Onko meillä muka liian tiukka kuri?

ps. meillä anoppi olisi varmaan sun kanssa samoilla linjoilla ja hänen lapset siis mieheni ja siskonsa on oikein fiksuja ihmisiä. Ja sanottakoon nyt vielä, että korkeasti koulutettujakin vaikka vanhemmat ei:D

Isälläni ja äitipuolellani oli tuollaiset ei väittelyä -säännöt. Mistään ei voinut eikä saanut keskustella koska he olivat aina oikeassa kaikessa.



Itsetunto hukassa, en uskalla vaatia enkä pyytää mitään. Töissä teen jatkuvasti ylitöitä ilman palkkaa koska en osaa pitää puoliani. Olen yrittänyt opetella uusia käyttäytymismetodeja mutta on niin iskostettu päähäni että olen aina väärässä, joten se on hyvin vaikeaa.



Käyn terapiassa nyt, ja luultavasti vielä monta vuotta lapsuuteni takia. Toki siihen liittyy paljon muutakin kuin pelkästään tämä asia mutta tämä näkyy jokapäiväisessä elämässäni. En esim pysty vaatia kunnon palvelua koska luulen että olen väärässä eikä mulla ole oikeutta parempaan palveluun.

Tottakai opet kiittää Mikäs sen helpompaa ainesta, kuin kiltti, alistuva, auktoriteettia kumartava, opea kyseenalaistamaton massa, josta kasvaa kilttejä tyttöjä ja poikia, jotka pärjää hyvin koulussa, heistä tulee mainioita hiljaisia puurtajia niihin tylsiin hommiin, jotka pitää tehdä, mutta kukaan johtajatyyppi ei halua suorittaa!!!

Sitten keski-ikäisenä terapiassa vasta saadaan tunnelukot avattua, mutta eihän se opea enää haittaa, kun se kasvattaa jo uutta sukupolvea!

=) Mitä ollaan opittu vuosikymmenten saatossa.

Hei te rakkaat "kasvatat lapsistasi aivottomia massasieluja jotka vetävät yliannostuksen viinaa heti kun pääsevät pois kotoa" ihmiset.

Vaikka ap kertookin että heillä on nämä säännöt, te ette voi tietää sitä millainen perhe heillä on. Minut itseni on kasvatettu aikalailla samoilla säännöillä kuin mitä ap:lla on ja ihan itse osaan ajatella, en ole alistuja, en ole tunnelukkoinen ja kaupanpäällisiksi hyvin elämässäni pärjännyt. Meidän kodissamme naurettiin säännöistä huolimatta paljon ja vanhempien kanssa keskusteltiin asioista paljonkin.

Ja mitä tulee tuohon että ap ei halua että vanhempien kanssa väitellään turhista asioista kuten vaikkapa siitä että puetaanko ne talvihaalarit päälle vai ei, niin meillä ainakin,( kyllä, minulla on lapsia) sanotaan kerran sen vastaväitteen jälkeen että ne talvihaalarit laitetaan päälle, koska minä en halua että lapset kylmettyvät ja he eivät voisi leikkiä ollenkaan pihalla. Oletan että ap:lla on sama meininki.

En ihan oikeasti ymmärrä miten kaikki ajattelevat että me, joilla on, ilmeisesti, tiukka kuri, olemme kuin jotain natsikomentajia ja ettei meidän kodeissamme keskusteltasi ollenkaan.

Näin kirjoitettuna moni noista säännöistä vaikuttaa armeijakurilta ja äärimäisen tiukalta, mutta tosisasia on että monen meidänlaisemme koti on aivan normaali koti. Kyllä meillä ainakin saa kiukutella, itkeä, olla surullinen, kyseenalaistaa ja tuntea kaikkia tunteita, mutta esim. tuon kyseenalaistamisen kanssa meillä on periaate että asia, no sanotaan vaikka tuo säänmukaisten vaatteiden käyttäminen, perustellaan kerran sen jälkeen kun lapsi kysyy että miksi hänen pitää ne kuravaatteet pukea päälleen ja sen jälkeen emme kuuntele vastaväitteitä.

Kyllä meidän perheessämme keskustellaan asioista ja paljonkin ja todella laajoista asiosta. Samalla tavalla oli minun lapsuuden perheessänikin.

Sitäkään te ette tiedä kuinka paljon ap joustaa asioissa vaikkapa todella hyvän käytöksen ansiosta, kuten vaikkapa meillä tehdään. Jos esikoinen on siivonnut koko kämpän ihan ilman pyytämistä, hän saa joustoa jostain säännöstä jne.

