Onko meillä muka liian tiukka kuri?
Olen saanut nyt monelta tutulta kauhistelua (siis sellaisilta joilla itselläkin on lapsia) ja nyt oikeasti aloin miettimään, olenko ns. kotinatsi?
Ja haluan huomauttaa, että lapset eivät ikinä ole saanut luunappeja tai muita fyysisiä rangaistuksia.
Meillä on 6-, 4- ja 8-vuotiaat lapset. Olen lasten kanssa kotona (odotan 4. lastamme). Tässä listaan jotain sääntöjä joita ihmiset ovat kauhistelleet (anoppi varsinkin)
-Aikuisten päälle ei puhuta. Eli jos meillä on vieraita, niin toki saa asiansa kertoa, mutta aikuisia ei keskeytetä jatkuvasti. Lapset kyllä tietävät, että saavat kyllä huomioni, kunhan malttavat odottaa sen 10 sekuntia.
-Telkkaria ei katsota jatkuvasti. Viikonloppuisin saavat katsoa lastenohjelmat aamuisin ja iltapäivällä (myös arkisin) saavat tunnin telkkari aikaa. Välillä katsomme jotain tv-ohjelmia koko perheen voimin (esim. hauskat kotivideot)
-Tietokoneelle ei ole mitään asiaa. Tuon ikäiset eivät tarvitse tietokonetta mihinkään.
-Omat lelut kerätään aina pois ja viedään omaan huoneeseen, muuten "koira syö ne", eli oikeasti kerään ne itse "takavarikkoon" jos jäävät lojumaan, ennen kuin tuo pentu oikeasti ehtii syömään ne.
-Ruoka-aikana syödään, välissä ei norkoilla jääkaapilla. Jos on nälkä niin saavat välissä esim. porkkanan tai mandariinin.
-Aikuisia ei käskytetä. En siis anna mitään lapselle, jos ei osata pyytää. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu aloittaa lause antaisitko tai saisinko.
-Meidän vanhempien kanssa ei väitellä. Joskus tottakai kiukuttaa, mutta turhaan vastaan jankkaamista meillä ei kuunnella. Ei on ei ja sillä sipuli.
-Vieraissa ja yleisillä paikoilla ei huudeta eikä riehuta.
-Muutenkin painotamme paljon hyviä käytöstapoja. Aina sanotaan kiitos ja ole hyvä ja keneltäkään ei oteta kädestä mitään jne.
Kuullostaa varmasti tiukalta noin listattuna, mutta oikeasti olen myös todella rakastava ja hauska äiti. Touhuan lapsien kanssa mielelläni päivittäin. Ulkoilen ja leikin mukana. Käymme viikonloppusin kaupungilla ja kyläilemässä (joka on ihanaa meidän kolmikon kanssa, koska pärjään heidän kanssa paikassa kuin paikassa, ilman kohtauksia). Haluan vain, että lapsilla on selkeät turvallisuudentunnetta luovat rajat ja johdonmukaiset vanhemmat. Olisi varmasti välillä helpompaa itsekkin vaan laittaa dvd pyörimään, mutta minun työni on tällä hetkellä se lasten kasvatus, joten aion panostaa siihen.
Löytyykö täältä kohtalotovereita? Vai olenko ainoa äiti nykypäivänä joka ei luota vapaaseenkasvatukseen.
Kommentit (196)
8-vuotias osaa kyllä käyttää tietokonetta, kavereidensa luona pelaavat ueinkin, enkä minä sitä aio kieltää. Kotona meillä on vain yksi tietokone, joka on minulle ja miehelleni tärkeä työväline ja jos antaisimme 8-vuotiaan käyttää konetta, niin nuorimmat haluaisivat myös.
En siis todellakaan hallitse lapsiani syytöksillä tai pelolla. Ovat oikeinkin iloisia ja nauravisia lapsia, kotona kyllä mennä mellastavat ja äänivallitkin välillä murtuvat, mutta lapset ovat lapsia. Vieraissa käydessä vaan vaadin että ollaan kauniisti.
Lapset ovat onneksi myös niin oppineet jo siihen, että meidän asettamamme rajat ovat ns. ehdottomia. Meidän vanhempien ei tarvitse lapsille korottaa ääntä, vaan tiukka puhuttelu on aina riittänyt.
käyttää tietokonetta jo todella sujuvasti, osaa kirjoittaa 5 kirjaimisen salasanan, käyttää hiirtä näppärästi, osaa etsiä muistista hänen sivujaan.
