Väsynyt ope kysyy: onko täällä alaa vaihtaneita opettajia?

Mutta kai sitä pitäis oikeasti olla iloinen, että jotkut kadehtii tätä omaa duunia. Itse siinä ei näe niin paljon kadehdittavaa.

Ihan totta ovat nuo seikat mitä AP ja nro 75 ovat kirjoittaneet. Harmittaa vain kun usein opettajat heittävät ylleen tietynlaisen marttyyriroolin (kuten nro 76). Ymmärrän, että on välillä vaikeaa olla ylpeä omasta työstään ja ammatistaan, kun jatkuvasti arvostellaan, vähätellään ja tehdään sitä työntekoa vaikeammaksi.

Mutta en ole aikoihin kuullut/nähnyt kenenkään opettajan ylpeänä ja iloisena kertovan ammatistaan ja sen sisällöstä. Aina ruikutetaan.

Vetää mielen matalaksi jo minultakin, joka haaveilen kyseisestä ammatista.



t. eräs avustaja

todellakin rutiinilla suunnitellaan tunnit ja tapahtumat on syytä harkita muita hommia tai taukoa työstä. Ei ole hedelmällistä opetettavillekkaan jos opella ei motivaatiota

ei pitemmän päälle jaksa. Tuntien suunnittelemisen lisäksi pakollista työtä on muutenkin hirveästi. t. eräs ope, jonka päivä oli tänään seuraavanlainen: opetusta klo 8 - 10, palaveri kunnan nuorisotyöntekijän kanssa klo 10-11, vartin lounas, opetusta 11 - 15, palaveri yhdestä projektista 15 - 17, kotona jotain syötävää, kirjoitelmien korjausta klo 18 -> paitsi tällä hetkellä netissä roikkumassa. Kirjoitelmien korjaus vielä kesken ja huomisen tunnit suunnittelematta. Päivä on ehkä hieman tavallista rankempi, mutta ei paljon poikkea normaalista.

Minäkin olen väsynyt. Väsynyt mm. siihen meteliin ja nuorten laiskuuteen, jota työssäni kohtaan joka päivä. Opetan noin 16-vuotiaita, joista osa on oikein hyvin käyttäytyviä ja motivointuneita, mutta osa sitten ihan päinvastaista. Saan työstäni hyvää palautetta oppilailta, kuitenkin osa heistä aiheuttaa minulle koko ajan harmaita hiuksia, stressiä ja väsymystä. He joko keskustelevat keskenään (äänekkäästi) suurimman osan tunnista tai koettavat nukkua pulpetissaan. Vähän väliä sitten huudellaan, että lopetetaan jo ja 5 min ennen tunnin loppumista seisotaan jo ovella. Opetapa siinä sitten...



Työni on kokonaisaikaista eli n. 7,25 tuntia päivässä. Oppituntien lisäksi tulee suunnittelu, kokoukset, linjanvalvojen tehtävät, oppilashuoltotyö jne. Ylitöitä tulee niin paljon, että niistä kertyy vuodessa useita viikkoja vapaata, jotka pidän oppilaiden syys-, joulu- ja talvilomien aikaan. Kesälomaa on normaalisti 4 viikkoa.



Olen opettanut myös ala-asteella ja siellä väsyin myös. Luokkakoot olivat liian suuria ja luokissa oli liian monta erityisoppilasta. Oli metakkaa ja koko ajan piti olla valppaana, pitää homma hanskassa. Välitunnitkaan eivät tosiaan olleet mitään vapaa-aikaa.



Vaihdoin opettajan töistä pois jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Olin suunnittelutehtävissä nettikurssien teossa ja välillä olin niitä toteuttamassa tai koulutustehtävissä. Se oli mukavaa työtä, enimmäkseen rauhallista. Muuton takia piti kuitenkin jättää työpaikka ja päädyin takaisin opettajan hommiin.



Vuosi luokanopettajana riitti, muun muassa vaativien/syyttävien vanhempien ja stressin takia, ja vaihdoin aineenopettajan hommiin (minulla on kaksoispätevyys). Nyt olen ollut niillä töin 1,5 vuotta ja alkaa taas riittää. En saa työstäni sitä, mitä haluaisin, enkä halua polttaa itseäni loppuun opettajana. Tämä siis siltikin, että olen saanut kuulla usein, että olen hyvä, pedagogisesti ajatteleva opettaja ja oppilaatkin ovat kehuneet tyyliäni. Nyt opiskelen viestintää ja koetan saada uuden työpaikan siltä alalta.

kaltaisilleen. Eli hyvä kun yrität miettiä muita vaihtoehtoja.

ettei meidän lapsille riitä (päteviä) opeja.

Ja myös sellaisia joiden ei olis alun perinkään pitänyt lähteä koko alalle.

Tai sitten pitää järjestää asiansa niin että jaksaa. Niinhän muutkin tekee.

Tein vuosi aikuiskouluttajan hommia. Sitten vain hain muita hommia, ja heti tärppäsi. Kannattaa korostaa työhakemuksessa esiintymistaitoa ja esityskykyä, sekä johtamistaitoja tietty.

Niissä kouluissa käydään omasta tahdosta ja on jo huomattavasti rauhallisempaa.



Sen sijaan en voi olla eri mieltä kakkosen kanssa - varsinkin kun oman lapseni opella on selkeästi myös väsymyksen oireita.

