Väsynyt ope kysyy: onko täällä alaa vaihtaneita opettajia?

Sinäkö? Mitä sinä itse teet työksesi? (Sorry, ehkä olet kertonutkin, mutta en ole lukenut kovin tarkasti kaikkia viestejä.)



Ja vielä kerran: jos ope lähtee koululta kotiin, se ei tarkoita sitä, että hän ei tekisi hommia kotona. Ja kenties tuo ope, josta kerroit, halusi leuhkia sinulle. En usko, että puhui totta. Vaikka olisi ollut 50 vuotta opettajana, omia menetelmiä ja tuntisuunnitelmia on PAKKO käydä jatkuvasti läpi ja päivittää. Kirjat vaihtuvat, ryhmät ja oppilaat ovat erilaisia. Sekin vaikuttaa tunnin sisältöön, mihin aikaan päivästä sen pitää. Aamulla oppilaat ovat puoliunessa, iltapäivällä kuin lentoon lähdössä.



Ja missä helkkarissa ne jaksavat purjehtia 8 viikkoa? Oikeinko maailman ympäri seilaavat?



Jaa, no, sä taidat ollakin provo. Nyt se valkeni.

laiska töitänsä lukee, mutta meidän koulussa 2/3 opettajista käyttää työhönsä vähintään 40h+vk.



Enemmän olen nähnyt lusmuja (koulutettujakin) avustajia, jotka pitävät piiiitkiä taukoja, käyvät tupakalla, keittelevät kahvia ja miettivät, pitäisikö sitä tehdä jotain klo 13 jälkeen, jos kukaan ei seiso vieressä eikä ole oppilaita



eräs ope

Opetin jokunen vuosi sitten yläasteella äidinkieltä, nykyisin työskentelen vaatekaupassa. Olen kirjoittanut tänne tästä ennenkin, mutta yksinkertaisesti väsähdin täysin entiseen työhöni, vaikka ehdin toimia opena vain muutaman vuoden. Olen ystävällinen ihminen, ja ymmärsin liikaakin oppilaiden väsymisen, turhautumisen ja yleisen kiinnostamattomuuden ilmapiirin. En osannut oikein pitää kuria, sillä äänen korottaminen ei auttanut ja jälki-istuntoja ei saanut imagosyistä antaa. Oppilaat huomasivat sen pian ja kävelivät ylitseni. Sain pian maineen, että olen rento ope. Toisin sanoen oppilaat kohtelivat minua ystävällisesti, mutta jättivät työnsä tekemättä.



En jaksanut sitä, että tunnollisena opettajana suunnittelin huolellisesti oppitunnit, joita puolet luokasta ei seurannut laisinkaan. Vaivalla väsäämistäni monisteista tuli toisinaan paperilennokkeja jne. Kyllähän suurin osa oppilaista teki tehtävänsä, mutta joka luokassa oli näitä hankalia murkkuja, joita koulun käynti ei yksinkertaisesti kiinnostanut lainkaan. Opetin suuressa kaupunkikoulussa, jossa oli monenlaisista ongelmista kärsivät oppilaat integroitu tavallisiin opetusryhmiin.



Minä en jaksanut sitä jatkuvan hälyisää ilmapiiriä, joka vallitsi etenkin 8.- ja 9.-luokkalaisten joukossa. He olivat omasta mielestään jo niin isoja, ja jo oman kovismaineen ylläpitämiseksi he kokivat välttämättömäksi open käskyjen uhmaamisen ja kehnon tuntityöskentelyn. Murkkujen maailmassa in ovat aivan muut asiat kuin koulu, ja jo muutama häirikkö luokassa saa muutkin vaipumaan samaan mitä-tämä-hyödyttää-opiskella-lauseen-jäsennystä-ilmapiiriin. Yritä siinä olla kannustava ja innostava, kun heitä ei vain kiinnosta tarpeeksi. Kaikessa mennään siitä, missä aita on matalin. Suurin osa oppilaista oli kivoja yksilöinä, mutta melu ja häly ja jatkuva myöhästely sekä piittaamattomuus omia oppimisvelvollisuuksia kohtaan rasitti niin paljon, että lopulta en olisi mitenkään jaksanut motivoitua oppituntien suunnitteluun tai huonosti kirjoitettujen kirjoitelmien ja referaattien korjaamiseen.