Eipä kateeksi käy kun 8 v alkaa tekemään koulutehtäviä joskus tietokoneen avulla.
Itse katson telkkaria ehkä tunnin illassa jos jaksan. Tallennan digiboxille ohjelmia, joita katsellaan miehen kanssa kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Ja on meilläkin telkkarin suhteen poikkeuksia. Jos lapsista joku on kipeänä, niin saa sairastaa sohvalla ja katsoa dvdeitä, ettei aika käy liian pitkäksi.
Niin ja vielä tietokoneesta. Poikamme osaa kyllä käyttää tietokonetta, niin kuin jo sanoin. Ja jännä tosiaan että itse aloin käyttämään tietokonetta vasta 10-vuotiaana ja mieheni vasta yläasteella ja silti olemme oppineet. Äitinikin osaa käyttää tietokonetta, vaikka ensimmäistä kertaa kävi netissä ollessaan 40-vuotias.
Aikuisjohtoinen kasvatus rajoittaa sekä aikuista että lasta.
Autoritaarisessä kasvuilmapiirissä lapsi ei opi valinnan tekemistä, omaa tahtomista eikä saa onnistuessaan tyydytystä
Jos useat ihmiset ovat sanoneen sinun olevan liian tiukka, ei kannata kuunnella. Olethan aina oikeassa ;-)
Meilläkin noita yritetään, mutta ei aina ihan menestykskkäästi. Lapset tosin aika paljon vanhempiakin, 14- ja 12-vuotiaat. Toinen osaa kyllä käyttäytyä lähes aina, mutta toinen ei...siis kotona. Mutta kylässä käyttäytyvät kyllä molemmat.
Kyllä, olet mielestäni vähän tiukkis.
Kuulostaa muuten tosi järkevältä ja hyvältä, ap! :)
Mutta:
1. Meillä saa telkkaria katsoa aina silloin kun haluaa. Jos ei koko päivää katso, eli yritän tuota vanhempaakin lasta saada aina käymään ulkona ja yleensä tyttö lähteekin mieluusti itse lenkille. Ja nuorimmainen menee nukkumaan viim. klo 21:00 joten hänen telkkarinsa katselu loppuu tietysti siihen kun aikuisten ohjelmat alkaa pääasiassa ja huolehdin myöskin siitä et pienimmäinen saa tietyn ajan ulkoilua päivässä. Tämän liikkumisen kun raittiissa ulkoilmassa muistaa, niin sitten saa telkkariakin rauhassa katsella niin paljon kun haluaa. Eli tämän suhteen teillä on kyllä rajat ja kurit kuin armeijan komppaniassa tai siltä tuntuu... hyvin tiukalta, määritetyltä ja käskytetyltä
2. Tietokoneen käytön kyllä sallisin myöskin noille 6 ja 8-vuotiaille lapsillle. Koska sillä voi esimerkiksi pelata tiettyjä pelejä ja heitä varmaan se kiinostaisi. + 8-vuotiaskin voisi keskustella esimerkiksi myös kavereiden kanssa mesessä? jos osaa vain jo tarpeeksi hyvin käyttää tietokonetta sillä tavalla.
3. Se on hyvä että eskari-ikäiseltä ja koululaiselta vaadit tuon lelujen keräämisen omilta jäljiltä! niin pitääkin. Mutta 4v minusta ei välttämättä tarvitsisi tuota vielä tehdä... sen verran äiti voisi passata pikkuista kuitenkin
4. Meillä lapset saavat ottaa jääkaapista nälkäänsä mitä haluavat. En kiellä syömästä, sitä varten se ruoka siellä nimittäin on. Mutta muistan kyllä kanssa huomauttaa sitten että, meillä on kohta ruoka aika että ota siihen katsoen että pääruokaa mahtuun myöskin sitten mahaan alas ;) ja hyvin on toiminut.
5. Meillä tiedoksi vain. KUKAAN EI KÄSKYTÄ KETÄÄN. Eli yritämme kaikki olla vanhemmista lapsiin saakka toisillemme kohteliaita. Mutta en nyt itse vedä hernettä nenään siitä, että jos ei joka kerta kysy että antaisitko tai saisinko. Turhaa hienostelua ja turhaa jos tuosta loukkaantuu. Joten rentoudu tämän asian suhteen.