Omasta mielestäni tämä on aivan normaalia kasvattamista. Meillä on jokainen lapsista ilmeisesti normaalia villimpi, niin tytöt kuin pojatkin, ja pelkällä neuvottelulla ja joustamisella nuo lapset johtaisivat tätä taloa emmekä me vanhemmat. Vanhemman tehtävä ei ole olla paras kaveri lapselle, vaan vanhempi, äiti tai isä. Itse olen todella hyvissä väleissä omien vanhempieni kanssa nyt aikuisena, voimme istua iltaa ja ottaa viiniä ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Nyt kun heidän kasvatusvastuunsa on ohi, he voivat olla niitä parhaita kavereita.

Toki tiedän että on niitäkin jotka vain huutavat ja kirjaimellisesti käskyttävät, mutta useimmiten heidän perheensä ovat muutenkin rikki.

Minä en voi sanoa että minun perheeni olisi rikki, vaikka meilläkin on samantyyliset säännöt kuin ap:lla. Meillä on perusteltu kaikki säännöt lapsille, he ovat ne fiksuina lapsina hyväksyneet ihan sillä että ne säännöt on hyvin perusteltu. Kuten se, että vanhempien lasten tulee olla hiljaa alkaen kello kahdeksasta, koska pienemmät ovat silloin nukkumassa. Esikoinenkin järkeili että ei hänkään haluaisi että muut meluavat silloin kun hän itse nukkuu.

Mutta niin. En tosissani usko että ap on ns. alistaja vaan ihan normaali rakastava äiti.

Teillä kasvatus sujuu mallikkaasti, hienoa.

Esim. nykyään vanhemmat eivät opeta lapsille edes toisten omaisuuden kunnioittamista. Kun lapsilauma ryntää parkkipaikalla ulos autosta ja kolhii avaamallaan ovella kaikki naapuriautojen kyljet, niin vanhemmat eivät edes huomaa mitään tapahtuneen, tai eivät välitä ?

Tai kaupassa naperoiden annetaan availla pakkauksia ja pidellä ihan mitä tahansa ?

Toisinaan näkee myös että lasten annetaan avata karkkipussi, trippi tms. ja syödä/juoda se jo kaupassa ollessaan ? Epäilen että sitä ei enää makseta kassalla.

Olen saanut nyt monelta tutulta kauhistelua (siis sellaisilta joilla itselläkin on lapsia) ja nyt oikeasti aloin miettimään, olenko ns. kotinatsi?

Ja haluan huomauttaa, että lapset eivät ikinä ole saanut luunappeja tai muita fyysisiä rangaistuksia.

Meillä on 6-, 4- ja 8-vuotiaat lapset. Olen lasten kanssa kotona (odotan 4. lastamme). Tässä listaan jotain sääntöjä joita ihmiset ovat kauhistelleet (anoppi varsinkin)

-Aikuisten päälle ei puhuta. Eli jos meillä on vieraita, niin toki saa asiansa kertoa, mutta aikuisia ei keskeytetä jatkuvasti. Lapset kyllä tietävät, että saavat kyllä huomioni, kunhan malttavat odottaa sen 10 sekuntia.

-Telkkaria ei katsota jatkuvasti. Viikonloppuisin saavat katsoa lastenohjelmat aamuisin ja iltapäivällä (myös arkisin) saavat tunnin telkkari aikaa. Välillä katsomme jotain tv-ohjelmia koko perheen voimin (esim. hauskat kotivideot)

-Tietokoneelle ei ole mitään asiaa. Tuon ikäiset eivät tarvitse tietokonetta mihinkään.

-Omat lelut kerätään aina pois ja viedään omaan huoneeseen, muuten "koira syö ne", eli oikeasti kerään ne itse "takavarikkoon" jos jäävät lojumaan, ennen kuin tuo pentu oikeasti ehtii syömään ne.

-Ruoka-aikana syödään, välissä ei norkoilla jääkaapilla. Jos on nälkä niin saavat välissä esim. porkkanan tai mandariinin.

-Aikuisia ei käskytetä. En siis anna mitään lapselle, jos ei osata pyytää. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu aloittaa lause antaisitko tai saisinko.

-Meidän vanhempien kanssa ei väitellä. Joskus tottakai kiukuttaa, mutta turhaan vastaan jankkaamista meillä ei kuunnella. Ei on ei ja sillä sipuli.