Vaihdoin alaa. Viihdyn vaatealalla mainiosti, sillä työssä tapaan paljon mukavia ihmisiä. Parasta näissä kohtaamisissa on se, ettei minun tarvitse ottaa heihin kasvattavaa otetta eikä korostaa omaa auktoriteettiasemaa. Saan kohdata asiakkaan tasavertaisena ihmisenä ja oppia itsekin häneltä - elämää. Työ on mukavaa, ja hienoa on se, että sen saa todella jättää työpaikalle iltapäivällä. Vapaa-ajat vietän perheen ja ystävien kanssa vailla työhuolia ja seuraavan päivän suunnittelua. Vaikka opettajan palkkakaan ei ollut huikea, on nykyinen palkkani selkeästi huonompi. Se ei haittaa, sillä elämässä on tärkeintä ihmissuhteet, terveys ja elämän tuntuminen mielekkäältä. Nyt osaan nauttia siitä, että minulla on mahdollisuus elää ja harrastaa ja aikaa jää iltaisin kivasti lapselle, miehelle ja ystäville. Ei tarvitse pelätä nipottajan mainetta eikä ottaa vastaan nuoren ihmisen kehitysvaiheisiin liittyviä purkauksia.



Luen paljon ja opiskelen avoimessa yliopistossa. Vaikka minulla on korkeakoulututkinto, ei opettajan työ ollut pitemmän päälle kovinkaan sivistävää ja vaihtelevaa. Päivät olivat lopultakin hyvin samanlaisia ja rutiininomaisia. Enemmän on aikaa sivistää itseäni nyt, kun työ ei vie kohtuutonta siivua voimavaroistani. Voin siis suositella alan vaihtoa, jos et koe elämää mielekkääkin. Elät täällä vain kerran, joten tee sitä, mitä oikeasti haluat tehdä.



Hatun nosto kaikille opettajille! Teitä nähdessäni mietin usein, miten voitte jaksaa raskaassa työssänne. Vielä useammin mietin, mikähän minussa oli sellainen ominaisuus, etten lopultakaan sopinut alalle. Ehkä se oli se, että tein työtä liiaksi persoonallani enkä osannut ottaa jämäkästi ja etäännyttää työtä ja oppilaita tarpeeksi itsestäni. Olin liian kiltti ja annoin itsestäni niin paljon, että oppilaat pitivät minua lähinnä kaverina (mistä sain tietysti heiltä usein kehuja). On raskasta pitää kuria, jos auktoriteetti ei synny luonnostaan. Ja raskasta on, jos koko elämä kietoutuu työn ympärille. Minulle tärkeintä elämässä on lapseni, ja häntä kasvatan aivan eri mielenkiinnolla kuin 30-päistä mölyävää murkkuporukkaa =)

Vierailija:

Hän kertoi tulevansa töihin klo 7.30 ja lähtevänsä heti tuntien jälkeen klo 14.00 ja mainitsi, että ei ole lapsen syntymän jälkeen enää juuri käyttänyt aikaa tuntien valmisteluun, koska menevät ne vähemmälläkin, ja on tosi kivaa olla lapsen kanssa kotona iltapäivät ja illat ym.

Esimerkiksi lukiossa 30 oppilaan ryhmän aineiden korjaamiseen menee helposti 12 tuntia, jos homman hoitaa kunnolla. Lisäksi muita kirjallisia töitä on paljon, ja velvollisuutena on koko ajan päivittää uuden kirjallisuuden tuntemusta, joka onkin monella kesän ykkösharrastus.

Terv. ope, joka tekee tällä hetkellä muita hommia

kurssikavereistani kymmenestä tuli minulle läheisiä ystäviä ja olen nykyisin ainoa tässä ammattissa, mihin olen opiskellut. Kaikki muut ovat vaihtaneet alaa, joku sellaiseen missä opettajan työstä on paljonkin hyötyä ja muutama ihan toisenlaiseen ammattiin. Itse olen parhaillaan äitiyslomalla ja mietin kuumeisesti, mitä keksisin. Ei huvittaisi palata niin rankkaan työhön, että se vie mehut itsestä ja ajan niin totaalisesti, että mitään annettavaa ei sitten jää omalle perheelle. Onko sellaisessa työssä mitään järkeä?

