Lue keskustelun säännöt.
Lastentarhanopettajien pitäisi olla maistereita ?
21.10.2012 |
Hesarissa oli eilen pikku-uutinen, että joku järjestö vaatii, että lastentarhanopettajilta pitäisi jatkossa vaatia maisterin tutkinto (nyt kandi).
Mitä hyötyä tuosta oikeasti olisi? Ovatko nykyiset hoitaneet työnsä jotenkin huonosti? Miksi titteli tuntuu olevan nykyään joku itseisarvo?
Kommentit (5)
Aloituskommentissa kysyttiin, ovatko nykyiset hoitaneet työnsä huonosti. Valitettavasti juuri näin on asianlaita. Kun verrataan päivähoitoa esim. 70-luvulla (tai vielä 80-luvulla) tähän päivään, niin olette ehkä huomanneet, että nykyinen käsitys pienille lapsille tarjottavasta kasvatuksesta korostaa ajatusta jokaisen lapsen ainutkertaisuudesta ja erityisyydestä. Kun aikaisemmin kasvatettiin lapsia "kaikki ovat samanlaisia" ja kaikkien pitää omaksua samanlaiset elämänarvot, tavat ja toimintamallit, niin nykyään perheiden moninaisuutta tulee kunnioittaa, vanhempien toiveisiin vastata ja lisäksi tukea ja ohjata lapsen oppimista ja kehittymistä jokaiselle lapselle soveltuvalla yksilöllisellä tavalla. Tämä kaikki pitää tehdä vähillä resursseilla suurissa ryhmissä. Nykyinen lastentarhanopettaja koulutus ei anna tarvittavaa asiantuntijuutta työn vaatimuksiin. Varhaiskasvatus, kuten kouluopetuskin katsoo aina eteenpäin ja tukee lapsen kehittymistä, kun taas hoito (myös kotihoito) on lapsesta huolehtimista juuri siinä hetkessä. Toki varhaiskasvatuksessa myös tämä huolenpito on tärkeää, siksi päiväkodeissa on opettajien lisäksi lastenhoitajia, jotka taas ovat hoivan ja hyvinvoinin ylläpitämisen ammattilaisia.
Itse lastentarhanopettajana olen huomannut, ettei 3-vuotinen kanditutkinto riitä. En ole osannut ottaa lasten yksilöllisiä tarpeita ja oppimistapoja riittävästi huomioon. Monelle työkaverille on käynyt samalla tavalla ja, kun tunne siitä, ettei hallitse omaa työtään, kasvaa liian suureksi, työntekijät siirtyvät muihin töihin. Ja kun opettaja ei ole riittävän osaava omaan työhönsä, niin riittämättömyyden tunne siirtyy myös ryhmän lastenhoitajiin ja nämäkin vaihtavat työpaikka. Tämä riittämättömyyden tunne selittää osaltaan henkilökuntakatoa päiväkodeista.
Itse halusin tulla paremmaksi ja asiantuntevammaksi lastentarhanopettajaksi, joten hankin maisteritutkinnon iltaopintoina työn ohessa. Opintojen avulla osaamiseni laajeni ja koen osaavani nyt paremmin vastata lasten yksilöllisen oppimisen ja kehittymisen haasteisiin aivan päivittäisessä työssäni. Osaan myös paremmin johtaa koko ryhmän tiimiä, jolloin työhyvinvointimme on kasvanut ja stressi ja turha kiire ja paniikki ovat poistuneet. Meidän ryhmässä (lapset 1-2-vuotiaita) on hyvä olla töissä ja havaintojeni mukaan lapset viihtyvät, oppivat ja kehittyvät tasapainoisesti. Vahemmatkin ovat olleet aikaisempaa tyytyväisempiä.
Tässä muutama ajatus siitä, miksi tuo pidempi tutkinto on ensiarvoisen tärkeä myös lastentarhanopettajalle. Huomionarvoisena seikkana : maisteri saa aivan saman palkan (2100 e /pk-seutu) kuin kandi tai sosionomi lastentarhanopettajan työstä, eli ei tuota maisterin tutkintoa rahan vuoksi kukaan ole ehdottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntematta ko. tutkinnon sisältöä oletan kuitenkin, että siinä matkassa kandista maisteriksi tapahtuu jotain sellaista oppimista jonka katsotaan olevan tarpeellista varhaiskasvatuksessa. En jaa tuota koulutusvihamielistä näkemystä että kyse olisi vain tittelistä.
