2,5 v tunnistaa kaikki numerot, esim.kaupassa. Onko tavallista, että näin varhain tunnistetaan?

koirat ja kissat, kanat ja hanhet, miehet ja naiset, pallot ja autot jne. Ei kai numeroiden tunnistaminen ole sen ihmeellisempää, jos nämä on lapselle opetettu?

Ja monet heidän äideistään ovat kommenoineet, että tämä meidän lapsi tunnistaa hyvin numeroita ja kirjaimia ja kommentoineet, että omansa oppivat myöhemmin tai esim.erottamaan numerot ja kirjaimet toisistaan jne. Itse opin aika aikaisin lukemaan, n.4-vuotiaana, ja edelleen pystyn ikäänkuin slmäilemään tekstit hyvin nopeasti. Miestä ärsyttää esim., kun luen krjat niin nopeasti. Ajattelin, että ehkä lapsi on perinyt kiinnostuksen tähän, mutta unohdin, että mikään positiivissävytteinen puolitosissaan krjoitettu teksti saa täällä elämäntapa-suurperheelliset riehaantumaan.

Ap

Eli sä nyt vaan odotit hirveitä nerousylistyksiä sun NORMAALISTA lapsestasi. Kun et niitä saanut, alkoi hirveä seliseliselittely ("jos näin nyt ne tajuais et mun lapsi on nero ja sanois nyt sen") ja sitten tietysti perus vinkuminen tohon loppuun.

Lapses on normaali lapsi. PISTE.

Kyllä se on harvinaista, älä noita muita edes kuuntele. Harva 2-vuotias osaa. Oma neiti on 2v 7kk, tunnistaa kirjaimia, tietää numeroita, osaa laskea 15 ja väreistä osaa nimetä enemmänkin kuin päävärit.Itselläni on useampi lapsi ja myös neuvolassakin sanottiin että on harvinaista.

Se nerousjugtu oli VITSI (tekstissä heh heh ja hymiöt) ja kysymykseni olikin, että onko tavallista vai ei? Ja vastaukset ovat osoittaneet, että tavallista on ja hyvä niin. Aikataulussa ollaan ja lapsi saa edelleen nauttia oppi isen riemusta ja bongailla kirjaimiaan ja numeroita. Taidan antaa puhelinluettelon iltalukemiseksi, viihtyy varmaan pitkään sen parissa. Itse olen tosiaan muilta äideiltä ja esim. Pph:lta saanut kommentteja, että osaa jo varhain nuo asiat. Seliseliselitystä en huomannut, vaan kertomukseni oli vastine näille yhden lapsen äiti -jutuille. Lapset ovat yksilöitä, ja koen että lapsellani tämä alue on parmmin kehittynyt kuin pari muuta osa-aluetta, jotka mielestäni laahaavat vähän perässä.

On tämä jännä paikka. Kauhea raivo joillain tällaisesta asiasta! :O

Ap

Ja monet heidän äideistään ovat kommenoineet, että tämä meidän lapsi tunnistaa hyvin numeroita ja kirjaimia ja kommentoineet, että omansa oppivat myöhemmin tai esim.erottamaan numerot ja kirjaimet toisistaan jne. Itse opin aika aikaisin lukemaan, n.4-vuotiaana, ja edelleen pystyn ikäänkuin slmäilemään tekstit hyvin nopeasti. Miestä ärsyttää esim., kun luen krjat niin nopeasti. Ajattelin, että ehkä lapsi on perinyt kiinnostuksen tähän, mutta unohdin, että mikään positiivissävytteinen puolitosissaan krjoitettu teksti saa täällä elämäntapa-suurperheelliset riehaantumaan.

Ap

Eli sä nyt vaan odotit hirveitä nerousylistyksiä sun NORMAALISTA lapsestasi. Kun et niitä saanut, alkoi hirveä seliseliselittely ("jos näin nyt ne tajuais et mun lapsi on nero ja sanois nyt sen") ja sitten tietysti perus vinkuminen tohon loppuun.

Lapses on normaali lapsi. PISTE.

Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä äitien "kilpailua". Onko se keneltäkään pois, jos toisen lapsi osaa oikeasti varhain jotakin? Miksi ei kyetä iloitsemaan jos toisen lapsi osaa jotakin? Heti ollaan kehuskelemassa, latistamassa tai jotakin muuta niin hienoa ja aikuismaista että huh huh..

Enpä sanoisi harvinaiseksi. Suomessa ehkä, mutta osittain vain siksi, että tuon ikäisille lapsille ei vielä järjestetä opetusta ko. asioissa. Muualla euroopassa koulu alkaa varhaisopetuksella jo 3-vuotiaana,jota on edeltänyt nursery, jossa on ehditty jo opetella numeroita ja kirjaimia. Varmasti kirjoittajan lapsi on fiksu, mutta niin on jokainen tuon ikäinen. Parivuotias imee tietoa kuin sieni ja sitä opinnälkää kannattaa ruokkia!

Enpä sanoisi harvinaiseksi. Suomessa ehkä, mutta osittain vain siksi, että tuon ikäisille lapsille ei vielä järjestetä opetusta ko. asioissa. Muualla euroopassa koulu alkaa varhaisopetuksella jo 3-vuotiaana,jota on edeltänyt nursery, jossa on ehditty jo opetella numeroita ja kirjaimia. Varmasti kirjoittajan lapsi on fiksu, mutta niin on jokainen tuon ikäinen. Parivuotias imee tietoa kuin sieni ja sitä opinnälkää kannattaa ruokkia!

mutta tuskin yleistäkään. Kaikki lapsemme tunnistivat numerot 1-9 sekä suurimman osan kirjaimista (no, niitä oli harjoiteltu) tuossa iässä. Oikein hyviä koululaisia ovat nykyään.

tuon ikäisen lapsen ei todellakaan tarvitse osata kirjaimia ja numeroita.

numerot, kirjaimet ja ison määrä eri logoja, esim auton merkit.

