Voisin tavata adoptioon antamaani lasta 1 kerran vuodessa mutta nykyinen mies ei halua että tapaan.
Muutaman kerran adoption jälkeen tapasin eikä mulla ole kovin lämpimät välit adoptiovanhempiin jotka olivat mukana,nykyinen mies oli myös mukana.Sitten kun saimme yhteisen lapsen muutama vuosi sitten niin sen jälkeen mies ei ole halunnut että järjestetään näitä tapaamisia.Mitä tekisitte?
Kommentit (23)
Jospa antaisit olla. Olet antanut lapsen pois ja hän kyllä tulevaisuudessa etsii sinut käsiinsä ja tulee tapaamaan jos haluaa.
Minusta sun kannattaisi mennä perheneuvolaan yksin ensin ja sitten mahdollisesti miehesi kanssa juttelemaan asiasta. Lapsi on sinun, ei miehesi. Uskon, että sinulle ja lapselle yhteyden säilyminen olisi erittäin tärkeä asia.
mutta eipä siitä apua ollut. Adoptiovanhemmat eivät myöskään hyväksy minua joten tapaamiset siltä osin myös vaikeita.
Onko tapaamiset lapselle tärkeitä? Noin harvoin toteutettuna en oikein usko, että lapsi niitä odottaa ja haluaa.
vaikka adoptiovanhemmat eivät haluaisi. Sanot vaan että lapsen on hyvä tietää juuret ja että he ovat hänen pääasialliset vanhemmat. Ja sitten muistat lasta ja sanot vaikka lapselle että lähetät hänelle joululahjan ja synttärilahjan joka vuosi. (lapselle siksi, että tietää odottaa sinulta lahjaa ja adoptiovanhemmat eivät tohdi piilottaa lahjaa)
Onko tapaamiset lapselle tärkeitä? Noin harvoin toteutettuna en oikein usko, että lapsi niitä odottaa ja haluaa.
voi olla ettei hän niitä odota.
eikä tarvitse enää vanhempiensa hyväksyntää tapaamisille.Ilmeisesti olet se sama, jolla on 4-vuotias lapsi uuden miehen kanssa. Mulle tulee olo, että olet katunut adoptiota, annoitko mielestäsi liian heppoisin perustein lapsen pois? En tarkoita syyllisttää sinua tällä.Mitä psykologi sanoi, kun kerroit, että siitä ei ollut hyötyä.
vaikka adoptiovanhemmat eivät haluaisi. Sanot vaan että lapsen on hyvä tietää juuret ja että he ovat hänen pääasialliset vanhemmat. Ja sitten muistat lasta ja sanot vaikka lapselle että lähetät hänelle joululahjan ja synttärilahjan joka vuosi. (lapselle siksi, että tietää odottaa sinulta lahjaa ja adoptiovanhemmat eivät tohdi piilottaa lahjaa)
en voi lähettää lapselle mitään koska ei minulla ole vuosiin ollut omia tuloja mieheni takia en saa edes työmarkkinatukea.Tästä rahasta meillä on adoptiovanhempien kanssa kinaa koska haluaisivat että ostelisin lapselle kaikkea esim.olisi pitänyt osallistua mopokorttiin yms.
tapaisin just ton kerran vuodessa. Olisi ihanaa kuulla kuulumisia ja olla edes sen verran tekemisissä. Tee tämä ilman miestäsi, ei se hänelle kauheasti kuulu. Tapaa vaikka yhdessä lapsesi kanssa.
eikä tarvitse enää vanhempiensa hyväksyntää tapaamisille.Ilmeisesti olet se sama, jolla on 4-vuotias lapsi uuden miehen kanssa. Mulle tulee olo, että olet katunut adoptiota, annoitko mielestäsi liian heppoisin perustein lapsen pois? En tarkoita syyllisttää sinua tällä.Mitä psykologi sanoi, kun kerroit, että siitä ei ollut hyötyä.
eipä psykologi mitään sanonut,kävin tämän adoption takia terapiassa.Silloin oli aika lailla pakko tilanne antaa adoptioon ja ajattelin että olisi saanut hyvät vanhemmat ja paremman taloudellisen tulevaisuuden en vain tajunnut että adoptiovanhemmat eivät meinaa kiintyä lapseen ja että kaikkia ongelmia on ilmennyt.
esim 20 euron lahjakortit johonkin urheiluliikkeeseen/HM:n, mistä nuoret ostavat vatteita tai tarvikkeita. !8-vuotis-lahjaksi kirjottaisin kirjeen, missä selostaisin silloisen elämäntilanteen, valokuvia teistä perheenä, isästä ja pojasta kuvia ym ym. Toivottaisit lapsen tervetulleeksi kotiini, kertoisit hänelle, että on usein ajatuksissasi jne. Voi mennä aikaa ennen kuin poika ottaa yhteyttä, mutta hän tietää että voi tulla luoksesi. Olen sitä mieltä, että miehesi on tähän taivuttava, jos rakastaa sinua. Minusta tarinasi kuulostaa tosi surulliselta pojan ja itsesi kannalta. Tulee olo, että haluaisi auttaa jotenkin, mutta eihän se ole mahdollista. TSEMPPIÄ KOVASTI!!
esim 20 euron lahjakortit johonkin urheiluliikkeeseen/HM:n, mistä nuoret ostavat vatteita tai tarvikkeita. !8-vuotis-lahjaksi kirjottaisin kirjeen, missä selostaisin silloisen elämäntilanteen, valokuvia teistä perheenä, isästä ja pojasta kuvia ym ym. Toivottaisit lapsen tervetulleeksi kotiini, kertoisit hänelle, että on usein ajatuksissasi jne. Voi mennä aikaa ennen kuin poika ottaa yhteyttä, mutta hän tietää että voi tulla luoksesi. Olen sitä mieltä, että miehesi on tähän taivuttava, jos rakastaa sinua. Minusta tarinasi kuulostaa tosi surulliselta pojan ja itsesi kannalta. Tulee olo, että haluaisi auttaa jotenkin, mutta eihän se ole mahdollista. TSEMPPIÄ KOVASTI!!
