Muuten ne on suurimmalle osalle kuin hauki on kala ja ihan vain pintapuolista oppmista. Kertotaulullakaan et tee mitään, ellet ymmärrä, miten ne numerot käyttäytyvät.

Järkevä ihminen opiskellee koko ikänsä.

vaikka eivät ole taulukoita opetelleet. Sinä vain itsepäisesti jankkaat koko ajan siitä laskimesta. Ihminen, kuka ymmärtää numeroita ja osaa soveltaa, laskee myös päässään kertolaskuja nopeaa sen kummmemmin niitä miettimättä. Ihmeellisesti nämä ihmiset näkyvät jopa opiskelevan matikkaa yliopistossa tai kirjoittaneen laudaturin pitkästä matikasta. Silti sinä vain jankkaat, että nämä ihmiset tuhertaa laskimen kanssa kassajonossa. Lukisitko hiukan näitä vastauksia, vai etkö kykene sisäistämään muun kuin kerran oppimasi ulkoluvun kun jankutat ja jankutat samaa asiaan jokaisessa viestissäsi-

että matikka menee hyvin kaikesta huolimatta. Että sen kertolaskun laskemiseen päässä ei mene montaa sekuntia ja pikkuhiljaahan niitäkin jää mieleen automaattisesti. Nykyään kyllä ne ulkoaosaajalapset ei saa enää kymppiä numeroksi ja siitähän mammat täälläkin raivoaa. Nykyään kiinnitetään huomiota siihen, ymmärtääkö lapsi, miksi ja miten ja mihin sitä laskua tarvitaan. eli ulkoa oppiminen ei enää riitä hyvään matikannumeroon.

Minua kiinnostaa nimenomaan perustelut, miksi näin tehdään. En tarkoita, että asia olisi jotenkin merkittävä tai ylivoimainen asia opetella. Eihän lapsille opeteta yhteenlaskutauluja tai vähennyslaskutauluja. Miksi siis kertotaulut? Miksi niitä ei voisi opetella suoraan laskemaan laskemalla?

Yhteen ja vähennyslaskut kymmenen luvuilla opitaan joka tapauksessa laskurutiinin kertyessä, vai tiedätkö montakin, jolla menee enemmän kuin reaktioaika, jos pyydetään vähentämään yhdeksästä nelja? Kymmenen kertotaulujen ulkoa osaamisesta on apua kaikessa matematiikan myöhemmässä opettelussa. Kaikki ei tietenkään niitä muista hetken päästä, mutta kun ne kertautuu, kyllä ne pysyy koko koulun yllä. Matematiikan opetus hidastuisi yläasteella huomattavasti, jos osalla kestäisi aina peruslaskuissa. Siitä on hyötyä ihan senkin takia, että saa oppilaat myöhemmin pysymään opetussuunnitelmassa mukana. Kun luokka osaa ne, on jakolaskujen opettelu paljon nopeampaa. Sen jälkeen yhtälön ratkaisu ja prosenttilaskuissa se auttaa. Myöhemmin monessa muussa, mm. trigonometriassa. Jos luokassa puolet ei osaisi, osalle matikassa eteneminen olisi äärettömän hidasta, mutta joka yksilölle matematiikan opiskelussa siitä on ainakin hyötyä. Kertotaulujen osaaminen on siis aivan perus matematiikan alkeita. Jos sen jättää pois, voi miettiä onko koko matematiikkakaan yhteen ja vähennyslaskuja lukuunottamatta tarpeellista.

Jos ihminen ei osaa laskea päässä kymmenen luvun laskua,niin hän ei ansaitse saada hyvää matikan numeroa. Ymmärtäminen ei riitä. Sinun pitää muistaa ja pystyä päässä käsittelemään asioita. Historiassa tämä näkyy ehkä parhaiten. Jokainen voi ymmärtää kuka teki ja mitä kun lukee sen paperista. Mutta pitää muistaa hyvin laajalta alueelta, että voi suhteuttaa sen pitempi aikaiseen tapahtumaketjuun. Ei sellainen ihminen voi toimia missään ammattityössä joka tarvitsee laskinta pikkulaskuihin.

että lukiossa tai edes yliopistossa käytetty matematiikka on sovellettua matematiikkaa. Mutta jos aiot käyttää sitä oikeassa elämässä sinun pitää pystyä käsittelemään ne asiat PÄÄSSÄ. Lukiossa tai yliopistossa tätä ei koskaan vaadita. Vaan aina on laskimet ja paperi mukana. Vaikka niitä ei pitäisi koskaan saada käyttää.

