Nykyäänhän ei enää kukaan tavallinen kurita lastaan

Mitä sä ajat takaa tällä?

80-luvulla tais meidän perheessä tukistus olla rangaistus, mutta sen tultua laittomaksi, se loppui. Hyvä niin. Väkivalta ei todellakaan ole mikään kasvatuskeino.

sain remmistä, sain luunappeja ja tukistuksia, varmaan vähintään kerran päivässä.



Vihaan vanhempiani vielä tänäkin päivänä, en ole analysoinut, johtuuko tuosta vai jostakin muusta. Tiedän vain, että oli helpotus lakata olemasta heidän kanssaan juurikaan tekemisissä.



Lapseni syntyivät 90-luvulla, eivätkä ole saaneet mitään "hyväksyttäviä" tukistuksia. Ovat fiksuja ja osaavat käyttäytyä, uskon, että fyysisestä kurituksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Omat lapseni ovat syntyneet 88 - 02 eikä yhtäkään ole koskaan ruumiillisesti kuritettu, ei kyllä henkisestikään niin kuin ei minuakaan. Mun mies on kuulemma saanut lapsena tukkapöllyjä ja piiskaakin.

Tukkapöllyä en muista saaneeni, mutta suu pestiin saippualla kiroiluni vuoksi pariinkin otteeseen.

"Otan tukasta kiinni." Ei vihaisena, pikemminkin myhäillen ja mahtaillen.

synnyin 70-luvulla ja ei ole ikinä kuritettu mitenkään. En ole kurittanut omianikaan (tällä vuosituhannella syntyneet). Yhden lapsen kaveri (entinen oikeastaan) sen sijaan jakaa luunappeja jos ei hommat mene sen mielen mukaan.

ja joskus pienenä olen saanut tukkapöllöyä, ja piiskaa (eli läpsäisyn pyllylle) ja täysin aiheesta, sitten opin käyttäytymään paremmin.

Esikoiseni syntyi -94, häntä tukistin ja läpsin kyllä, ja täysin aiheesta, hänen ollessaan 2-3 vuotias, sitten alkoi mennä puhekin perille. Hänestä on tullut kunnollinen nuori aikuinen, eikä ole koskaan vihannut minua.

Nuorimmat ovat syntyneet -09, ja myös heitä joutuu joskus "ottamaan tukasta kiinni" tai jopa läpsäisemään takapuolelle.

Uhmaikäinen ei tajua puhetta, tai ainakaan ei usko sitä. Kiva jos jonkun lapset tottelevat pelkkää puhetta, minun lapseni eivät.

Koskaan en ole tukistanut tai läpsäissyt ilman syytä, ja lapsi on tiennyt kyllä syyn tasan tarkkaan ennenkuin rangaistus tulee, koska sitä on edeltänyt jo pitkä taistelu, on kielletty moneen kertaan, on estetty moneen kertaan ja myös uhkailtu tukkapöllyllä moneen kertaan. Jos pahanteko vaan jatkuu ja jatkuu, niin pakko on tukistaa että uskoo, aina ei usko siltikään.

En todellakaan pidä rangaistusta väkivaltana. Väkivaltaa on se, kun täysin syytöntä ihmistä lyödään.

Kun tukistamisesta puhutaan väkivaltana, on kuin kyse olisi siitä että täysin yllättäin, päivittäin, ilman syytä tukisteltaisiin ihan huvikseen lasta, jos niin tekee, niin silloinhan kyse on mielisairaudesta, ei lapsen kurittamisesta.

Niin, ja henkistä väkivaltaa meillä ei käytetä.

Sehän tuli rangaistavaksi jo 80-luvun alussa.Mitä sä ajat takaa tällä?

Ihan noin aluksi.

appiukon kanssa lasten kasvattamisesta ja kurittamisesta.

Keskustelun loppu jäi mieleeni lähtemättömästi.

Appi sanoi silmät leiskuen, että kyllä niitä lapsia joskus on pakko pyöräyttää tukasta. Hänen ilmeensä oli varsin erikoinen tuon sanoessaan. Vaikea kuvailla, kun en sellaista ilmettä ole ennen nähnyt. Siinä näkyi sekoitus vihaa, nautintoa ja itsetyytyväisyyttä. Se ilme oli oikeasti pelottava.

