Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvasti itkevä vauva, mikään ei riitä ja tunnen vaan ärsytystä vauvaani kohtaan. Auttakaa!
10.10.2012 |
Mulla on kohta 3kk ikäinen vauva. On aina ollut päivisin itkuinen, mutta yöt nukkuu ihan hyvin. Päivällä ei nuku pitkiä päiväunia ja itkee kokoajan. Pitää kanniskella, heilutella ja kävellä, jotta toi on hiljaa. Jos pysähdyt, laitat sitteriin tai pidät väärässä asennossa sylissä, huuto alkaa.
Toi on niin negatiivinen jotenki toi vauva, et ei paljo itseäkään naurata, kun yrittää kaiken.
Ihanaa, kun ystäviä tulee käymään ja vauva vaan itkee. Se ei paljoa herää suloisuutta. Meillä on käynyt neuvolatäti kotona ja koliikkia se ei ole. On vain tosi temperamentinen.
Ärsyttää, kun mies on töissä ja olen yksin kokopvn vauvan kanssa. Vauva-ajasta pitäisi nauttia, mutta mitä nautintoa se on, kun ei mikään riitä! Lasket hetkeksi sylistä, kamala huuto.
Vauvan mielestä en saa syödä, en saa käydä vessassa, en saa lepuuttaa käsiä.
Käsissäni on alkava jännetuppitulehdus, todella hauskaa.
Odotan vain, että toi kasvaa. Ärsyttää, kun muilla vauvat on paljon helpompia. Heidän vauvat viihtyy välillä sitteissä, heidän vauvat hymyilee ja on joskus edes tyytyväisiä.
Minun kamala vauvani vaan vaatii, imee mut kuiviin henkisesti. En jaksa päivästä toiseen kanniskella ja hyssytellä monta tuntia. En ole mikään vauvani viihdyttäjä, joka menee yli rajojen. Puhun vauvalle nätisti, olen vuorovaikutuksessa, teen kaikkeni.
Nyt vaan on alkanu ärsyttään toi vauva. Mikä sitä vaivaa? Se itku on just semmosta kätinää ja sitä, kun pitäis liikutella kokoajannja pitää tietyssä asennossa, muuten kyllä älähtää heti.
No mä en ole iloinen ja onnellinen äiti. Parisuhde kärsii tästä ja vauvaa ei voi mihinkään viedä, koska siitä ei paljoa iloa muille ole, kun hermostuu kokoajan.
Kasvais vaan toi vauva, mä en kyl enää jaksa edes hymyillä sille, koska mä koen olevani sen typerä palvelija, joka vaatii hiukka liikoja hoidon suhteen. Se ei ole normaali ihana vauva mitä muilla on.
Olen varmaan erittäin huono ja masentunut äiti. Odotukset äitiyden ihanuudesta oli erittäin suuret.
Antakaa vinkkejä temperamenttisen ja herkkähermoisen vauvan hoitoon? Kanniskelenko sitä todella jokapv asuntoa ympäri sen 12h kädet kipeinä vai saako sitä hetkeksi välillä
jättää sitteriin huutamaan, kunnes syön ja käyn vessassa.
Vauva nukkui puolentunnin pätkiä pari päivässä. Meillä on tulossa joku unikouluttajaki käymään.
Olen itsekkin ihan hermoraunio ja itkeä tirautan monta kertaa päivässä ja olen ahdistunut. Mieheni on kokoajan töissä, en sille viitsi enempää valittaa, koska parisuhde on muutenkin vaakalaudalla tämän "ihanan" vauvan takia.
Kommentit (87)
Veikkaan allergiaa tai refluksi-tautia. Ikävä kyllä neuvolasta tai neuvolalääkäristä ei tässä ole apua.
Varaa HETI yksityiselle lastenlääkärille aika. Ei kannata odottaa tai pitkittää kärsimystä, lapsen tai omaa.
Ei tuo ole temperamentti-itkua. Vauvalla on luultavimmin fyysisesti paha olla.
