Mies ilmoitti näin "en valita epäkohdista, sanon sitte vaan heippa kun mitta on täynnä" !?
Siis suurinpiirtein näin. Itselläni on taas kauhea menettämisenpelko aina takaraivossa muutenkin ja nyt oon ihan sekasin ollut että mitä ihmettä teen!:( Nythän mä pelkään aamusta iltaa ja päivästä toiseen että se vaan lähtee. Menin niin lukkoon etten edes tajunnut kovistella ja puhua asiasta lisää,(tää tuli jutuksi ihan muun keskustelun seassa) enkä ole saanut suutani auki kysyäkseni uudelleen(on tietysti pakko). Kaikki siis tällä hetkellä hyvin mutta mä en enää meinaa päästä tästä millään yli. Ollaan oltu reilu vuosi yhdessä.
Kommentit (27)
eli minäpä valitan, koska muuten en koskaan saa sitä, mitä oikeasti ansaitsen eli inhimillistä kohtelua.
Ei sun auta muu kuin puhua miehen kanssa. Onkohan hän ajatellut että tuollainen tyyli on järkevä, vältetään riitely? Koska tuohan tarkoittaa sitä että on vaan hiljaa, tavallaan sitoutunut ja "kestää", eli on sitoutunut, mutta kuitenkin lähtee sitten "varoittamatta". Eri asia ehkä, jos mies on selvästi ilmaissut alussa jotkut asiat, jotka on näitä hänelle tärkeitä.
Jos et saa miehen kanssa puhuttua tai koet että hänen periaatteensa on sinulle sietämätön, niin ei ehkä auta muu kuin todeta että parempi ettei edes mennä sinne, ja erota saman tien.
että menin ihan sanattomaksi! Mies oli juonut muutaman oluen tällöin muttei ollut missään umpihumalassa ja harvoin siis onkaan. Mä en kans ymmärrä miten joku voi sanoa näin, muuten hän on kiltti ja kultainen. Ole tässä nyt sitten hyvillä mielin. Mulle noi sanat on pahin painajainen vielä tän läheisyysriippuvuuden tai minkä lie takia. Joudun koko ajan miettimään käyttäytymistäni tämän takia ja nyt tuntuu että olen kuin nurkassa en uskalla sanoa enää mitään kun pelkään että sillä on negatiivisia vaikutuksia. Puhua tästä pitää mutta mietin miten? Ap
...mä ottaisin puheeksi, että jäi vaivaamaan kun sanoit näin ja tarkoittaako se sitä, että joku päivä tyyppi vain häippäisee sanomatta mitään. Ja että onko se hänen mielestään reilua. Ja ylipäänsä mitä mieltä hän on pitkistä parisuhteista, koska pakostahan kaksi ihmistä joskus joutuu "törmäyskurssille". Että eikö hänen mielestään ongelmia kannata edes yrittää selvittää ja jos näin niin miksi? Hetikö vaan häivytään sanomatta mitään?
Usein ihminen humalassa tokaisee asiat sisältään, aina se ei tarkoita juuri mitään, kunhan saa pskat suustaan...
Mutta, pakkohan sun on ottaa puheeksi sen miehen kanssa ennemmin kuin meidän kanssa.
tulkitsisin ssen merkiksi siitä että mitta on täyttymässä ihan lähiaikoina. Mutta se onkin mun mieheni, sun voi tarkoittaa jotain muuta.
