Lue keskustelun säännöt.
Petin miestäni raskausaikana, haluatko kysyä jotain?
Kommentit (110)
Siis hässiköön ap vaikka jokaista intiimiin kanssakäymiseen myöntyväistä vastaantulijaa, miksi sen pitäisi oikeastaan kiinnostaa ketään. Ja miksi ap:n perhe-elämän ja sen aisankannattajan kohtalon pitäisi kiinnostaa yhtään sen enempää. Ja entäpä tämän paikan käyttäminen terapiaan... sehän on kuin menisi aamuyöllä nakkikioskijonossa kyselemään että miksköhän sullakin on tollanen tyhmä kiiltävä kalju, se on aika ruma.. siis jos olisi mies ja se toinenkin olisi mies ja, no niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun noita kysymyksiä pyysit niin tässä olisi yksi: Jos mies, jonka kanssa aviomiestäsi petit, olisi jättänyt vaimonsa, olisitko sinä jättänyt aviomiehesi?
Ei voi tietää omia, eikä toisen reaktioita sellaisessa tilanteessa, joka ei todella tullut kohdalle. Ihminen saattaa tiukan paikan tullen toimia täysin erilailla.Kun on pieniä lapsia, koko elämä on sitä hoitotyötä. On ihanaa kun tapaa jonkun muissa merkeissä ja voi puhua muustakin, kun lasten asioista ja arjesta. Siinä tilanteessa voi tosiasiat sumentua - raskauden hormonit vaikuttavat. Mutta turha spekuloida, nyt eletätään tätä päivää. Hienoa kun Ap käsittelee asiaa. Kirjoittaminen järjestää asioita päähän uudella tavalla. Tosin näitä vastauksia ei kannata lukea. Täällä ei tunnu liikkuvan monta täyspäistä. Lähinnä jotain uskonlahkolaisia, jotka halajavat jonkinlaista kostoa.
Eikai siinä mitään, jos AP kertoo miehelleen kaiken, ja mies saa myös tehdä omat johtopäätöksensä ja valintansa. Tai sit sanoo miehelleen että sille on ihan ok että myös mies hankkii suhteen tai panee ympäriinsä - jos suhde on semmoinen että se voi toimia noin, niin antaa palaa. Sinä ja AP vaikutatte narsisteilta tunnevammaisilta, jotka eivät ymmärrä että mieskin on ihminen, vaan kaikki pyörii omien mielihalujenne ja tunteidenne ympärillä muista piittaamatta. Olette itsekkäitä ja itsekeskeisiä. Eipä silti - se on yleinen naisten narsismin piirre.
Jos AP ei kerro miehelleen, niin se on täys paska, mutta se tuskin tulee kellekkään yllätyksenä. Saisi mies ees tilaisuuden päättää omasta elämästään ja säilyttää ylpeytensä ja oikeuden valita mihin elämänsä käyttää...
ja te katkotte suonet päistänne tämän provon takia. No, se lienee geenien jatkumisen suhteen ihan hyvä juttu, jollei jo geenit jatkaneet kulkuaan. Mutta siis -viihteestä tämä kyllä käy, ap, kiitti. Mä vähän kaipailinkin näitä. :)
Tämä on provo ja te katkotte suonet päistänne tämän provon takia. No, se lienee geenien jatkumisen suhteen ihan hyvä juttu, jollei jo geenit jatkaneet kulkuaan. Mutta siis -viihteestä tämä kyllä käy, ap, kiitti. Mä vähän kaipailinkin näitä. :)
Ei tässä ketjussa nyt mitenkään erityisen kiihkeää keskustelua ole käyty. Älä ole niin herkkä ;)
Ja joo, saattahan tämä olla provo. En nimittäin ymmärrä, miksi kukaan oikeasti haluaisi tulla Vauva-palstalle avautumaan pettämisestään. Vaikka toisaalta mistäs sitä tietää. Jotkut ehkä nauttivat saadessaan hetken huomiota - vaikka se oli miten negatiivista.
Ihanaa, että tämä tilanne vaikuttaa uskomattomalta. Tarkoitan näitä provo-huutelijoita... Ei ole edelleenkään. Ihan oikeasta elämästä.