Teidän työnne on vakituinen ja teitä ei uhkailla jatkuvasti työpaikan menettämisellä! Olkaa tyytyväisiä. Ja onhan ne lomat oikeasti pitkät!



T: teollisuuden ylempi toimihenkilö, joka raataa kuin eläin ja pelkää työpaikkansa puolesta jatkuvasti.

Itse olen ollut opena kohta kymmenen vuotta, ja minulla on tunne, että olen loukussa... Mitä ihmettä minä muka voin tehdä paitsi olla ope? Olen ajatellut mennä ammatinvalintapsykologille. Aion jaksaa jatkaa näissä hommissa vielä pari vuotta, koska muutos pelottaa. Lapseni ovat vielä pieniä, ja jotenkin tuntuu, että en jaksa nyt mitään ylimääräistä sählinkiä tähän, helpompi kuitenkin jatkaa näin.



Sinä joka kirjoitít pitkän viestin alan vaihdosta: moni asia siinä tuntuu niin tutulta. Ihan vielä en itse taida kuitenkaan ajatella aivan noin. Mutta parin vuoden päästä luultavasti ajattelen juuri noin. Vielä en ole " tarpeeksi" väsynyt.

minun ystävilläni tuntuu olevan kaikilla helpot työt alasta riippumatta. istuvan päivät omissa työhuoneissaan, tekevät työnsä rauhassa, hiljaisuudessa, omassa tahdissaan. Käyvät ruokatunnilla syömässä rauhassa aikuisten kesken ja juovat kahvia ja käyvät vessassa silloin kuin huvittaa. maksavat laskut ja surffailevat netissä työaikana ja eivät takuulla kanna kotiinsa stressiä tai muita töitä. Lomaa heillä kaikilla on ehkä noin 2-3 vkoa vuodessa vähemmän kuin minulla. Joten se hieno etu minulla, opella, sitten on.

on paljon, ja heillä katsotaan työn jatkumista lukuvuosi kerrallaan. Eli ihan tuttua on tuo työpaikan puolesta pelkääminenkin.

Onhan se kiva, jos saisi oikeasti vakituisen paikan. Nuorena ja vastikään valmistuneena virkaa vain on aika vaikea saada. Opettajakavereideni keskuudessa alkaa parin kuukauden päästä takuulla jälleen jo parina keväänä käyty keskustelu siitä, minne kukakin aikoo hakea töihin seuraavaksi syksyksi, kun meneillään oleva sijaisuus loppuu.

usein olen esim. kuullut väitteen, että eihän sitä tarvitse enää muutaman vuoden jälkeen suunnitella tunteja, ne voi vetää rutiinilla ja " vanhan kaavan" mukaan. Kyseiset kommentoijat ovat mitä ilmeisimmin käyneet koulua 20 vuotta sitten, jolloin oli vielä suht normaalia, että opetus pohjautui pitkälti oppikirjaan; saattoipa joku opettaja vetää tunnista toiseen kalvosulkeiset 10 vuotta vanhoilla kalvoilla - opetus oli ehkä silloin sitä, luojan kiitos ei ole enää.



Sen sijaan, että opettaja vetää tunnit oppikirjaa orjallisesti noudattaen, opettaja käyttääkin oppikirjaa vain ohjeellisena " ohjenuorana" , opsihan opettettavan aineksen määrää. Koko ajan saa kehitellä uutta, miettiä mikä juttu minkäkin ryhmän kanssa toimii. Sama tuntisuunnitelma kun ei sovi kaikille - esimerkkinä: opetan kahta rinnaista ryhmää enkä voisi edes kuvitella, että vetäisin tunnit saman suunnitelman mukaan. Ryhmät ovat erilaisia, oppijat ovat erilaisia.



Opettajan työ ei todellakaan pääty siihen, kun opettaja kävelee ulos koulusta. Tuntien suunnitteluun menee aikaa, kokeiden ym korjaukseen menee aikaa. Lisäksi tulevat vanhempainillat, palaverit, kokoukset, suunnittelutilaisuudet, vanhempien yhteydenotot, vanhempainvartit jne jne.