Joten siinä mielessä suhteessa oleminen ei ole hänelle uutta. Ollaan molemmat +30 vuotiaita. Niin pakko se on alkaa kaivella kun en erotakkaan haluaisi pelkällä tällä perusteella. Tuntuu vaan että nää sanat porautu nyt niin mun takaraivoon. Lisäksi hän kyllä tällöin sanoi ettei se nyt ihan sormia napasauttamalla tapahdu. Voi elämä, miksi juuri minulle joku heittää näin kun muutenkin niin pelkään aina menettäväni läheiseni.:( Ap
läheisyysriippuvuudesta mutta tiedättehän te miehet ei ne tollasia asioita yleensä edes tajua. Samassa keskustelussa puhuttiin asioita jotka viittais siihen ettei nyt ihan just sentään mitta ollut täynnä mutta jäin just miettiin että olikohan joku asia hänellä kuitenkin joka aiheutti että sanoi näin. :( Mies ei muutenkaan ole mikään avoimen avoin, paremminkin toisinpäin. Huoh. tosi kurja fiilis. Ap
Siis suurinpiirtein näin. Itselläni on taas kauhea menettämisenpelko aina takaraivossa muutenkin ja nyt oon ihan sekasin ollut että mitä ihmettä teen!:( Nythän mä pelkään aamusta iltaa ja päivästä toiseen että se vaan lähtee. Menin niin lukkoon etten edes tajunnut kovistella ja puhua asiasta lisää,(tää tuli jutuksi ihan muun keskustelun seassa) enkä ole saanut suutani auki kysyäkseni uudelleen(on tietysti pakko). Kaikki siis tällä hetkellä hyvin mutta mä en enää meinaa päästä tästä millään yli. Ollaan oltu reilu vuosi yhdessä.
Niin, miehet ei nalkuta. Olen itse samaa mieltä että turha mussutus pois. Jos vaimon nalkutus joskus riittää niin se on sitten siinä.
Joskus surullisen mustasukkainen jostain koska kärsin tosta käsittämättömästä menettämisenpelosta. Onko se teistä miehistä aina sitten niin ettei epäkohdista saa ikinä sanoa vaan kaikki pitää pitää sisällään, eihän silloin voi saada parannusta mihinkään. Itse ainakin haluan että minulle kerrotaan jos jokin todella ärsyttää käyttäytymisessäni että voin korjata asian, kuka haluiaisi tahallaan ärsyttää rakastamaansa ihmistä, en minä ainakaan! Mutta mistä tiedän jollei kerrota, pitääkähän mun nyt sitten kysyä joka asiasta? Ap
Läheisriippuvuus ei tarkoita sitä, miltä se kuulostaa, eli riippuvuutta läheisistä. Läheisriippuvuus tarkoittaa sitä, että kärsii jonkun läheisesnsä riippuvuudesta ja jonkun läheisen riippuvuus alkaa sanella sunkin elämää. Siis ts sun puoliso on alkkis, narkki, pelaaja tms. ja se sit määrittelee sunkin elämää.
Ap ei siis ole läheisriippuvainen. Ap on vain huono itsetuntoinen ja ripustautuva ihminen. MÄ en ylipäätään jatkaisi suhteessa miehen kanssa, jonka pelkäisin jatkuvasti menettäväni. Kyllä se pelko jo sinänsä kertoo siitä, että suhteessa ja luottamuksessa on jotain vikaa.
Läheisriippuvuus ei tarkoita sitä, miltä se kuulostaa, eli riippuvuutta läheisistä. Läheisriippuvuus tarkoittaa sitä, että kärsii jonkun läheisesnsä riippuvuudesta ja jonkun läheisen riippuvuus alkaa sanella sunkin elämää. Siis ts sun puoliso on alkkis, narkki, pelaaja tms. ja se sit määrittelee sunkin elämää.
Mistä tämä määritelmä on peräisin?
