katselitko moista?kyse miehen raivokohtauksista lasten nähden

Mies on kuin ruutitynnyri. Suuttuessaan alkaa potkimaan seiniä ja paiskomaan tavaroita. Jälkikäteen aina vähättelee raivokohtaustaan "tehty mikä tehty". Eilen sitten taas mies sai raivarin lasten riidasta, potki seiniä, ovia ja nakkeli tavaroita sekä polki yhden keittiön tuolin päreiksi. Minäkin satutin jalkani tosi kipeästi, kun jalkani jäi tuolin alle, mitä mies polki. Tätä kaikkea katsomassa lapset, 2 x 10v, 7v ja mun sylissäni vauva. Mies oli ihan raivona ja mun piti uhata soittaa poliisit, että mies lähtee ulos pois lasten silmien alta raivoamasta. Noh, mies kävi rauhoittumassa. Minä rauhoitin lapset ja siivosin miehen jäljet. 7v itki pelkäävänsä miestä ja toivoi, että vien hänet heti isälleen, ettei uskalla nukkua (minun lapseni ed liitosta). Lapsi sanoi pelkäävänsä, että mies lyö äitiä. Rauhoittelin lapsen ja hän nukahti. Yritin puhua asiasta illalla, olin itse niin vihainen miehelleni, että keskustelu ei ehkä ollut puoleltani kovin rakentavaa, vaan lähinnä piiskasin miestä hänen teostaan. Miehen tuttu vastaus tilanteeseen "tehty mikä tehty, en tiedä mitä muuta voisi sanoa" ja "kuppi vain meni nurin" ja mies yritti kääntää raivokohtausta minun syykseni, että olin ollut pahalla päällä hänen tullessaan töistä ja haki tällä oikeutusta raivokohtaukselleen. Saimme lopulta "sovittua" ja lupasimme puhua lasten kanssa tänään tapahtuneesta. Asia kuitenkin jäi kaihertamaan ja pahasti. :( Suututtaa ja surettaa lasten puolesta mitä he joutuvat näkemään. Mies ollut aina aggressiivinen ja ehkä tämä ollut hänelle arkinen tapa purkaa paineita, mutta minä ja lapset ei siedetä tällaista. :(

MInä esimerkiksi en suvaitse mitään riitelyä kotonani. Jos lapsi esim heittää yhdenkin tavaran seinään niin kaikki hänen tavaransa lähtevät häneltä. MInä olen ollut sellaisissa taloissa missä lapset riitelevät. Pakko sanoa että kaikilla kerroilla olen joutunut hammasta purra että en lopettanut riita vaikka väkisin. Se että lapset riitelee kertoo huonoista vanhemmista. Vanhemman tarkoituksena on pystyä kontrolloimaan lapsia

katsellakin jos olisin lapseton mutta perheellisenä ihmisenä EN IKINÄ. En hetkeäkään. Varsinkaan jos olisi joku uusperhekuvio.



Tämä asia ei oikeastaan edes ole sinun haluistaisi kiinni, sinulla on lapsia ja sinun tehtäväsi on suojella heitä ja tarjota heille turvallinen lapsuus ja tekstistäsi päätellen olet epäonnistunut siinä surkeasti. Joten parempi alkaa tekemään asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä.



Kirjoitat että et hyväksy miehen käytöstä, mutta kyllä sinä suhteeseen jäämällä hyväksyt sen epäsuorasti. Sinun pitää tehdä kerrasta selväksi mitä tuollaisesta seuraa (ero) ja myös toteuttaa se. Jos katsot sormien läpi kerran, sitten katsot useammankin ja peli on jo kohta menetetty.



Kirjoitat myös että asia kaihertaa sinua ja suututtaa ja surettaa lapsien puolesta. En ymmärrä tuota ollenkaan, jos sinua suututtaa ja surettaa niin MIKSI et hyvä nainen ryhdistäydy ja tee asialle jotain? Ihan turhaa märehtiä sitä mitä lapset "joutuvat" näkemään, katsos kun se aggressiiviseksi kuvailemasi miehen olet SINÄ tuonut teidän elämääsi ja sinä laitat lapsesi näkemään tuollaista, ei se ole mikään välttämättömyys mitä lapset "joutuvat" näkemään.

Tsemppiä sulle, olen itse ollut suhteessa hyvinkin samantapaseen mieheen ja meillä se sitten loppui siihen että mies kävi minuun käsiksi ja hajotti meidän kodin...

Jos minä olisin sinä, niin seuraavan "raivarin" sattuessa soittaisin poliisit (vaikka se tuntuisi hätävarjelun liioittelulta sillä hetkellä). Miehesi tuntuu pitävän raivoamista normaalina ja olisi mielestäni hyvä että joku ulkopuolinen puuttuisi asiaan.

Harvoin nämä asiat ratkeaa sillä että niitä kahdestaan pohditaan.

Mutta toivon sydämestäni sinulle rohkeutta tehdä asialle jotakin, on niin väärin että sinä ja lapset joudutte kotona elämään pelossa.. Ja miehesi vähättelee tekojaan tai syyllistää niistä sinua.