ei mulla kovin montaa valokuvaa hänestä ollut ja ne olen jo antanut ex-miehestäni ei ole lainkaan kuvia ja hän on kuollut jo 7v sitten.Ja kun kirjoitin ettei minulla ole tuloja niin ei niitä ole millä mitään lahjoja lähettää.Nykyinen mies tietenkin elättää minut ja yhteisen lapsemme mutta ei hän edellisen liiton lasta elätä,enkä halua häntä kutsua tänne kun täyttää 18v koska en halua että tämä nuorempi lapsi saa tietää tästä yhtään mitään.
vaan tapahdu, niille pitää tehdä jotain. Jos et näe vaivaa asian eteen, niin sitten ei voi mitään. Olen vain seurannut adoptoidun lapsen tuskaa ja lähinnä lapsen näkökulmasta yritin asiaa ajatella. Etkö voi hakea kouluun tai töihin ja järjestää itsellesi tuloja. Olet selvästi miehesi "vanki". Et kuitenkaan ole pitkäaokaissairas ym, koska varmaan olisit eläkkeellä ja siihen ei miehen tulot vaikuta.
vaan tapahdu, niille pitää tehdä jotain. Jos et näe vaivaa asian eteen, niin sitten ei voi mitään. Olen vain seurannut adoptoidun lapsen tuskaa ja lähinnä lapsen näkökulmasta yritin asiaa ajatella. Etkö voi hakea kouluun tai töihin ja järjestää itsellesi tuloja. Olet selvästi miehesi "vanki". Et kuitenkaan ole pitkäaokaissairas ym, koska varmaan olisit eläkkeellä ja siihen ei miehen tulot vaikuta.
minulla on useita sairauksia enkä voi fyysistä työtä esim.siivousta tehdä ja olen yrittänyt opiskella tuetusti oppimisvaikeuksien takia mutta en ole saanut esim. merkonomin tutkintoa suoritettua. olen kuule paljon yrittänyt.
Kuulostat tosi nujerretulta. Ei mitään omia tuloja??? Miten miehes sen estää? Kyllähän se perusosa kuuluu kait kaikille. Saisit ees jokusen satasen kuussa.
Onko miehelläsi syytä adoptiolapsen tapaamista vastaan? Vaikuttaako näkemiset teidän perheenne toimivuuteen? Masennutko? Mulla on sellain olo jostain syystä, et sun kannattais laittaa omat asiat kuntoon ensin, jotta vahvana voit sitten olla tämän adoptiolapsen elämässä osana. Adoptiovanhemmat tai miehesi eivät saa tätä estää.
Ovathan esim kehitysvammaiset ihmiset, toki lievememmästä päästä jissakin ravitsemusliikkeissä ja päiväkodeissa avustavissa tehtävissä ja saavat omaa rahaa siitä palkaksi. Sun pitää mennä työkkäriin, sossun kelaan jne ja selittää tilanne, uskon että jos haluat tehdä työtä, sitä löytyy tuettuna myös sinulle. Voihan sitä antaa periksi, se on sitten oma asiasi.
Kuulostat tosi nujerretulta. Ei mitään omia tuloja??? Miten miehes sen estää? Kyllähän se perusosa kuuluu kait kaikille. Saisit ees jokusen satasen kuussa.
Onko miehelläsi syytä adoptiolapsen tapaamista vastaan? Vaikuttaako näkemiset teidän perheenne toimivuuteen? Masennutko? Mulla on sellain olo jostain syystä, et sun kannattais laittaa omat asiat kuntoon ensin, jotta vahvana voit sitten olla tämän adoptiolapsen elämässä osana. Adoptiovanhemmat tai miehesi eivät saa tätä estää.
työmarkkinatukea ei saa jos miehen tulot ns. liian isot ei siinä mitään perusosaa ole.En ole masentunut siitä etten ole tavannut tätä lasta eikä sitä pelkästään mies estä vaan myös adoptiovanhemmat ovat olleet negatiivisia tapaamisten suhteen.
Ovathan esim kehitysvammaiset ihmiset, toki lievememmästä päästä jissakin ravitsemusliikkeissä ja päiväkodeissa avustavissa tehtävissä ja saavat omaa rahaa siitä palkaksi. Sun pitää mennä työkkäriin, sossun kelaan jne ja selittää tilanne, uskon että jos haluat tehdä työtä, sitä löytyy tuettuna myös sinulle. Voihan sitä antaa periksi, se on sitten oma asiasi.
mutta eipä mitään löydy työllistämistukipaikoistakin valtava pula. Täällä paljon hyvin koulutettujakin työttömiä ja tehtaat yms. lopettaneet muuttaa en voi koska mies yrittäjä ja hänen asiakkaansa täällä,tietystijos eroaisin voisin muuttaa.
tulisi ero, niin et näkisi nykyistä poikaasikaan enää. Ei ole mitään elättämistä, jos pari krt/vuosi antaa sinulle muutaman kympin lapsen lahjaa varten. Erinomaisen ukon olet kyllä itsellesi löytänyt.
Minusta sun kannattaisi mennä perheneuvolaan yksin ensin ja sitten mahdollisesti miehesi kanssa juttelemaan asiasta. Lapsi on sinun, ei miehesi. Uskon, että sinulle ja lapselle yhteyden säilyminen olisi erittäin tärkeä asia.