Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella nuo lasten ja etävanhemman tapaamiset oikein määritellään?
29.09.2012 |
Ihmettelen, kun eräs läheiseni saa lapset luokseen vain joka toiseksi viikonlopuksi, mutta maksaa täydet elatustuet entiselle vaimolleen. Eräs toinen taas saa olla lastensa kanssa täsmälleen puolet kaikesta ajasta (viikko ja viikko) sekä lisäksi lomia. Hän taas on viivytellyt elatustukien kanssa niin, että ne ovat menneet ulosottoon.
Molemmat tapaukset ovat rakastavia isiä, mutta jälkimmäinen on naissuhteissaan aivan holtiton. Joka viikko on uusi nainen ja ne lapsetkin on tehty kahden eri naisen kanssa.
Mikä siis ratkaisee tapaamisten määrän?
Kommentit (18)
Tapaus nro 1 haluaisi tavata lapsiaan enemmän.
ap
et kai luule että laki määräisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tahto ja toiveet määrittelee isosti, sekä ihan mahdollisuudet.
Kun vanhempi tahtoisi olla lastensa kanssa enemmän kuin joka toisen viikonlopun ja mahdollisuudet olisivat hyvät, niin ei silti saa.
En tarkoita, että tässä välttämättä mitään vääryyttä olisi, kiinnostaa vain tietää, miten ne tapaamiset yleensä määritellään.
ap
eli tahto ja toiveet määrittelee isosti, sekä ihan mahdollisuudet.
Jos isä haluaa nähdä lastaan enemmän, niin ottaa yhteyttä lastenvalvojaan uuden tapaamissopimuksen saamiseksi. Kannattaa toki jutella exän kanssa asiasta jo etukäteen, ettei tule yllätystä ja mahdollisesti käräjäreissua.
Kannattaisi miettiä, minkälaiseen paperiin nimensä laittaa! Tapaamissopimuksetkin voi tehdä määräaikaisena. Uuden sopimuksen voi myös aina tehdä. Jos mies itkee, että "ei saa tavata lapsiaan", niin yleensä ei ole kunnolla edes yrittänyt muutosta sopimukseen. Tosin hyvissä väleissä olevat eivät edes tee sopimuksia, vaan joustavat asioista tilanteen mukaan...
Elatus on asia, joka on ihan irrallinen tapaamissopimuksesta ja huoltajuussopimuksestakin. Sen suuruuteen vaikuttaa moni asia (esim. vanhempien tulot, asumiskulut, lapsen harrastukset), myös tapaamisten määrä. Jotkut maksavat elarit niin kuin pitääkin, joiltain niitä peritään ulosoton kautta. Ihan niinkuin muiden laskujen kohdalla eli toiset hoitaa asiansa kunnolla, toiset ei...
Kun vanhempi tahtoisi olla lastensa kanssa enemmän kuin joka toisen viikonlopun ja mahdollisuudet olisivat hyvät, niin ei silti saa.
En tarkoita, että tässä välttämättä mitään vääryyttä olisi, kiinnostaa vain tietää, miten ne tapaamiset yleensä määritellään.
ap
eli tahto ja toiveet määrittelee isosti, sekä ihan mahdollisuudet.
ottaa yhteyttä lastenvalvojaan, jos eksän kanssa ei onnistu. Ei se välttämättä hyödytä, jos siinä eksässä on jotain "negaa". Ja tietty se maksaa elarit sen mukaan, miten on sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä on käytännössä sananvaltaa vain sen verran, että voi jättää tapaamiset kokonaan väliin. Häntä ei voi laillisesti pakottaa hoitamaan tapaamisia, vaikka niistä olisi sovittukin.
Mutta jos isä ylipäätään haluaa tavata lapsiaan (normaali isä kyllä haluaa) niin se, miten paljon hän saa tavata, on aivan äidin taskussa. Jotkut äidit ymmärtävät lasten tarpeen kahteen vanhempaan ja suostuvat laajoihin tapaamisiin. Toiset pystyvät tuskin antamaan lapsiaan joka toinen viikonloppu isälle. On niitäkin, jotka kyllä ovat paperilla sopineet tapaamisista, mutta järjestävätkin sitten aina jonkun esteen, jotta saisivat pitää lapsensa kokonaan itsellään.
Joka junaan löytyy, mutta isä saa lipun siihen junaan äidiltä.
