Väsynyt ope kysyy: onko täällä alaa vaihtaneita opettajia?

mutta opetusvelvollisuus on pienempi, eli ei hän liioitellut. Hänellä oletettavasti on ylitunteja.



Minusta meillä on oikeus valittaa vaikeista oppilaista, sillä ainakin minä olen lukenut aineenopettajaksi, en erityisopettajaksi! Minun ei siis kuuluisi joutua opettamaan erityisoppilaita, mutta joudun kuitenkin, jos takaisin töihin menen.

Etenkin ne hiljaiset avuntarvitsijat. Opettajakin on ihminen, eikä voi revetä joka paikkkaan yhtä aikaa.



t. se eka avustaja, joka kaikesta huolimatta haaveilee opettajan työstä

t

tarkkaavaisuushäiriöistä,ja jossain vaiheessa avustajan saaminen oli epävarmaa,en tiedä mikä on tilanne nyt sen suhteen..

olemaan todennäköisesti joku erityislapsi, niin hän on huonosti harkinnut ammatinvalintaansa. Minä ainakin muistan jo omilta kouluvuosiltani, että erityislapsia totisesti oli, ja käsitys on vain vahvistunut, kun koulumaailmaan olen tutustunut.



Kouluista on kokemusta useammastakin ja voin sanoa, että jos on eroa kouluissa, niin on eroa opettajissakin. Joukosta löytyy onneksi muutamia, jotka tekevät hartiavoimin töitäkin, mutta joillekin " luokanvalvojille" on esim. ongelmaoppilaan kotiin soittaminen aivan ylivoimaisen vaativa tehtävä. Yhteen puhelinsoittoon voi kulua 3 kk aikaa, mutta sinä aikana ehditään kyllä valittamaan opettajanhuoneessa tovi jos toinenkin.



16

Kunpa näitä tärkeitä ammattilaisia saataisiin riittävästi . Tapella saa pitkään ja hartaasti, eikä sittenkään avustajan apua saa . Ainankaan meidän koulussa.

Seuraukset ovatkin sitten nämä...

kun jaksat vaan vängätä toisten ihmisten tekemien töisen " todellisesta" määrästä. Mistä SINÄ voit tietää, kuinka paljon töitä joku toinen tekee?



Vaikka tunteja ei olisikaan kovin paljoa, pitää tunnit suunnitella, valmistella (=hankkia ja järjestää kaikki tarvittava paikalle) ja tarkistaa ja suunnitella läksyt sekä kokeet. Mainitsemallasi äidinkielenopettajalla on aika paljon kirjoitelmia korjattavana, jotka ovat taatusti koulutehtävien hitaimmasta päästä korjata JA ANTAA PALAUTETTA. Perushommien lisäksi töitä teettää kaikilla opettajilla erilaiset palaverit, yhteydenpito vanhemien kanssa sekä mm. opetussuunnitelmatyö, todistusten tekeminen ja oppilaiden arviointi ylipäätään ja erilaiset koulun tilaisuudet. Vain pieni osa opettajien työstä on sitä sinun mielestäsi oikeaa työtä, eli luokan edessä olemista.



Vähän enemmän arvostusta muiden ihmisten töiden suhteen. En minäkään tule sinun työpaikallesi arvostelemaan teetkö sinä minun mielestäni riittavän paljon töitä.



t. ei todellakaan puolipäivätöitä tekevä opettaja

Niille joiden mielestätämä on puolipäivätyö tiedoksi, että lopetin juuri joulukalenterin askartelun hetkeksi, jatkan sitä vielä tänään. Tunteja minulla on 25 viikossa. Kerran viikossa on opettajan kokous joka kestää noin tunnin samoin oppilashuoltotyöryhmä, joka kestää puolesta kahteen tuntiin. Näiden lisäksi korjaan kokeita ja suunnittelen eli teen kotona askarteluja malleiksi ja mietin materiaalien toimivuutta sekä tutustun alan kirjallisuuteen.



