Miksi niiiiin moni ihminen väheksyy siistijän(ja laitoshuoltajan) ammattia?

Vierailija kirjoitti:

Arvostan kovasti siivoojaa, joka tekee työnsä huolellisesti ja vastuuntuntoisesti. Mutta miksi minun pitäisi arvostaa siivoojaa, joka ei tee kunnolla työtään? Sellaisiakin on valitettavasti. Työpaikallani näkee kyllä heti, kuka on ollut työvuorossa.

Se huono työnjälki johtuu monella siitä, että energia menee kunnollisen työn etsimiseen tai uuden ammatin opiskeluun. Täällä esitetyt siivoojan palkkasummat ovat vitsi. Olen ollut alalla vuosia enkä tiedä ketään joka olisi päässyt yli 1 800 euron tuloihin. Suurin osa tienaa sen tessin määräämän palkan eikä mitään lisiä, niiden maksamista vältetään ihan viimeiseen asti. Eli n. 1 600 bruttona, aina ei edes sitä. Siinä ei paljon huoleta se, mitä siitä työnjäljestä ajatellaan.

Minä haluaisin laitoshuoltajaksi. Mitenkähän se onnistuisi täällä omalla kotikunnalla? Tahtoisin tehdä työtä, joka ei ole yhtä stressaavaa kuin esimerkiksi ravintolassa. Koulutukselta olen medianomi, mutta siinä työt seurasivat kotiin ja vei yöunet niin että sairastuin. En siis kestä hirveitä määriä stressiä, se on ihan myrkkyä. Tuolloin opiskeluaikana tein myös siistijän työtä ja nyt tahtoisin siivouksesta itselleni ammatin. Tykkään siivota. :)

Harva arvostaa ihmistä joka tekee koko elämänsä siivoustyötä.

Vierailija kirjoitti:

Harva arvostaa ihmistä joka tekee koko elämänsä siivoustyötä.

Mun ensimmäinen ammattini on laitoshuoltaja. Tienasin viimeksi töissä ollessa, leppoisa päivätyö, 2100 €/kk. Sillä maksettiin asuntolaina ja elätettiin perhettä puolison sairastuttua (terveisiä vaan tutuille, hyvin menee nykyään).

Viime vuodet olen ollut erilaisilla vapailla opintojeni vuoksi. Valmistun vielä tänä vuonna (FM), todetakseni, ettei ole asiantuntijatyökään minua varten; niissä pätkissä ja projekteissa, jotka uudelta alalta voisi saada, normi on palkattomia ylitöitä, kireitä deadlineja ja työn ja vapaa-ajan rajan hämärtymistä. Ei vaikuta vaivan arvoiselta. Joten, downshiftailen osa-aikatyössä vanhalla alalla, sillä saa laskut maksettua ja voi keskittyä muuhun ja mukavampaan elämään. "Ihmisten arvostuksella" en tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

mutta monet työntekijöistä on vastenmielisiä: ääni kääheenä vuosien tupakan poltosta ja viinan kittaamisesta, elämänhallinta (niin yksityiselämä -parisuhde ja talous- kuin työsuhteissa) vähän niin ja näin.

Täällä puhuttiin nyt siivous-, ei rakennusalasta.

Eivät välttämättä väheksy. Tilanne voi olla vaivaannuttava, koska

a) on yleinen ajatus, että siivojan homma on väheksyttyä.

b) en voi ottaa tätä väheksymistä kuitenkaan suoraan puheeksi, mikäli haluan viestittää, että mielestäni kyseessä on ammatti muiden joukossa.

c) jos erehdyn tekemään väheksymisestä "numeron" kauhistellen sitä, saattaa helposti vaikuttaa siltä, että oikeasti väheksyn itsekin.

d) jos on juuri puhunut omasta ns. hyvästä duunistaan, tulee vaivautunut olo, koska en halua, että se siivooja tuntee olevansa ilman syytä alempiarvoinen (koska yleinen mielikuva). Siinä on vaikea keksiä luontevaa sanottavaa ilman että menee teennäiseksi tai överiksi

Lisäksi: jos siivoojalla on alemmuuskompleksi ammattistaan, hänellä on taipumuksena tulkita väheksynnäksi kaikki sinne päin vähänkin viittaavat signaalit (kuviteltua tai ei).