Ensin ollaan opistotasoisia, sitten siirretään koulutus yliopistoon ja nyt maisteriksi. Sitten alkaa huuto, että ollaan maistereita ja palkan pitää vastata sitä. Palkan pitää vastata työtä, ei koulutusta. Jos kaupan kassalle laitettaisiin vaatimukseksi ekonomin tutkinto, niin siitä saataisiin hyvä syy huutaa, kun akateemisesti koulutetut naiset on palkkakuopassa.
Tuntematta ko. tutkinnon sisältöä oletan kuitenkin, että siinä matkassa kandista maisteriksi tapahtuu jotain sellaista oppimista jonka katsotaan olevan tarpeellista varhaiskasvatuksessa. En jaa tuota koulutusvihamielistä näkemystä että kyse olisi vain tittelistä.
Ei se ole koulutusvihamielisyyttä, jos kritisoi sitä, että Suomessa ehkä istuetaan ihmisiä liian pitkään koulunpenkillä. Esim. tradenomit tekee jotain perussihteerin hommia, johon ei ennen vaadittu pitkiä koulutuksia.
Onhan se maan taloudelle haitaksi, että ihmiset istuvat tittelin vuoksi vuosikaupalla koulussa eikä töissä maksamassa veroja.
Aloituskommentissa kysyttiin, ovatko nykyiset hoitaneet työnsä huonosti. Valitettavasti juuri näin on asianlaita. Kun verrataan päivähoitoa esim. 70-luvulla (tai vielä 80-luvulla) tähän päivään, niin olette ehkä huomanneet, että nykyinen käsitys pienille lapsille tarjottavasta kasvatuksesta korostaa ajatusta jokaisen lapsen ainutkertaisuudesta ja erityisyydestä. Kun aikaisemmin kasvatettiin lapsia "kaikki ovat samanlaisia" ja kaikkien pitää omaksua samanlaiset elämänarvot, tavat ja toimintamallit, niin nykyään perheiden moninaisuutta tulee kunnioittaa, vanhempien toiveisiin vastata ja lisäksi tukea ja ohjata lapsen oppimista ja kehittymistä jokaiselle lapselle soveltuvalla yksilöllisellä tavalla. Tämä kaikki pitää tehdä vähillä resursseilla suurissa ryhmissä. Nykyinen lastentarhanopettaja koulutus ei anna tarvittavaa asiantuntijuutta työn vaatimuksiin. Varhaiskasvatus, kuten kouluopetuskin katsoo aina eteenpäin ja tukee lapsen kehittymistä, kun taas hoito (myös kotihoito) on lapsesta huolehtimista juuri siinä hetkessä. Toki varhaiskasvatuksessa myös tämä huolenpito on tärkeää, siksi päiväkodeissa on opettajien lisäksi lastenhoitajia, jotka taas ovat hoivan ja hyvinvoinin ylläpitämisen ammattilaisia.
Itse lastentarhanopettajana olen huomannut, ettei 3-vuotinen kanditutkinto riitä. En ole osannut ottaa lasten yksilöllisiä tarpeita ja oppimistapoja riittävästi huomioon. Monelle työkaverille on käynyt samalla tavalla ja, kun tunne siitä, ettei hallitse omaa työtään, kasvaa liian suureksi, työntekijät siirtyvät muihin töihin. Ja kun opettaja ei ole riittävän osaava omaan työhönsä, niin riittämättömyyden tunne siirtyy myös ryhmän lastenhoitajiin ja nämäkin vaihtavat työpaikka. Tämä riittämättömyyden tunne selittää osaltaan henkilökuntakatoa päiväkodeista.
Itse halusin tulla paremmaksi ja asiantuntevammaksi lastentarhanopettajaksi, joten hankin maisteritutkinnon iltaopintoina työn ohessa. Opintojen avulla osaamiseni laajeni ja koen osaavani nyt paremmin vastata lasten yksilöllisen oppimisen ja kehittymisen haasteisiin aivan päivittäisessä työssäni. Osaan myös paremmin johtaa koko ryhmän tiimiä, jolloin työhyvinvointimme on kasvanut ja stressi ja turha kiire ja paniikki ovat poistuneet. Meidän ryhmässä (lapset 1-2-vuotiaita) on hyvä olla töissä ja havaintojeni mukaan lapset viihtyvät, oppivat ja kehittyvät tasapainoisesti. Vahemmatkin ovat olleet aikaisempaa tyytyväisempiä.
Tässä muutama ajatus siitä, miksi tuo pidempi tutkinto on ensiarvoisen tärkeä myös lastentarhanopettajalle. Huomionarvoisena seikkana : maisteri saa aivan saman palkan (2100 e /pk-seutu) kuin kandi tai sosionomi lastentarhanopettajan työstä, eli ei tuota maisterin tutkintoa rahan vuoksi kukaan ole ehdottamassa.