-Vieraissa ja yleisillä paikoilla ei huudeta eikä riehuta.

-Muutenkin painotamme paljon hyviä käytöstapoja. Aina sanotaan kiitos ja ole hyvä ja keneltäkään ei oteta kädestä mitään jne.

Kuullostaa varmasti tiukalta noin listattuna, mutta oikeasti olen myös todella rakastava ja hauska äiti. Touhuan lapsien kanssa mielelläni päivittäin. Ulkoilen ja leikin mukana. Käymme viikonloppusin kaupungilla ja kyläilemässä (joka on ihanaa meidän kolmikon kanssa, koska pärjään heidän kanssa paikassa kuin paikassa, ilman kohtauksia). Haluan vain, että lapsilla on selkeät turvallisuudentunnetta luovat rajat ja johdonmukaiset vanhemmat. Olisi varmasti välillä helpompaa itsekkin vaan laittaa dvd pyörimään, mutta minun työni on tällä hetkellä se lasten kasvatus, joten aion panostaa siihen.

Löytyykö täältä kohtalotovereita? Vai olenko ainoa äiti nykypäivänä joka ei luota vapaaseenkasvatukseen.

Meillä tosin lapset saavat pelata tietokonetta/pleikkaa tms 30min/pvä, tällä viikolla ovat pelanneet yhtenä päivänä joten ei tarvita erityisiä rajoituksia.

Mielestäni elätte ihan normaalia arkea, monessa muussakin perheessä samat normit.

päinvastoin uskon että tuot lapsillesi melkoisesti turvallisuuden tunnetta, huom. nimimerkki olisipa minun vanhempani olleet kuin sinä!

Voi olla ihan ok, tai sitten lapset ahdistuu siitä etteivät voi koskaan rentoutua ja ihan vaan käyttäytyä tunteidensa mukaan. Minusta semmosta pitäs edes välillä hyväksyä eikä aina käyttäytyä jonkun muun sääntöjen mukaan.



Tuo tietokonehomma on muuten aika huono. Ainakin 8-vuotiaan kannattaisi osata jo tietokoneenkäytön alkeet jos niitä ei kotona opeteta. Monet kaverini jotka ovat alkaneet käyttämään tietokoneita vasta teininä tai 20-vuotiaina eivät koskaan ole päässeet niiden kanssa sinuiksi. Itse sain aina kokeilla juttuja, mutta en tietysti viettänyt kaikkea aikaa koneella.

Kyllä lapsille täytyy opettaa käytöstavat! Eikä lasten todellakaan kuulu roikkua koko päivää tv:n tai tietokoneen ääressä :D hienoa jos lapsesi ovat oppineet kunnioittamaan sinua ja muita ihmisiä.

Voi olla ihan ok, tai sitten lapset ahdistuu siitä etteivät voi koskaan rentoutua ja ihan vaan käyttäytyä tunteidensa mukaan. Minusta semmosta pitäs edes välillä hyväksyä eikä aina käyttäytyä jonkun muun sääntöjen mukaan.

Meillä siis ole myös nuo että piti osata ulkopuolisten silmissä käyttäytyä ja vanhempia "kunnioittaa". Käytännössä tästä tuli semmoinen olo, että tein jatkuvasti jotain väärin ja minua sai hävetä ja minun tunteista ja oloista ja käytöksestä oli muille harmia. Ei tehnyt hyvää itsetunnolle.

Kyllä lapsille täytyy opettaa käytöstavat! Eikä lasten todellakaan kuulu roikkua koko päivää tv:n tai tietokoneen ääressä :D hienoa jos lapsesi ovat oppineet kunnioittamaan sinua ja muita ihmisiä.

eipä olisi maailmassa ongelmia jos jokainen jaksaisi kasvattaa lapsensa pienestä pitäen kurissa ja herran nuhteessa.

Kyllä lapsille täytyy opettaa käytöstavat! Eikä lasten todellakaan kuulu roikkua koko päivää tv:n tai tietokoneen ääressä :D hienoa jos lapsesi ovat oppineet kunnioittamaan sinua ja muita ihmisiä.

normaalia toimintaa.