Oikeasti tapaamiset menee lähivanhemman mukaan. Jos tämä ei halua olla tekemisissä ja haluaa tehdä kiusaa lapsen kautta niin tapaamiset ei onnitu. Joutuu menee oikeuteen mutta ei toimi siltikään. Jos ei halua että poliisi väkisin hakisi lapsen ja kuka haluaa lapselleen semmoista?
Venkoileva eksä voi laittaa tapaamiset minimiin, vedota että on menoja ja lapsen arki sotkeentuu tapaamisista, kieltäytyä maksamasta puolet matkoista vaikka niin olisi kirjattu sopimuksiin.
T: tämän kokenut isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö esimerkiksi viranomaisen pitäisi ajatella lasten parasta, jos sellainen on neuvotteluissa mukana?
ap
Miehillä on käytännössä sananvaltaa vain sen verran, että voi jättää tapaamiset kokonaan väliin. Häntä ei voi laillisesti pakottaa hoitamaan tapaamisia, vaikka niistä olisi sovittukin.
Mutta jos isä ylipäätään haluaa tavata lapsiaan (normaali isä kyllä haluaa) niin se, miten paljon hän saa tavata, on aivan äidin taskussa. Jotkut äidit ymmärtävät lasten tarpeen kahteen vanhempaan ja suostuvat laajoihin tapaamisiin. Toiset pystyvät tuskin antamaan lapsiaan joka toinen viikonloppu isälle. On niitäkin, jotka kyllä ovat paperilla sopineet tapaamisista, mutta järjestävätkin sitten aina jonkun esteen, jotta saisivat pitää lapsensa kokonaan itsellään.
Joka junaan löytyy, mutta isä saa lipun siihen junaan äidiltä.
Eivät viranomaiset mitään robotteja ole, heillä on samat asenteet jotka ylipäätään yhteiskunnassa vallitsevat. Ja yleinen uskomus on, että äidit tuntevan lastensa tarpeet parhaiten. Eikä äitiä kannata pakottaa mihinkään väkisin, koska äidin ahdistus heijastuu lapsiin, jotka alkavat voida huonosti. Näistä syistä viranomaiset tukevat ana äitiä, jos äiti ja isä ovat samanveroiset mutta eri mieltä.
No, ennen kuin joku ehtii huomauttaa niin oikeastaan viranomaiset tukevat LÄHIvanhempaa. Silloin harvoin kun lapset jäävät kirjoille isänsä luokse, isän sana on vahvoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvästä syystä he tukevat kaikin keinoin isän ja lapsen tapaamisia, oli isä millainen tahansa. Koska lapsen isä-suhde ennustaa myös jossakin määrin lapsen tulevaisuutta. Lapselle on parempi huono isä kuin ei isää ollenkaan.
Tämän olen lähivanhempana ja äitinä huomannut. Osittain olen samaa mieltä.
Siinä vaiheessa kuitenkin hieman nauratti kun isä, joka ei KOSKAAN soita lapselleen ja jota AUTAN lapsentapaamiskustannuksissa (maksan puolet) väitti lastenvalvojalle minun yrittävän erottaa isän ja lapsen. Hohhoijaa sanon vaan. Alusta asti olen parhaani mukaan TUKENUT sitä, että tytär tapaa isäänsä.
On varmaan niitä k...päisiä naisia, jotka käyttävät lasta koston välikappaleena, ja estävät heitä tapaamasta isäänsä.
Mutta siten on myös niitä k...päisiä miehiä, joita ei avioliiton aikana kiinnostanut vähääkään viettää aikaa lasten kanssa. Sitten eron jälkeen itketään, kun ei ex-vaimo suostukaan miehen tahdon mukaisiin tapaamisiin. Jos sitä kiinnostusta olisi löytynyt vähän aikaisemmin, niin koko erolta olisi voitu välttyä, mikä taas olisi lasten kannalta ollut kaikkein onnellisinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ihmiset tajuaisivat, ettei lasta voi ostaa.
Elatusmaksu ja tapaamissopimus ovat täysin erillisiä toistaan.
Eli lapsi ei maksa 10e/päivä.
Eikö esimerkiksi viranomaisen pitäisi ajatella lasten parasta, jos sellainen on neuvotteluissa mukana?
ap
kyllä se mies saa loma-ajoille enemmän niitä tapaamisia, jos vain oikeasti haluaa. Viikko-viikko ei monesti kyllä ole lapsen edun mukaista, onneksi ehkä viranomaiset tajuavat senkin.
