Lue keskustelun säännöt.
Jatkuvasti itkevä vauva, mikään ei riitä ja tunnen vaan ärsytystä vauvaani kohtaan. Auttakaa!
10.10.2012 |
Mulla on kohta 3kk ikäinen vauva. On aina ollut päivisin itkuinen, mutta yöt nukkuu ihan hyvin. Päivällä ei nuku pitkiä päiväunia ja itkee kokoajan. Pitää kanniskella, heilutella ja kävellä, jotta toi on hiljaa. Jos pysähdyt, laitat sitteriin tai pidät väärässä asennossa sylissä, huuto alkaa.
Toi on niin negatiivinen jotenki toi vauva, et ei paljo itseäkään naurata, kun yrittää kaiken.
Ihanaa, kun ystäviä tulee käymään ja vauva vaan itkee. Se ei paljoa herää suloisuutta. Meillä on käynyt neuvolatäti kotona ja koliikkia se ei ole. On vain tosi temperamentinen.
Ärsyttää, kun mies on töissä ja olen yksin kokopvn vauvan kanssa. Vauva-ajasta pitäisi nauttia, mutta mitä nautintoa se on, kun ei mikään riitä! Lasket hetkeksi sylistä, kamala huuto.
Vauvan mielestä en saa syödä, en saa käydä vessassa, en saa lepuuttaa käsiä.
Käsissäni on alkava jännetuppitulehdus, todella hauskaa.
Odotan vain, että toi kasvaa. Ärsyttää, kun muilla vauvat on paljon helpompia. Heidän vauvat viihtyy välillä sitteissä, heidän vauvat hymyilee ja on joskus edes tyytyväisiä.
Minun kamala vauvani vaan vaatii, imee mut kuiviin henkisesti. En jaksa päivästä toiseen kanniskella ja hyssytellä monta tuntia. En ole mikään vauvani viihdyttäjä, joka menee yli rajojen. Puhun vauvalle nätisti, olen vuorovaikutuksessa, teen kaikkeni.
Nyt vaan on alkanu ärsyttään toi vauva. Mikä sitä vaivaa? Se itku on just semmosta kätinää ja sitä, kun pitäis liikutella kokoajannja pitää tietyssä asennossa, muuten kyllä älähtää heti.
No mä en ole iloinen ja onnellinen äiti. Parisuhde kärsii tästä ja vauvaa ei voi mihinkään viedä, koska siitä ei paljoa iloa muille ole, kun hermostuu kokoajan.
Kasvais vaan toi vauva, mä en kyl enää jaksa edes hymyillä sille, koska mä koen olevani sen typerä palvelija, joka vaatii hiukka liikoja hoidon suhteen. Se ei ole normaali ihana vauva mitä muilla on.
Olen varmaan erittäin huono ja masentunut äiti. Odotukset äitiyden ihanuudesta oli erittäin suuret.
Antakaa vinkkejä temperamenttisen ja herkkähermoisen vauvan hoitoon? Kanniskelenko sitä todella jokapv asuntoa ympäri sen 12h kädet kipeinä vai saako sitä hetkeksi välillä
jättää sitteriin huutamaan, kunnes syön ja käyn vessassa.
Vauva nukkui puolentunnin pätkiä pari päivässä. Meillä on tulossa joku unikouluttajaki käymään.
Olen itsekkin ihan hermoraunio ja itkeä tirautan monta kertaa päivässä ja olen ahdistunut. Mieheni on kokoajan töissä, en sille viitsi enempää valittaa, koska parisuhde on muutenkin vaakalaudalla tämän "ihanan" vauvan takia.
Kommentit (87)
Jos joudut kantamaan vauvaa jatkuvasti, niin hanki ihmeessä kantoliina tai kantoreppu! Jos vauva vaan viihtyy paljon sylissä? Parin kuukauden päästä voit alkaa kantaa vaikka selässä ja tehdä samalla kotitöitä, kun vauva keikkuu selässä. Parhaimmillaan nukahtaa kantoliinaan tai kantoreppuun siinä sivussa ilman kummempia nukutusyrityksiä, kun itse tiskaat astioita tai teet muita kotihommia.