Minä olen itse tietokonealalla. Käytän eri Linux distroja. Todella moni käyttää esim. komentoriviä niin että hakee netistä vastauksia ja kopioi sieltä käskyt. Saat asiat toimimaan.

Mutta he EIVÄT osaa käyttää Linuxia. Sillä sinun pitää MUISTAA ne komennot. Mitä siitä tulee että käyttäjä koko ajan tarvitsee apuvälineitä että voi tehdä perusasioita.

Muisti on kaikki kaikessa. Ilman sitä on se ja sama miten älykäs olet.

Osaatteko te ulkoaopettelun vastustajat aakkoset?

Osaan aakkoset, mutten tiedä ulkoa mikä kirjain on seitsemästoista tai kymmenes. Aakkosten järjestystä ei voi päätellä tai laskea, siksi ne täytyy osata lauleskella alusta loppuun. Sama numeroiden kanssa, ilman ulkoa opettelemisesta ei voi tietää onko 6 pienempi vai suurempi kuin 4. Mutta paljoa sen enempää ei tarvitsekaan muistaa ulkoa.

osaat vetää hatusta nelinumeroiset kertolaskut ulkoaopeteltuna ja sinun ei tarvitse laskea päässäsi pipareita pelliltä:) Upeaa, en ole tiennytkään, että ala-asteella opetellaan jopa tuhatlukujen kertotauluja ulkoa. Wauuuu...

Näyttää tosiaan siltä, että matemaattisesti lahjakkaiden ei tarvitse ulkolukua opetella, koska aivot käsittelee numeroita niin nopeaa.

En ikinä ole ymmärtänyt tätä "pedagogiikkaa". Itse en koskaan opetellut enkä oppinut, vaan lasken ne päässä tarvittaessa. Ja pitkästä matematiikasta tuli kuitenkin L, joten tyhmyydestä ei kai ole kyse. Mitä järkeä on opetuttaa jotain laskuvastauksia ulkoa, kun pitäisi opetelle LASKEMAAN?

On helpompi laskea isoja laskuja päässä kun tietää automaattisesti kaikkien kertoimet.

helposti nelinumeroisia lukuja kertomalla ne nelinumeroisilla numeroilla? Lukion matematiikka ei vaadi mitään älykkyyttä. Ne on apinoille tarkoitettu. Vasta yliopistossa tulee hankalaa matematiikkaa

Katsos kun osaat kertotaulut sinun on helppo käyttää niitä isommassakin mittakaavassa. Lisäät vaan nollia perään. Ei sen vaikeampaa.

Tässä elävä esimerkki viime perjantailta:



Asiakas soittaa aamulla ja tarvitsee nopeasti (saman päivän aikana) työsuorituksen, johon tiedän että kuluu 50 tuntia. Hän kysyy mitkä kaikki työntekijät merkitään työnsuorittajiksi/sisäpiirirekisteriin. Työntekijöiden työpäivän pituus on 7 tuntia.



Koska tiedän ulkoa, että seiskan kertotaulukossa 49 on lähinnä 50, voin ilmoittaa asiakkaalle seitsemän henkilön nimet, jotka tarvitsen suorittamaan projektin sovitussa ajassa. 7x7=49

yllä kertotaulukko = kertotaulu

Meillä kun on olevinaan kaiken aikaa kiire, niin kertolaskujen ulkoa osaaminen tai pikainen päässälasku säästää kallisarvoista aikaa johonkin muuhun,



Kun siihen yhdistää niin suuresti yleissivistykseen kuuluvat prosenttilaskun osaamisen, niin alennusmyyntiostoksilla voi siinä samalla vaatteita katsellessa pikaisesti päätellä, kannattaako ostaa 70%:n alennuksella 1400 euron takki vaiko 40%:n alennuksella 600 euron takki.



Joo, kyllä minä tiedän, että keskiverto av-mamman ei tarvitse ostaa mitään alennusmyynnistä, eikä ensinkään laskea rahojaan ja siksi ei tarvitse myöskään kerto- ja prosenttilaskuja.

Ja tarvittaessa voi kysyä kamarineidoltaan ... ei kun siis myyjältä ja valittaa, kun ei ole hintalapussa alennettua hintaa.

ovat olleet hyviä matikassa, ovat tyhmiä apinoita kun eivät osaa soveltaa ja mitä muuta siinä olikaan.

Ja kaipa ne yliopistossakin opiskelevat ovat jotain pasiansseja kun eivät osaa kertotaulukkoja ulkoa.



Silti minä väitän, että ihmisten aivot ovat eri tavalla rakennettuja ja käsittelevät tietoa eri tavoin. Itse tunnen miehen, joka harrasti kieliä ja hänellä oli satumainen taito oppia uusia kieliä. Aivan käsittämätön taito. Matikassa aivan uskomaton törppö.



