Olen niin kateellinen(luuserin kirjoitus)

etsiminen yhteiskunnan tarjoamien tukirakenteiden kautta/avulla ei toimikaan. Kuten ketjussakin on mainittu, monet joiden tilanne on ollut haasteellisempikin kuin sinun, ovat pystyneet muuttamaan elämäänsä ja keksimään jonkun tavan tehdä töitä.

Ja joka tapauksessa tiedät varmaan, että verrattuna miljooniin ihmisiin olet todella onnekas ja kuulut globaalilla mittakaavalla rikkaisiin. Ja tilanteessasi on hyvin mahdollista olla onnellinen - ei tosin välttämättä sellaiselle, joka arvostaa materiaa hyvin paljon.

Mulla on (epävarma) keskipalkkainen työ, samoin miehelläni, asumme pienessä kerrostaloasunnossa, eikä todellakaan ole varaa 8000 euron lomiin (eikä joka vuosi minkäänlaisiin ulkomaanmatkoihin). Ja ei ole tullut mieleenkään, että olisin jotenkin huono-osainen tai elinkelvoton.

niin pystyt opiskelemaan ja tekemään töitä.

Kaulasta alaspäin halvaantunut ja hengityskoneessa oleva ihminen pystyy pitämään blogia ja saamaan siitä tienestiä. Vaikea kuvitella että olisit vielä huonommassa jamassa.

Sinulta puuttuvat vain unelmat ja tahto niiden toteuttamiseen. Sen sijaan keskityt muiden kadehtimiseen.

kun opiskelut eivät onnistu vaikka olen saanut tukiopetusta,käynyt kursseja useampaan kertaan yms.

Ei sille mitään voi. Aina on ihmisiä joita voi kadehtia. Suomi on kateellisten luvattu maa.



Mutta sanonpahan vaan, että on niitäkin ihmisiä joilla on huonommin kun sulla. Jos se sua mitään lohduttaa mutta epäilempä ettet siitä lohdutu koska luulet olevasi kaikkein huono-osaisin.

että on tavallaan aina riippuvainen miehestä mutta kun minä haluaisin että olisin joskus saanut elää itsenäisesti ja tulla omillani toimeen.

että on tavallaan aina riippuvainen miehestä mutta kun minä haluaisin että olisin joskus saanut elää itsenäisesti ja tulla omillani toimeen.

Kirjoitat täälläkin ymmärrettävää tekstiä, joten uskon, että kykenet moniin asioihin. Luettua tosin et taida ihan ymmärtää, kun jankutat vain sitä, miten sinulla ei ole mahdollisuuksia, vaikka täällä on monenlaista tarjottu.

MInkälaisia fyysisiä vammoja sinulla on? Etkö kykene ajamaan autoa? Kävelemään? Tekemään ruokaa? Hoitamaan lapsia?

Pph:ksi voi kouluttautua aika käytännönläheisesti. Voit hakea lähihoitajaksi tai pyytää aluksi esim. harjoittelupaikkaa/vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Siellä auttava käsipari olisi tarpeen. Voit ilmoittaa lehdessä/netissä, että voit käydä vanhusten luona tekemässä pikkuaskareita tai tarjota heille mukavaa seuraa (luet sanomalehtiä, käyt kaupassa, pelaat pelejä, käyt heidän puolestaan kirjastossa jne). Kun tarjoat palvelujasi riittävän halvalla, saat päiviisi sisältöä ja mukavan asiakaskunnan sekä ensiarvoisen tärkeää työkokemusta. Työllistä siis itse itsesi. Tai jos pikkulapset kiinnostavat, niin laitapa ilmoitusta kehiin, että voit päiväsaikaan hoidella lapsia esim. lähipuistossa tai kotonasi. Tai vastaavasti tulla näiden kotiin hoitamaan lapsia, kun vanhemmat ovat asioilla.

Olet aikuinen nainen, joka varmasti osaa huolehtia lapsista ja jolla riittää tarjottavaa esim. vanhuksille. Uskoisin, että voisit olla oikein pätevä yksinasuville seuraksi, ja kun pidät huolen, ettet joudu mitään isoja askareita tekemään, niin varmasti pärjäät.

Vanhusten määrä kasvaa räjähdysmäisesti, yhä useampi ihminen on täysin yksin ja tarvitsee viikottaista tai jopa päivittäistä seuraa. Monet kaukana asuvat lapset ilahtuisivat, kun kävisit sitä mummoa tapaamassa, juttelemassa, lukemassa lehdet. Tarvitset vain vähän intoa.

