täällä toinen nainen myöntää v***tuksensa

entäs jos nainen on se jolla on piiiiiitkä suhde, lapset jne ja yhtäkkiä tapaa Sen Jonkun joka vie jalat alta sekunnissa? Samalla tavalla kuin oma mies? Itse uskon että ihminen on luonnostaan moniavioinen.



Piste.



Kakkonen

Voi voi sua. Olet auttamattoman kyvytön pitämään yllä pitkäaikaista suhdetta, saati sitten muodostamaan omaa perhettä. Kuinka nopeasti kyllästyt yhteen mieheen jos olet yhtäjaksoisesti tämän seurassa? Kärsivällisyytesi on kait 5-vuotiaan ipanan luokkaa. Nyt sitten itket ja kärvistelet omassa surussasi ja kateudessasi kun joku toinen on nähnyt vaivaa oman perheonnensa eteen ja nauttii siitä. Itseasiassa hän pitää yllä sitä perheonneaan juuri nytkin, et vain tiedosta sitä. Huomaathan että jokainen perheen luota poissaoltu sekunti nakertaa sitä tähän asti nähtyä vaivaa. Et ole vielä aikuisenakaan ymmärtänyt pitkäjänteisen työn ja sitoutumisen merkitystä. Itseviha korventaa sinua. Et osaa olla muuta kuin "toinen nainen jollekin miehelle" tms. piilorakastajatar. Vikise yksinäisyydessäsi ja värjöttele kylmyydessäsi paikallaan siellä sitten. Jos jää paikalleen odottamaan rakkautta maailmalta, on vastaus yhtä hiljainen kuin kotisi nyt. Syöppä nyt kiltisti suklaalevysi pois tai juo viinisi loppuun niin voit mennä jatkamaan nyyhkyttämistä peiton alle pimeään makuuhuoneseen, toivoen että nukahdat ennen aamukolmea. Älä unohda laittaa tuttua lannistavaa musiikkia soimaan.

Helpottiko? Jos ei, niin harkitse terapiaa.

viimeiset 4 vuotta yrittänyt YKSIN tulla onnelliseksi, mieheni mielestä liitossamme ei ole mitään vikaa. t. ap

Voi voi sua. Olet auttamattoman kyvytön pitämään yllä pitkäaikaista suhdetta, saati sitten muodostamaan omaa perhettä. Kuinka nopeasti kyllästyt yhteen mieheen jos olet yhtäjaksoisesti tämän seurassa? Kärsivällisyytesi on kait 5-vuotiaan ipanan luokkaa. Nyt sitten itket ja kärvistelet omassa surussasi ja kateudessasi kun joku toinen on nähnyt vaivaa oman perheonnensa eteen ja nauttii siitä. Itseasiassa hän pitää yllä sitä perheonneaan juuri nytkin, et vain tiedosta sitä. Huomaathan että jokainen perheen luota poissaoltu sekunti nakertaa sitä tähän asti nähtyä vaivaa. Et ole vielä aikuisenakaan ymmärtänyt pitkäjänteisen työn ja sitoutumisen merkitystä. Itseviha korventaa sinua. Et osaa olla muuta kuin "toinen nainen jollekin miehelle" tms. piilorakastajatar. Vikise yksinäisyydessäsi ja värjöttele kylmyydessäsi paikallaan siellä sitten. Jos jää paikalleen odottamaan rakkautta maailmalta, on vastaus yhtä hiljainen kuin kotisi nyt. Syöppä nyt kiltisti suklaalevysi pois tai juo viinisi loppuun niin voit mennä jatkamaan nyyhkyttämistä peiton alle pimeään makuuhuoneseen, toivoen että nukahdat ennen aamukolmea. Älä unohda laittaa tuttua lannistavaa musiikkia soimaan.

