Anoppi on lahjoittamassa meidän vauvan vaatteita...
eteenpäin, ja oikein harmittelee kun ei muista mikä neule ja body keneltäkin sukulaiselta on SAATU.
Muuten hyvä, mutta meidän vauva ei ole vielä edes syntynyt! Kaikki pitää säilyttää ja laittaa sitten heti eteenpäin, kun vaan ei meidän vauvalle mahdu.
ARGH! Poltan pian nuo vaatteet, jos ne on mulle annettu, niin ne on mun omia. Aion myös säilyttää lempivaatteeni, sillä tulevaisuudessa tahdon tälle tulokkaalle sisaruksia.
Ja siis toki laitan vaatteita eteenpäin, ärsyttää vaan ihan mahdottomasti toisen kohkaaminen ja säheltäminen ja VAATIMINEN, ihan periaatteesta haluaisin olla vastaan.. HUHHUH
Kommentit (11)
ei näitä vielä voi antaa pois/takaisin, kun tarvitaan niitä pikkukakkoselle ja kolmoselle. Ehkä nelosellekin.
Tai sitten vaan sanot, että ne on teidän vauvan vaatteita. Sanot, että säästät kaikki muistoina lapselle, että voi sitten pitää omillaan retroja. Ei järkeä, mutta ei ole anopillakaan.
Tietty oot koko ajan vastahankaan, jos vaan mahdollista. Mä jouduin anopille sanomaan, että olaan annettu yks tietty mekko eteenpäin, kun se yhtäkkiä sanoi, että sen hänen pienentämänsä mekon voi seuraavaksi antaa hänen siskon pojan vauvalle. Tämä olisi tietty pitänyt sanoa aiemmin, sillä millään ei voi tietää, mikä vaate on annettu omaksi ja mikä vaan lainaan. Jos jonkun vaatteen antaa, siihen menettää määräysvallan.
Sano sille suoraa, että haluat säilyttää ne sisarukselle, ei se auta, jos täällä vaan purnaat.
pyytää itsellesi sitä anopin -varmuudella pieneksi jäänyttä- kivaa kesämekkoa, eiks joo? Niin ja tietty ne käyttämättömät kengät jotka hän juuri osti myös näyttäisi sun päällä paremmilta! Reippaasti vaan jakamaan anopin kamat!:)
Totea siis suoraan, että et lahjoittele vaatteita heti eteenpäin, kun et vielä tiedä, tuleeko sisaruksia yms. Esim. meillä on edelleen kaikki vauvanvaatteet tallella, vaikka kuopuskin on jo 2,5-vuotias. Hiljalleen mietin, mitä niille teen...
anopille, että ovat teidän omaisuutta ja vastaat itse niiden säilytyksestä, myymisestä ja edelleen lahjoittamisesta.
saat tehdä vaatteillasi mitä tahdot ja ite vaikka ihan kiusallani pistäisin sitten pieneksi jääneet vaatteet vaikka kirpputorille. Mua ottaa päähän oma anoppi joka myös "vaatii" sitä sun tätä ja koittaa olla meijän perheessä yhtenä jäsenenä vaikka kuitenki hänen kuuluis olla se isoäiti eikä mun lisäksi meidän perheen toinen äiti.
mitkä haluan, meillä on juurikin tulossa anopin siskon pojalle lapsi, jolle pitää säilyttää ja laittaa sivuun, myös mieheni veli saa esikoisensa.
Vituttaa vaan ihan suunnattomasti tuollanen tunkeminen, ihan mielellään tosissaan annan ne "ei niin kivat" sitten eteenpäin, mut nyt tuntuu et on pakko. Huh kun helpottaa marmattaa, tää mukula on menny yli jne, hellettä ja turvotusta ja pahantuulisuutta...
ap
siihen saa mukavasti purettua aggressiot. Lisäbonuksena voi olla synnytyksen alkaminen ;)
Tsemppiä sulle, anoppi nyt varmaan on vähän höyrähtänyt kaikista ympärillään maailmaan putkahtelevista vauvoista. Yrittää jotenkin olla toiminnassa mukana. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mukavaa vauvakesää ap, toivottavasti pääset pian synnärille!
Säästä vaikka kaikki vaatteet, sisaruksille, mahd.tytön nukelle, muistoiksi :) Ei kaikkea voi kierrättää, ei sellaista jolla on paljon tunne arvoa!
Jos jotain haluat antaa pois, päätät itse kenelle.
Itse en ole ottanut sukulaisilta tai tutuilta vastaan mitään ilmaista koska tiedän sivusta nähneenä että ne saattaa haluta ne takaisin, pitää ominaan kuitenkin..miehen serkku möi(!) meille käytettyä lasten kamaa ja nyt kun hän saakin simsalabim uuden miehensä kanssa vauvan niin pitäisi ilmaiseksi antaa ne kamat takaisin! Sikäli harmi että esim lasten huonekaluja menin entisöimään kun olivat aika kuluneita ja tykkäsin ehostaa ne, onhan ne nyt upeat kun on uudet maalit ja kangasverhoilut keinuissa jne.. Luulin että kun on ostettu on mulla valta tehdä niille mitä vaan ja vaikka myydä eteenpäin. Jos itse mitä annan pois niin en tod takaisin kysele.
Anoppi kai nyt jotenkin hössää sitä syntymätöntä lasta. Rauhallisesti vain hänelle sanot joskus, että hoidat kyllä itse asian, ei tarvi hänen huolehtia siitä.