Jos tämä ei onnistu, niin miten olisi, että tekisit jotain avustavaa työtä miehesi yrityksessä, saisit vähän työkokemusta ansioluetteloosi ja käyttäisit sitä hyväksesi hakiessasi itsellesi sopivampaa työtä. Et välttämättä tarvitse koulutusta, kun perustat sen ihan oman firmasi ja mainostat sitä netissä ja mahdollisesti erilaisilla ilmoitustauluilla (kaupan). Vaikka asiakaskuntaa olisi vähän, on se tyhjää parempi ja jokainen euro on sinulle voitto. Et menetä mitään, kun tarjoat omaa seuraasi ja apuasi. Siitä ei tule mitään kuluja, itsellesi vain hyvä mieli ja ehkä sille satojen kilsojen päässä asuvalle omaisellekin parempi olo, kun tietää, että mummo ei ole yksin päivästä toiseen.

Tsemppiä! Tarvitset nyt vain vähän tuulta purjeisiin. Lopeta se itsesäälissä rypeminen!

minulla on menierin tauti,reuma,sydänvikaa yms.minut on todettu lähihoitajaksi sopimattomaksi psykologi haastattelussa sanoi näin ja tyrmäsi opinnot samoin en ole saanut lupaa alkaa pph.ksi kelpaan vain omaa lastani hoitamaan.Fyysiset vaivat estävät monia asioita ja menneisyyteni on sellainen etten hoitoalalle pääse.

Olen 38 ja mulla ei ole mitään. Sinäkin ap saat minut kadehtimaan, koska sinulla on sentään mies ja lapsi! Minulla ei ole niitäkään! Sen lisäksi ei ole taloudellisestikaan mitään, akateeminen pienipalkkainen kun olen. Asumisoikeusasunnossa asustan ja vanhalla autolla ajelen, ei varaa matkoihin jne. Tuntuu kuin olisin ulkopuolella tavallisten ihmisten elämästä.

Ei meilläkään ole ollut varaa käydä ulkomailla kohta 10 vuoteen...vanhassa talossa asutaan.

Matkusteltu on ihan kotimaassa. Pienyrittäjiä ollaan ja lama on koetellut.

Autokin on vanha, mutta toimii.

Elämä hymyilee silti.



Kyllä sun pitää keskittyä itseesi ja unohtaa kateilut. Vaikka edes lapsesi takia!

että yleensä heillä joilla on yli 200 neliön uusi talo ja tuliterä henkilöauto, on yleensä hirvittävät määrät lainaa. Ulkomaanmatkatkin tehdään yleensä luottokortin avulla. Ei heillä yleensä ole "varaa" sellaiseen elämään, vaan kaikki hoituu lainarahalla.



Olkaa onnellisia, mikäli teillä on velaton talo ja velaton vanha auto.

Monilla se pinta näyttää tosi loistokkaalta, vauhdikkaalta, hauskalta ja elämäntäyteiseltä. Siellä neljän seinän sisällä se todellisuus voi olla ihan toinen.

pitää myös muistaa että ei se onni tule rahasta...juurikin erosi tuttavapariskunta, jolla hirveesti ja kaikkea, ja kaikesta kehuttiin ja oltiin niiiiin täynnä itseä...nyt elävät sellaisen draaman keskellä parisuhdekriiseineen ettei voi kyllä kukaan kadehtia!

että yleensä heillä joilla on yli 200 neliön uusi talo ja tuliterä henkilöauto, on yleensä hirvittävät määrät lainaa. Ulkomaanmatkatkin tehdään yleensä luottokortin avulla. Ei heillä yleensä ole "varaa" sellaiseen elämään, vaan kaikki hoituu lainarahalla.

Olkaa onnellisia, mikäli teillä on velaton talo ja velaton vanha auto.

AAAARRRGGGHHH kun olen jossain vaiheessa ollut kateellinen ihmisille joilla on aikaa.



Nyt kun lapset ovat isompia olen aikamiljonääri ja siitä erittäin tyytyväinen.



Miehellä oli hirveä tuska päästä matkustamaan myös silloin kun lapset olivat ihan pieniä, vaikka oltiin siihen mennessä tehty tosi paljon kaikenlaisia matkoja kun ei vielä ollut lapsia.



Jossain vaiheessa pahin kauhu mun elämässä oli matkalle hinkuva mies ja yritin tehdä kaikenlaisia hätäratkaisuja etten olisi sen matkoille joutunut. Jos ei olisi ollut rahaa, ei olisi sitäkään ongelmaa ollut.