Ja mitä on koliikki - se ei ole oikein hyvin määriteltävissä. On arvioitu, että koliikki johtuu usein refluksi-taudista. Vauvan ruokatorven läppä on kehittymätön, joten ruoka nousee helposti ylös vaikka vauva ei pulauttelisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloitin perunavellin kun lapselle tuli 2kk mittariin...
Koeta jaksaa, on varmasti rankkaa, mutta todennäköisesti helpottaa iän myötä, esim. kun oppii istumaan rattaissa. Älä vertaa muidin vauvoihin, kaikki ovat yksilöitä.
Mutta tuo perunavelli (mitä lie onkaan) on kyllä liian vahvaa ruokaa 2-3 kk:n ikäiselle. Eli onko tämä provo, koska ei kai mistään neuvolasta kehoteta pienelle vauvalle syöttämään mitään muuta kuin MAITOA.
Meidän huutajalla on yliherkät aistit. Vauvana se aisteihin tullut tietotulva oli vaan niin ylenpalttista ja ylivoimaista käsiteltäväksi, että vauva ei muuta tehnyt kuin huusi vain.
Tavalliset kodin äänet oli sen korviin käsittämätöntä jylinää. Aurinkoinen päivä teki sen hulluksi, kun häikäisi niin. Silittely tuntui kuin hiekkapaperilla olisi hinkattu. Äidinmaidosta aisti pienetkin makumuutokset, jos olin syönyt ruispalojen sijaan paikallisen leipomon uunilimppua. Auto- ja vaunukyydit laittoi tasapainoaistin niin sekaisin, että koko reissu oli vauvalle kuin olisi viettänyt päivän vuoristoradalla.
Jälkikäteen noita on hyvä kuvailla. Mutta ei niitä silloin vauvana tajunnut. Sitten isompana vasta, kun lapsi osasi puhua ja kertoa tarkemmin, että miksi pyrkii aina syliin kaupassa (häly tekee hulluksi) tai miksi parkuu aina kirkossa (kaiku sattuu korviin).
Ei se lapsi säry, jos laitat sitteriin ja käyt piiiiiiitkässä suihkussa. Lapsi vaikka kylppärin ovelle sitteriin ja laulat vaikka äänesi olisi kuin Ammu-vainaalla.
Sitten kuivaat hiukset, vauva saattaa jopa nukahtaa hurinaan.
Sitten otat hyvän asennon sohvalla, sitteri sopivan etäisyyden päähän ja sulle kuulokkeet korville. Kattelet vaikka kaikki netistä näkyvät tv-sarjat samalla kun syöt, ryystät kaffetta ja hytkytät jalalla vauvaa.
Paljon huutavaa vauvaa ei voi vain keinutella sitterissä, koska vauva ei siihen tyydy, vaan huutaa koko ajan kovempaa, kovempaa, kovempaa... kunnes ääni on käheä eikä saa enää ilmaa keuhkoihinsa ja alkaa kakomaan.Eikä meidän huutaja nukahtanut ikinä mihinkään hiustenkuivaajan tai muunkaan hurinaan. Ei yhden yhtä kertaa. Autossakin vain huusi, joten pienenä ei autoiltukaan lähikauppaa kauemmas. Eikä vaunuilla uskaltanut kauas lähteä, koska aina ei nukahtanut, ja sitten se huuto alkoi kiihtymään ja kiihtymään. Vaunuillessa on epätoivoisia tilanteita tullut: Muistan, kun mikään ei auttanut, niin vaihdoin pienelle vaipat talvipakkasessa keskellä peltoja vaunulenkillä. Imettänyt olen myös talvipakkasessa. Ja joskus kannoin vauvaa sylissä viimeisen kilometrin, kun huutoon ei auttanut mikään. Sekin oli todella raskasta, kun oli liukas haalari, mulla liukas takki ja lapaset ja vielä ne vaunutkin hinattavana. Nuo ovat itkun arvoisia hetkiä olleet.
Lapsi huusi todellakin 12 tuntia putkeen riippumatta siitä missä oli. Järki olisi mennyt jos tuo koko aika olisi pitänyt kantaa. Sain syödä ja juoda rauhassa ja vähän levätä.