Raastavinta tässä työssä ei ole kuitenkaan mielestäni työhön kuluva aika vaan se ettei saa mahdollisuutta tehdä työtään kunnolla. Kun luokka on liian suuri ja erityislapsia on luokassa monta mennään kaikesta rimaa hipoen. Olisin valmis pitämään luokassani oppimisvaikeuksista kärsivät, ylivilkkaat ja käytöshäiriöiset lapset, jos minulle annettaisiin avustaja luokkaan.



Olenkin sanonut vanhemmille, jotka soittelevat iltaisin ja ihmettelevät koulun menoa, että soittakaa rehtorille tai koulutoimenjohtajalle ja sanokaa, että luokkaan tarvitaan avustaja. Opettajan sanalla kun ei tunnu olevan mitään merkitystä.



Jaksamista kaikille opeille!



t.Ope, joka ei ole kirjoittanut tähän ketjuun aiemmin

Aihe ajautunut ehkä hiukan sivupolulle alkuperäisestä viestistä... :)



Erityisoppilaita on luokissa, tulevaisuudessa vielä enemmän. He eivät ole ongelma vaan se, että resurssit tällaisten ryhmien opettamiseen ovat onnettomat. Jos erityistä tukea vaativia oppilaita on normaaliryhmissä, tulisi ryhmäkokojen olla pienempiä. Itse kuulin viimeksi tänään, että olemme kollegani kanssa " vitun lehmiä" , jotka eivät anna oppilaan osallistua normaaliopetukseen. Koulussamme lähes jokaisella luokalla on ongelmaoppilaita, joita ei yksinkertaisesti voi pitää normaaliopetuksessa mukana - tunneista ei tulisi mitään. Siedän haistattelut ja huutelut mutta en sitä, että asiasta tietämättömät julistavat täällä, että integraatio on (tällaisenaankin) hyvä asia ja että opettajien tulee vain sietää se.



Opetan itse äidinkieltä ja kirjallisuutta, opetusvelvollisuuteni on 18 tuntia viikossa. Tuntien pitämisen lisäksi aikaa valmisteluun menee viikosta riippuen noin yhdeksän tuntia. Aineiden korjaus vie paljon aikaa: yhden luokan aineiden huolellinen korjaaminen vie 2-4 tuntia, lukiolaisten aineiden korjaaminen noin 6-8 tuntia per nippu. Tämän lisäksi olen yhteydessä vanhempiin (tänään viimekis puhuin tunnin puhelimessa erään äidin kanssa), selvitän poissaoloja, järjestän juhlia, suunnittelen aamunavauksia, valvon jälki-istuntoja, pidän vanhempainvartteja jne. Opetusvelvollisuus on pieni siksi, että työtä on myös oppituntien ulkopuolella! Mitä työläämpi aine, sitä pienempi opetusvelvollisuus!



Jos opettajat väsyvät, on jossain vikaa. Itse nautin työstäni ja jaksan ainakin toistaiseksi myös sen raskauden. Kun katselen sairauslomilla työuupumuksen vuoksi olevia kollegojani, en voi kuin miettiä, mikä mahtaa olla minun tulevaisuuteni.

Löytyihän sieltä " henkilö numero 16" ,jonka mielestä vika on tosiaan opettajan korvien välissä ja ammatinvalinnassa, jos ei hommaansa jaksa. No, kai minä sitten alun perinkin valitsin väärin ja siksi suunnittelenkin alan vaihtoa - koska en halua kiusata viattomia oppilasparkoja - mutta en kyllä ihan pelkästään itseäni suostu myöntämään syylliseksi tähän tilanteeseen.



Meidän koulussa ainakin ovat lähestulkoon kaikki väsyneitä. Tuskin me kaikki olemme valinneet ammattiamme väärin. Emme me kaikki ole epäsopivia alalle? Meillä vain on tehty työn hoitaminen kunnialla mahdottomaksi, johtuen noista syistä, joita alkupuolella luettelin, ja listaa voisi vielä jatkaa.



Ja todella monet noista asioista näyttävät olevan sellaisia, joille ei itse voi mitään, ei hyvällä eikä pahalla. Siksi tekee mieli jättää uppoava laiva, itseään, läheisiään ja oppilaitaan säästääkseen.