Koetan vastata kootusti kysymyksiin ja olettamuksiin. En ole kertonut ketjussa, että todennäköisesti eroan miehestäni. Olen sanonut, että en eroa ainakaan kuopuksen vauva-aikana. Todennäköisemmältä kuitenkin näyttää nyt se, että emme eroa ollenkaan, ei ole mitään syytä sille.
Meidän perhe-elämästä, se on aivan hyvää. Me emme riitele juurikaan, me vietetään aikaa yhdessä perheenä ja tarjotaan lapsille turvallinen paikka kasvaa. Meillä on "normaalia", me kohdellaan toisiamme hyvin, emme ole ilkeitä tai tunneköyhiä. Mieheni on hyvä isä ja rakastaa minua. Ja kyllä, mies rakastaa minua nyt kun ei tiedä ja plaa plaa plaa. Mutta en siltikään ikinä aio tämän hyvän miehen elämää hajottaa kertomalla petoksestani. Siitä ei seuraisi mitään hyvää. En siis kerro, se on aivan selvä. En halua sillä suojata itseäni (minun olisi helpompi elää, jos voisin olla rehellinen), vaan nimenomaan miestäni, joka ei ole valinnut vaimokseen pettäjää, vaan uskollisen naisen. Minäkin siis tietenkin välitän miehestäni, en rakasta palavasti ja intohimoisesti, mutta välitän syvästi ja olen äärettömän pahoillani teostani.
En usko olevani narsisti. En nauti tästä tilanteesta. En tiennyt, että voisin rakastua toiseen. Rakastuin ja rakastan edelleen.
En ollut tyytyväinen mun ja mieheni suhteeseen, pyysin miestä pariterapiaan, olisin halunnut jotain muutosta. Keskusteluyhteyttä. Mies oli onnellinen, eikä kaivannut mitään muutosta. Miehen mielestä meillä meni hyvin, olin juuri sellainen vaimo kun hän toivoi. Miehen mielestä ei ollut mitään syytä lähteä minnekään terapiaan, lähinnä nauroi koko asialle. Sitten tulin vielä "vahingossa" raskaaksi, ei siis mikään oikea vahinko, mentiin riskillä ja sitten kävi näin. Se oli miehen mielestä loistouutinen, itselleni tosi ristiriitainen juttu.
Noiden meidän ongelmien aikaan sitten tuli elämään tämä toinen mies, jonka kanssa oli ihan maaginen se yhteys. Oltais voitu päiväkaudet jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja juteltiinkin, aina kun voitiin. Sen lisäksi oli vielä kova seksuaalinen vetovoima. Aivan ihana yhtälö. Eikä sitten onnistuttu vastustamaan. Missään kohtaa en ajatellut tekeväni oikein omaa miestäni kohtaan, emme "ilkkuneet" puolisoillemme heidän selän takana.
Joku kokee tärkeäksi sen, että mä ymmärrän mun toisen mieheni valinneen sen ns. paremman naisen, että ei halunnut mua sen takia, että olin pettänyt omaa miestäni. Voin vannoa ja vakuuttaa, että sillä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa. Ihan muut asiat siinä ratkaisi. Isoin asia lapsi, mies oli toivonut lasta kauan ja ei kestänyt ajatusta, että ei saisi elää jokapäiväistä arkea lapsensa kanssa. Sitten tulee nämä ulkokultaiset asiat, tämä toinen mies tulee ns. hyvästä suvusta, on tehnyt aina kaiken kuten oletettu. Juuri yhden yhteisen tuttavamme kanssa juttelimme ja hän sanoi, että "Antilla on kyllä niin korkea moraali, hän ei voisi sietää mitään pikkujoulutoilailuja alaisiltaan". Ja oli aivan tosissaan. Miten tuollainen "korkean moraalin" omaava ja paljon kunnioitusta herättävä mies voisi tunnustaa koko lähipiirille, sekä töissä että suvun ja ystäväpiirin sisällä, että onkin pettänyt ja rikkonut perheensä? Se vaikuttaisi tosi isosti miehen elämään kaikilla osa-alueilla. Ei kovin helppoa, vaikka olisi kuinka rakastunut. Mies on mielestäni kuitenkin fiksu, teki siltikin oikean päätöksen. Minä en olisi osannut tehdä. Pitäkää tyhmänä, mutta en koe miehen valinneen kahden naisen väliltä. Mies sanoikin minulle (jo "erottuamme"), että meidän olisi pitänyt tavata aikaisemmin, minun pitäisi olla hänen vaimonsa ja lapsensa äiti. Mutta näin ei nyt vain ole ja meidän pitää se hyväksyä.