Helpottiko? Jos ei, niin harkitse terapiaa.

viimeiset 4 vuotta yrittänyt YKSIN tulla onnelliseksi, mieheni mielestä liitossamme ei ole mitään vikaa. t. ap

Ja aloita puhtaalta pöydältä?

jos miehen mielestä kaikki on ok?

mitä vikaa omassa liitossasi sun mielestä sitten on? jos miehen mielestä kaikki on ok?

ei mitään vikaa. Ihminern vaan voi rakastaa useampaa henkilöä yhtäaikaa. Eihän lapsiinkaan kohdistuva rakkaus vähene vaikka niitä olisi kymmenen, päinvastoin!

ja mitä sitten tapahtuu. Ellei pysty vastaamaan ei ole asiaa edes oikeasti ajatellut, kunhan sanoo mieliksesi. Eivät ne miehet oikasti uskalla erota - se kun on niin vaivaloista ect. Eri asia jos vaimo sattuu saamaan tiettää ja heittää ukon ulos... Suosittelen elämään elämääsi siinä ajatuksessa, että eroa ei IKINÄ tule.

olen itsekin naimisissa. Mies on kyllä sanonut eroavansa ja itse asiassa ilmoittanut tietyn ajankohdan (en voi kertoa sitä, koska se rajaisi tapaukset aika tehokkaasti) joka on jopa aika pian. Itse EN ole sanonut kuin haluavani erota.

Kun luin vastaustasi, huomasin että nimenomaan itse en uskalla erota, koska se on niin vaivalloista. Tai oikeastaan suurin syy on lapset, haluan säästää heitä niin paljon kun se tässä tilanteessa on mahdollista. Tyttöni on jo koulussa ja poika juuri sopeutunut päiväkotiin, en haluaisi heidän joutuvan vaihtamaan koulua, päiväkotia ja ystäviään.

jos miehen mielestä kaikki on ok?

en rakasta miestäni ollenkaan. En halua hänen koskevan minuun sormellaankaan, en viihdy hänen seurassaan. Ainoastaan lapsista voimme puhua välillä yhteisymmärryksessä ja välillä nauretaankin, siksi että me kaksi rakastamme heitä maailmassa eniten ja tunnemme heidät. Miestäni en vain halua ollenkaan. Tunnen itseni maailman kauheimmaksi naiseksi tämän takia. Miehelle riittää naiseksi eräänlainen äitityyppi, huolehtii kodista ja antaa seksiä.

Voi voi sua. Olet auttamattoman kyvytön pitämään yllä pitkäaikaista suhdetta, saati sitten muodostamaan omaa perhettä. Kuinka nopeasti kyllästyt yhteen mieheen jos olet yhtäjaksoisesti tämän seurassa? Kärsivällisyytesi on kait 5-vuotiaan ipanan luokkaa. Nyt sitten itket ja kärvistelet omassa surussasi ja kateudessasi kun joku toinen on nähnyt vaivaa oman perheonnensa eteen ja nauttii siitä. Itseasiassa hän pitää yllä sitä perheonneaan juuri nytkin, et vain tiedosta sitä. Huomaathan että jokainen perheen luota poissaoltu sekunti nakertaa sitä tähän asti nähtyä vaivaa. Et ole vielä aikuisenakaan ymmärtänyt pitkäjänteisen työn ja sitoutumisen merkitystä. Itseviha korventaa sinua. Et osaa olla muuta kuin "toinen nainen jollekin miehelle" tms. piilorakastajatar. Vikise yksinäisyydessäsi ja värjöttele kylmyydessäsi paikallaan siellä sitten. Jos jää paikalleen odottamaan rakkautta maailmalta, on vastaus yhtä hiljainen kuin kotisi nyt. Syöppä nyt kiltisti suklaalevysi pois tai juo viinisi loppuun niin voit mennä jatkamaan nyyhkyttämistä peiton alle pimeään makuuhuoneseen, toivoen että nukahdat ennen aamukolmea. Älä unohda laittaa tuttua lannistavaa musiikkia soimaan.