Minulla oli ihan samalla tavalla alussa, ettei vauva viihtynyt ollenkaan yksin vaan olisi pitänyt koko ajan kantaa. Jos laskin sohvalle makaamaan, että voisin käydä vessassa tai edes syödä, niin heti alkoi huuto. Alussa en osannut edes sitoa kantoliinaa kun ei jostain syystä viihtynyt siinä. Vasta noin 3-4 kuukauden kohdalla alkoi viihtyä kantoliinassa, kun pystyi istumaan siinä perusristikkosidonnassa ja osasi kannatella päätään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Yritä kääntää asiat positiiviseksi. Ajattele, että saat olla vaikka koko päivän yöpaidassa, jos siltä tuntuu. Muut juoksevat oravanpyörässä ja murehtivat deadlineja yms. Sinä vietät ainutlaatuista aikaa kotona lapsesi kanssa (vaikka siltä ei nyt tunnukaan).
-Laita korvatulpat korviin. Vauvan itku on äärimmäisen stressaavaa ja tekee äidin entistä ahdistuneemmaksi. Tulpat suodattavat pahimmat rääkymiset.
-Laita lempimusiikkia soimaan ja laula. Tanssi vauva sylissä.
-Kantoliinaa -tai reppua suosittelen myös. Pidä vauvaa lähellä vaikka ihan ihokontaktissa.
-Älä välitä tiskeistä, pyykeistä yms. Äitiysloma on vauvanhoitoa varten, EI kodinhoitoa.
-Ulkoile mahdollisuuksien mukaan ja syö terveellisesti.
-Yritä rauhoittaa itsesi, vauva on erittäin herkkä vaistoamaan äidin tunnetiloja.
-Viihtyykö vauva autossa. Lähtekää ajelulle.
Tässä muutamia vinkkejä, pikkuvauva-aika menee ohi todella nopeasti!
Minulla 3 lasta, 2 niistä on ollut juuri tuollaisia! Tosin toisella noista oli koliikki. Eli vain 1:3 oli ns tyytyväinen vauva jonka kanssa pystyi nauttimaan vauva-ajasta kunnolla, vaikka kyllä sekin sitoi, ei huolinut pulloa eikä tuttia vaan oli jatkuvasti tissillä.
Kolmas lapsi oli myös itkuinen, mutta tässä vaiheessa osasin jo suhtautua asiaan niin että "aikansa kutakin". Ottaa rennosti ja sain pidettyä omat hermoni kasassa. Auttoi huomattavasti kun tiesi että se menee kohta ohi. Ensimmäisen koliikkivauvan kanssa olin täysin hermoriekaleina!
Eli äläpäs sano että muilla on helpot vauvat!
Mutta ensiksi haluan sinulle sanoa että vauva ei itke ilkeyttään, sillä on huono-olla tai joku vaivaa. Ei se sinua ilkeyttään passauta.
Seuraavaksi kerron sen että vauvasi on jo 3kk! Olet voiton puolella! Kohta vauvasi alkaa vähän liikkumaan, kiinnostumaan ympäristöstä ja viihtymään. Asiat helpottuvat pikkuhiljaa, koita nyt vain saada omat hermosi pysymään kasassa sitä odotellessa. Nämä ovat nyt vauvalle tärkeitä hetkiä että jaksat lohduttaa, pitää sylissä ja puhua nätisti. Osaan todellakin kuvitella kuinka haastavaa aikaa tämä on sinulle! Aina kun on vain mahdollista niin järjestä itsellesi aikaa ja lähde ulos, pois kotoa, pois sieltä kaaoksen keskeltä edes hetkeksi.
Meillä oli myös tuollaisia että päivisin ei vain nukkunut 20 min pidempään, sitten keksein yhden keinon joka toimi meillä. Laitoin sitterin keittiöön, laitoin liesituulettimen tohottamaan niin isolle kun sen sai ja kiikutin vauvaa sitterissä siihen saakka että nukahti. Se tausta tohina rauhoitti vauvaa ja näin saattoi nukkua 2 tuntiakin putkeen. Sama juttu oli kun imuroin tai kuivasin hiuksia hiustenkuivaajalla, aina silloin vauva oli hiljaa. Kokeile ihmeessä!