Ja sitten se, että olisinko eronnut, jos toinen mies olisi eronnut? En vielä. Sanoin miehelle koko ajan, että minä en voi erota vielä ainakaan pariin-kolmeen vuoteen. Että haluan antaa isän ja vauvan suhteen kehittyä rauhassa, ei mitään etäjuttuja. Sen jälkeen olisin voinut, jos tuo toinen mies olisi minut halunnut. Mutta en usko, että ikinä eroaisin "muuten vaan", en koe että avioliittoni olisi tarpeeksi huono siihen.
Mitähän muuta kyseltiin? En muista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy palata lukemaan tuo joskus paremmalla ajalla. Näköjään huomio kuin huomio... :)
87
Ihanaa, että tämä tilanne vaikuttaa uskomattomalta. Tarkoitan näitä provo-huutelijoita... Ei ole edelleenkään. Ihan oikeasta elämästä.
Koetan vastata kootusti kysymyksiin ja olettamuksiin. En ole kertonut ketjussa, että todennäköisesti eroan miehestäni. Olen sanonut, että en eroa ainakaan kuopuksen vauva-aikana. Todennäköisemmältä kuitenkin näyttää nyt se, että emme eroa ollenkaan, ei ole mitään syytä sille.
Meidän perhe-elämästä, se on aivan hyvää. Me emme riitele juurikaan, me vietetään aikaa yhdessä perheenä ja tarjotaan lapsille turvallinen paikka kasvaa. Meillä on "normaalia", me kohdellaan toisiamme hyvin, emme ole ilkeitä tai tunneköyhiä. Mieheni on hyvä isä ja rakastaa minua. Ja kyllä, mies rakastaa minua nyt kun ei tiedä ja plaa plaa plaa. Mutta en siltikään ikinä aio tämän hyvän miehen elämää hajottaa kertomalla petoksestani. Siitä ei seuraisi mitään hyvää. En siis kerro, se on aivan selvä. En halua sillä suojata itseäni (minun olisi helpompi elää, jos voisin olla rehellinen), vaan nimenomaan miestäni, joka ei ole valinnut vaimokseen pettäjää, vaan uskollisen naisen. Minäkin siis tietenkin välitän miehestäni, en rakasta palavasti ja intohimoisesti, mutta välitän syvästi ja olen äärettömän pahoillani teostani.
En usko olevani narsisti. En nauti tästä tilanteesta. En tiennyt, että voisin rakastua toiseen. Rakastuin ja rakastan edelleen.
En ollut tyytyväinen mun ja mieheni suhteeseen, pyysin miestä pariterapiaan, olisin halunnut jotain muutosta. Keskusteluyhteyttä. Mies oli onnellinen, eikä kaivannut mitään muutosta. Miehen mielestä meillä meni hyvin, olin juuri sellainen vaimo kun hän toivoi. Miehen mielestä ei ollut mitään syytä lähteä minnekään terapiaan, lähinnä nauroi koko asialle. Sitten tulin vielä "vahingossa" raskaaksi, ei siis mikään oikea vahinko, mentiin riskillä ja sitten kävi näin. Se oli miehen mielestä loistouutinen, itselleni tosi ristiriitainen juttu.
Noiden meidän ongelmien aikaan sitten tuli elämään tämä toinen mies, jonka kanssa oli ihan maaginen se yhteys. Oltais voitu päiväkaudet jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja juteltiinkin, aina kun voitiin. Sen lisäksi oli vielä kova seksuaalinen vetovoima. Aivan ihana yhtälö. Eikä sitten onnistuttu vastustamaan. Missään kohtaa en ajatellut tekeväni oikein omaa miestäni kohtaan, emme "ilkkuneet" puolisoillemme heidän selän takana.