Helpottiko? Jos ei, niin harkitse terapiaa.

viimeiset 4 vuotta yrittänyt YKSIN tulla onnelliseksi, mieheni mielestä liitossamme ei ole mitään vikaa. t. ap

Voi voi sua. Olet auttamattoman kyvytön pitämään yllä pitkäaikaista suhdetta, saati sitten muodostamaan omaa perhettä. Kuinka nopeasti kyllästyt yhteen mieheen jos olet yhtäjaksoisesti tämän seurassa? Kärsivällisyytesi on kait 5-vuotiaan ipanan luokkaa. Nyt sitten itket ja kärvistelet omassa surussasi ja kateudessasi kun joku toinen on nähnyt vaivaa oman perheonnensa eteen ja nauttii siitä. Itseasiassa hän pitää yllä sitä perheonneaan juuri nytkin, et vain tiedosta sitä. Huomaathan että jokainen perheen luota poissaoltu sekunti nakertaa sitä tähän asti nähtyä vaivaa. Et ole vielä aikuisenakaan ymmärtänyt pitkäjänteisen työn ja sitoutumisen merkitystä. Itseviha korventaa sinua. Et osaa olla muuta kuin "toinen nainen jollekin miehelle" tms. piilorakastajatar. Vikise yksinäisyydessäsi ja värjöttele kylmyydessäsi paikallaan siellä sitten. Jos jää paikalleen odottamaan rakkautta maailmalta, on vastaus yhtä hiljainen kuin kotisi nyt. Syöppä nyt kiltisti suklaalevysi pois tai juo viinisi loppuun niin voit mennä jatkamaan nyyhkyttämistä peiton alle pimeään makuuhuoneseen, toivoen että nukahdat ennen aamukolmea. Älä unohda laittaa tuttua lannistavaa musiikkia soimaan.

Helpottiko? Jos ei, niin harkitse terapiaa.

viimeiset 4 vuotta yrittänyt YKSIN tulla onnelliseksi, mieheni mielestä liitossamme ei ole mitään vikaa. t. ap

Ja aloita puhtaalta pöydältä?

mutta kiitos järjen äänestä sivulliselta, yritän edelleen selvittää jos pystyisimme eroamaan sovussa ja vielä niin, että voisin asua jossain lähistöllä lasten kanssa. Se on vain näissä olosuhteissa todella haastavaa.

joku tälläinen auttaisi, mutta olen itse ollut jo 10 vuotta naimisissa.

viimeiset 4 vuotta yrittänyt YKSIN tulla onnelliseksi, mieheni mielestä liitossamme ei ole mitään vikaa. t. ap

Sinun tilanteestasi on hyvin vaikea saada selvää, ja vedin johtopäätöksiä jotka oli täysin mahdollista vetää aloitusviestistäsi. Tarkistetaanpa faktat nyt: Olet perheellinen nainen, jolla on salasuhde toiseen perheelliseen mieheen, ja tämä salarakas on jossain viettämässä iltaa oman perheensä (tai kavereidensa) kanssa. Pitääkö tämä kaikki paikkansa?

Oletetaan että pitää. Yritän vittuilla uudelleen.

Olet pelkuri joka roikkuu avioliittossa koska pelkäät jäädä yksin. Kammoat ajatusta avioerosta mahdollisesti joko yksinjäämisen takia, tai sitten siksi koska katsot että avioero olisi julkinen tappio ja suuri häpeä. Ajattelet, että vihollisesi ivaisivat sinua pitkään. Tosiasiassa olet sen verran nuija ettet tajua että sinulle puuskahdettaisiin selän takana ehkä kerran ja olisit puheenaihe korkeintaan 5 minuutin ajan. Et tajua että ihmiset välittävät enemmän omista elämistään kuin sinun elämästä. Olet huomannut että et kestä itsesi seuraa, ja tylsistytät itsesi ennätysajassa, jos siis miehesi (ja mahdolliset lapsesi) poistuvat kuviosta. Tämä huolestuttaa sinua lähes lamauttavalla tavalla, ja...