Mistä saa lisää rahaa työnantajalle (=kunta), että lapsia ei tarvitse laittaa 30 oppilaan ryhmiin?



Mistä saa lisää rahaa, että erityisoppilaat saa erityisopetukseen saamaan apua ongelmiinsa, sen sijaan että he häiriköivät, pilaavat opetuksen ja vievät opettajan kaiken ajan ja hermot?



Mistä saa lisää rahaa, että kunta pystyy pitämään koulurakennukset kunnossa niin, että siellä ei sairastu esim. kosteusongelmien ja huonon ilmanvaihdon takia?



Miten saa vanhemmat ottamaan myös vastuuta lasten koulunkäynnistä eikä sysäämään kaikkea koulun niskaan? (" Koettakaa nyt jotenkin pärjätä siellä koulussa. Ei me niille asioille mitään mahdeta." )



Miten oppii itse paksunahkaisemmaksi, että ei jaksa välittää toisten yhtä väsyneiden kollegojen ilkeilyistä?



Miten pääsee pakoon aina vain kasvavaa työtaakkaa, erilaisia projekteja, arviointikeskusteluja, koulutuksia, kursseja, kokouksia, palavereja, neuvotteluja, sähköpostitulvaa...



Tämä lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkään. Mutta en jaksa.

AP

Resursseja kiristetään kiihtyvällä tahdilla. Kaikki erityistä tukea tarvitsevat lapset samaan luokkaan vaan, mitään rajoja ei pian tunneta. Päättäjät eivät ymmärrä todellista tilannetta luokassa. Ei ole siis ihme , että ope toisensa jälkeen väsyy. Älytön tilanne. Tutustukaahan lastenne oppimisympäristöön , saatatte yllättyä open työstä. Tsemppiä opet!



T. Ope , ei kovin väsynyt vielä...........

Viihdyn lasten parissa ja näkisin itseni mieluusti opettamassa eka-tokaluokkalaisia tai töissä päiväkodissa. Ala-asteopettajan pitkät kesälomat myös tietyllä tavalla kiehtovat... Siinä pääsee todella irtautumaan töistä pitkäksi aikaa toisin kuin toimistotyöntekijän neljän viikon kesäloman aikana. Pidän nykyisesti alastani tietyllä tavalla myös, mutta välillä haikailen jotain muuta...



Punnitse työsi hyviä ja huonoja puolia ja mieti, voisitko korjata huonoa työmotivaatiota jotenkin. Pystyisitkö muuttamaan opetusmetodeja ehkä mielekkäämmiksi sekä itseäsi että koululaisia ajatellen. Jos edelleen tuntuu pahalta herätä joka aamu töihin, älä epäröi vaihtaa alaa. Väsytät pian itsesi uupumukseen työssä, josta et pidä.

Ap listasi hyvin tärkeitä väsymisen syitä, joita ei noin vain muutella. Opettajien väsymys alkaa tosiaan olla kohta ongelma, enkä ihmettele yhtään! Kunnioitan syvästi heidän jaksamistaan, ja teen kaikkeni helpottaakseni myös heidän työtään.



t. avustaja

Opettajan työssä suuri ristiriita on varmaan siinä, että itse ainakin vaadin itseltäni koko ajan enemmän vuosi vuodelta. Kehitän itseäni ja opetustapojani jatkuvasti ja haluaisin onnistua työssäni paremmin ja paremmin. Samaan aikaan resursseja (viheliäinen sana) on leikattu vuosi vuodelta. Juustohöylä silpoo kerhotunteja, tuntikehystä (=ryhmät suurenevat), tukiopetusta, materiaalirahoja, oppikirjarahoja, vierailijapalkkioita. Itse työ on ihanaa ja lapset ovat kaiken suola. Mutta jos hommalta viedään kaikki käytännön edellytykset, ei sitä oikeasti jaksa tehdä. Lapsetkaan eivät tunnu enää ihanilta, jos heitä on kymmenittäin samassa liian ahtaassa tilassa ja muutamalla heistä on niin pahoja käytös- ja oppimisvaikeuksia, että he eivät sopeudu isoon ryhmään mitenkään.



Onko se lukiossa tai aikuiskoulutuksessa sitten helpompaa? Ehkä siellä kaikki ei ole niin tiukilla kuin peruskoulun puolella. Mutta oppilailta ei varmaan saa itselleen niin paljon kuin lapsilta.

AP

FYI - luokka-asteita ei saa itse valita. Palkkaus on huono. Osa vanhemmista on tylsiä, samoin osa lapsista.

sivistystoimeen. Niin luulisi kaikkien lapsistaan kiinnostuneiden vanhempien tekevän. Samalla tavoin seuraan jo nyt sosiaalitoimen tilannetta eli päiväkodin rahoitusta ja henkilökunnan oloja. Enkä TODELLA jaksa ymmärtää jotakuta äitiä, joka jaksaa tapella vastaan kurahousujen pukemisesta lapselleen. (No nyt meni sivuraiteelle.)

Itkemisiäkin jouduin todistamaan. Missään muussa ammatissa tuskin tulee lokaa niskaan samalla tavalla. Välillä kävi tosi sääliksi opettaja-parkoja. Oppilaat saivat tietysti jälki-istuntoja moisesta käytöksestä, mutta vanhemmat laittoivat kaiken nuoruuden piikkiin tai eivät omilta ongelmiltaan jaksaneet puuttua asiaan. Surullista mutta totta. :/

ja lomat ovat ruhtinaalliset