Lapsenlapseni äiti on vanhempi kuin minä!

kokemukseni lyhyiden suhteiden tuloksena syntyneistä lapsista on se, että vanhempien suhde hiipuu aika äkkiä ja sitä myötä myös yhteydenpito biologisiin isovanhempiin. Sitten perustetaan uudet perheet eikä haluta kiviriipaksi jotain lapsen isän vanhempia, joita ei kunnolla tunneta ja joihin ainoa side on se lapsi, joka pitää uutta puolisoa isänään.



Ihan liikaa olen lähipiirissä ja työn vuoksi nähnyt näitä tapauksia, joissa lapsen isän vanhempien isovanhemmuus katkaistaan äidin toimesta samalla kuin vanhempien suhdekin.

kannata vielään pelihousuja repiä. katsohan ensin tuleeko koko vauvaa. Omasta kokemusksesta voin sanoa että tuolla iällä ei välttämättä raskaus jatku kovin pitkään.

miksi poikasi tarvitsee moista äitihahmoa? Etkö ole hoitanut omaa hommaasi?

Päinvastaisia tapauksia on vaikka kuinka paljon. Vanhempani erosivat vanhemmalla iällä, ja isäni otti uuden vaimon, joka on vuoden nuorempi kuin minä! Ja nainen on vielä lapsentekoiässä (tosin hänellä on kaksi lasta entuudestaan), joten olen miettinyt, että jos he tekevät lapsen, niin lapsen sisarpuoli on sitten vanhempi kuin oma äiti.



Mutta tämmöistä se vain on. Ei se sen lapsen elämää pilaa. Tärkeintä on rakastavat vanhemmat - ikäero ei ole mikään ongelma, jos ei siitä tee ongelmaa. Eikä taustalla tarvitse olla mitään äiti-tai isäsyndroomaa. Joskus vain voi ihan oikeasti rakastua itseään selkeästi nuorempaan tai vanhempaan ihmiseen.

kokemukseni lyhyiden suhteiden tuloksena syntyneistä lapsista on se, että vanhempien suhde hiipuu aika äkkiä ja sitä myötä myös yhteydenpito biologisiin isovanhempiin. Sitten perustetaan uudet perheet eikä haluta kiviriipaksi jotain lapsen isän vanhempia, joita ei kunnolla tunneta ja joihin ainoa side on se lapsi, joka pitää uutta puolisoa isänään.

Ihan liikaa olen lähipiirissä ja työn vuoksi nähnyt näitä tapauksia, joissa lapsen isän vanhempien isovanhemmuus katkaistaan äidin toimesta samalla kuin vanhempien suhdekin.

lapseen... Mutta jos poikani ja nainen eroavat niin eikö pojallani ole silti yhtäläinen oikeus tavata lasta, esim. viikko-viikko systeemillä... Silloin ehdin "mummuilla" vaikka he eivät enää olisikaan yhdessä. Mieheni on jäämässä työttömäksi, otti eropaketin Nokialta, ja sanoi että voi myös hoitaa vauvaa ensi kesänä jos töitä ei heti löydy. Voi luoja, tekstailtiin äsken että pitäisikö itsekin vielä tehdä iltatähti, ehdittäisiin vielä vaikka kaksi. Mutta oikeasti tilanne ei hymyilytä. Ap.

En voi uskoa että nainen olisi miehelleni se oikea elämänkumppani.

Pitikö tuossaa lukea 'pojalleni' eikä 'miehelleni'?

Mitä muuten poikasi isä tästä ajattelee? Jos te ette ole enää yhdessä (vaikka olisitte olleet kuinka samanikäisiä), niin ette tainneet tekään olla "oikeita elämänkumppaneita". Silti varmaan snoisit, että elämäsi on ollut ihan hyvää, vai?

(Tietenkin, jos miehesi on jo kuollut, niin asia on toinen)

Kyseinen nainen on 42-vuotias. Minä täytän ensi kuussa 47, mikä minä sitten olen - ikivanha dinosaurus???

Verrattuna parikymppiseen joka on normaalissa lisääntymisiässä. Muutenkin olet keski-ikäinen.

En voi uskoa että nainen olisi miehelleni se oikea elämänkumppani.