6. Ja kyllä lapsetkin saa väitellä. Turha sitä on heti poikki pistää. Enkä ihmettelekkään jos väittelevät, kerta asentees on tollainen " ei on ei ja sillä sipuli " mitä jos rentoutuisit enemmän tässäkin asiassa ja ottaisit ennemmin käyttöön asenteen, että neuvottelet niiden lastesi kanssa asioista ennen kun lyöt kaiken halki, poikki pinoon ja suoraan sanottuna paskaksi. Joten opettele kanssa kuuntelemaan lapsiasi, ellei heidän juttu ole sitten ihan absurdi, mihin voi suoralta kädeltä sanoa jo ei ja sen tietää heti.
terv. lasten 17v ja 4v , 37-vuotias äiti.
informaatiolukutaidosta on tullut väistämätön vaatimus ja sosiaalisesti on hyvä olla samalla tasolla muiden ikätovereidensa kanssa.
Kuulostat siltä, että haluat jankata omaasi, etkä voi hyväksyä sitä, että voisit olla vähän väärässä ja vähän höllätä nipottamistasi.
Onneksi kohta vanhin on esimurkku ja todellakin haraa vastaan. Kunpa vain et nujertaisi kasvavaa lasta.
Niin siis kyllä meillä lasta kuunnellaan asiassa kuin asiassa ja lapsilla on täysi oikeus ilmaista tunteensa. Mielestäni lasten vaan kuuluu oppia että elämässä on tiettyjä rajoja, joita ei voi rikkoa vaan siksi että niitä ei huvita noudattaa.
Tietokone on minulla edelleen työkäytössä, vaikka äippälomalla olenkin, seuraan edelleen projektien aikatauluja ja etenemistä. Ja kyllä, joskus on aikaa roikkua vaikka täällä vauva.fissa :)
Kuullostaa varmasti tiukalta noin listattuna, mutta oikeasti olen myös todella rakastava ja hauska äiti. Touhuan lapsien kanssa mielelläni päivittäin. Ulkoilen ja leikin mukana. Käymme viikonloppusin kaupungilla ja kyläilemässä (joka on ihanaa meidän kolmikon kanssa, koska pärjään heidän kanssa paikassa kuin paikassa, ilman kohtauksia). Haluan vain, että lapsilla on selkeät turvallisuudentunnetta luovat rajat ja johdonmukaiset vanhemmat. Olisi varmasti välillä helpompaa itsekkin vaan laittaa dvd pyörimään, mutta minun työni on tällä hetkellä se lasten kasvatus, joten aion panostaa siihen.
Löytyykö täältä kohtalotovereita? Vai olenko ainoa äiti nykypäivänä joka ei luota vapaaseenkasvatukseen.
jos tuo kuri todellakin perustuu rakkauteen (eli lapset tottelevat kun olet niin hyvä ja rakastava...) niin hyvähän tuo vaan on...Tätä on kuvannut mm. psykologi Keltinkangas-Järvinen... Tämä on vanhemmuustyyppi, jossa kuri tulee rakkaudesta ja läsnäolosta (siinä sivussa), en muista virallista nimeä.
Ainut kohta joka jäi vähän mietyttämään oli tuo " ettei vastaan saa sanoa"...Anna toki lapsillekin tuo valitsemisen/oman mielipiteen mahdollisuus.
Lisäksi onhan sääntö "päälle ei puhuta" myös toisinpäin (tietyin sävyeroin...)?
koskevista asioista. Autoritäärinen johtaminen ei johda normaaliin kehitykseen.
Keskusteleva kasvatus, jossa lasta kuullaan kaikissa häntä koskevissa asioissa, on hyvä kasvatusmenetelmä.
käytännössä on lipsuttu moneen otteeseen lähes kaikesta. Eli mun lapsilla ei ole johdonmukaista äitiä...
Niin ja vielä tietokoneesta. Poikamme osaa kyllä käyttää tietokonetta, niin kuin jo sanoin. Ja jännä tosiaan että itse aloin käyttämään tietokonetta vasta 10-vuotiaana ja mieheni vasta yläasteella ja silti olemme oppineet. Äitinikin osaa käyttää tietokonetta, vaikka ensimmäistä kertaa kävi netissä ollessaan 40-vuotias.
Nykypäivän pikkulasten tietokoneenkäytön taidot tulevat olemaan tulevaisuudessa aivan eri luokkaa kuin meidän vanhempien sukupolvien. Joten on turha vertailla omia kokemuksia tässä asiassa. Maailma muuttuu ja kehittyy.