Muutamaa vuotta myöhemmin diagnostisoitiin Aspergerin syndrooma. Toki tuo ei riitä ainoaksi oireeksi, eikä välttämättä ole mitään aspergeriin viittavaa, mutta on kyllä tosi tyypilllistä autismin kirjon lapsille.

on hyvä olla ylpeä lapsensa taidoista, meillä kehutaan jopa kakasta (onhan se tuotos sekin ja täysin kuivaksi poika oppi alta kahden vuoden -- kolmas lapsi siis..)

Pikkulapset oppivat kukin omassa tahdissaan erilaisia asioita, vieraillakin kielillä, hehän tosiaan imevät tietoa koko ajan ja joku oppii sitä myös käyttämään aiemmin kuin joku toinen.

Tärkeintä on kuitenkin se että lapsi kehittää tuossa iässä motorisia taitoja, saa paljon positiivista palautetta ja rakkautta, perushoito on kunnossa, tunteille on tilaa, oppii ilmaisemaan itseään, vuorovaikutus muihin ihmisiin kehittyy hyväksi jne.

Kirjaimet ja numerot ovat hieman liian yliarvostettuja tässä länsimaisessa kulttuurissa. Kysehän on vain "muodoista" ja jos lapsi tunnistaa kolmion, pallon, kuunsirpin ja viivan, hän voi tunnistaa myös kolmosen, nelosen ja A:n.



Antakaamme kaikkien äitien olla iloisia ja ylpeitä lapsistaan, varsinkin siitä ensimmäisestä jonka kanssa kaikki on uutta :))

Kavereiden lapset tunnistavat (siis osa heistä). Oma lapseni ei tunnista juuri mitään numeroita tai kirjaimia. Tosin ei olla vielä niitä opeteltukaan koska lapsella ei sellaiseen kiinnostusta ole. Automerkit lapseni sen sijaan tunnistaa :) Eli vähän kiinnostuksen mukaan taitaa mennä nämä jutut.



En usko, että kertoo neroudesta, mutta ehkä nuo kiinnostuksen kohteet kertovat jotain älyllisestä suuntautumisesta? Kannattaa tietysti tukea lapsesi kiinnostusta numeroihin, voihan hänestä kehittyä matikkanero.

Meidän lapsi osasi 2-vuotiaana jo kaikki numerot ja 3-vuotiaana melkein kaikki kirjaimet. Molempia taitoja ihmeteltiin ja ylistettiin turhankin vuolaasti. Lukemaan lapsi oppi 4-vuotiaana.



Tue lapsesi kiinnostusta, mutta älä odota hänestä uutta yleisneroa.

lapsi tunnistaa paljon kirjaimia ja numeroita, on kohta kolme. Herättää kyllä hilpeyttä kun on aika pienikokoinen, ja niin pätevästi huutelee kirjaimia ja numeroita joka paikassa : )

2 v 10 kk osaa kaikki kirjaimet aasta ööhön. Otan päivän lehden ja osoitan summamutikassa kirjaimia, osaa kaikki. Olen kuullut, että ei ihan kauhean yleistä, joskaan ei nyt mitään järisyttävän harvinaistakaan. Hän siis oppi ne siten, että osoitti kirjaimia parisen viikkoa ja nimesin ne aina.

Oma 6-vuotiaani osaa käsitellä veitsiä, numeroiden ja kirjaimien kanssa on hankalaa.

Meillä myös poika tunnisti kirjaimet ja numerot 2-vuotiaana, mutta ei osaanut laskea.

Naapurin poika ei tunnistanut numeroita, mutta osasi laskea. Niinpä nämä kaksi löivät viisaat päänsä yhteen ja pelasivat jotain Puuha Pete -tietokonepeliä, jossa piti laskea jotain ja valita oikea numero - joten toinen laski montako asiaa kuvassa oli ja toinen näytti mitä numeroa painetaan.

Kavereiden lapset tunnistavat (siis osa heistä). Oma lapseni ei tunnista juuri mitään numeroita tai kirjaimia. Tosin ei olla vielä niitä opeteltukaan koska lapsella ei sellaiseen kiinnostusta ole. Automerkit lapseni sen sijaan tunnistaa :) Eli vähän kiinnostuksen mukaan taitaa mennä nämä jutut.

En usko, että kertoo neroudesta, mutta ehkä nuo kiinnostuksen kohteet kertovat jotain älyllisestä suuntautumisesta? Kannattaa tietysti tukea lapsesi kiinnostusta numeroihin, voihan hänestä kehittyä matikkanero.

Tunnistaa kaikki numerot ja kirjaimet.

muttei ihan tavallistakaan. Omani samassa iässä osasi aakkoset olemmilla kotimaisillaan (suomeksi ja englanniksi), sekä numerot 1-20.



Isänsä oli samanlainen, oppi lukemaan myös aikaisin juuri 4v täytettyään.

tunnisti saman ikäisenä melkein kaikki kirjaimet ja aika monta numeroakin. Vähän ennen 3-vuotissynttäreitä oppi lukemaan muutaman sanan, mutta ei nyt vielä varsinaisesti lukemaan kaikkea näkemäänsä. Puhe lapsella (nyt 3-vuotiaalla) ei sen sijaan ole kauhean selvää, joten mielenkiinnolla odotellaan oppiiko ensi lukemaan vai puhumaan kunnolla :D Ja oma lapsi ei ainakaan ole mikään nero, kunhan vaan sattuu olemaan kiinnostunut kirjoista. Itsekin opin lukemaan 3-vuotiaana...