Meidän entinen apulais-osastonhoitaja totesi joskus: "töiden sujuvuuden kannalta olisi parasta, ettei laitoshuoltajia pidettäisi ihmisinä ollenkaan".

Mitenköhän kävis, jos alkais tosissaan noudattaa tota ohjetta :D

Siivoojat lakkoon 4 viikoksi. Johan alkaa arvostus kasvaa.

En tiedä miksi ihmiset eivät arvosta ”paskaduunin” tekijöitä. Itse ainakin arvostan ihmisiä, jotka pitävät työpaikkani puhtaana. Mukavampi se on puhtaassa toimistossa olla kuin paskassa tarpoa, itse välillä juon kupin kahvia meidän firman siivoojan kanssa ja vaihdan kuulumisia. Ei kuulemma useimmat edes tervehdi tai katso silmiin kun käytävällä tulevat vastaan.

Vierailija kirjoitti:

siivoojat ovat juuri niitä toistaitoisia, jotka eivät ole päässeet mihinkään muuhun työhön. Minä en valitettavasti ole nähnyt yhtään älykästä siivoojaa, siis sellaista, joka olisi valinnut esim. lääkärin ammatin sijasta siivoojan ammatin, koska tuntisi sen kutsumuksekseen. Monet eri työpaikkojeni vakisiivoojat ovat olleet vähän hidasälyisiä. Lisäksi heidän työnsä on aikataulutettu minimiin ja palkkansa on sen takia alta tonnin. Kuka sillä palkalla edes tekisi töitä muuten kuin pakosta - kai älykkäämpi kouluttautuisi paremmin palkattuihin töihin? Eikä muuten yhtään ketään kiinnosta, mitä pesuainetta siivooja käyttää mihinkin paikkaan, saati sitten minkävärisellä rätillä pyyhkii mitäkin. Nykyisessä työpaikassani siivooja moppaa lattian, harjaa roskakasan kärryynsä, pyyhkii pöydät ja tyhjentää roskikset. Ei siihen Einsteinin älykkyyttä tarvita.

Puhtautta kunnioitan kyllä. Siisteys ja puhtaus ovat hyvin tärkeitä asioita. Tavallista konttorisiivousta nyt vain pystyy tekemään ihan kuka tahansa. Se ei tarkoita, että kohtelisin siivoojaa huonosti. Hänellä on ihan yhtä suuri ihmisarvo kuin kenellä tahansa muullakin, ja persoonanahan hän voi olla loistava, vaikka ei olisikaan älykäs.

Luuletko, että sairaalassa vain mopataan, harjataan roskakasat kärryyn ja vaihdetaan täysien roskapussien tilalle uudet roskapussit?

Sairaaloissa ei todellakaan voi suurpiirteisesti toimia, jos siivouskohteena on leikkaussali, jossa viimeksi potilas oli leikkauksessa. Vaikkei tämäkään työ vaadi ydinfysiikkaa, mutta järkeä käyttämällä voi tajuta, että minkälaiset seuraukset voi tulla siivottomasta leikkaussalista: tartuntataudit leviäisi seuraavaan potilaaseen, jos edellisellä potilaalla oli vaikkapa HIV tai malaria. Pölykerrokset muodostaa myös bakteereja, joiden myötä heikkokuntoisimmat potilaat voivat sairastua. Siivooja siis mahdollistaa kirurgille sen työn puhdistamalla leikkaussalin lattiasta leikkauspöytään.

Tehdassiivous lienee myös sellaista, minne kuka tahansa ei voi päästä siivoamaan. Palkka lienee myös vähän parempi sairaalasiivouksen tavoin verrattuna esim. rappukäytävien siivoamiseen. Mutta niinpä myös kauppakeskukset ja rappukäytävätkin pitää siivota, ettei hukuttaisi paskaan ja pölykerroksiin.