Plääh. Emmä voi aukoa sulle päätäni enää. Aloin säälimään liikaa.

joku tälläinen auttaisi, mutta olen itse ollut jo 10 vuotta naimisissa.

viimeiset 4 vuotta yrittänyt YKSIN tulla onnelliseksi, mieheni mielestä liitossamme ei ole mitään vikaa. t. ap

Sinun tilanteestasi on hyvin vaikea saada selvää, ja vedin johtopäätöksiä jotka oli täysin mahdollista vetää aloitusviestistäsi. Tarkistetaanpa faktat nyt: Olet perheellinen nainen, jolla on salasuhde toiseen perheelliseen mieheen, ja tämä salarakas on jossain viettämässä iltaa oman perheensä (tai kavereidensa) kanssa. Pitääkö tämä kaikki paikkansa?

Oletetaan että pitää. Yritän vittuilla uudelleen.

Olet pelkuri joka roikkuu avioliittossa koska pelkäät jäädä yksin. Kammoat ajatusta avioerosta mahdollisesti joko yksinjäämisen takia, tai sitten siksi koska katsot että avioero olisi julkinen tappio ja suuri häpeä. Ajattelet, että vihollisesi ivaisivat sinua pitkään. Tosiasiassa olet sen verran nuija ettet tajua että sinulle puuskahdettaisiin selän takana ehkä kerran ja olisit puheenaihe korkeintaan 5 minuutin ajan. Et tajua että ihmiset välittävät enemmän omista elämistään kuin sinun elämästä. Olet huomannut että et kestä itsesi seuraa, ja tylsistytät itsesi ennätysajassa, jos siis miehesi (ja mahdolliset lapsesi) poistuvat kuviosta. Tämä huolestuttaa sinua lähes lamauttavalla tavalla, ja...

Plääh. Emmä voi aukoa sulle päätäni enää. Aloin säälimään liikaa.

että olen jo puhunut miehelleni, että haluan erota. HÄN ei halua erota. Lapset tulisivat käytännön syistä asumaan kanssani pääasiallisesti. En pelkää ihmisten reaktiota. En osaa vaivata itseäni sillä, mitä muut ajattelevat. Myönnän, että minua pelottaa jääminen lasten kanssa keskenään, mutta vain käytännön syiden takia. Pelkään, että rahani eivät riitä vaikka nykyinen miehenikään ei ole rikas. Pelkään, että lapseni kärsivät ja alkavat pitää minua huonona äitinä. Pelkään syyllisyyttä, mikä mieheni jättämisestä minua painaisi.

Olisi mielenkiintoista tietää sinun taustasi? Oletko itse eronnut? Huomannut pitkäaikaisen suhteen perustuvan johonkin muuhun kuin rakkauteen?

45-vuoden elämänkokemuksella sanon, että ei kannattaisi.

Johonkin miehessä kuitenkin aikoinaan rakastuit, mihin se katosi?

Johonkin miehessä kuitenkin aikoinaan rakastuit, mihin se katosi?

mutta en ole oikeastaan ollut häneen koskaan palavasti rakastunut. Jälkeenpäin ajatellen olen ollut todella tyhmä. En ole koskaan tuntenut häneen kovin suurta vetoa. Aluksi ehkä jonkin verran omistushalua, mutta nyt kun ikää on tullut lisää, sellainen tuntuu kovin turhalta ja käsittämättömältä. Toki rakastan häntä siten, kuin perheenjäsentä, mutta en siten, kuin aviomiestä tulisi rakastaa.

Olisi mielenkiintoista tietää sinun taustasi? Oletko itse eronnut? Huomannut pitkäaikaisen suhteen perustuvan johonkin muuhun kuin rakkauteen?