Minä en ole koskaan kuullut haistatteluja tai muuta sellaista. Työtä vaan on kerta kaikkiaan liikaa ja se on liian raskasta, ja kyllä, erityisoppilaita on minun mielestäni vuosi vuodelta enemmän ja tavallisetkin oppilaat ovat levottomia.



Tervetuloa kuka vaan minunkin saappaisiini. Näette, kuinka lyhyitä ja helppoja ne päivät ovat. Opetustunteja ei ole kuin 22, mutta kummasti sitä aikaa vierähtää koululla aamukahdeksasta kolmeen tai neljään, ja todella harvassa ovat illat, että ei tarvitsisi kotona tehdä mitään koulun eteen.



Täällä on ollut mahtavaa keskustelua. Toivottavasti jotakin on herännyt jonkun mielessä. Meidän opettajien on turha ruikuttaa, sitä ei kukaan kuuntele. Suuri massa ovat vanhemmat. Pisa-tutkimukset antoivat päättäjille virtaa kurjistaa peruskouluamme oikein kunnolla: sieltähän on varaa leikata, kun niillä menee niin hyvin! Tulokset näkyvät piakkoin kansankynttilöiden sammumisena ja lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvuna.



Kiitos hyvistä pohdiskeluista!! Pitänee taas palata kirjoitelmien pariin...

koska opettajilla on kuitenkin melkoisen pitkät kesälomat ja siihen päälle syys-, talvi- ja joululomat, niin eikö se ole teidän mielestä reilua, että teette yli 40-tuntista työviikkoa? Minun mielestä se on kohtuullinen vaatimus, koska työ " kausiluontoista" .

Joskus olisi myös mukava valita itse, koska lomansa pitää ja pitää " pekkaspäiviä" silloin tällöin. Ei onnistu. Ei onnistu oikein edes sairastaminen, koska sijaisia ei saa tai ei saa palkata, jolloin hommat kaatuvat muiden väsyneiden kollegojen niskaan. Opettajan täytyy myös suunnitella omien luokkiensa tunnit, vaikka olisi pää kainalossa, ja hoitaa " jälkihommat" eli töiden palautukset ja korjaukset, vaikka olisi ollut palkattomalla vapaalla. Ja se työ on henkisesti niin kuluttavaa, että siitä on pakko saada välillä huilata. Jos opettajien lomia lyhennettäisiin, veikkaan, että näistä hommista tulisi joukkopako.



Olen itse opiskeluaikana tehnyt myös " toimistohommia" ja voisin verrata, että 4 h opetusta = 8 h toimistohommia. Ja meille tulee niitä toimistohommia vielä sen opetuksen päälle saman verran kuin opetusta on.



Ei tarvitse pyydellä anteeksi, että puutut keskusteluun. Tuo esittämäsi näkökohta vaan on niin kovin tuttu... t. AP

tarvinnut kuunnella haistatteluja, patistaa alaisia toistuvasti aloittamaan jotakin työtä tai tekemään jotain työtä loppuun saakka tai huomauttelemaan koko ajan töistä myöhästelyistä. Ihmisarvoisempia töitä kyllä on ja palkkaus ei voi olla huonompi :)

Mutta tiedättekö, että on todella vaikeaa löytää kouluavustaja, josta on oikeasti apua luokassa? Siis joka oikeasti tarttuu toimeen, ottaa kontaktia oppilaisiin ja auttaa heita ja opettajaa? Muutamat esim. työllistämistuella palkatut tulevat luokan perälle istumaan ja rassaamaan kännykkäänsä ja aiheuttavat enemmän häiriötä kuin ovat avuksi, kun oppilaat alkavat ihmetellä, osoitella ja naureskella. Mutta asiansa osaava kouluavustaja on oikea aarre. Meidän koulussa on ollut tapauksia laidasta laitaan, ja tänä syksynä ei yhtään oikeasti auttavaa avustajaa ole vielä löytynyt. Viime vuonna oli kaksikin upeaa tyyppiä, mutta molemmat joutuivat työkkärijärjestelyjen vuoksi lähtemään :(

Olen itse opettaja/tutkija yliopistolla ja tiedän ongelman. Opetustunteihin nähden on aivan hirvittävästi valmistelevia, ohjaavia, ja arvioivia töitä. Työt venyvät helposti kotiin, iltoihin, viikonloppuihin, jopa lomiin. Työajat hämärtyvät, jolloin tarpeellin irtiotto työstä jää tyngäksi tai toteutumatta.