Ilman korvatulppia huutoa ei jaksanut, sillä se oli niin kovaa että naapurikin muutti pois. Maitoallergian hellittäessä erikoiskorvikkeen voimin itku alkoi lievetä. Sitten oli jo luksusta jotkut 3h iltaitkut.
Espoonlahden neuvolasta neuvottiin parikuiselle jo vellit kehiin kun ei nälkä muuten lähtenyt. Annetaanhan sitä iänikuista ohramallasta ummetukseenkin alle 7kk ikäiselle vaikkei saisi. Ohra on kaikkein kovin vilja sulattaa. Lastenlääkärit jo tuon tietävät, mutta neuvolat ei.
aloitin perunavellin kun lapselle tuli 2kk mittariin...
Koeta jaksaa, on varmasti rankkaa, mutta todennäköisesti helpottaa iän myötä, esim. kun oppii istumaan rattaissa. Älä vertaa muidin vauvoihin, kaikki ovat yksilöitä.
Mutta tuo perunavelli (mitä lie onkaan) on kyllä liian vahvaa ruokaa 2-3 kk:n ikäiselle. Eli onko tämä provo, koska ei kai mistään neuvolasta kehoteta pienelle vauvalle syöttämään mitään muuta kuin MAITOA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta muiden vastauksia, kannattaisi nyt tutkituttaa vauvaa yksityislääkärillä. Kyse voi olla vaikka allergiasta tai koliikista, neuvolantädin diagnooseihin ei kannata luottaa, sanon kokemuksesta. Jotain vauvallasi on hätänä, joten ota selville jos vain pystyt mistä on kyse! Aika kyllä tulee apuun todennäköisesti, pian vauvasi osaa reagoida muutenkin kuin itkemällä :)
Ymmärrän tunteesi, olin itsekin aivan loppu ensimmäiset kuukaudet ja tuntui epäreilulta kun muilla oli helpot vauvat. En päässyt käymään vauvan kanssa missään, mutta kannattaa nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ajatella, että ei sitä tule kestämään kuin maksimissaan vauvavuosi. Naisten-ja vauvalehdet ovat täynnä hömppää, on aivan turha elellä ruusunpunaisissa unelmissa, mitä niissä vauva-ajaksi tarjotaan. Minun hyvin haastava vaavini muuttui vuoden ikäisenä aivan huipputyypiksi ja jo puoli vuotiaana elämä oli aivan erilaista, nyt ei vanhoista ongelmista ole tietoakaan. Koita siis jaksaa, vaavisi tarvitsee sinua!
paras apu meillä on ollut sellanen ihan perus sitteri minkä saa makuuasentoon ja mitä pystyy keikuttamaan, mitä kovemmin ryskytti sen parempi :D
Oon niin tuntikausia keikuttanu sitä jakkaraa, välillä torkahtelinkin niin, että sohvalta roikotin kättä ja keikutin sitteriä.
Ruokaakin ym tuli tehty niin, että jalalla keikutti sitteriä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen oli ihan samanlainen huutaja. Kolmekuisena huomattiin että kurottaa esineitä kohti vain vasemmalla kädellään. Oikeaa piti paikallaan vain. Lääkärissä sitten todettiin sijoiltaan mennyt lapaluu/ olkapää joka onneksi saatiin lähes saman tien kuntoon. Huuto loppui kuin seinään! Synnytyksessä oli mennyt, aika rankka kokemus sekin. Synnärillä eivät huomanneet ja neuvolalääkärikin pisti huudon koliikin piikkiin. Yksityisellä sitten vasta tajuttiin mistä oli kyse. Vaikka käsi on nyt kunnossa, niin motorinen kehitys laahasi pitkään ikätovereiden jäljessä. Luonnollisesti sairaalan toiminnasta tehtiin valitus.
Tarinan opetus: mene lääkäriin ja vaadi että tutkii kunnolla. Ei lapsi huuda ilman syytä.