Se yhteydenotto poliisiin voisi saada tilanteen katkeamaan ja miehesi ymmärtämään tekonsa.

Iso halaus sinulle ja perheellesi

Ei poliisit mitään voi tehdä. Raivoaminen on täysin laillista. Kotonaan saa raivota vaikka joka päivä.

Oikea kysymys kuuluu miksi AP ei estä lapsiaan riitelemästä? Lapset eivät saa ikinä korottaa ääntään, heittää tavaroita, kiusata toisia jne. Aikuisen pitää pystyä konrolloimaan lapsiaan. Olen tuhansia kertoja nähnyt kun lapset riehuu ja riitelee ja vanhemmat vain seisovat vieressä. Se pitää lopettaa VÄLITTÖMÄSTI ja ERITTÄIN päättävästi.

edes omansa pois ja miehen x omansa. Todennäköisyys, että lastensuojelu kieltää tapaamiset on aika suuri niin kauan kun asut nykyisen miehesi kanssa.



Toivottavasti lapsia suojelee edes ne exät ja vanhemmat, jotka välittää lasten mielenterveydestä. Sinua kun ei tunnu paljon kiinnostavan.



Sinuna myös soittaisin nyksäsi eksälle ja kysyisin, mikä on pahinta mitä on ikinä tapahtunut heidän suhteessaan?

Perheväkivallan vaikutuksia lapsiin

Perheväkivalta vaikuttaa lapsiin aina jollain tavalla. Siihen, mitkä vaikutukset ovat, liittyy monenlaisia tekijöitä, kuten lapsen kehitystaso, väkivalta-altistuksen kesto ja laatu sekä lapsen tunnesuhde tekijään ja uhriin.

Väkivallan todistajaksi joutuminen voi aiheuttaa lapselle posttraumaattisen stressireaktion, jonka oireet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

Traumaattisen tapahtuman uudelleenkokeminen: muistikuvat tapahtumista tulevat väkisin mieleen, lapsi leikkii pakonomaisesti tiettyjä leikkejä ja näkee toistuvia painajaisia. Lapsella voi olla myös somaattisia oireita, kuten vatsakipua ja päänsärkyä.

Pyrkimys välttää traumaan liittyviä asioita: lapsen voi olla vaikea muistaa väkivaltatilanteeseen liittyviä asioita, hän ei halua puhua tapahtuneesta ja tunnereaktiot voivat puuttua.

Kohonnut vireystaso: lapsi on levoton, hänen on vaikea keskittyä, hän ärsyyntyy helposti, on pelokas ja varuillaan. Myös nukahtaminen voi olla vaikeaa ja lapsi saattaa heräillä öisin.

Vauvaikäisillä traumatisoituminen näkyy levottomuutena, apaattisuutena, kehityksen pysähtymisenä tai taantumisena sekä uni- ja syömishäiriöinä.

Leikki-ikäisten oireilu voi olla levottomuutta, takertumista aikuisiin, aggressiivisuutta, ilottomuutta, syyllisyydentunteita ja aina samanlaisina toistuvien leikkien leikkimistä.

Kouluiässä traumatisoituminen voi ilmetä ajattelun taantumisena, syyllisyytenä, rajattomana käyttäytymisenä, kouluvaikeuksina sekä vaikeuksina kaverisuhteissa. Koululaisilla voi olla oppimisvaikeuksia, levottomuutta ja vaikeuksia keskittyä oppitunneilla.

Teini-iässä käyttäytyminen voi muuttua rajuksi, kostosuunnitelmia väkivallantekijälle, masennusta, vetäytymistä kaverisuhteista tai voimakasta sitoutumista kaverisuhteisiin ja itsemurhapuheita.

Jos perheväkivalta jatkuu pitkää, lapsen elämä voi keskittyä väkivaltatilanteiden ennakoimiseen ja tästä hetkestä selviytymiseen. Voimia ei välttämättä riitä muuhun.

Lapsi saattaa myös oppia, että väkivalta on hyväksytty keino ratkaista ristiriitoja: poika voi oppia lyömään ja tyttö alistumaan.

Ei AP:n kuvailemassa jutussa ollut väkivaltaa? Riehuminen ei ole väkivaltaa eikä mitenkään laitonta. Riehua saa miten paljon vaan.

Kouluiässä traumatisoituminen voi ilmetä ajattelun taantumisena, syyllisyytenä, rajattomana käyttäytymisenä, kouluvaikeuksina sekä vaikeuksina kaverisuhteissa. Koululaisilla voi olla oppimisvaikeuksia, levottomuutta ja vaikeuksia keskittyä oppitunneilla.



NO VITTU SIKSI!!!!

Eilen sitten taas mies sai raivarin lasten riidasta, potki seiniä, ovia ja nakkeli tavaroita sekä polki yhden keittiön tuolin päreiksi.



Minäkin satutin jalkani tosi kipeästi, kun jalkani jäi tuolin alle, mitä mies polki.



Ja ihan mukava iltapäivä lapsilla? Jep!

En katselis tollaista.