Niin meillä kun tuttavapiirissäkin.

itse en kyllä tietokoneen kanssa ole noin ehdoton..

tuota tietokonetta ihmettelen, meillä tuon ikäinen oli tehnyt jo koulussa useamman projektin niin, että ensin etsivät tietoja ja/tai kuvia netistä ja sitten tehtiin lyhyt "esitelmä" aiheesta. Että ootko antanut käyttökiellon kouluunkin? Yksi mitkä tuosta teidän listasta puuttui ja mikä meillä on tarkkaa on ikärajat: jos siihen leffan/pelin kylkeen on joku ikä läimäisty, sitä noudatetaan.

osaat sitten olla myös rento ja hauska, ettei tule semmoinen tunne, että aina pitää "kunnioittaa".



Ja 8-vuotiaan, ehkä myös 6-vuotiaan, antaisin kyllä jo opetella tietokoneen käytön, luontevasta tietokoneiden kanssa kasvamisesta on vain hyötyä myöhemmin.

sitä, että viikonloppuisin saa katsoa telkkaria vain aamulla ja lastenohjelmat/tietokone on vaihtoehtoisia. Eli jompaakumpaa. Tosin meillä lapsi on hiukan kehitysviiveinen, eli tietokonepelaaminen edistää monenlaista oppimista... :)



Noiden lisäksi mä pidän myös tiukasti kiinni kauniista ruokailutavoista!

Ei ole liian tiukkaa, jos lapset saavat myös välillä hassutella ja pelleillä. Siis että kodin ilmapiiri ei ole sellainen että pitää vain pönöttää ja olla kohtelias.

Tietokoneen käyttöä kannattaa lapsille kouluiässä, nykymaailmassa pärjää paremmin jos osaa käyttää tietokonetta.

Sen ikäisiltä odotetaan parin vuoden sisälläkin jo tietokonetaitoja?



Enkä mä ymmärrä tuollaista ehdottomuutta. Enkä asennettakaan. Meillä ei puhuta vastaan? Meilläpäs puhutaankin, koska väittely ja omien asioiden järkevä perustelu on se taito, mitä melkein eniten tarvitaan työelämässä.





Aikuisjohtoinen, autoritaarinen kasvatus on aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutustapa, jossa keskeistä on aikuisen perustelematon kuri, lapsen ehdoton totteleminen sekä aikuisen ja lapsen välinen kilpailu, jonka aikuinen yleensä voittaa (Rönkä 1989, 11). Aikuisjohtoinen kasvatus rajoittaa sekä aikuista että lasta. Kasvatus perustuu moitteisiin, rangaistuksiin ja aineellisiin palkkioihin. (Ruopila 1983, 255.)



Autoritaarisessä kasvuilmapiirissä lapsi ei opi valinnan tekemistä, omaa tahtomista eikä saa onnistuessaan tyydytystä (Arajärvi 1988, 99). Lapselle saattaa kehittyä hyvin alhainen itsetunto. Hän eristäytyy sellaiseen seuraan ja toimintaan, jossa hän saa hyväksyntää. (Pulkkinen 1981, 144.)



Aikuisjohtoisessa kasvatuksessa aikuiset valtaavat lapsen oman tahdon itselleen, halliten sitä kuin omaansa (Karila 1992, 16.) Lapsella on voimakas tarve saada vanhempiensa rakkautta ja hyväksyntään, joten lapsi tottelee vanhempiensa tahtoa (Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1989, 81). Amerikkalaisen psykologin Tomas Gordonin (1981, 169) mukaan vanhempien vallanväärinkäyttö saattaa vaikuttaa lapseen niin, että hän katkeroituu, vihaa, haluaa kostaa, valehtelee, tukahduttaa tunteensa, petkuttaa, kantelee, syyttää toista, määräilee, haluaa voittaa aina, liittyy jengiin, alistuu, tottelee, nöyrtyy, mielistelee, mukautuu liiaksi, pelkää yrittää, ei kykene käyttämään luomiskykyään, haluaa varmistaa onnistumisen etukäteen, vetäytyy, pakenee todellisuudesta, näkee päiväunia tai taantuu.



Vanhemmat saattavat kasvattaa lapsensa syyllisyydentuntoiseksi. Tällöin lapsi kokee jatkuvasti, että hänen tekonsa aiheuttavat vanhemmille suurta mielipahaa tai sairautta. Syyllisyydentunto voi näkyä lapsessa aggressiivisuutena tai itsetuhoajatuksina. (Arajärvi 1988, 112.)





Rajat pitää olla, mutta niin pitää lapsillakin olla mussutusoikeus ja rauha kasvaa samaantahtiin kuin vertaisensa eli käyttää satunnaisesti tietokonetta. Muutenhan ne jää ihan jälkeen.

ihan normijuttujahan nuo on.