Se oli hämmentävää, ja tulee elävästi mieleen aina kun joku puhuu fyysisestä kurittamisesta.



Itse en ole joutunut turvautumaan fyysiseen kuritukseen. Olen ihan puhumalla onnistunut kasvattamaan lapsistani hyvin käyttäytyviä nuoria miehiä.

2-3 vuotiaan tottelemaan? Mitä taikasanoja käytät?

ja joskus pienenä olen saanut tukkapöllöyä, ja piiskaa (eli läpsäisyn pyllylle) ja täysin aiheesta, sitten opin käyttäytymään paremmin.

Esikoiseni syntyi -94, häntä tukistin ja läpsin kyllä, ja täysin aiheesta, hänen ollessaan 2-3 vuotias, sitten alkoi mennä puhekin perille. Hänestä on tullut kunnollinen nuori aikuinen, eikä ole koskaan vihannut minua.

Nuorimmat ovat syntyneet -09, ja myös heitä joutuu joskus "ottamaan tukasta kiinni" tai jopa läpsäisemään takapuolelle.

Uhmaikäinen ei tajua puhetta, tai ainakaan ei usko sitä. Kiva jos jonkun lapset tottelevat pelkkää puhetta, minun lapseni eivät.

Koskaan en ole tukistanut tai läpsäissyt ilman syytä, ja lapsi on tiennyt kyllä syyn tasan tarkkaan ennenkuin rangaistus tulee, koska sitä on edeltänyt jo pitkä taistelu, on kielletty moneen kertaan, on estetty moneen kertaan ja myös uhkailtu tukkapöllyllä moneen kertaan. Jos pahanteko vaan jatkuu ja jatkuu, niin pakko on tukistaa että uskoo, aina ei usko siltikään.

En todellakaan pidä rangaistusta väkivaltana. Väkivaltaa on se, kun täysin syytöntä ihmistä lyödään.

Kun tukistamisesta puhutaan väkivaltana, on kuin kyse olisi siitä että täysin yllättäin, päivittäin, ilman syytä tukisteltaisiin ihan huvikseen lasta, jos niin tekee, niin silloinhan kyse on mielisairaudesta, ei lapsen kurittamisesta.

Niin, ja henkistä väkivaltaa meillä ei käytetä.

että vasta sitten tarvitsee oikeasti totella kun äiti tukistaa tai lyö.

Kaiken muun puheen voi ohittaa ihan huoletta.

Kuinka niitä 'kovapäisiä' lapsia oikein tehdään ;)

2-3 vuotiaan tottelemaan? Mitä taikasanoja käytät?

Hänelle ei anneta mahdollisuutta jatkaa kiellettyä toimintaa.

Paras keino on suunnata hänen huomionsa muualle. Tuon ikäistä on vielä helppo hämätä.

Lähtee vaikka pihalle katselemaan lintuja tai ihmettelemään vesilätäköitä.

2-3 vuotiaan tottelemaan? Mitä taikasanoja käytät?

Sorry nyt vaan, mutta jos oikeasti lapsesi ei ymmärrä kieltoa ja uhkausta vaik jäähypenkistä, niin hän on henkisesti jotenkin vajavainen...

2-3 vuotiaan tottelemaan? Mitä taikasanoja käytät?

Hänelle ei anneta mahdollisuutta jatkaa kiellettyä toimintaa. Paras keino on suunnata hänen huomionsa muualle. Tuon ikäistä on vielä helppo hämätä. Lähtee vaikka pihalle katselemaan lintuja tai ihmettelemään vesilätäköitä.

Etkö osaa sanoa lapselle EI.

Tämmöset lapset, jotka vain ohjataan pois kielletystä toimesta tekemään jotain sallittua,e ivät oikeasti tajua, että se asia x jota hän hetki sitten olisi halunnut tehdä, on kiellettyä tai ei-suotavaa.

EI-sana on ihan mainio olemassa. sen ei pitäisi olla väkivaltaa edes isolla äänellä sanottuna.

2-3 vuotiaan tottelemaan? Mitä taikasanoja käytät?

Hänelle ei anneta mahdollisuutta jatkaa kiellettyä toimintaa. Paras keino on suunnata hänen huomionsa muualle. Tuon ikäistä on vielä helppo hämätä. Lähtee vaikka pihalle katselemaan lintuja tai ihmettelemään vesilätäköitä.