että annan suhteessa itsestäni kaiken tai en mitään. Rakastan täysillä tai en ollenkaan. Olen tällöin valmis tekemään mitä tahansa toisen vuoksi.(normaalin rajoissa) Sen olen jo tajunnut etten tässä maailmassa tule saamaan sellaista rakkautta jota itse olisin valmis antamaan. Tuntuu äärettömän pahalle ajatus etten edes voi olla toiselle "hyvä" koska hän ei koskaan sanoisi vaikka toimisin täysin tavalla josta ei pidettäisi. No puhua tästä pitää mutta tuskin tulen saamaan vastausta joka minut täysin rauhottaisi! Ovatko kaikki miehet todella mieltä että mistään epäkohdista ei voi puhua edes rauhalliseen äänensävyyn rakentavasti? Ap
että annan suhteessa itsestäni kaiken tai en mitään. Rakastan täysillä tai en ollenkaan. Olen tällöin valmis tekemään mitä tahansa toisen vuoksi.(normaalin rajoissa) Sen olen jo tajunnut etten tässä maailmassa tule saamaan sellaista rakkautta jota itse olisin valmis antamaan. Tuntuu äärettömän pahalle ajatus etten edes voi olla toiselle "hyvä" koska hän ei koskaan sanoisi vaikka toimisin täysin tavalla josta ei pidettäisi. No puhua tästä pitää mutta tuskin tulen saamaan vastausta joka minut täysin rauhottaisi! Ovatko kaikki miehet todella mieltä että mistään epäkohdista ei voi puhua edes rauhalliseen äänensävyyn rakentavasti? Ap
...tottunut siihen että epäkohdista puhuminen menee hedelmättömäksi tappeluksi eikä siksi halua lähteä sille tielle?
Ei tuolla tavalla olla suhteessa. Suhteessa puhutaan JA kuunnellaan.
Mies sai mitä halusi, eli sut varpailleen ja epävarmaksi, nöyräksi vaimoksi joka sietää entistä enemmän shaissea kun pelkää että mies muuten lähtee. Älä astu tuohon ansaan. JSSAP.
Eli kuten itsekin sanoit, niin puhuahan asiasta täytyy, mutta aika vaikea kuvitella miehen suuhun sellaisia sanoja, jotka palauttaisi luottavaisen ilmapiirin.
Mutta tuo nöyristely sun pitää joka tapauksessa lopettaa. Ala vaatimaan itsellesi ansaitsemaasi käytöstä ja lopeta kynnysmattona oleminen.
Tuo vain on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta esim. tässä tapauksessa se voisi tarkoittaa jotain sellaista, että alat ajattelemaan, että sä olet tuon lausahduksen myötä jo menettänyt miehesi. Joten se keskustelun avaaminen asiasta ei sua enää kirpaise, sillä ei tilanne voi keskustelun myötä enää huonommaksikaan mennä. Et siis keskity miehen kanssa jutellessasi siihen, että vingut hänelle, miten sinua pitää ymmärtää ja miten hän on epäreilu ja tunteeton. Ei-ei-ei. Vaan toteat (ja oikeasti ajattelet niin), että teidän yhteiselolla ei ole enää tulevaisuutta. Mutta sinun olisi hyvä tietää mistä syystä sitä ei ole. Joten voisiko mies ystävällisesti kertoa miksi hänen mielestään niin oleellinen asia kuin epäkohdista puhuminen on hänen mielestään turhaa.
Aijon puhua asiasta, mielestäni asialliseen sävyyn käyty keskustelu ei voi olla kenestäkään liikaa, jos on pitää todella miettiä mitä teen jatkossa. Ap
"Mies sai mitä halusi, eli sut varpailleen ja epävarmaksi, nöyräksi vaimoksi joka sietää entistä enemmän shaissea kun pelkää että mies muuten lähtee. Älä astu tuohon ansaan."
"Joten voisiko mies ystävällisesti kertoa miksi hänen mielestään niin oleellinen asia kuin epäkohdista puhuminen on hänen mielestään turhaa."
Samaa mieltä molemmista.
En mä nyt sentään yhden lausahduksen perusteella lähtisi jättämään, mutta erittäin jämäkän keskustelun paikka se kyllä on. Sen jälkeen sitten voi miettiä onko järkeä jatkaa vai ei.
Se ainakin on vaarallista jos alkaa alistua ja varoa puhumista ettei mies vaan jätä...
Koitan puhua, katsotaan mitä sillä saa aikaiseksi. Ap
Mahtavaa. Siis ei sano mitään, vaikka ei asiasta pidäkään. todella älykäs ajatelmarakennelma ajatellen kahden ihmisen suhdetta. Toivottavasti tämä oli vain joku ajattelematon heitto....