Joku kokee tärkeäksi sen, että mä ymmärrän mun toisen mieheni valinneen sen ns. paremman naisen, että ei halunnut mua sen takia, että olin pettänyt omaa miestäni. Voin vannoa ja vakuuttaa, että sillä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa. Ihan muut asiat siinä ratkaisi. Isoin asia lapsi, mies oli toivonut lasta kauan ja ei kestänyt ajatusta, että ei saisi elää jokapäiväistä arkea lapsensa kanssa. Sitten tulee nämä ulkokultaiset asiat, tämä toinen mies tulee ns. hyvästä suvusta, on tehnyt aina kaiken kuten oletettu. Juuri yhden yhteisen tuttavamme kanssa juttelimme ja hän sanoi, että "Antilla on kyllä niin korkea moraali, hän ei voisi sietää mitään pikkujoulutoilailuja alaisiltaan". Ja oli aivan tosissaan. Miten tuollainen "korkean moraalin" omaava ja paljon kunnioitusta herättävä mies voisi tunnustaa koko lähipiirille, sekä töissä että suvun ja ystäväpiirin sisällä, että onkin pettänyt ja rikkonut perheensä? Se vaikuttaisi tosi isosti miehen elämään kaikilla osa-alueilla. Ei kovin helppoa, vaikka olisi kuinka rakastunut. Mies on mielestäni kuitenkin fiksu, teki siltikin oikean päätöksen. Minä en olisi osannut tehdä. Pitäkää tyhmänä, mutta en koe miehen valinneen kahden naisen väliltä. Mies sanoikin minulle (jo "erottuamme"), että meidän olisi pitänyt tavata aikaisemmin, minun pitäisi olla hänen vaimonsa ja lapsensa äiti. Mutta näin ei nyt vain ole ja meidän pitää se hyväksyä.
Ja sitten se, että olisinko eronnut, jos toinen mies olisi eronnut? En vielä. Sanoin miehelle koko ajan, että minä en voi erota vielä ainakaan pariin-kolmeen vuoteen. Että haluan antaa isän ja vauvan suhteen kehittyä rauhassa, ei mitään etäjuttuja. Sen jälkeen olisin voinut, jos tuo toinen mies olisi minut halunnut. Mutta en usko, että ikinä eroaisin "muuten vaan", en koe että avioliittoni olisi tarpeeksi huono siihen.
Mitähän muuta kyseltiin? En muista.
Ap
Kun nyt tuo toinen mies ei tule eroamaan (oma + suvun maine, lapsi jne.) ja sinäkään et ainakaan näillä näkymin ole eroamassa, niin miksi haluat jakaa näitä ajatuksiasi tällä palstalla?
Eikö nyt viimein kannattaisi keskittyä ihan vain siihen yhteen suhteeseen eikä hehkutella tuota menneeseen kuuluvaa miestä ja sitä, miten hieno teidän suhteenne oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että tämä tilanne vaikuttaa uskomattomalta. Tarkoitan näitä provo-huutelijoita... Ei ole edelleenkään. Ihan oikeasta elämästä.
Koetan vastata kootusti kysymyksiin ja olettamuksiin. En ole kertonut ketjussa, että todennäköisesti eroan miehestäni. Olen sanonut, että en eroa ainakaan kuopuksen vauva-aikana. Todennäköisemmältä kuitenkin näyttää nyt se, että emme eroa ollenkaan, ei ole mitään syytä sille.
Meidän perhe-elämästä, se on aivan hyvää. Me emme riitele juurikaan, me vietetään aikaa yhdessä perheenä ja tarjotaan lapsille turvallinen paikka kasvaa. Meillä on "normaalia", me kohdellaan toisiamme hyvin, emme ole ilkeitä tai tunneköyhiä. Mieheni on hyvä isä ja rakastaa minua. Ja kyllä, mies rakastaa minua nyt kun ei tiedä ja plaa plaa plaa. Mutta en siltikään ikinä aio tämän hyvän miehen elämää hajottaa kertomalla petoksestani. Siitä ei seuraisi mitään hyvää. En siis kerro, se on aivan selvä. En halua sillä suojata itseäni (minun olisi helpompi elää, jos voisin olla rehellinen), vaan nimenomaan miestäni, joka ei ole valinnut vaimokseen pettäjää, vaan uskollisen naisen. Minäkin siis tietenkin välitän miehestäni, en rakasta palavasti ja intohimoisesti, mutta välitän syvästi ja olen äärettömän pahoillani teostani.