Pffft. Sinkkumies. Viimeksi seurustelin nuorena, tyyliin: 15v sitten. Ja siihen on miljoona syytä mitkä pitävät minut sinkkuna. Hetero olen sentään kuitenkin. Olen muiden perhe-elämää nähnyt ihan tarpeeksi ja voin mielikuvituksella täyttää ne puuttuvat kohdat. Voin kuvitella moniakin syitä miksi ihmiset menevät avioon ja muodostavat perheen, miksi he pysyvät siinä, ja miksi he eroavat.

Huom. En nyyhki peiton alla pimeässä.

Olisi mielenkiintoista tietää sinun taustasi? Oletko itse eronnut? Huomannut pitkäaikaisen suhteen perustuvan johonkin muuhun kuin rakkauteen?

Pffft. Sinkkumies. Viimeksi seurustelin nuorena, tyyliin: 15v sitten. Ja siihen on miljoona syytä mitkä pitävät minut sinkkuna. Hetero olen sentään kuitenkin. Olen muiden perhe-elämää nähnyt ihan tarpeeksi ja voin mielikuvituksella täyttää ne puuttuvat kohdat. Voin kuvitella moniakin syitä miksi ihmiset menevät avioon ja muodostavat perheen, miksi he pysyvät siinä, ja miksi he eroavat.

Huom. En nyyhki peiton alla pimeässä.

valitettavasti et pysty samaistumaan pitkän parisuhteen vaiheisiin ja siihen, miltä se voi tuntua. mitenkään.

valitettavasti et pysty samaistumaan pitkän parisuhteen vaiheisiin ja siihen, miltä se voi tuntua. mitenkään.

Äläs nyt.

Kyllä minulla on perinteisesti ollut taito päästä ihmisten pään sisään. En tiedä onko tämä sama asia kuin tuntea esim. 20v kestänyt avioliitto. En minä täysin hakoteillä voi olla. Sitä paitsi, minulle sanottiin "jotain tuon tyylistä kettuilua" voisi kuunnellakin. Minulla oli vain faktat pielessä (kun en ollut lukenut senhetkistä koko ketjua). Hyvin näytti tekstini kelpaavan vielä kun en ollut paljastunut kestosinkuksi.

Kukaan ei tietenkään pysty samaistumaan toisen ihmisen 20 vuoden ajan muistoihin, mutta lopputulokseen, eli siihen muistojen omistajaan, voi kyllä samaistua, eikä siihen kummoista kokemusta tai näyttelijäntaitoja tarvita (huom. näyttelijät eläytyvät). Maailmassa on monta ihmistä, jotka ovat eronneet vuosien suhteen jälkeen. Olen lukenut heidän tarinoitaan ja minä olen jopa jutellut joidenkin eronneiden kanssa. Keskivertohan heistä muodostuu mieleen väkisinkin. Myötätunnon ja visualisoinnin taidot ovat minullakin. Koen vain tiivistelmänä sen minkä he ovat kokeneet mutta kyllä se minulle riittää. Mielikuvituksella täytän loput, sikäli kun ko. parin osapuolet tunnen. Minua on jopa kiitelty parisuhdevinkeistä ja ihmisluonteen (aviomiehen/vaimon luonteen) valottamisesta menneisyydessä. Voin vain arvailla miksi.

tai olin, päätin kuitenkin heivata sen kakkosmiehen kelkasta kun tajusin miten klassinen tapaus se oli eli mies haluaa vain seksiä ja minä ikävissäni odottelen muut ajat.



Suosittelen apllekin. ei siksi että tuomitsisin ulkopuoliset suhteet, mutta tulet vain enemmän onnettomaksi jos mies ei ole samalla aaltopituudella - ja yleensähän he eivät ole...

Johonkin miehessä kuitenkin aikoinaan rakastuit, mihin se katosi?

mutta en ole oikeastaan ollut häneen koskaan palavasti rakastunut. Jälkeenpäin ajatellen olen ollut todella tyhmä. En ole koskaan tuntenut häneen kovin suurta vetoa. Aluksi ehkä jonkin verran omistushalua, mutta nyt kun ikää on tullut lisää, sellainen tuntuu kovin turhalta ja käsittämättömältä. Toki rakastan häntä siten, kuin perheenjäsentä, mutta en siten, kuin aviomiestä tulisi rakastaa.