-Älä vertaile itseäsi ja vauvaasi muihin. Monilla muillakin on rankkaa, mutta kaikki eivät halua sitä näyttää.
Kantoliina (trikoinen helpoin) tai vaikka Manduca vauva-asetuksin 3kk vanhalle.
Vauva saattaa pyristellä vastaan ensalkuun, kannattaa ainakin 20 minuuttia kokeilla.
Allergialta kuulostais mutta pahin vaihtis on se että lääkärinkin mielestä vauva on vaan tollainen.
Ei ole normaalia tuo, diagnoosi kannattaa hankkia jok. tap.
Ihan ehdoton, vauva myös saattaa nukahtaa liinaan uskomattoman helposti, tai sitten ei. Myös meillä oli ns. itkuinen vauva, ja kantoliina oli pelastus. Ja kaikkia kokeiltiin, pitkää, lyhyttä, manducaa ja baby björniä, ja meille parhaimmaksi osoittautui pitkä liina, jota epäilin alkuun kaikista eniten.
Entä saatko apua päivisin? Isovanhemmat, kummit, teidän kummit, ystäviä jne? Kuulostat väsyneeltä ja hiukan masentuneelta, muttet mitenkään epänormaalilta. Myös sinä tarvitset tarpeeksi lepoa, jotta jaksat olla vauvasi kanssa. Miten teillä menee viikonloput ja aika jolloin isä on kotona? Voisiko isä hoitaa lasta muutamana ilta niin, että saisit levättyä kunnolla? Mikäli teillä on tiheä imetystahti (kuten meillä), voi isä hyvin kannella ja hyssytellä, ja välillä tuoda lasta rinnalle.
Äidin ja lapsen välille syntyvä side on huomattava, huomattavasti suurempi, rakkaudentäyteisempi ja tärkeämpi, kuin side vanhempien välillä. Vauva-aika voi olla kaikille rankkaa, erityisesti ja vahvimmin äidille. Isän osallistuminen vauvan hoitoon ja arkeen on tärkeää, myös isän ja vauvan välille syntyy side. Isän osallistumattomuudella on osansa äidin masentumisen kanssa, koska pääsääntöisesti isä osallistuu lapsensa hoitoon, eikä jätä äitiä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ei osaa vielä hymyilläkään, mutta ehkä lähiaikoina oppii senkin taidon. Yritä vaan virnistellä sille mahdollisimman paljon ja heitä vaikka hurttia huumoria tilanteista. Ihan pienet vauvat on myös likinäköisiä, niin kovin kauas näköpiiristä ei kannata kuvitellakaan lähtevänsä... :)
ihan samantyyppinen vauva. Huusi tai kitisi kaiket päivät, koko ajan oli joku huonosti.
Pidin koko ajan sylissä, ja hoivasin jotenkin pakonomaisesti ja halusin pitää hyvää huolta. Mutta eihän tyytymätön vauva mikään äidin ilo ole, se täytyy sanoa. Kylässä, kaupoissa jne. jotenkin hävetti, kun vauva itki tai kitisi jatkuvasti. Muiden vauvat olivat melko tavallisia, eli pääsääntöisesti hyvällä tuulella, ja sitten jos oli joku hätänä, ilmaisivat sen. Meidän vauvalla oli jatkuvasti "joku hätänä".
Tuntui kurjalta, ettei voi iloita vauvasta. Samoin tuntui kurjalta, ettei kukaan voi ihailla meidän vauvaa, kun se on jatkuvasti naama rutussa. Kuitenkin olin ylpeä, että meillä oli vauva.
Yöllä vauva nukkui, väsyneenä koko päivän huudosta ilmeisesti. Mutta siis meillä oli juuri tuo refluksi ja monenlaisia allergioita. Tuo Gaviscon, välttämisruokavalio ja apteekin maidoton korvike auttoivat. Apua vain piti odottaa melkein vuosi.