En usko olevani narsisti. En nauti tästä tilanteesta. En tiennyt, että voisin rakastua toiseen. Rakastuin ja rakastan edelleen.
En ollut tyytyväinen mun ja mieheni suhteeseen, pyysin miestä pariterapiaan, olisin halunnut jotain muutosta. Keskusteluyhteyttä. Mies oli onnellinen, eikä kaivannut mitään muutosta. Miehen mielestä meillä meni hyvin, olin juuri sellainen vaimo kun hän toivoi. Miehen mielestä ei ollut mitään syytä lähteä minnekään terapiaan, lähinnä nauroi koko asialle. Sitten tulin vielä "vahingossa" raskaaksi, ei siis mikään oikea vahinko, mentiin riskillä ja sitten kävi näin. Se oli miehen mielestä loistouutinen, itselleni tosi ristiriitainen juttu.
Noiden meidän ongelmien aikaan sitten tuli elämään tämä toinen mies, jonka kanssa oli ihan maaginen se yhteys. Oltais voitu päiväkaudet jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja juteltiinkin, aina kun voitiin. Sen lisäksi oli vielä kova seksuaalinen vetovoima. Aivan ihana yhtälö. Eikä sitten onnistuttu vastustamaan. Missään kohtaa en ajatellut tekeväni oikein omaa miestäni kohtaan, emme "ilkkuneet" puolisoillemme heidän selän takana.
Joku kokee tärkeäksi sen, että mä ymmärrän mun toisen mieheni valinneen sen ns. paremman naisen, että ei halunnut mua sen takia, että olin pettänyt omaa miestäni. Voin vannoa ja vakuuttaa, että sillä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa. Ihan muut asiat siinä ratkaisi. Isoin asia lapsi, mies oli toivonut lasta kauan ja ei kestänyt ajatusta, että ei saisi elää jokapäiväistä arkea lapsensa kanssa. Sitten tulee nämä ulkokultaiset asiat, tämä toinen mies tulee ns. hyvästä suvusta, on tehnyt aina kaiken kuten oletettu. Juuri yhden yhteisen tuttavamme kanssa juttelimme ja hän sanoi, että "Antilla on kyllä niin korkea moraali, hän ei voisi sietää mitään pikkujoulutoilailuja alaisiltaan". Ja oli aivan tosissaan. Miten tuollainen "korkean moraalin" omaava ja paljon kunnioitusta herättävä mies voisi tunnustaa koko lähipiirille, sekä töissä että suvun ja ystäväpiirin sisällä, että onkin pettänyt ja rikkonut perheensä? Se vaikuttaisi tosi isosti miehen elämään kaikilla osa-alueilla. Ei kovin helppoa, vaikka olisi kuinka rakastunut. Mies on mielestäni kuitenkin fiksu, teki siltikin oikean päätöksen. Minä en olisi osannut tehdä. Pitäkää tyhmänä, mutta en koe miehen valinneen kahden naisen väliltä. Mies sanoikin minulle (jo "erottuamme"), että meidän olisi pitänyt tavata aikaisemmin, minun pitäisi olla hänen vaimonsa ja lapsensa äiti. Mutta näin ei nyt vain ole ja meidän pitää se hyväksyä.
Ja sitten se, että olisinko eronnut, jos toinen mies olisi eronnut? En vielä. Sanoin miehelle koko ajan, että minä en voi erota vielä ainakaan pariin-kolmeen vuoteen. Että haluan antaa isän ja vauvan suhteen kehittyä rauhassa, ei mitään etäjuttuja. Sen jälkeen olisin voinut, jos tuo toinen mies olisi minut halunnut. Mutta en usko, että ikinä eroaisin "muuten vaan", en koe että avioliittoni olisi tarpeeksi huono siihen.
Mitähän muuta kyseltiin? En muista.
Ap
Kun nyt tuo toinen mies ei tule eroamaan (oma + suvun maine, lapsi jne.) ja sinäkään et ainakaan näillä näkymin ole eroamassa, niin miksi haluat jakaa näitä ajatuksiasi tällä palstalla?