Terkut teille jotka tunnistatte :)
-Laita korvatulpat korviin. Vauvan itku on äärimmäisen stressaavaa ja tekee äidin entistä ahdistuneemmaksi. Tulpat suodattavat pahimmat rääkymiset.Minusta aika surullista sulkea korvatulpilla vauvan itku ja mahdollinen hätä ulkopuolelle.
Sitäpaitsi mitä se auttaa jos pidät lasta sylissä ja näet kuin se suu auki huutaa naama punaisena? Ei ne korvatulpat paljon mielenrauhaa tuo.
Vauvanitku äänenä on yksi stressaavimmista mitä olla saattaa, joten nimenomaan kannattaa korvatulppia pitää joku hetki päivästä aina. Mitä haittaa siitä on sinun mielestäsi?! Hoh hoh taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kuopus oli juuri tuollainen. Voi että oli hermo kireällä! Mun oli joskus pakko laittaa langattomat kuulokkeet päähän ja kuunnella musiikkia samalla kun kannoin vauvaa, koska en kestänyt kuunnella sitä itkua enää.
En tiedä mikä meidän vauvalla oli, mutta puolen vuoden iässä tapahtui käänne parempaan, ja siitä ne itkut sitten väheni. Tämä lapsi on kyllä todella voimakastahtoinen, ja vähän mietin sitäkin, että mitä jos jotkut on ihan olemassaan tuollaisia huutajia. Koska vaikka meillä on itkut loppuneet, niin sitä kiukkua ja kätinää on kyllä senkin edestä...
mutta voi tosiaan olla,ettet tunnista lapsesi tarpeita ja siksi itkee kokoajan,on väsynyt,onko teillä mitään päivärytmiä,se selkeyttäisi päivän kulkua,tuon ikäistä ei vielä unikouluteta,mutta päivärytmiä voi opettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa meidän maitoallergikolta. Vasta maidoton imetysdietti ja apteekin maitoallergisten korvike lopettivat koko päivän jatkuvan kitinän ja itkun. Yöt myös nukkui meillä kohtuullisen hyvin.
Olethan varma, että vauva ei ole nälkäinen? Jos imetät, niin koita edes kerran tarjota lisäksi korviketta niin, että saa syödä mahansa täyteen. Joskus saattaa olla kyse tästäkin.
Täytyy ottaa neuvolaan yhteyttä. Olen niin loppu ja haluaisin olla hyvä äiti, niinkuin muutkin. Ei se vauvan syy ole, mutta mun mieli on vaan niin maassa, että syytän vauvaani. Huono omatunto ja ajatus siitä, että olen huono ihminen, kun en kykene olemaan tyytyväinen äiti.
kumpa mun vauva hymyilisi useammin ja olisi iloinen. Tuntuu, että olen ainut tässä ongelmassa. Olen hermostunut itkevä äiti ja varmaan mieskin lähtee kävelemään. Miten mä olen ansainnut tällaisen näin kurjan elämän.
Kaiken piti mennä hyvin. Mieskin on muuttunut jotenkin etäiseksi kun ei ole yhteistä aikaa juuri yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(kolmas kerta toden sanoo..)
ei kukaan jaksa olla 100%:sti 24/7 läsnä pienelle nyytille vaikka olisikin helppo lapsi. Tuo että sinun pieni nyyttisi on vielä vaativampi tapaus, niin varmasti se ottaa koville. Jos vielä esikoisesta kyse niin parisuhdekin on koetuksella kun kaikki on uutta.
Et ole ansainnut kurjaa elämää. Se että välillä on huono omatunto omasta riittämättömyydestä ei tee sinusta huonoa ihmista. Se vain kertoo että välität. Onko sinulla lähipiirissä isovanhempia, kavereita tmv kenelle voisit jättää vauvan hetkeksi hoitoon? Voisit itse ottaa vaikka torkut tai käydä kävelyllä. Ota ihmeessä neuvolassakin puheeksi tuntemuksesi.