Toinen tuttuni taas pyörittää numeroita miten päin vain ja laskee ja muistaa numeroita ja pystyy hallitsemaan isoja kokonaisuuksia matematiikassa. En tiedä, onko opetellut kertolaskuja ala-asteella ulkoa, koska jo ekaluokalla jouduttiin antamaan lisätehtäviä koko ajan, koska oli niin paljon muita edessä. Mutta hän on ollut ihan kädetön taas puukäsitöissä ja liikunnassa ja äidinkielen aineissa.



Ihmiset ovat erilaisia oppijoita ja kaikille minusta ei päde samat raamit. Toki te saatte tästä asiasta olla eri mieltä. Mutta silti uskon, että joidenkin ihmisten ei todellakaan tarvitse opetella mitään kertolaskuja ulkoa. HEIDÄn aivot vain käsittelevät numeroita eri tavalla kuin niiden, jotka eivät pysty laskemaan päässään kertolaskuja nopeaa.

mutta ei ole ikinä oppinut ymmärtämään, mihin niitä ulkoaopittuja lukuja tarvitaan. Ehkä se taulukoiden ulkoaoppiminen ei takaa oikeastaan mitään.

Tässä elävä esimerkki viime perjantailta:

Asiakas soittaa aamulla ja tarvitsee nopeasti (saman päivän aikana) työsuorituksen, johon tiedän että kuluu 50 tuntia. Hän kysyy mitkä kaikki työntekijät merkitään työnsuorittajiksi/sisäpiirirekisteriin. Työntekijöiden työpäivän pituus on 7 tuntia.

Koska tiedän ulkoa, että seiskan kertotaulukossa 49 on lähinnä 50, voin ilmoittaa asiakkaalle seitsemän henkilön nimet, jotka tarvitsen suorittamaan projektin sovitussa ajassa. 7x7=49

Tässä elävä esimerkki viime perjantailta:

Asiakas soittaa aamulla ja tarvitsee nopeasti (saman päivän aikana) työsuorituksen, johon tiedän että kuluu 50 tuntia. Hän kysyy mitkä kaikki työntekijät merkitään työnsuorittajiksi/sisäpiirirekisteriin. Työntekijöiden työpäivän pituus on 7 tuntia.

Koska tiedän ulkoa, että seiskan kertotaulukossa 49 on lähinnä 50, voin ilmoittaa asiakkaalle seitsemän henkilön nimet, jotka tarvitsen suorittamaan projektin sovitussa ajassa. 7x7=49

Elävä esimerkki omallakin kohdallani sattui työhaastattelussa, kun piti sanoa hinta työsuoritukselle X. Se tietenkin perustui siihen, että haastateltava tiesi sekä kustannukset että muut asiaan liittyvät perusasiat, mutta lopputuloksen laskemisessa kertolasku oli oiva apu. Ilman laskinta tai edes kynää ja paperia.

Kun yhden luvun tempaisee ulkomuistista, on sitten helppo laskea jatko.

Oikeasti työelämässä voi tulla muuallakin kuin kaupan kassalla tilanteita, joissa pitää pikaisesti päättää, kannattaako ottaa joku urakka tarjotulla hinnalla tai voiko tehdä jotain kauppaa tiettyyn hintaan.

kertotaulu karttakepillä päähän, heittää sinulle heti vastauksen kysymykseen, paljonko on 3987X3762

Wauuu, kyllä te olette viisaita.

Terveisin yksi, kuka ei jaksanut koskaan opetella ulkoa niitä. Mutta silti oli matikannumero 9 lukion päästötodistuksessa

osaat vetää hatusta nelinumeroiset kertolaskut ulkoaopeteltuna ja sinun ei tarvitse laskea päässäsi pipareita pelliltä:) Upeaa, en ole tiennytkään, että ala-asteella opetellaan jopa tuhatlukujen kertotauluja ulkoa. Wauuuu...

Näyttää tosiaan siltä, että matemaattisesti lahjakkaiden ei tarvitse ulkolukua opetella, koska aivot käsittelee numeroita niin nopeaa.

En ikinä ole ymmärtänyt tätä "pedagogiikkaa". Itse en koskaan opetellut enkä oppinut, vaan lasken ne päässä tarvittaessa. Ja pitkästä matematiikasta tuli kuitenkin L, joten tyhmyydestä ei kai ole kyse. Mitä järkeä on opetuttaa jotain laskuvastauksia ulkoa, kun pitäisi opetelle LASKEMAAN?