Eikö nyt viimein kannattaisi keskittyä ihan vain siihen yhteen suhteeseen eikä hehkutella tuota menneeseen kuuluvaa miestä ja sitä, miten hieno teidän suhteenne oli?
Ilmeisesti tämä on nyt se juttu, josta ei saa tilittää...
Ap
Sori, olet pelkästään itsekäs, eikä mitään muuta. Itse ajattelin menneessä suhteessa noin, ja jälkikäteen tajusin olleeni pahasti väärässä, epäreilu, ja uskoin olevani isompi ihminen kun muka suojelin perheonnea.
Ehkä miehesi on niitä joka ei haluaisi tietää, mutta sitä voit vaivihkaa urkkia, ja toimia sitten sen tiedon mukaan.
Itse olen nykyisessä suhteessa 100% rehellinen ihan kunnioituksesta vaimoani kohtaan, ja samalla rehellinen myös itselleni, arvostan itseäni enemmän, ja olen parempi mies, täysin uskollinen. Jos vaimoni pettää tai ihastuu johonkin toiseen mieheen, toivon että kertoo, niin asia voidaan käsitellä, erota sitten - se olisi kauheaa toki, mutta kauheampaa on vuosien päästä saada selville jotain - sitten tulisi ruumiita koska loukkaus ja valhe on 1000 kertaa suurempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään teihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
Sori, olet pelkästään itsekäs, eikä mitään muuta. Itse ajattelin menneessä suhteessa noin, ja jälkikäteen tajusin olleeni pahasti väärässä, epäreilu, ja uskoin olevani isompi ihminen kun muka suojelin perheonnea.
Ehkä miehesi on niitä joka ei haluaisi tietää, mutta sitä voit vaivihkaa urkkia, ja toimia sitten sen tiedon mukaan.
Itse olen nykyisessä suhteessa 100% rehellinen ihan kunnioituksesta vaimoani kohtaan, ja samalla rehellinen myös itselleni, arvostan itseäni enemmän, ja olen parempi mies, täysin uskollinen. Jos vaimoni pettää tai ihastuu johonkin toiseen mieheen, toivon että kertoo, niin asia voidaan käsitellä, erota sitten - se olisi kauheaa toki, mutta kauheampaa on vuosien päästä saada selville jotain - sitten tulisi ruumiita koska loukkaus ja valhe on 1000 kertaa suurempi.
Ei nyt eikä 10 vuoden päästä. EI IKINÄ. Ei tule ruumiita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään teihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.
Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään teihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
Pitihän tämänkin tulla, toki... Sun kielenkäyttösi on aika ronskia, ei yhtään mun tyylistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään teihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.
Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään eihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.
Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään teihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.
Ap
Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään teihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään eihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään teihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.Ap
Nämä jutut meni nyt ihan ristiin. Ketään en ole pettänyt, kellekään en vittuile.
Ap
Ihanaa, että tämä tilanne vaikuttaa uskomattomalta. Tarkoitan näitä provo-huutelijoita... Ei ole edelleenkään. Ihan oikeasta elämästä.
Koetan vastata kootusti kysymyksiin ja olettamuksiin. En ole kertonut ketjussa, että todennäköisesti eroan miehestäni. Olen sanonut, että en eroa ainakaan kuopuksen vauva-aikana. Todennäköisemmältä kuitenkin näyttää nyt se, että emme eroa ollenkaan, ei ole mitään syytä sille.
Meidän perhe-elämästä, se on aivan hyvää. Me emme riitele juurikaan, me vietetään aikaa yhdessä perheenä ja tarjotaan lapsille turvallinen paikka kasvaa. Meillä on "normaalia", me kohdellaan toisiamme hyvin, emme ole ilkeitä tai tunneköyhiä. Mieheni on hyvä isä ja rakastaa minua. Ja kyllä, mies rakastaa minua nyt kun ei tiedä ja plaa plaa plaa. Mutta en siltikään ikinä aio tämän hyvän miehen elämää hajottaa kertomalla petoksestani. Siitä ei seuraisi mitään hyvää. En siis kerro, se on aivan selvä. En halua sillä suojata itseäni (minun olisi helpompi elää, jos voisin olla rehellinen), vaan nimenomaan miestäni, joka ei ole valinnut vaimokseen pettäjää, vaan uskollisen naisen. Minäkin siis tietenkin välitän miehestäni, en rakasta palavasti ja intohimoisesti, mutta välitän syvästi ja olen äärettömän pahoillani teostani.