Typerää myös, ettei lapsi saa väitellä.
Tietokoneen kanssa ollaan erilinjoilla, mutta muuten samat sävelet.
..jotka meilläkin käytössä siksi että oleminen olisi kaikille siedettävää.
Ollaan lasten kanssa keskusteltu siitä miksi säännöt ovat sellaisia kuin ovat. Jos eivät olisi järkeenkäypiä, lapset tuskin noudattaisivat niitä.
Tietokone on käytössä meillä kuitenkin, pelaavat lasten tietokonepelejä joskus.
Kerta sulla on kone työkäytössä ja tietysti sitten varmasti pelkäät, että lapsi/lapset voisivat pelatessaan esimerkiksi hajoittaa sen.
Niin mitä jos ostaisit sille 8-vuotiaalle vaikka sellaisen oman miniläppärin?
Olisi kyllä jo korkea aikakin. Meidän tyttö sai 7-vuotiaana eli v.2002 ensimmäisen tietokoneensa, joka oli pöytäkone ja 13-vuotiaasta saakka hänellä on ollut nyt läppäri. Ei kuitenkaan miniläppäri, vaan sellainen missä on keskikokoinen näyttö. Mutta 8veelle voisi varmasti aivan hyvin kelvata vielä tuommoinen miniläppärikin ja se tulisi ehkä halvemmaksikin, koska neljä lasta teillä kohta kuitenkin on ja rahan menoa varmasti riittää. :)
terv. kirjoittanut numerolla 32 ja se 17v&4v lasten 37v äiti.
" AP jälleen
Niin siis kyllä meillä lasta kuunnellaan asiassa kuin asiassa ja lapsilla on täysi oikeus ilmaista tunteensa. Mielestäni lasten vaan kuuluu oppia että elämässä on tiettyjä rajoja, joita ei voi rikkoa vaan siksi että niitä ei huvita noudattaa.
Tietokone on minulla edelleen työkäytössä, vaikka äippälomalla olenkin, seuraan edelleen projektien aikatauluja ja etenemistä. Ja kyllä, joskus on aikaa roikkua vaikka täällä vauva.fissa :) "
"
Siis tuolla ettei vastaan vängätä, tarkoitin lähinnä sitä (samoin kuin tuolla ei on ei-jutulla), että jos lapsi haluaa esim. jäätelön ja sanon ei, niin tuollaisesta asiasta ei aleta vänkäämään ja kiukkuamaan, kun lapset tietävät hyvin että arkisin ei herkutella. Sama jos 4-vuotias uhmailee ja haluaa katsoa dvdtä keskellä päivää kun pitäisi ulkoilemaan lähteä, niin en ala asiasta väittelemään, kun tyttö tietää kyllä että en anna periksi, kunhan vain kiukuttaa. Sitten kun tilanne on rauhottunut, halitaan ja selitän rauhallisesti, että "Nyt mennään ulos ja illalla voitte siskon kanssa katsoa dvdtä, mutta ei nyt".
Tietokone asiassa en haluaisi olla ehdoton, mutta tämä meidän vanhempien kone on oikeasti liian kallis lasten leluksi ja mies tekee tällä iltaisin töitä. 8-vuotiaalle olisi kiva ostaa oma kone, mutta sitten pienemmätkin haluaisivat koneelle. Pitää varmaan miettiä järkeviä ratkaisuja asiaan. Onneksi 8-vuotiaan kaveritkin ovat sellaisia, että harvoin koneella nököttävät vaan kyllä koko poika joukko on pihalla sään salliessa pelaamassa sählyä tai futista.
Muuten samat jutut, mutta meillä ovat harjoitelleet tietokoneen kanssa värkkäämistä jo parivuotiaasta. Valvotusti ja aikaa rajoittaen.
Riippuu varmaan aika paljon kodin yleishengestä ja siitä kuinka nämä säännöt toteutetaan. Ei nyt kauhean rennolta kuulosta, muttei kyllä kauhean pahaltakaan.
Tosin vähän outoa ehkä, että 8-vuotias ei saisi käyttää tietokonetta? Tietokoneen käyttö kuuluu kyllä jo ihmisen perustaitoihin, ja lapsi saattaa jäädä siitä ehkä hieman jälkeen, ainakin verrattuna ikätovereihinsa?
Katsotko muuten itsekin arkisin vain tunnin telkkaria päivässä? Siinä tapauksessa tuo sääntö olisi mielestäni oikein kelpo, muuten hiukan hassu?