"Suomessa 88% erolapsista jää asumaan äidin kanssa mutta niistä tapauksista, joissa isäkin on halunnut lapset luokseen asumaan, on puolissa lähihuoltajaksi määrätty isä. Eli ei ole mitenkään sanottua, että lapset jäävät aina äidille erossa, joskaan isät eivät ilmeisesti kovin usein halua jäädä lähivanhemmiksi"
Noin kirjoittaa joku sosiaalityöntekijä
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=is%C3%A4%20huoltajuus&source=web&…
Että turha uskoa niitä voivottelevia miehiä tuon perusteella.
Eivät vain ole oikeasti yrittäneet, ehkä se mentaliteetti on "pidä tunkkis".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia isät eivät "oikeasti yritä". Erotilanteessa isät tietävät olevansa heikoilla. Saadakseen tavata lapsiaan he suostuvat ihan mihin tahansa mitä äiti esittää - ennen sopimuksen tekemistähän heillä ei ole oikeutta tavata lapsiaan ollenkaan.
Tiedän useita isiä, jotka eivät ole halunneet viedä lastensa asumista oikeuden ratkaistavaksi, koska tietävät, miten raskasta se on lapsille ja että se rikkoo vanhempien välit yleensä lopullisesti tai ainakin moneksi vuodeksi. Kyllä siinä kura lentää, vaikka kuinka yrittäisi olla asiallinen. Se ei ole lasten etu.
Parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ja ihan oikein ajateltu se yleensä onkin.
Miehillä on käytännössä sananvaltaa vain sen verran, että voi jättää tapaamiset kokonaan väliin. Häntä ei voi laillisesti pakottaa hoitamaan tapaamisia, vaikka niistä olisi sovittukin.
Mutta jos isä ylipäätään haluaa tavata lapsiaan (normaali isä kyllä haluaa) niin se, miten paljon hän saa tavata, on aivan äidin taskussa. Jotkut äidit ymmärtävät lasten tarpeen kahteen vanhempaan ja suostuvat laajoihin tapaamisiin. Toiset pystyvät tuskin antamaan lapsiaan joka toinen viikonloppu isälle. On niitäkin, jotka kyllä ovat paperilla sopineet tapaamisista, mutta järjestävätkin sitten aina jonkun esteen, jotta saisivat pitää lapsensa kokonaan itsellään.
Joka junaan löytyy, mutta isä saa lipun siihen junaan äidiltä.
molemmat saivat sen määrän tapaamisia kuin halusivatkin. Turha on miehen ruikuttaa jos ei ole edes yrittänyt. Tunnen liikaa näitä ruikuttajamiehiä jotka eivät oikeasti edes halua tavata lapsiaan vaan selittelevät että "ei mun kannata edes yrittää mitään kun Suomessa laki on vain äidin puolella". Ja sit katkaistaan hissukseen välit lapseen...
terveisin yhteishuoltajaisä
Sen takia isät eivät "oikeasti yritä". Erotilanteessa isät tietävät olevansa heikoilla. Saadakseen tavata lapsiaan he suostuvat ihan mihin tahansa mitä äiti esittää - ennen sopimuksen tekemistähän heillä ei ole oikeutta tavata lapsiaan ollenkaan.
Tiedän useita isiä, jotka eivät ole halunneet viedä lastensa asumista oikeuden ratkaistavaksi, koska tietävät, miten raskasta se on lapsille ja että se rikkoo vanhempien välit yleensä lopullisesti tai ainakin moneksi vuodeksi. Kyllä siinä kura lentää, vaikka kuinka yrittäisi olla asiallinen. Se ei ole lasten etu.
Parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ja ihan oikein ajateltu se yleensä onkin.
Sopimus tehdään ennen kuin avioero tulee virallisesti voimaan. Mutta jos isä ei ole KIINNOSTUNUT tekemään sopparia koska ARVELEE SEN OLEVAN VAIKEAA niin katsokoon vain peiliin, voi jeesus.
keskustelu meni about näin
- Ootko sä tehnyt sopparin?
- **ttu mä jaksa alkaa niistä vääntämään
- Mut sehän ois sun ja lapsen etu?
- **ttu mä sen v*tun hankalan ämmän kanssa halua mitään sopia
- Mut sähän kuitenkin ikävöit lasta?
- On niin v*tun kiire, missä v*tun välissä mä ehdin sitä tavata?
Näin siis keskustelu joka alkoi siitä että lapsen äiti, eli miehen exä on "vieraannuttaja".
et kai luule että laki määräisi