Toinen vauva oli samanmoinen, mutta silloin onneksi tajusin heti mikä oli hätänä, ja vauva sai ajoissa apua. Tajusin kyllä jo esikoisestakin, mutta kukaan (neuvolan terkka tai lääkäri) ei oikein uskonut. Kakkosen vauva-aika oli ihan erilainen. Harmittaa, että esikoisen meni ihan ohi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Laita korvatulpat korviin. Vauvan itku on äärimmäisen stressaavaa ja tekee äidin entistä ahdistuneemmaksi. Tulpat suodattavat pahimmat rääkymiset.
Minusta aika surullista sulkea korvatulpilla vauvan itku ja mahdollinen hätä ulkopuolelle.
Sitäpaitsi mitä se auttaa jos pidät lasta sylissä ja näet kuin se suu auki huutaa naama punaisena? Ei ne korvatulpat paljon mielenrauhaa tuo.
yksi lapsista tuollainen kotona päivisin... mutta kaikki sellaiset päivät kun tehtiin jotain "kivaa", mentiin ulos, nähtiin ystäviä, käytiin kahvilassa, vauvauinnissa tms. sujuivat tosi hyvin. Epäilen, että kotona oli minulla (ja vauvalla) liian tylsää. Minä ahdistuin kotona olosta ja vauva varmaan mun ahdistuksesta (tai sitten oli jo vauvana perusluonteeltaan sosiaalinen...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..sillä vauvan huuto on stressaavaa.
Tärisevä sitteri ja imuri huutamaana -> taltuttaa meillä ns. persraivarit..
Onneksi vauva on jo 3kk!
... ei osaa vielä hymyilläkään, mutta ehkä lähiaikoina oppii senkin taidon. Yritä vaan virnistellä sille mahdollisimman paljon ja heitä vaikka hurttia huumoria tilanteista. Ihan pienet vauvat on myös likinäköisiä, niin kovin kauas näköpiiristä ei kannata kuvitellakaan lähtevänsä... :)
mitä soopaa. Yksikään vauva ei kitise koko päivää sen takia, että se on likinäköinen eikä siten näe kauempana olevaa vanhempaa tai ettei saa tarpeeksi "huumoria ja virnistelyjä" osakseen. Ap:n kuvaamat vauvat eivät rauhoitu edes sylissä kuin tietyssä asennossa, eikä siinä paljon hymyilytä jos on koko ajan kurja olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Laita korvatulpat korviin. Vauvan itku on äärimmäisen stressaavaa ja tekee äidin entistä ahdistuneemmaksi. Tulpat suodattavat pahimmat rääkymiset.Minusta aika surullista sulkea korvatulpilla vauvan itku ja mahdollinen hätä ulkopuolelle.
Sitäpaitsi mitä se auttaa jos pidät lasta sylissä ja näet kuin se suu auki huutaa naama punaisena? Ei ne korvatulpat paljon mielenrauhaa tuo.
Oletko koskaan käyttänyt korvatulppia? Vauvan huuto kyllä kuuluu tulppien läpi, mutta vaimentaa ääntä. Itsekin koliikkivauvan kanssa kuuntelin mp3 soittimesta kuulokkeilla rauhoittavaa musiikkia ja jaksoin varmasti sen avulla paremmin kanniskella huutavaa vauvaa (vähemmän ahdistuneena). T. Ohis
varmistamaan ettei kyse ole mistään fyysisestä vaivasta. Voihan se olla refluksia, allergiaa tms. - mutta VOI olla kyse ihan vaan vauvan temperamentista. Teillä kuitenkin yöt sujuvat ilmeisesti hyvin, se on iso plussa! Sekä sinun että vauvan kannalta.