En usko olevani narsisti. En nauti tästä tilanteesta. En tiennyt, että voisin rakastua toiseen. Rakastuin ja rakastan edelleen.
En ollut tyytyväinen mun ja mieheni suhteeseen, pyysin miestä pariterapiaan, olisin halunnut jotain muutosta. Keskusteluyhteyttä. Mies oli onnellinen, eikä kaivannut mitään muutosta. Miehen mielestä meillä meni hyvin, olin juuri sellainen vaimo kun hän toivoi. Miehen mielestä ei ollut mitään syytä lähteä minnekään terapiaan, lähinnä nauroi koko asialle. Sitten tulin vielä "vahingossa" raskaaksi, ei siis mikään oikea vahinko, mentiin riskillä ja sitten kävi näin. Se oli miehen mielestä loistouutinen, itselleni tosi ristiriitainen juttu.
Noiden meidän ongelmien aikaan sitten tuli elämään tämä toinen mies, jonka kanssa oli ihan maaginen se yhteys. Oltais voitu päiväkaudet jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja juteltiinkin, aina kun voitiin. Sen lisäksi oli vielä kova seksuaalinen vetovoima. Aivan ihana yhtälö. Eikä sitten onnistuttu vastustamaan. Missään kohtaa en ajatellut tekeväni oikein omaa miestäni kohtaan, emme "ilkkuneet" puolisoillemme heidän selän takana.
Joku kokee tärkeäksi sen, että mä ymmärrän mun toisen mieheni valinneen sen ns. paremman naisen, että ei halunnut mua sen takia, että olin pettänyt omaa miestäni. Voin vannoa ja vakuuttaa, että sillä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa. Ihan muut asiat siinä ratkaisi. Isoin asia lapsi, mies oli toivonut lasta kauan ja ei kestänyt ajatusta, että ei saisi elää jokapäiväistä arkea lapsensa kanssa. Sitten tulee nämä ulkokultaiset asiat, tämä toinen mies tulee ns. hyvästä suvusta, on tehnyt aina kaiken kuten oletettu. Juuri yhden yhteisen tuttavamme kanssa juttelimme ja hän sanoi, että "Antilla on kyllä niin korkea moraali, hän ei voisi sietää mitään pikkujoulutoilailuja alaisiltaan". Ja oli aivan tosissaan. Miten tuollainen "korkean moraalin" omaava ja paljon kunnioitusta herättävä mies voisi tunnustaa koko lähipiirille, sekä töissä että suvun ja ystäväpiirin sisällä, että onkin pettänyt ja rikkonut perheensä? Se vaikuttaisi tosi isosti miehen elämään kaikilla osa-alueilla. Ei kovin helppoa, vaikka olisi kuinka rakastunut. Mies on mielestäni kuitenkin fiksu, teki siltikin oikean päätöksen. Minä en olisi osannut tehdä. Pitäkää tyhmänä, mutta en koe miehen valinneen kahden naisen väliltä. Mies sanoikin minulle (jo "erottuamme"), että meidän olisi pitänyt tavata aikaisemmin, minun pitäisi olla hänen vaimonsa ja lapsensa äiti. Mutta näin ei nyt vain ole ja meidän pitää se hyväksyä.
Ja sitten se, että olisinko eronnut, jos toinen mies olisi eronnut? En vielä. Sanoin miehelle koko ajan, että minä en voi erota vielä ainakaan pariin-kolmeen vuoteen. Että haluan antaa isän ja vauvan suhteen kehittyä rauhassa, ei mitään etäjuttuja. Sen jälkeen olisin voinut, jos tuo toinen mies olisi minut halunnut. Mutta en usko, että ikinä eroaisin "muuten vaan", en koe että avioliittoni olisi tarpeeksi huono siihen.
Mitähän muuta kyseltiin? En muista.