Ei todellakaan ole mitän yhtä tiettyä tapaa, jolla aviomiestä tulisi rakastaa. On erilaisia ihan hyviä ja toimivia avioliittoja. Itse olen ollut kahdessa. Ensimmäinen mieheni kuoli.

Johonkin miehessä kuitenkin aikoinaan rakastuit, mihin se katosi?

mutta en ole oikeastaan ollut häneen koskaan palavasti rakastunut. Jälkeenpäin ajatellen olen ollut todella tyhmä. En ole koskaan tuntenut häneen kovin suurta vetoa. Aluksi ehkä jonkin verran omistushalua, mutta nyt kun ikää on tullut lisää, sellainen tuntuu kovin turhalta ja käsittämättömältä. Toki rakastan häntä siten, kuin perheenjäsentä, mutta en siten, kuin aviomiestä tulisi rakastaa.

Ei todellakaan ole mitän yhtä tiettyä tapaa, jolla aviomiestä tulisi rakastaa. On erilaisia ihan hyviä ja toimivia avioliittoja. Itse olen ollut kahdessa. Ensimmäinen mieheni kuoli.

Huomaa viestissäsi kohta "toimivia avioliittoja". Myönnän olevani syyllinen, koska kai minäkin olisin tässä voinut vain olla, vaikka kaipasinkin tunteita itsessäni. Tähän väliin päästin toisen, annoin itseni tuntea ja tässä sitä ollaan. Valitettavasti.

Viestiä tunteitteni kohteelta ei muuten ole vieläkään tullut, mikäli asiaan ei ole järkevää selitystä niin joudun varmasti miettimään näitä viestejä vakavammin, missä kerrotaan miehen olevan vain seksin perässä.

yhteyttä taas. Olin kakkosnainen viisi vuotta ja tykkäsin tosi paljon tästä miehestä. Tottakai minullakin oli muita, mutta tämä mies oli ja pysyi ja valitettavasti kaipuun tunteet on tuttuja. Nyt vaan on semmoinen tilanne, että minulla on perhe ja mies jota EN halua pettää. Miksi silti yhteydenotto herättää tunteita? Hänellä ei kuulemma ole ollut muita, vaimon lisäksi heh, ja haluaisi kahville ym...



Kahvilla haluaisin käydä, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Minä en ikipäivänä halua menettää miestäni ja loukata häntä.

tyypillinen kakkosnainen uskoo legendaariset ei seksiä ja aion erota vaimosta jutut. Kyllä ootte tyhmiä

taisit sinäkin uskoa, kun vihittäessä lupasitte olla toisillenne ainoat.

tyypillinen kakkosnainen uskoo legendaariset ei seksiä ja aion erota vaimosta jutut. Kyllä ootte tyhmiä

taisit sinäkin uskoa, kun vihittäessä lupasitte olla toisillenne ainoat.

Et siis ole naimisissa? Ok, mutta pointti on silti sama. Petturi on petturi, ja jos haluat voit pitää petettyjä tyhminä, mutta ykkönen ei siinä ole sen fiksumpi kuin kakkonen.

Ykkönen ei tiedä olevansa tekemisissä petturin kanssa, kakkonen tietää ja on silti. Ja kuvittelee olevansa jotain niin hienoa ja erityistä, että ikinä varmasti HÄNTÄ ei petettäisi, ja se vaimo vaan on tyhmä pihtari...

No 99% tapauksissa se kkaosnainen ei saa muuta kuin paskaa käteen ja halveksunnat päälle. Ja se on ihan oikein.

PS: Oma miehenikin oli varattu kun tapasimme ja ihastuimme. Mutta asiat vaan voi hoitaa niin monella tavalla. Ei tarvitse kähmiä selän takana, ellei se ole luonteenomaista itselle. Kaikille ei ole.