Meillä on lapsia viisi ja jokainen on enemmän tai vähemmän ollut sitä mallia joka ei ekan 3-4kk:n aikana sitterissä tai missään muuallakaan kuin sylissä vaan kerta kaikkiaan viihdy. Mikään muu kuin aika ei ole auttanut. Eli sitten on helpottanut kun ovat ruvenneet viihtymään paremmin lattialla, oppineet kääntymään vatsalleen ja lopulta liikkumaan. Ei siihen varmasti ole sinunkaan vauvallasi enää pitkää aikaa.
Kantoliina on iso apu, siinä vauvat yleensä nukkuvatkin pidempiä pätkiä kerrallaan. Jos vauva ei saa päivällä nukuttua kuin lyhyissä pätkissä, hän saattaa itkeä myös ihan ärtymystä ja väsymystään.
Se että olet itse väsynyt ja ahdistunut vaikuttaa tietenkin myös vauvaan, pienikin stressaantuu ja kierre on valmis. Olisi sekä sun että vauvan kannalta tärkeää että mies osallistuisi ja huolehtisi vauvasta enemmän iltaisin ja viikonloppuisin vaikka, vai onko hän silloinkin töissä? Olisiko ketään muuta joka voisi tulla sulle avuksi, jotta pääset itse välillä tuulettamaan päätäsi ilman vauvaa? Seinäthän sulla kaatuu päälle jos et pääse missään käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..Saako tarpeeksi ruokaa?
Kun meillä menee tuohon suuntaan, "syötän tyrmään" ja taas ollaan tyytyväistä. Jos jää pienikin tila tyhjää mahaan - huutaa tai jos ei ehdi tuntea kylläisyyttä - syö ylen. Välillä, kun syötön jälkeen röyhtäisee, niin tämäkin antaa taas mahassa tilaa ja pitää saada lisää.
On myös sylitakiainen ja vaatii jatkuvaa viihdyttämistä. Pelkkä sitteri on heti huutoa, lisäksi siihen pitää laittaa lelukaari päälle tai silleen et näkee tv:stä musiikki-kanavaa. Yksi viihdyke on myös puuhamatot. Noita kaikkia pitää vaihdella pitkin päivää 1/2 tunnin välein ja puuhamatolla on oltava myös kaverina koko ajan. Se lyhyt hetki, kun uusi virike alkaa, on mulla aikaa syödä lennosta tai käydä vessassa. =)
Kuulostaa niiin meidän esikoiselta, joka on nyt ekaluokkalainen. Siis vauva-aikana ei yhtään vapaata hetkeä. Sitterissä oli itkemättä ehkä jopa 5min ja sitten kauhea kitinä. Hypin ja tanssin päivät pitkät väsyneenä ja kaikkea muuta kuin onnellisena äitinä. Jos lähti ostoskeskukseen niin ei viihtynyt vaunuissa vaan aina halusi olla tarkkailemassa ympäristöä sylissä. Puolen vuoden iässä halusi vaunuissa maata vatsallaan ja nostettiin vaunun kuomuosa niin, että vauva sai ihailla maisemia vatsallaan :D Siis sellainen viihdytysvaatija että. Vaikka lapsi on jo ekaluokkalainen niin ihan samat piirteet ovat edelleen (tietenkin). Aina haluaa nähdä ja kokea ja olla liikkeessä. Jos istuu sylissä niin kiemurtelee koko ajan. Mutta lapsi on hyvin iloinen ja pirteä ja ihana :)
-Älä välitä tiskeistä, pyykeistä yms. Äitiysloma on vauvanhoitoa varten, EI kodinhoitoa.
niin palkkaa kotiin kodinhoitaja käymään pari kertaa viikossa siistimässä paikat. Se on sen arvoista (ja siitä saa kotitalousvähennyksen).
Tiedän tunteen! Jos tuota ei ole kokenut niin ei voi tietää miten paskaksi se vetää.
Jokuhan sitä tietenkin vaivaa.
Nämä on oikeasti hyväksi todettuja asioita:
- Koliikkikeinu
- yksärille itkuun erikoistuneelle lastenlääkärille
- allerkologille
- isonvanhempia, kavereita mitä vaan saat kantamaan lasta niin ota apua vastaan ja pieniä omia taukoja.