On helpompi laskea isoja laskuja päässä kun tietää automaattisesti kaikkien kertoimet.

helposti nelinumeroisia lukuja kertomalla ne nelinumeroisilla numeroilla? Lukion matematiikka ei vaadi mitään älykkyyttä. Ne on apinoille tarkoitettu. Vasta yliopistossa tulee hankalaa matematiikkaa

Katsos kun osaat kertotaulut sinun on helppo käyttää niitä isommassakin mittakaavassa. Lisäät vaan nollia perään. Ei sen vaikeampaa.

tällaiset jutut laskemaan pikaisesti päässään. Uskoisin, että eiköhän tällaiset jutut pysty lonkalta heittämään sekin, joka laskee pikaisesti päässään kertolaskuja numeroita pyörittämällä.

Hassua, että osa ihmisistä ei vain voi käsittää sitä, että kaikkien aivot eivät toimi kuten heidän ja ihmisten kyky pyöritellä numeroita ja ymmärtää niitä on erilainen.

Huvittava ketju. Osoittaa sitä, miten ihmiset kulkevat laput silmillään.

Tässä elävä esimerkki viime perjantailta:

Asiakas soittaa aamulla ja tarvitsee nopeasti (saman päivän aikana) työsuorituksen, johon tiedän että kuluu 50 tuntia. Hän kysyy mitkä kaikki työntekijät merkitään työnsuorittajiksi/sisäpiirirekisteriin. Työntekijöiden työpäivän pituus on 7 tuntia.

Koska tiedän ulkoa, että seiskan kertotaulukossa 49 on lähinnä 50, voin ilmoittaa asiakkaalle seitsemän henkilön nimet, jotka tarvitsen suorittamaan projektin sovitussa ajassa. 7x7=49

Elävä esimerkki omallakin kohdallani sattui työhaastattelussa, kun piti sanoa hinta työsuoritukselle X. Se tietenkin perustui siihen, että haastateltava tiesi sekä kustannukset että muut asiaan liittyvät perusasiat, mutta lopputuloksen laskemisessa kertolasku oli oiva apu. Ilman laskinta tai edes kynää ja paperia.

Kun yhden luvun tempaisee ulkomuistista, on sitten helppo laskea jatko.

Oikeasti työelämässä voi tulla muuallakin kuin kaupan kassalla tilanteita, joissa pitää pikaisesti päättää, kannattaako ottaa joku urakka tarjotulla hinnalla tai voiko tehdä jotain kauppaa tiettyyn hintaan.

Minusta nopeus on olennaisempaa eikä se, onko muistanut vai laskenut.

Osaatteko itse sanoa, kummalla tavalla saatte vastauksen esim. 7x8 ?



Itse en muista ulkoa kaikkia vaan joudun laskemaan sen joko 7 tai 8 kertotaulusta helpommin muistettavasta. Eli käytännössä 8:n kertotaulun vastauksia selaten 72:sta alaspäin. Tai 5x7 + 3x7.



En kyllä ymmärrä, millä tavalla opettaja voi kokeessa saada selville, muistiko oppilas oikean vastauksen vai laskiko.

Että siinä on oleellinen ajansäästö kyseessä. Ensimmäisessä tapauksessa haet muististasi että työpäivän pituus on 7h. Toteat että seiskan kertotaulu, roger that. Sitten skannaat että 49~50, joten oikea vastaus on 7. Ja se kysymys siis oli montako ihmistä kertaa seitsemän on noin 50. Sitten luettelet seitsemän vapaana olevan työntekijän nimet, luultavasti kirjoittelet ne sähköpostilla että asiakas ne saa siitä kopioitua.

Verrattuna siihen, että et osaa koko kertotaulua ulkoa. Aloitat siitä että muistelet työpäivän pituudeksi 7h. Mietit että 70x10=70 ja 7x5=35, joten 50 on jossain siinä välissä. Lasket 35+7 ois 42, 42+7 on 49, joten vähän yli 7,1 ja vähän enemmän alle 7,2 ois oikea vastaus. Ehkä menee vähän tiukille päivän aikana tehdä, mutta seitsemän ihmistä voisi riittää. Ja sitten luettelet ne seitsemän nimet.

Aikasäästö on ehkä 2-5 sekuntia? Ja aika joka kertotaulun pänttäämiseen ja muistissapitämiseen on käytetty elämän aikana? Ja niiden oppilasparkojen määrä, jotka on menettäneet kiinnostuksensa koko matikkaan tuon sinun aikasäästön vuoksi on...? :)

Tässä elävä esimerkki viime perjantailta:

Asiakas soittaa aamulla ja tarvitsee nopeasti (saman päivän aikana) työsuorituksen, johon tiedän että kuluu 50 tuntia. Hän kysyy mitkä kaikki työntekijät merkitään työnsuorittajiksi/sisäpiirirekisteriin. Työntekijöiden työpäivän pituus on 7 tuntia.