Ap
Kun nyt tuo toinen mies ei tule eroamaan (oma + suvun maine, lapsi jne.) ja sinäkään et ainakaan näillä näkymin ole eroamassa, niin miksi haluat jakaa näitä ajatuksiasi tällä palstalla?
Eikö nyt viimein kannattaisi keskittyä ihan vain siihen yhteen suhteeseen eikä hehkutella tuota menneeseen kuuluvaa miestä ja sitä, miten hieno teidän suhteenne oli?
Ilmeisesti tämä on nyt se juttu, josta ei saa tilittää...
Ap
Ihmettelen vain miksi niin haluat tehdä. Vaikuttaakin lähinnä siltä, ettet kykene päästämään menneestä irti*, ja siinä mielessä yhä petät aviomiestäsi.
* miksi muuten haluaisit kertoa meille, miten hieno suhde sinulla ja tuolla toisella miehellä oli?
Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään teihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään eihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.Olette te av-mammat kyllä hervottoman helposti vedätettäviä! Olen siis ap, enkä todellakaan ole mitään tehnyt -paitsi kerran abortin kun ex mieheni oli täysi kusipää looseri! Pettänyt en kuitenkaan ole, ja kirjoitin vähän juttuja jotta saisin tyhmistä ämmistä vähän agressioita esiin, ja hyvin näköjään teihin idiootteihin upposi!!! :D
-ap
...hieno homma jos et tommonen ole. Olet ilmeisesti aika nuori, kun et tajua että tuommoista mitä kuvaat tapahtuu joka päivä suomessa ja muualla, eikä sinänsä moinen asia ole kaukaa haettu. Toivottavasti moni lukija sai ajattelemisen aihetta näistäkin jutuista joita voi sitten omassa elämässään soveltaa.Ap
Nämä jutut meni nyt ihan ristiin. Ketään en ole pettänyt, kellekään en vittuile.
Ap
1. tuo joka kertoi pettäneensä miestään raskaana ollessaan?
2. tuo, joka yllä räkättää kuin pahainen teini, koska muut oli niin tyhmiä että uskoivat hänen sepustuksensa?
vaiko
3. tämä viimeisin, joka ei ole pettänyt ketään eikä vittuile kenellekään?
En tietyllä tavalla kykene (vielä) päästämään menneestä irti. Toivon, että joskus voin. Kai minä hehkutan itselleni sitä suhteen ihanuutta ja tuon toisen miehen ihanuutta. En vain ollut ikinä kokenut tuollaista rakastumista, sitä että jaetaan kaikki, että miestä kiinnostaa mun mielipiteet, haluaa jutella mua kiinnostavista asioista ja toisaalta haluaa jakaa mulle omiaan. Se henkinen yhteys on se, mitä kaipaan... Sitä ei mikään korvaa (ikinä). Seksiä saan kotonakin, ei se siitä ollut kiinni.
Ja kyllä mä petän miestäni mielessäni ihan joka päivä, montakin kertaa päivässä. Nyt olen kuitenkin jo uskonut sen, että tämä ero on lopullinen, siinä kesti kuitenkin pari kuukautta työstää. Joten kai on toivoa.
Ap
Mutta kyllä minä (nimeäni en sentään kerro) petin miestäni raskaana ollessani ja aloitin tämän ketjun. En nyt jaksa enää neljättä kertaa tätä asiaa toistaa, eli jatkossa (jos tälle ketjulle jatkoa tulee) jätän nuo "enpäs pettänyt, olen ap"-viestit huomiotta.
Ap
1. tuo joka kertoi pettäneensä miestään raskaana ollessaan?
2. tuo, joka yllä räkättää kuin pahainen teini, koska muut oli niin tyhmiä että uskoivat hänen sepustuksensa?
vaiko
3. tämä viimeisin, joka ei ole pettänyt ketään eikä vittuile kenellekään?
[/quote]
En jaksa ollenkaan enkä miltään kantilta ymmärtää tämän ketjun aloitttajaa. Yritin ajatella asiaa vaikka miltä kannalta, ymmärrykseni ei riitä. Kaikenlaisia ihmisiä on olemassakin. Miten tälläinen nainen voi maata oman miehensä kanssa. Mitäpä jos oma mies saa joskus tietää. EI..EI..