Etkö osaa sanoa lapselle EI. Tämmöset lapset, jotka vain ohjataan pois kielletystä toimesta tekemään jotain sallittua,e ivät oikeasti tajua, että se asia x jota hän hetki sitten olisi halunnut tehdä, on kiellettyä tai ei-suotavaa. EI-sana on ihan mainio olemassa. sen ei pitäisi olla väkivaltaa edes isolla äänellä sanottuna.

ja sitä tosiaan käytetään enemmän liikaa kuin liian vähän...

Tekojen estäminen tms on parempi kuin se EI...

Oikeasti tärkeisiin juttuihin sitä pitää käyttää eikä pikku tyhmyyksiin tms.

perheessä ei kuritettu fyysisesti (synnyttiin 70-luvulla), iso syy oli jo se että äitäni oli lapsena kuritettu piisakalla, tukkapöllyillä ja lyömällä ja oli aina ajatellut ettei omia lapsiaan koskaan lyö.

Meidän lasta on pitänyt mm. pitää kiinni väkisin, olen istunut päälle, sitonut paikoilleen tuoliin jne. Ei näitä ymmärrä kuin toinen sellainen, jonka omalla lapsella on samoja ongelmia...lapsi, jonka ymmärrystaso on taaperon tasolla korkeammasta iästä huolimatta, ei jää kuuntelemaan hienoja puheitasi tai tyydy siihen, että siirrät hänet ei-sallitusta puuhasta toiseen. Meillä oli lapsen kanssa yhtä helvettiä niin kauan kun yritimme kasvattaa häntä ns. normien mukaan (= paljon keskustelua, ei fyysistä kontaktia kun toinen tekee ei-toivottuja asioita, loputonta ymmärtämistä..), mutta kerran pinnani paloi ja tönäisin pois minua seuraavan, jumiin jääneen nalkuttajan jolle ei puhe mennyt perille. Tönäisy "herätti" hänet, ei tarvinnut toiste tehdä. Vielä kun joskus jää jumiin ja ns. levy päälle, säpsäytän hänet tekemällä jotain fyysistä- jankutus loppuu siihen ja lapsi ikäänkuin tajuaa, missä mennään.

2-3 vuotiaan tottelemaan? Mitä taikasanoja käytät?

Sorry nyt vaan, mutta jos oikeasti lapsesi ei ymmärrä kieltoa ja uhkausta vaik jäähypenkistä, niin hän on henkisesti jotenkin vajavainen...

se vajavainen taidat olla! :)

Ja kokemusta kasvatuksesta selvästikin hyvin vähän tai sitten sattunut vaan helppoja tapauksia kohdallesi.

Vilkkaita lapsia ovat, ja yleensä kilttejä, vieraat ihmiset aina "ihmisten ilmoilla" kehuvat kun osaavat olla nätisti, leikkivät ja juoksevatkin, mutta eivät huuda tai riehu ihan päättömästi.

Näihin lapsiin kun ei aina tehoa se EI sana, ja kun ei tehoa se estäminenkään, mitäs sitten teet?

Ei minulla ole aikaa kahden 3-vuotiaan kanssa lähteä pihalle lätäköitä ihmettelemään joka kerta kun tappelevat, piirtelevät seiniin, telkkariin, ikkunoihin, heittelevät tavaroita yms.

Toinen on toista fyysisesti niin paljon isompi, että pienemmälle voi käydä hyvin pahasti kun isompi tulee ja kaataa lattiaan, monesti on mennyt huuli halki ja veri lentänyt tai takaraivo kopsahtanut pahan kuuloisesti lattiaan. Siinä tilanteessa sanon ne eit ja muut, sanon että nyt pyydät veljeltä anteeksi, joskus pyytää, joskus jatkaa kiusaamista heti kun vanhempien silmä välttää. Sitten tietysti pienempi puolustautuu puremalla kun ei muuta pysty.

Tukistamisen tarve vähenee koko ajan kun lapset kasvaa, ei ole niin että tottelisivat vain vasta silloin kun tukistetaan. He alkavat totella kun tietävät että kun menee liian pitkälle, niin päänahassa tuntuu.

Myös jäähyä on käytetty, mutta kaksivuotiaalle se on vielä aika utopiaa, se miksi siihen jäähylle laitetaan unohtuu sekunneissa.