Koska tiedän ulkoa, että seiskan kertotaulukossa 49 on lähinnä 50, voin ilmoittaa asiakkaalle seitsemän henkilön nimet, jotka tarvitsen suorittamaan projektin sovitussa ajassa. 7x7=49

se sormin ja taskulaskimellä räpeltävä vajakki ei ehdi laskea koetta tunnin aikana ja jää jälkeen ja joutuu tukiopetukseen.

Yrittäkää nyt viitsiä kysellä niiltä kakaroiltanne ne kertolaskut, vaikka mieluummin makaisitte sohvalla ja joisitte sidukkaa.

Minusta nopeus on olennaisempaa eikä se, onko muistanut vai laskenut.

Osaatteko itse sanoa, kummalla tavalla saatte vastauksen esim. 7x8 ?

Itse en muista ulkoa kaikkia vaan joudun laskemaan sen joko 7 tai 8 kertotaulusta helpommin muistettavasta. Eli käytännössä 8:n kertotaulun vastauksia selaten 72:sta alaspäin. Tai 5x7 + 3x7.

En kyllä ymmärrä, millä tavalla opettaja voi kokeessa saada selville, muistiko oppilas oikean vastauksen vai laskiko.

Meidän itsepäinen poika ei niitä ole ikinä ulkoa opetellut. On nyt viidennellä ja niin paljon on pitänyt kertolaskuja laskea, että kyllä ne on ihan itsestään jääneet päähän. Tänä vuonna on ajan kanssa ollut kertolaskukokeita ja täydet pisteet on saanut.



Älkää siis turhaan sressatko, jos lasta ei kauheasti kiinnosta niitä opetella ulkoa.



Kolmasluokkalaisemme taas kehitti vuosi sitten jonkin ihme kaavan jolla laskee nopeasti kertolaskut. Ei siis osaa niitä kaikkia ulkoa, mutta laskee vastauksen tosi nopeasti.

7,14,21,28,35,42,49.

Tämän litanian luettelemiseen päässä ei menisi montaa sekuntia ja saisin summaksi 49, mikä on läimpänä viittäkymmentä. Sitten kirjoittaisin asiakkaalle nimet ylös.

En tiedä, häviäisinkö myös montaa sekuntia jos en siinä yhtäkkiä muistaisi kertotaulua.

Että siinä on oleellinen ajansäästö kyseessä. Ensimmäisessä tapauksessa haet muististasi että työpäivän pituus on 7h. Toteat että seiskan kertotaulu, roger that. Sitten skannaat että 49~50, joten oikea vastaus on 7. Ja se kysymys siis oli montako ihmistä kertaa seitsemän on noin 50. Sitten luettelet seitsemän vapaana olevan työntekijän nimet, luultavasti kirjoittelet ne sähköpostilla että asiakas ne saa siitä kopioitua.

Verrattuna siihen, että et osaa koko kertotaulua ulkoa. Aloitat siitä että muistelet työpäivän pituudeksi 7h. Mietit että 70x10=70 ja 7x5=35, joten 50 on jossain siinä välissä. Lasket 35+7 ois 42, 42+7 on 49, joten vähän yli 7,1 ja vähän enemmän alle 7,2 ois oikea vastaus. Ehkä menee vähän tiukille päivän aikana tehdä, mutta seitsemän ihmistä voisi riittää. Ja sitten luettelet ne seitsemän nimet.

Aikasäästö on ehkä 2-5 sekuntia? Ja aika joka kertotaulun pänttäämiseen ja muistissapitämiseen on käytetty elämän aikana? Ja niiden oppilasparkojen määrä, jotka on menettäneet kiinnostuksensa koko matikkaan tuon sinun aikasäästön vuoksi on...? :)

Tässä elävä esimerkki viime perjantailta:

Asiakas soittaa aamulla ja tarvitsee nopeasti (saman päivän aikana) työsuorituksen, johon tiedän että kuluu 50 tuntia. Hän kysyy mitkä kaikki työntekijät merkitään työnsuorittajiksi/sisäpiirirekisteriin. Työntekijöiden työpäivän pituus on 7 tuntia.

Koska tiedän ulkoa, että seiskan kertotaulukossa 49 on lähinnä 50, voin ilmoittaa asiakkaalle seitsemän henkilön nimet, jotka tarvitsen suorittamaan projektin sovitussa ajassa. 7x7=49