Minkälaista tukea kaipaat mieheltäsi työhösi? Kuinka tuet miestäsi hänen työssään?

Meillä mies kokee, etten minä tue häntä hänen työssään ja minä koen, etten saa mieheltäni tukea. Mies on yrittäjä ja olen tehnyt seuraavia myönnytyksiä, että hän saa tehdä pitkää päivää: vaihdoin vuorotyöstä päivätyön luontoiseen työhön, teen lyhennettyä työaikaa, olin vuoden kotona laittamassa lasta kouluun, hoidan huushollin lähes täysin, hoidan lapsen harrastukset sekä koulujutut.



Nyt tilanne se, että työni luonteesta johtuen työaikani on 7.30-15.30 (tämä on ns. konttorivuoro, jolloin voin hieman joustaa työajasta). Jos olen "kentällä oikeissa töissä", työaika on 7-15 ja tästä ei jousteta. Satunnaisesti iltavuoroja. Tänään työni alkoi klo 7 ja lapsen koulu klo 9. Lapsi pelkää olla yksin kotona ja miehellä minun nähdäkseni olisi ollut tilaisuus jäädä kotiin aamulla; hän vain on tottunut lähtemään joka aamu ennen seitsemää joten muu vaihtoehto ei hänelle pälkähdä päähän. Hän vähättelee lapsen pelkoa. Lisäksi vuorotyössä ollessani sain jatkuvasti kuulla kuinka työaikani on ihan perseestä (esim. yövuoroon lähtiessäni ei osannut lohduttaa itkevää lasta vaan kiukutteli ja mökötti ja jätti lapsen yksin itkemään) ja nyt kun olen päivätöissä, ei konttorityö kuulemma sovi minulle. Tästä sitten hieman otin itseeni.



Ongelma on siis se, että kotona oloni loputtua mies jatkaa entiseen malliin ja mulla on huoli lapsesta, joka pelkää olla yksin kotona. Mies ei arvosta mun työtä pätkääkään vaan olettaa minun aina olevan se, joka joustaa. Kyllä mä joustankin, mutta aina ei vaan voi. Mies ei tajua kuinka paljon mä olen hänen hyväkseen tehnyt työaikajärjestelyjä ym. Hän vaan valittaa, ettei saa multa mitään tukea työhönsä. Pitäiskö mun tehdä ne hänen työt, jotta ymmärtäis ja olis tyytyväinen? Lapsi on yhteinen joten kai senkin takia vois joskus olla aamulla kotona jos mä en voi. Mä oon aika hajala kun töissä on pakko käydä mutta se on niin raskasta kun toinen ei sitä lainkaan arvosta; oma yrittäjyys ja työ menee aina edelle.