Pitikö tuossaa lukea 'pojalleni' eikä 'miehelleni'?

Mitä muuten poikasi isä tästä ajattelee? Jos te ette ole enää yhdessä (vaikka olisitte olleet kuinka samanikäisiä), niin ette tainneet tekään olla "oikeita elämänkumppaneita". Silti varmaan snoisit, että elämäsi on ollut ihan hyvää, vai?

(Tietenkin, jos miehesi on jo kuollut, niin asia on toinen)

Piti lukea, minun piti kirjoittaa jotain miehestäni tuohon viestiin myös ja sotkin näköjään lauseen. Siis olemme yhä yhdessä ja naimisissa pojan ja muidenkin lasteni isän kanssa. Mies on yhtä pöllämystynyt kuin minäkin, mutta suhtautuu asiaan aika käytännöllisesti isovanhemmuutta suunnitellen.

Verrattuna parikymppiseen joka on normaalissa lisääntymisiässä. Muutenkin olet keski-ikäinen.

Kyllä, omasta mielestäni olen keski-iäinen, samoin kuin täällä mollattava nainen, joka on minua viisi vuotta nuorempi.

Siis keski-ikäinen, ei iäkäs!!

Sitä paitsi - oma äitini oli täsmälleen neljä viikkoa aikaisemmin täyttänyt 40 vuotta, kun minä synnyin. Hänellä ei ollut mitään ongelmaa olla äiti, hyvin meni kaikki ne 46 vuotta, kun hänet sain pitää. Mitä ihmettä täällä valitetaan jonkun nelikymppisen lisääntymisestä, olkoon poju onnellinen, että löysi noin viriilin naisen! ;) :D

se, että oma äiti on vanhempi kuin mummo, ei oikeasti ole mikään ONGELMA, ei mitään sellaista mikä jotenkin hankaloittaisi elämää.



Se on toki epätavallinen tilanne, mutta ei kaikki mikä ei mene niin kuin yleensä, ole jotain joka menee huonosti tai väärin. Vain eritavalla. Aika harvoissa jutuissa on vain yksi ainoa oikea tapa.

kokemukseni lyhyiden suhteiden tuloksena syntyneistä lapsista on se, että vanhempien suhde hiipuu aika äkkiä ja sitä myötä myös yhteydenpito biologisiin isovanhempiin. Sitten perustetaan uudet perheet eikä haluta kiviriipaksi jotain lapsen isän vanhempia, joita ei kunnolla tunneta ja joihin ainoa side on se lapsi, joka pitää uutta puolisoa isänään. Ihan liikaa olen lähipiirissä ja työn vuoksi nähnyt näitä tapauksia, joissa lapsen isän vanhempien isovanhemmuus katkaistaan äidin toimesta samalla kuin vanhempien suhdekin.

lapseen... Mutta jos poikani ja nainen eroavat niin eikö pojallani ole silti yhtäläinen oikeus tavata lasta, esim. viikko-viikko systeemillä... Silloin ehdin "mummuilla" vaikka he eivät enää olisikaan yhdessä. Mieheni on jäämässä työttömäksi, otti eropaketin Nokialta, ja sanoi että voi myös hoitaa vauvaa ensi kesänä jos töitä ei heti löydy. Voi luoja, tekstailtiin äsken että pitäisikö itsekin vielä tehdä iltatähti, ehdittäisiin vielä vaikka kaksi. Mutta oikeasti tilanne ei hymyilytä. Ap.

ja jos eroavat, kun lapsi on vielä vauva, on tapaamiset vielä rajoitetumpia. Nainen voi muuttaa vaikka toiselle puolelle Suomea, jolloin isätapaamiset ongelmoituvat entisestään.

yritä suhtautua ystävällisesti ja avoimin mielin, älä tuomitse vierasta ihmistä ennalta.

Minä olen se miniä ja niiden lastenlasten äiti jota anoppi katsoi karsaasti aivan alusta asti, eli tässä kokemusta toisesta näkökulmasta. Edelleen, yli 20 vuoden jälkeen minua ei ole hyväksytty miehen perheeseen. Enää asialla ei ole väliä mutta nuorempana ihmetytti ja satutti.