Itse arvostan enemmän siivoojia, roskakuskeja, lähihoitajia tai putkimiehiä (tällä ammattiryhmällä lienee parhain palkka, jos ammattikoulutuksesta pitää verrata) kuin jotain sukupuolen tutkimuksen tai humanistisen tutkinnon opiskelleita, mitkä ovat vain "hienoja" korkeakoulutuksen takia. Opettajat, lääkärit ja lakimiehet ovat sitten eri asia, ja heitä arvostan myös mainitsemieni duunariammattien lisäksi. Tässä yhteiskunnassa ei pärjättäisi, jos kaikki ryhtyisivät arvostuksen takia lääkäreiksi. Emme pärjää ilman lääkäriäkään, jos kaikki ryhtyisivät putkimiehiksi. Kaikkia tarvitaan ja jokaisella ammattiryhmällä on tarkoituksensa.

Itse olen hakeutumassa alalle vaikka olisi lahjoja vaikka mille muullekin alalle.

Olen hieman huvittuneenakin seurannut tätä buumia, että kaikkien täytyisi löytää se oma kutsumus ja intohimo jonka pohjalta rakentaa itselleen ura ja menestyksekäs työelämä.

Yleensä tämä ilmiö johtaa siihen, että tuo intohimo väsyttää ja polttaa ihmiset loppuun, ja saa jossain vaiheessa miettimään onko oma identiteetti ehkä liikaakin sen työn muokkaama. Toki jokainen tallaa tyylillään ja moni haluaa kiillottaa kilpeään titteleillä.

Itselläni on lahjoja luoville aloille, mutta oman luonteeni tuntien polttaisin sillä alalla itseni loppuun ja työni vaikuttaisi liikaa muuhun elämääni. En kaipaa työelämältä haasteita koska niitä tulee elämässä kuitenkin vielä eteen aika paljon. Siivous on itselleni jonkun asteista meditatiivista tekemistä. Nään työni tuloksen heti eikä tarvitse pyöriä öisin sängyssä pohtien työasioita.

Tahdon, että työni on käytännönläheistä ja tärkeää. Henkisesti en halua uupua töissä enkä ajaa itseäni aivan loppuun. Haluan, että perheelläni on kotona äiti joka ei ole joka päivä väsynyt ja veemäinen eikä nenä kiinni läppärissä.

Yrittäjien työntekijänä ja läheisenä olen nähnyt ja kokenut työnteon nurjan puolen. Sen kun työnteosta tulee se elämän ahdistavin asia joka imee ihmisen aivan tyhjäksi.

Muutaman tuttuni oppi onkin, että tällaisen alan valinta on viisautta ei tyhmyyttä. On viisasta valita ammatti jossa on melko vähän kuormittavia tekijöitä, työasiat jäävät työpaikalle sekä mistä vielä maksetaankin. Raha ei tuo onnea eikä korvaa läsnäolevia vanhempia.

Ja on myös hienoa tehdä yhteiskunnallisesti tärkeää työtä, eikä vain rikastuttaa rikkaita yhtiöitä jotka nyhtävät rahansa pienen ihmisen selkänahasta.

Aika moni ihminen on luonnehäiriöinen itseensä ja omaan elämäänsä (tai sen puutteeseen) katkeroitunut k-pää. Sellaiset ihmiset yrittävät lievittää omaa pahaa oloaan muiden ammattia, ulkomuotoa, varallisuutta, asuinpaikkaa tms. ”arvostelemalla”.

Paskanvatkaaja kirjoitti:

Meidän entinen apulais-osastonhoitaja totesi joskus: "töiden sujuvuuden kannalta olisi parasta, ettei laitoshuoltajia pidettäisi ihmisinä ollenkaan".

Mitenköhän kävis, jos alkais tosissaan noudattaa tota ohjetta :D

Tokaisu pitää paikkansa ihan joka alalla.  Mutta ei, toiset pitää niin ääntä että pakko ottaa huomioon ihmisinä.