Omistamisessa ja rahassa on oma vaivansa. "Kun minulla nyt on tämä xxx euroa, niin miten sijoitan sen? Mitä jos sijoitan sen väärin? jne. jne."



Ja sitten kun on vähän varallisuutta, niin sitten pitäisi heti saada lisää. Ei se hinku mihinkään katoa.



Jos minulla olisi aikaa ja eikä juurikaan rahaa, niin kiertäisin kirppiksiä ja olisin kirjastopalveluiden suurkuluttaja.

että yleensä heillä joilla on yli 200 neliön uusi talo ja tuliterä henkilöauto, on yleensä hirvittävät määrät lainaa. Ulkomaanmatkatkin tehdään yleensä luottokortin avulla. Ei heillä yleensä ole "varaa" sellaiseen elämään, vaan kaikki hoituu lainarahalla.

Olkaa onnellisia, mikäli teillä on velaton talo ja velaton vanha auto.

vielä on lainaa n.60 000€ ja sitä 10v maksetaan.ap

Olet saanut lapsen ja rakkautta ja miehesi jopa työpaikan! Koti se on se pieni ja vanhakin.



Tee omin kätösin mitä voit, jos et ole fyysisesti niin sairas. Opettele pintaremontteja, opettele vaihtamaan vessanpönttö. Siinä olisi paljon puuhaa päiviin. Ihminen oppii ihan mitä haluaa.

mullakin yksi laina saman kokoinen, siinä on ihan hyvänkokoinen kk-lyhennys.

että yleensä heillä joilla on yli 200 neliön uusi talo ja tuliterä henkilöauto, on yleensä hirvittävät määrät lainaa. Ulkomaanmatkatkin tehdään yleensä luottokortin avulla. Ei heillä yleensä ole "varaa" sellaiseen elämään, vaan kaikki hoituu lainarahalla.

Olkaa onnellisia, mikäli teillä on velaton talo ja velaton vanha auto.

vielä on lainaa n.60 000€ ja sitä 10v maksetaan.ap

Ei heillä yleensä ole "varaa" sellaiseen elämään, vaan kaikki hoituu lainarahalla. Olkaa onnellisia, mikäli teillä on velaton talo ja velaton vanha auto.

Mitä onnellisuuden aihetta siinä on jos ei kuitenkaan ole varaa tehdä mitään kivaa? Onhan niillä kavereilla "varaa" asua hienosti ja matkustella, jos kerran saavat lainansa kuitenkin maksettua.

mutta kun on vain yhden tuolot ja ostettu vasta 6v sitten ja lisäksi joutuu remppaa tekemään niin kyllä sitä aikansa maksaa saa.ap

Ei heillä yleensä ole "varaa" sellaiseen elämään, vaan kaikki hoituu lainarahalla. Olkaa onnellisia, mikäli teillä on velaton talo ja velaton vanha auto.

Mitä onnellisuuden aihetta siinä on jos ei kuitenkaan ole varaa tehdä mitään kivaa? Onhan niillä kavereilla "varaa" asua hienosti ja matkustella, jos kerran saavat lainansa kuitenkin maksettua.

me kun asumme ahtaasti vanhassa huonokuntoisessa ja pienessä talossa,mietinkin kannattaako elämää jatkaa?ap

sille, että olet saanut kuitenkin oman kodin, lapsen ja puolison. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Entäpä jos se lapsi sairastuisi pahasti tai miehesi jättäisi sinut?

sille, että olet saanut kuitenkin oman kodin, lapsen ja puolison. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Entäpä jos se lapsi sairastuisi pahasti tai miehesi jättäisi sinut?

monennäköistä on tässä elämässä tullut koettua ex-miehen kuolema yms. uskoisin että selviäisin jos mieheni jättäisi minut mutta olisihan se taloudellisesti vielä tiukempaa.

Meillä iso talo (n. 350te hintainen), josta lainaa 70te ja uudehkot audi ja mersu. Nettotulomme yhteensä 5500e ja ulkomailla käymme 2-3 kertaa vuodessa (kerran jossain kaukolomalla).



Eli rahasta ei ole kauhea pula, mutta rakkaudesta on. Mellä ei juuri riidellä jne, mutta antaisin vaikka autoni tai osan palkastani jos saisi elää täynnä rakkautta olevassa suhteessa (tosin missä tahansa suhteessa näin 26v jälkeen ei varmaan hirveää ilotulitusta tuo rakkaus enää ole).