Itse olen pohtinut viime aikoina sitä, että työtuntien kattona on paitsi vuorokauden tunnit, myös oma kunnianhimo. Tuo on asia, mihin itse voi jotenkin vaikuttaa. Jos ja kun aika ei riitä, pomo ei voi asialle mitään, niin jälki jää huonoksi. Eli teen sen hyväksyttäväksi ennen kaikkea itselle. Opettelen parhaillaan ajatusta että " teen työt niin hyvin kuin aikani antaa myöten" . Vapaa-aikaa on myös pyhitettävä itselleen.



Tsemppiä sinulle, teet arvokasta työtä lasten parissa! Harmi, että lama-ajan säästöt tekevät siitä työstä todella raskasta.

että omakohtaisena vertailuna opettajana ollessa ei lomia ollut juuri enempää. Suuri epäkohta vielä silloin, kun en ollut virassa, palkanmaksu alkoi lukuvuoden alussa ja päättyi kesäkuun alussa ja kaiken huippuna äitiysloma/hoitovapaasijaisena äitiyslomalla ollut ope kävi kuittaamassa joululomankin palkan ja minä olin sen aikaa työttömänä.

Muissa tekemissäni töissä on ollut todella isona plussana se, että kun työpäivä päättyy niin se todella päättyy eikä tarvitse mennä kotiin tekemään tuntien suunnittelua, tenttien korjausta, portfolioiden tarkastelua jne. Eikä tarvitse mennä lomien aikaan lisäkoulutuksiin, kursseille päivittämään ainetietoja jne. Vapaa-aikaa on huomattavasti enemmän kuin opettajana ollessa.

aikuiskoulutuspuolelle (kivaa ja palkitsevampaa, mutta suunnittelu vaatii enemmän aikaa), sen jälkeen olen ollut yliopistolla töissä. Nyt hoitovapaalla.

niin kuin joku sanoi, mutta opettajan aivot raksuttavat koko ajan, oli sitten missä tahansa. Lomamatkoillakin kierrellessä tulee mieleen, että tätä voisi hyödyntää siinä ja siinä aiheessa, tämän voisi kertoa oppilaille... eikä siinä mitään, sehän on vain mukavaa. Mutta omalla tavallaan kuluttavaa. Samanlainen tunne on varmaan myös toimittajilla, kirjailijoilla ja muilla, jotka jatkuvasti ideoivat omaa työtään ja tekevät sitä kokonaan oman persoonansa kautta. Todelliset ongelmat tulevat kuitenkin ihan muista asioista.



Kiitos hyvistä vinkeistä. AP

mutta kun olen tuolla koululla päivittäin, niin pakostakin alkaa miettiä joitakin asioita... Kuten sanoin, niin työtätekeväisiä opettajiakin toki on. Mutta juuri kävimme erään opettajan kanssa keskustelun aiheesta. Hän kertoi tulevansa töihin klo 7.30 ja lähtevänsä heti tuntien jälkeen klo 14.00 ja mainitsi, että ei ole lapsen syntymän jälkeen enää juuri käyttänyt aikaa tuntien valmisteluun, koska menevät ne vähemmälläkin, ja on tosi kivaa olla lapsen kanssa kotona iltapäivät ja illat ym. Ja koulutyön keväällä päättyessä opet kertovat lähtevänsä mm. 8 viikoksi purjehtimaan jne. Enkä ole koskaan nähnyt koululla ketään opettajaa viikkoa ennen koulutyön alkua, vaikka itse siellä kyllä pyörin töitäni tekemässä. Tai no, saattaa siellä joskus joku käväistä ja rehtorihan tietenkin on paikalla.



terv. nro 16