Parisuhde: Olisin lähtenyt liitosta tuossa vaiheessa jos voimia olisi ollut, mies ei kestänyt huutoa lainkaan ja koko soppa oli mun harteilla. Nyt lapsella on maailman paras isä. Eli jos joku vinkuu, että ttu mikä mies sulla niin älä kuuntele, ei auta tilannetta. Vaikka itsestäkin tuntuisi siltä niin jollei ole kokenut samaa niin ei voi tietää miten jatkuva huuto kotona vaikuttaa kehenkin. Ja vaikka tietäisikin niin huonon alun jälkeen voi oikeasti helpottaa PALJON, myös se parisuhde.
VOIMIA sinulle!!!! Se menee kyllä ohi!
Ei se lapsi säry, jos laitat sitteriin ja käyt piiiiiiitkässä suihkussa. Lapsi vaikka kylppärin ovelle sitteriin ja laulat vaikka äänesi olisi kuin Ammu-vainaalla.
Sitten kuivaat hiukset, vauva saattaa jopa nukahtaa hurinaan.
Sitten otat hyvän asennon sohvalla, sitteri sopivan etäisyyden päähän ja sulle kuulokkeet korville. Kattelet vaikka kaikki netistä näkyvät tv-sarjat samalla kun syöt, ryystät kaffetta ja hytkytät jalalla vauvaa.
Paljon huutavaa vauvaa ei voi vain keinutella sitterissä, koska vauva ei siihen tyydy, vaan huutaa koko ajan kovempaa, kovempaa, kovempaa... kunnes ääni on käheä eikä saa enää ilmaa keuhkoihinsa ja alkaa kakomaan.
Eikä meidän huutaja nukahtanut ikinä mihinkään hiustenkuivaajan tai muunkaan hurinaan. Ei yhden yhtä kertaa. Autossakin vain huusi, joten pienenä ei autoiltukaan lähikauppaa kauemmas. Eikä vaunuilla uskaltanut kauas lähteä, koska aina ei nukahtanut, ja sitten se huuto alkoi kiihtymään ja kiihtymään. Vaunuillessa on epätoivoisia tilanteita tullut: Muistan, kun mikään ei auttanut, niin vaihdoin pienelle vaipat talvipakkasessa keskellä peltoja vaunulenkillä. Imettänyt olen myös talvipakkasessa. Ja joskus kannoin vauvaa sylissä viimeisen kilometrin, kun huutoon ei auttanut mikään. Sekin oli todella raskasta, kun oli liukas haalari, mulla liukas takki ja lapaset ja vielä ne vaunutkin hinattavana. Nuo ovat itkun arvoisia hetkiä olleet.
mä oon kanssa sitä mieltä että hanki se rintareppu tai kantoliina ja kannattaa kokeilla jättää pois omasta ruokavaliosta noita joitain asoita pois jos auttaisi. Ja ootko kokeillu kapalointia, jos sillä rauhoittuis? Meillä toini kun vauva oli pienenmpi, sillä tavalla viihtyi hetken sitterissäkin.
Onko sulla jotain hyvää kaveria tai sukulaista joka vois tulla kyläilemään sun luokse ja vois vaikka sylitellä sitä vauvaa sen aikaa että saat ite syödä tai käydä vessassa tai suihkussa? sekin varmaan vois osaltaan auttaa tohon sun olotilaan.
Meillä ole vastaavanlainen tilanne, eikä mikään tuntunut auttavat. Mitään syytä itkuisuudelle ei löytynyt ja arvelen sen meidän tapauksessa johtuvan oikeasti vauvan temperamentista. Vauva on nyt 7 kk ikäisenäkin vielä erittäin vaativa ja itku pääsee erittäin helposti. Yksin ei halua olla edelleenkään hetkeäkään, mutta tilanne on onneksi muuten jo helpottunut.
Meitä auttoi alkuun suunnattomasti Manduca, jossa vauva rauhoittui ja ainakin sen ajan sai olla itkulta rauhassa. MInäkin siis suosittelen kokeilemaan kantoliinaa tai Manducaa.