Lomat ovat pitkiä, mutta kyllä itse ainakin loma-aikaankin teen töitä: syysloman, joululoman, hiihtoloman ja pääsiäisloman aikana korjaan kokeita ym ja täytyyhän ne loman jälkeiset tunnitkin suunnitella.

Kesäloma on pitkä, mutta silloinkin osa siitä kuluu työntekoon: palaverit, suunnittelukokoukset jne. Puhumattakaan siitä, että opettajuus on sellainen ammatti, jossa omaa ammattitaitoa ja -tietoa täytyy koko ajan päivittää - ja koska sitä ei pahemmin ehdi tehdä lukuvuoden aikana, niin täytyy sitä tehdä kesäloman aikana.



Moni opettajan työmäärää vähättelevä ei myöskään tajua, että yleensä työhön kuuluu kunnon kahvitauot, lounastauko jne. Opettajan taukoja ovat välitunnit ja nekin kuluvat välituntivalvontaan, materiaalin hakuun, monistamiseen jne. Lounastauolla on myös valvontavastuu ruokailusta. Kesken työpäivän ei pysty hetkeksi nostamaan jalkoja pöydälle ja pitämään luovan tauon, muissa työtehtävissä se on mahdollista (jos puhutaan koulutusta vastaavista töistä).



Ja harvoin muistetaan, että opettajan työ on ns. normaalia työtä rankempaa: opettajan työssä ollaan jatkuvasti esillä, pitää olla jatkuvasti ohjat käsissä. Harvassa muussa työssä " joutuu" esiintymään jopa 8x45min/ päivä. kesken tunnin kun opettaja ei voi lähteä juomaan kahvia, pitämään huilitauoun tai mietintätuokion.

että tuo ope todella nauttii työstään kun tekee sitä niin antaumuksella ja hyvin. Mutta sehän siinä just pännii, kun ei pysty tekemään työtä niin hyvin kuitenkaan kuin haluaisi. Onko se sitten hyvä juttu että kaikki parhaat tyypit katoavat alalta ja vain ns. leipäpapit jäävät? Nuoret opet jaksavat ideologisesti painaa muutaman vuoden, mutta sitten kun homma alkaisi olla oikeasti hanskassa ja olisi jo kokemusta ja pedagogista osaamista, onkin takki tyhjä.

En voi uskoa, että kukaan voi puhua toiselle ihmiselle noin julmasti. Häpeäisit itseäsi.

Tein luokanopettajan töitä KM:n papereilla kymmenen vuotta. Uuvuin täysin työhöni. Oli pakko vaihtaa alaa, koska en halunnut kuunnella haistatteluja, huutamista ja vanhempien jatkuvaa rutinaa.



Aloin tehdä freelancerina (toiminimellä) harrastustani sivuavaa työtä. Tulot notkahtivat, mutten ole päivääkään katunut. Mietin usein, miksi hakkasin päätäni seinään niinkin monta vuotta.



Perhetilanteemme salli alanvaihdon. Me elämme niukkaa elämää eikä velkoja ole juurikaan. Voin sanoa, että löysin onnen, kun uskalsin lähteä pois opetushommista.



Ei ole hyvä, jos elämä on pelkkää lomien odottamista. Kyllä työn tulee olla mielekästä. Työ ei saa tuhota ihmisen elämäniloa. Itse koin opetustyön vievän minulta kaiken onnen ja iloisuuden. Moni ex-kollega on lopareideni jälkeen sanonut kadehtivansa minua. Opet on ainakin ruuhka-Suomessa todella uupuneita. Totta ihmeessä pirstaloitunut maailma, yhteiskunnan epävarmuus ja vihamielisyys heijastuvat lasten elämään ja sitä kautta opettajien työoloihin.



Jaksamisia ap:lle ja muille väsyneille! Suosittelen alanvaihtoa, jos vain se on mahdollista. Huonompi liksa ja lyhyemmät lomat ovat parempi vaihtoehto kuin raskaan kivireen vetäminen 9 kk vuodessa.