Voimia sinulle! Vauvasi rakastaa sinua ja varmasti se tulee sen vielä näyttämään sinulle :)
Minäkin luulin, että vauvamme oli vain temperamenttinen, mutta nyt 1,5 vuoden iässä hän onkin todella rauhallinen ja iloinen poika!
Itku oli vatsavaivoja. Meillä auttoi pahimpiin vaivoihin Rela-tipat, kunnon röyhtäytykset ja tutti. 10 kk iässä tuli maito ruokavalioon, ja maitoallergia huomattiin. Ehkä tuo maito (äidinmaidon kautta) oli niitä vatsavaivojakin aiheuttanut/pahentanut. :(
mun tyttö huusi kans kokoajan toki on temperamenttinen luonnekkin sen huomaa kun on jo isompi. itse olin kanssa ihan samassa tilanteessa ja kun eka lapsi niin en tosiaan tienny mikä on vialla. pistettiin koliikin piikkin. tuntuu ettei kaikissa neuvoloissa aina kans ymmärretä mikä olisi vialla mutta onneks on muita äitejä esim täällä palstoilla :) kun olis itsekkin tajunnu lukea näitä enemmän aikoinaa, älä jää yksin asian kanssa. niinhän sitä sanotaan että pidä itsestäsi huoli jotta jaksat pitää lapsesta huolen. itselläni ei ollut oikeen tukiverkkoja joten jouduin jäämään aika yksin kun en mistään osannut enkä kehdannut apua hakea. oisko ehkä mahdollista saada joku aina välillä säännöllisesti auttamaan että saisit välillä levätä tai tahdä juttuja mitä sinä haluat tehdä? tsemppiä ja jaksamista :) kyllä se ajan kanssa ainakin helpottaa kun lapsi kasvaa :)
Meillä ovat olleet tuollaisia huutajia myös jostain syystä. Ikinä ei mitään allergioita löytynyt, ja pulskassa kunnossa olivat, joten tuskin nälkäkään on vaivannut. En tiedä, mistä on johtunut, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että ne itkuisat vauvat ovat nykyään todella hauskoja ja iloisia leikki-ikäisiä. temperamentti välillä kuohuu kyllä edelleen, mutta sehän on vain tervettä.
Minusta kuulostaa siltä, että vauvasi tosiaan on väsynyt (jos siis olet varma, että saa tarpeeksi maitoa). Itse otin vaunut sisälle ja heiluttelin niissä, jotta nukkuisi. Voit laittaa vaikka maton reunan vähän myttyyn ja ajella siinä päällä; usein hytkyttäminen auttaa siihen itkemiseen. Oletko opettanut syömään tuttia? Voisi olla teillä hyödyllinen kapine. Pitele sitä siellä suussa ja heiluttele vähän edestakaisin, ja koita saada vauva innostumaan siitä. Nukkuuko vauva, jos menet vaunulenkille? Meillä toinen vauva rauhoittui, kun työntelin vaunuja mukulakivillä. Saat itsekin liikuntaa ja raitista ilmaa, niin ei tule niin ahdistava olo. Ja isovanhemmat hoitamaan heti, jos vain mahdollista. Tsemppiä!
mutta mä joskus väsyneenä laitoin korvatulpat ja korvalaput päähän, menin vauvan kanssa parisänkyyn, annoin huutaa ja silittelin. Ja lepäsin edes puolittain siinä samalla.
tottuu päikkäreille ulos, jos ei vielä ole tottunut. Jos sulla ei oo turvallista ulkonukkumapaikkaa vauvalle, niin mene sitten kävelemään niin että saat hänet ainakin aamupäivällä kunnolla nukkumaan. Sitten menee loppupäiväkin paremmin
Noin rankkaa oikeasti aika harvalla.
Silti ei kannata vertailla, sillä se aiheuttaa vain turhaa pyrkimystä sellaiseen, mihin tuon vauvan kanssa ei ole edes mahdollista päästä. Parempi kun ei vertaile, vaan keskittyy ihan vain sen oman elämän järjestämiseen mahdollisimman siedettäväksi.